Punk Up – pieni opas katunäyttelyn järjestämiseen

Punk Up -näyttelyn Lama-teemainen setti Itäkeskuksen hylätyllä ABC:llä (Puotilan metroaseman vieressä). Kuva: Pyry Keskinen

Punkmuseon isoin ponnistus tähän mennessä, Punk Up -näyttely, saatiin pystyyn ja suurelle yleisölle ihailtavaksi paremmin kuin hyvin. Toistakymmentä, pääosin tyhjää, liiketilaa, joiden ikkunoissa esittelemme Punkmuseon arkistojen aarteita. Lisäksi vielä käsi kädessä kulkeva PUNK JA AKTIVISMI -näyttely sekä Punk Up -näyttelyn ns. bonuspaikat, joiden sijaintia ei muutamaa harvaa lukuun ottamatta Punkmuseon aktiivitkaan tiedä (kummalista tiedon pihistelyä..).

Toistasataa kuvaa kehystettyä 50×70-kuvaa, t-paitoja ja pienlehtien suurennoksia. Urakka, joka ei olisi onnistunut ilman monen ihmisen yhteistä tekemistä. Katsotaanpa hiukan taaksepäin, miten koko homma tapahtui, sujui ja meni.

Kevään keskusteluissa saimme idea järjestää näyttely mahdollisimman lähellä ihmisiä ja katuja. Pienen pohdinnan jälkeen ajattelimme, että miksemme hyödyntäisi vaalimainostelineitä, jotka valmiita kuvien esittelyalustoja. Tällä kertaa olisi vain jotain substanssiakin kuvissa, eikä niin kuin yleensä, itsemarkkinointia ja tyhjiä lupauksia. Ja koska näitä telineitä on jokaisessa kunnassa ja kylässä, voisi ideaa ja tapaa myöhemmin levittää ympäri Suomea.

Helsingin kaupunki vahvisti nopeasti, että käytettävissä olevilla julkisilla alueilla, kuten torit yms., ei tämänkaltaisesta toiminnasta perittäisi vuokraa, sillä tilaa veisimme niin vähän emmekä häiritsisi liikennettä. Hienoa! Sitten pitäisi vielä saada itse telineet haluttuun aikaan halutuille paikoille. Nyt tulikin sitten ensimmäinen varsinainen mutka matkaan.

Helsingissä näistä telineistä vastaa Stara, joka on liikelaitos ja palvelee ainoastaan Helsingin kaupunkia. Sekä puolueita, joille tarjoaa näiden telineiden kautta vaalimainospaikkoja. Mutta punkkarit jätettiin oven taakse emmekä saaneet järjestymään telineiden käyttöä. Sinänsä sääli, sillä kyseiset telineet keräävät pääosin pölyä Staran varastoissa eivätkä ole edes joka vuosi käytössä. Mitä tuhlausta.

Koska Stara oli itse valmistanut kyseiset telineet, lähdimme selvittämään keneltä näitä voisi vuokrata tai ostaa. Vuokralle ei tarjonnut kukaan ja valmistajiakin oli vain muutama. Hinta olisi ollut n. tonnin per teline. Päälle vielä alvit ja rahdit. Kuvia olisi saanut esille kahdeksan, vai oliko se kymmenen. Kun laskimme huolellisesti pankkitilimme bitit sekä jopa kahvikassan pennoset, oli pakko puistella päätä ja hylätä ajatus telineiden ostamisesta.

Olimme asettaneet tavoitteeksi vähintään sadan kuvan kokoisen näyttelyn. Nyt se ei onnistuisi ilman suurta taloudellista tukea, sillä tonni per teline ja lisäksi kuvatulostukset yms. vaatisivat huimaa tukea. Telinetilannetta selvitellessä selvittelimme myös tukimahdollisuuksia, eli rahanlähteitä, näyttelyn järjestämiseen. Sattumalta stadilla (lue: Helsingin kaupunki) oli käynnissä kulttuurijuttuihin liittyvä projektiluonteisten tukien haku meneillään.

Hylättyämme vaalimainosteline-idean, korvaantui se kuin itsestään tyhjien liiketilojen ikkunoilla, jopa luonnollisemmilla näyttelypaikoilla, koska sijaitsevat niin lähellä katua kuin mahdollista. Ruutupaperin ja hiukan laskimenkin avulla arvioimme tulostus- ja kehystys- sekä ripustustarvikekustannukset ja jätimme avustushakemuksen sisään.

Avustus myönnettiin, vaikka ei ihan siinä laajuudessa (lue: paljossa rahamäärässä) kuin haimme, mutta kuitenkin riittävästi, että pystyisimme kattamaan ainakin suurimman osan tulostus- ja kehystyskustannuksista. Olimme jo ennen hakemuksen jättöä ryhtyneet selvittelemään mahdollisia tiloja ja saaneetkin jo lupauksia. Nyt pääsisimme sitten täyteen vauhtiin, ikämme vauhtirajoitukset huomioiden.

