Viimeisten parin kolmen viikon aikana on esineistöä kertynyt roimasti. Muutamassa tapauksessa surullisenkin tien kautta, kun kuolema on korjannut satoaan ja omaiset sekä ystävät ovat lahjoittaneet Punkmuseolle joukosta poistuneen ottamia kuvia. Tämä on hienoa, sillä näin muistot jäävät elämään.
Näinä viikkoina olemme saaneet lahjoituksina runsaat kaksi tuhatta esinettä, pääosin valokuvia tai negatiiveja. Näistä tarkemmin myöhemmin, jahka pääsemme lajittelemaan ja digitoimaan tätä runsasta aineistoa. Ja lisää on tulossa, mikä on hyvä, sillä kunhan pääsemme siihen tilanteeseen, että voimme avata digitaalisen arkiston suurelle yleisölle, paljon on enemmän. Tulipa älykkäästi sanottua.
Bändejä on kuvattu paljon ja onhan punk monille nimenomaan musiikkia. Ilahduttavaa on kuitenkin se, miten paljon on myös kuvia ihmisistä ja tapahtumista. Miten niistä huokuu ilo ja yhteisöllisyys, myös ylpeys ja jopa itsepäisyys. Nämä ihmisistä otetut kuvat piirtävät hienon suuremman kuvan siitä, mitä kaikkea punk oli ja on. Ei vain musiikkia vaan nimenomaan ihmisiä sekä heidän elämäänsä ja kokemaansa!
Ja kunhan saamme arkiston auki, voimme aloittaa näiden kokemusten, kuviin ja esineisiin liittyvien tarinoiden, keräämisen. Uskon, että se tulee luomaan aivan uniikin ja ylivoimaisen mielenkiintoisen lähestymistavan punkhistoriaan. Antaen arkistoiduille esineille elämän.
Kipi/Punkmuseo
Hienoa nähdä vanha kaveri Oze. Juuri löysin Ozen piirtämän sarjakuvan itsestäni.
Hienoa, nämä vuosien takaiset uudelleenlöytämiset, tavalla tai toisella, on yksi tämän jutun suola!