Tilojen järjestyminen kävi huomattavan paljon helpommin kuin kuvittelimme. Bongailimme satunnaisilla reiteillämme tyhjiä tiloja, otimme niistä kuvia ja selvittelimme yhteystietoja. Heti alkuun järjestyi puolet tiloista ensikysymällä, sen kummemmin neuvottelematta. Loputkin melko kivuttomasti. Hienoa oli huomata kaupallisten toimijoiden avomielisyys sekä halu tukea, punkkarit ja punkkulttuuri kun ei ehkä stereotyyppisesti nauti mitään korkeakulttuurista arvoa. Tai sitten me vanhat pierut vain jumitamme niin vahvasti omissa nuoruuksissamme ja sen aikaisissa mielikuvissa.

Tilojen suhteen jotkut jopa vinkkasivat toisistakin tilamahdollisuuksista (kuten Arabiasta Columbuksen tyhjästä tilasta) sekä ryhdyttiin näyttelyn käynnistyttyä tekemään oma-aloitteisesti tukevaa somemarkkinointia. Muutama pieni haastekin tuli, kuten erääseen luvattuun liiketilaan ei löytynyt avaimia tai eräs tila oli mennyt jo vuokralaiselle käyttöön. Ensimmäisessä tilanteessa tila jäi käyttämättä, toisessa tilojen omistaja järjesti meillä lähistöltä uuden tilan!

Kuvat tulostettiin Oodissa (hieno kirjasto Helsingissä tuolla Kiasman ja Musiikkitalon kupeessa) ja kehyksiksi valikoitui Ikean puiset 50×70-kokoiset kehykset. Kuvien tulostukseen sekä kehystämiseen meni arvioitua enemmän aikaa, sillä emme olleet aikaisemmin tulostaneet tällaista määrää kuvia. Myöskin originaalien laatu vaihteli, joten aina tulostukseen mennessä emme olleet varmoja ovatko kaikki tulostukseen tarkoitetut kuvat laadullisesti käyttökelpoisia, suuresta suurennussuhteesta ja originaalin heikkoudesta johtuen. Oman pienen jännitysmomenttinsa loi materiaalipula, sillä välillä Oodin suurkuvatulostimeen ei saatu ollenkaan tulostusmateriaaleja, joten pureskelimme vain kynsiämme ja toivoimme, että julistetulostusmateriaalia saapuu ajoissa.

Oman haasteensa aiheutti se, että viimeiset paikat varmistuivat vasta joitain päiviä ennen näyttelyn alkua ja muutenkin tarkempi paikkojen läpikäynti (ripustusmahdollisuuksien selvitykset, kuvien lopullisen määrän ja itse kuvien valinnat) tapahtui vasta lähellä näyttelyn alkua. Omat ajalliset haasteensa toivat myös runsas ehdokaskuvavalikoima, sillä n. kymmenkunta henkeä oli ollut valikoimassa kuvia Punkmuseon arkistosta. Lopulta sitten aika, tai sen loppuminen, suoraviivaisti asioita sekä nopeutti päätöksiä. Deadline is a bitch but makes things happen.

R-hetki, eli ripustuspäivä, saapui ja se sujui kuin tanssi. Kaksi ja puoli asennusporukkaa kiersi etukäteissuunnitelman mukaisesti ripustamassa ja kiinnittämässä kuvia eikä oikeastaan mitään isompaa ongelmaa tullut eteen. 1.9. illansuussa viimeiseenkin paikkaan kuvat saatiin esille ja koko setti oli yleisön ihmeteltävänä. Toistasataa kuvaa (plus ne pirun bonaripaikat, joiden sijaintia mekään emme tiedä), t-paitoja, pienlehtien suurennoksia sekä Emmauksen ikkunagalleria, pitkän valmistelun ja odotuksen täyttyminen.

Hieno urakka, jonka mahdollisti usean henkilön yhdessä tekeminen sekä ”markkinoiden” yllättävän avomielinen, hyvä ja tukeva suhtautuminen tähän erilaiseen näyttelyyn. Unohtaa ei voi myöskään ammattimaista tekemisen suunnittelua, jota ilman olisimme olleet hukassa, ne kuuluisat langat kun oli välillä sekaisin eikä kenenkään näpeissä. Oli hieno tehdä tätä ja koska tämä onnistui niin hyvin, niin väistämättä tulee mieleen, että miten tätä voisi vielä laajentaa.. katsotaan..

Toivottavasti sinäkin nautit näyttelyn annista yhtä paljon kuin me se nautimme (?) sen tekemisestä!

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *