Ai ei muka keski-ikäiset jaksa? Kyllä jaksaa, sen tämäkin vuosi jälleen näytti, vaikka eihän kaikki meistä olekaan keski-ikäisiä, kaikenikäisiä tässä hommassa on mukana. Toiminta vain laajenee ja vakiintuu, ajan hengen mukaisia kliseitä käyttääksemme, uusia mielenkiintoisia lähtöjä ja yhteisöllistä kehitystä. Siis, suomeksi, kaikkea kivaa, mitä onkaan keksitty. Graniittitalon museo vakiinnutti toimintansa, Turussa avattiin oma museo, näyttelyitä hiukan siellä sun täällä, musiikin julkaisusarjassa saatiin ulos ensimmäinen kokoelma-CD, mutta radiohommat jatkuivat vanhaan tuttuun tapaansa. Keikkojakin oli ja jäsenmäärä havitteli jo tuon maagisen tonnin rajaa. Tervetuloa tutustumaan Punkmuseon vuoden 2025 toimintaan!
Näyttelyt
Pelle 1.000.070 – ja Tee se itse -näyttelyt, Punkmuseo, Graniittitalo, 11.1.–30.4.
Pelle Miljoonalla on mennyt lujaa jo seitsemänkymmentä vuotta ja menee yhä! Pelle 1.000.070 -näyttelyssä kurkistettiin Pellen pitkään ja monipuoliseen uraan valokuvien, julisteiden sekä levyjen ja muiden esineiden kautta. Käytettävissä oleva aika ja museotila eivät mahdollista maestron uran syväluotaavaa tutkimista. Koetimme kuitenkin raaputtaa hiukan pintaa tämän suomalaisen punkin toteemieläimen historiasta. Moottoritie on yhä kuuma. Tämän näyttelyn toteutusta tuki Pallopää.
Punkmuseon toisessa, Tee se itse -näyttelyssä tutkittiin punk-kulttuuriin vahvasti liittyvää itse tekemisen periaatetta. Lehtien, levyjen, kasettien, keikkojen ja vaatteiden kautta tarkasteltiin tekemisen vimmaa, kun ei tarvinnut miettiä saisiko tai osaisiko. Samalla selvisi, mitkä olivat aikansa internetit ja verkot, miksi postimerkkejä saippuoitiin tai miten peruna liittyi julkaisutoimintaan.
Näyttelyn aikana eräänä lauantaina Rubberduck Jonesina tunnettu Pellen soittokaveri Nisse Rikama heitti pienen akustisen keikan museossa. Samoin museossa vietettiin myös eräänä perjantaina ennen Sarparannan keikkaa Semifinalissa pienimuotoiset etkot, jolloin fiilisteltiin Sarparannan musan kera ennen siirtymistä keikalle.
Punk!-näyttely, Punkmuseo, Graniittitalo, 10.5.–7.9.
Mitä se punk on? Punk ja yäk!? Kapinaa ja hooseeta, aktivismin paatosta ja tee se itse -eetosta, piikikästä tukkaa ja takkia.
Punk!-näyttely kertoi ns. suurelle yleisölle asioita, totuuksia ja näkemyksiä punkista. Mitä se on, miltä se näkyy, kuulostaa, maistuu ja tuntuu, ennen ja yhä nytkin.
Punkpoliiseilla ja hardcore-komiteoilla oli ehkä nikoteltavaa ja nieltävää, kun ei ollut Pylly-zinen syntyhistoriaa seikkaperäisesti avattu tai Lahden Kasisalin ensimmäisen ja viimeisen punk-keikan esiintyjiä listattu. Tai mainittuja asioita, Pyllyä tahi Kasisalia, edes esitelty.
Voi itku ja niittivyön kiristys, saikohan tuo suuri yleisö edes mitään kuvaa punkista ilman näitä? Kyllä sai, ihan riittävästi ja viihdyttävästi.
Punk!-näyttelyn yhteydessä oli esillä myös korutaiteilija Mervi Kurvisen Krugovaya Poruka -koruinstallaatio, joka koostui hip-hop-estetiikkaa imitoivista kaulakoruista. Hänen teoksensa ovat poliittisia ja käsittelivät Venäjän kulttuuria, autoritaarisen hallinnon vaikutusta yksilöön sekä kritisoi samalla sotaa Ukrainassa. Peace, love and Punk.
Näyttelyn avajaisissa EHJ veti ns. huutoruno-keikan, joka oli ainutlaatuinen, vapauttavakin kokemus, ja täysin uudenlainen esiintyminen. Helsinki-päivänä kesäkuussa museossa esiintyi Nykypost ja Taiteiden Yönä Hope Zero, molemmat keikat vetivät paikan täyteen yleisöä.
Punkzine-näyttely KVHK Punkfestin yhteydessä, KVHK Punkfest, 17.5.
KVHK Punkfestin bändien ihastelun ohella oli mahdollisuus tutustua punkzineihin Punkmuseon zinekansi-näyttelyn muodossa. Mestoilla oli myös pari museopunkkaria, ihan oikeita sellaisia, jotka kertoivat Punkmuseon toiminnasta, silloin kun eivät olleet pitissä reippaan punkin viemänä.
ANTI-ART ät MÄNTTÄ, Art House Brander, Mänttä–Vilppula, 14.6.–31.8.
Kesänäyttelyn valokuvat oli kuratoitu Punkmuseon yli kaksikymmentä tuhatta käsittävästä, jatkuvasti kasvavasta arkistosta. Aineistoon sisältyi Punkmuseon jäsenistön nuoruuskuvia, kuvia keikoilta, festivaaleilta, bänditreeneistä. Kuvien kautta avautui riemukas näkymä eloisan alakulttuurin sisäpiiriin, kadonneeseen aikaan ennen älylaitteita ja sosiaalista mediaa.
”Erityisen kiehtovilta näyttävät 1980-luvun keikkakuvat, sellaiset ylivalottuneet, joissa erottuu suunnilleen vain yleisön takaraivot. Silti kuvia on säästelty aarteina ja ne merkitsevät paljon, vaikkei kuvan varsinainen aihe juuri hahmotu. Mutta se ei olekaan tärkeintä”, totesi valokuvanäyttelyn kuraattori Brander.
”Nuo “epäonnistuneet” otokset ovat tärkeitä myös siinä katsannossa ettei sellaisia enää saa aikaiseksi älylaitteilla. Tekoäly eliminoi kuvista automaattisesti kaikki “virheet”, muokkaa ne oman keskiarvoisen estetiikkansa mukaisiksi. Analogisen ajan käsityön jälki ja erilaiset ominaisuudet joita voi myös pitää virheinä ovat tärkeä osa valokuvausta ja muistoja. Muisti ei erottele onko kuva niin sanotusti laadukas vai ei”, jatkoi Brander.
Samaan aikaan oli esillä Jyrki Siukosen teoksia, kuten myös Branderin ja Varadharajin runsaat sata veistosta.
Pari punkmuseolaista oli lähtenyt operoimaan Jokelan vanhaa tiilitehdasta ja tottahan sinne myös näyttelykin sitten laitettiin pystyyn. Punkmuseon arkistoista kaivettaa paljon kulttuurista kertovia kuvia, rakennettiin pylonit ja laitettiin matskua esille. Hyvin toimi, niin miljöö ja näyttely, juuri oikeanlainen ympäristö.
Pop Up Punkmuseo SALO, Bar Bizarre, Salo, 28.8.
Salon Taiteiden Yässä oli mahdollisuus kurkistaa miltä Salossa tehty punk on näyttänyt – ja näyttää edelleen. Näyttelyn valokuvat ja esineet johdattivat katsojan salolaisen punkin äärelle. Äänimaisemassa kuuluivat niin Vaavi, God´s Lonely Men, Pupukuusikko kuin No Shamekin. Emme unohtaneet Salossa tänäkin päivänä aktiivisesti toimivaa Kotikisat-80 -punkpumppuakaan.
Vierailusta oli mahdollisuus myös askarrella itselleen muistoksi kollaasin, zinen tai manifestin kierrätysmateriaalista.
RAMOPUNK • MYANMAR PUNK -näyttely, Punkmuseo, Graniittitalo, 14.9.–21.12.
Ramones, Helsinki ja Tampere 16.–17.05.1977. Näin radikaalin kovaa ja suoraa soittoa ei täällä oltu aiemmin kuultu. Ramones muutti Suomen rock-kulttuuria pysyvästi, ja vaikutus suomalaiseen punk-musiikkiin oli voimakkaampi kuin mitä esimerkiksi Sex Pistols tai The Clash saivat aikaan. Ramonesin keikkojen innoittamana perustettiin välittömästi uusia bändejä, musiikin valtavirtaa edustanut progressiivinen rock syrjäytettiin, ja alkoi Suomen punk-aalto, jonka laineet lyövät yhä tänäkin päivänä.
Suomessa kehittyi Ramonesin pohjalta oma aktiivinen genrensä, joka on maailmanlaajuisestikin poikkeuksellinen. 1980-luvun loppupuoliskolla nousi toinen suuri aalto Ne Luumäkien, Luonteri Surfin, Poikien ja Häiriköiden myötä. Samalla tyylisuunta sai komealta kalskahtavan ramopunk-nimensä. Aallonpohjassa surfailtiin 90-luvun lopulla, mutta 2000-luvun alussa alkoi ramopunkin kolmas tuleminen internetin, sekä aktiivisen fanijoukon, Onnellisen Perheen myötä, ja nuoria yhtyeitä syntyy edelleen. Ramopunk tarjoaa positiivista energiaa kaiken synkistelyn keskelle.
xxxx
Victoria Siwik, suomalaispuolalainen valokuvaaja, asui ja työskenteli kahdeksan vuotta Vietnamissa ja muualla Aasiassa dokumentaaristen projektien parissa. Hänen erityisen lähellä sydäntä oleva työnsä, Myanmarin Punkkarit. Yhteinen hyvä: Musiikkia, tukea ja yhteisön kantava voima, tutkii maan punk-kulttuuria ja sen vahvaa yhteisöllisyyttä.
Projektissa Victoria kuvasi ihmisiä, jotka elävät yhteiskunnan laitamilla ja rakentavat kulttuuria, jossa kapina yhdistyy auttamiseen. Hän haluaa näyttää, miten musiikki ja yhteisö toimivat ilmaisun, selviytymisen ja muutoksen välineinä. Hänen valokuvansa tavoittavat arjen, jossa vastarinta kietoutuu myötätuntoon ja toivoon.
Kansalaistottelemattomuus ja punk-kulttuuri -näyttely, Lavanderia, Fiskars, 11.10.–16.11.
Kansalaistottelemattomuus – eli tietoisten lakien ja sääntöjen rikkominen yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden vastustamiseksi – on olennainen osa punk-kulttuuria. Punk syntyi 1970-luvulla vastareaktiona yhteiskunnan eriarvoisuudelle, poliittiselle korruptiolle ja kulutuskeskeisyydelle. Punkkarit käyttivät kansalaistottelemattomuutta keinona ravistella normeja: mielenosoitukset ilman lupaa, suoratoiminta (esim. squattaaminen eli hylättyjen talojen valtaus) ja erilaisten järjestöjen sekä liikkeiden tukeminen mm. tukikeikkojen muodossa. Tällä asenteella on saavutettu esimerkiksi tietoisuuden kasvua poliittisista ongelmista, vahvistettu ruohonjuuritason aktivismia ja luotu vaihtoehtoisia yhteisöjä, joissa tasa-arvo ja vapaus ovat keskiössä.
Saine Ensemblen ja Punkmuseon yhteisnäyttelyssä kerrottiin ja näytettiin kansalaistottelemattomuutta punkkareiden näkökulmasta ja toteuttamana. Vallatuista taloista mielenosoituksiin ja yhteisölliseen tekemiseen, tee se itse -asenteella. Ehkä hienointa tässä näyttelyssä oli se, että sen oli koonnut ja kehystänyt täysin itsenäisesti museolla pari viikkoa aikaa viettänyt TET-harjoittelija! Nuorna on se vitsa väännettävä!
Näyttelyn avajaisissa esiintyi Ozmond from Blizzard of Ozmond -bändistä ja viimeisenä viikonloppuna paluun tehnyt Clamour-bändi.
Turun Punkmuseo 1.3.–30.11.
Yksi suurimpia hankkeita oli Turun Punkmuseon avaaminen Turun Runosmäkeen. Koko homma sai alkunsa siitä, kun Stadin kulttuuritsaari Arhinmäki kävi Punkmuseon Larun tiloissa (jos et tiedä mikä tuo tila oli, lue viime vuoden toimintakertomus) ja retosteli hiukan sillä. Tämän johdosta Turun vastaava apulaispormestari kävi myöskin mestoilla ja ilmaan heitettiin ajatus Punkmuseosta Turussa.
Kesän jälkeen keskustelua jatkettiin ja Turusta tuli ehdotus tilasta, kolmen huoneen ja keittiön kokonaisuudesta, joka oli toiminut ennen päiväkotina, samassa rakennuksessa kuin pitkään työn alla ollut Purkutaideteos nimeltään Aikamatka 20360. Eihän tuolle voinut sanoa ei ja heti kun vuoden 2024 loppupuolella oli tsekattu paikka, niin oli vain yksi mahdollisuus: avata Punkmuseo Turkuun.
Hiukan oli pieni epäilys, että löytyykö Turusta tarpeeksi vapaaehtoisia ja saataisiinko palkattua muutamia palkkatukityöllistettäviä, jotta saataisiin mesta ”sisustettua” ja sitä pidettyä auki. Tämä pelko hälveni hyvin nopeasti, sillä nopeasti muodostui hieno porukka, joka aktiivisesti kunnosti (niin, onhan se uusi maali kunnostamista, vaikka sitä olisi samalla seinällä montaa erilaista, vai mitä?) paikan.
Turun Punkmuseo avattiin 1.3. ja loppu olikin Turun ja Suomen kulttuurikentän historiankirjoitusta! Avajaisissa kuultiin EHJ:lta kaksi erillistä huutoruno-keikkaa kuten myös kirjailija Tapani Kinnusen huutorunoutta muistuttava kovaääninen lyyrinen esitys.
Hyvä myös muistaa, että koska Turun Punkmuseon tilat saatiin ilmaiseksi, oli museoon myös ilmainen sisäänpääsy, joka omalta osaltaan teki lähiöön, eli Runosmäkeen, matkustamisen vieläkin mielekkäämmäksi. Ai niin, vikalta kolmelta kuukaudelta jouduttiin maksamaan hiukan vuokraa, mutta siitä huolimatta pidettiin ilmainen sisäänpääsy.
Näyttelyt
Turun Punkmuseon näyttelyiden keskiössä oli muutamaan kertaan päivittynyt valokuvanäyttely Turun punk-skenestä. Tämän näyttelyn lisäksi tiloissa oli useita erilaisia Tee se itse -eetoksen mukaisia näyttelyitä, mm. runsaasti kollaasitöitä, turkulaisilta taiteilijoilta.
Keikat
Mikäs museo se on, jossa ei ole keikkoja? Joten, tietenkin Turun Punkmuseossa järjestettiin keikkoja, teemalla Turun punkin vuosikymmenet. Jokaista eri vuosikymmentä edusti kyseisenä keikkapäivänä kyseisen vuosikymmenen aikana soittanut bändi. Ja tietenkin näiden aikaan tupa oli ns. täysi. Näille keikoille saatiin hiukan taloudellista tukea Musiikinedistämissäätiöltä.
Rumkicks 20.7.
Tuli mahdollisuus ja turkulaiset tarttuivat tilaisuuteen: päätettiin järjestää Suomessa kiertävän etelä-korelaisen punkbändi Rumkicksin keikka museolla. Homma herätti jo heti alkuun sen verran kovaa kiinnostusta, että keikka päätettiin siirtää museosta samassa rakennuksessa kesän ajan toimineeseen Kulttuurikeskus Piipariin ja se kannatti. Tämäkin tupa tuli täyteen, oisko ollut runsas kaksisataa henkeä ja fiilis oli älyttömän mahtava. Rumkicksiä lämppäsivät paikalliset Vessaisä ja Valelääkärin Vastaanotto.
Stadipunk 50 vee -näyttely (työnimi)
Keväällä käynnistyi yksi hienoimmista ja kunnianhimoisimmista hankkeista, Stadipunk 50 vee -näyttelyn suunnittelu ja työstäminen. Homma lähti liikkeelle, kun Helsingin Kaupunginmuseon kuvapuolen mukavat tyypit ottivat yhteyttä ja heittivät ilmoille ehdotuksen: mitäs jos Punkmuseo valtaisi Hakasalmen huvilan vuoden 2026 loppupuolella.
Melkein pissasimme housuihimme jännityksestä samalla kun hihkaisimme että hetitottakainytmukanaollaan!
Siitä alkoikin prosessi, joka jatkuu yhä. Keväällä osallistuimme yhdessä kuvaputiikin tyyppien kanssa ns. pitchaamaan yhdessä kehiteltyä ideaa, tarkoituksena esitellä Hakasalmen huvilassa Stadin (lue: Helsinki) viisikymmenvuotista punk-historiaa. Ja ennen jussia (lue: juhannus) tuli se kuuluisa vihreä valo ja toisen kerran meinasi housut kastua.
Näyttelyn suunnittelu alkoi toden teolla ns. kesälomien jälkeen ja suunnitteluprosessiin on osallistunut runsas kymmenen aktiivista, taitavaa ja kaiken lisäksi filmaattista punkmuseolaista, yhdessä kaupunginmuseolaisten kera. Työ jatkuu, mutta nyt voidaan jo sanoa, että kulttuurikentän maa järisee ja punkkarit hihkuvat, kun näyttely avautuu.
Tilat
Alun perin väliaikaisena 2024 aloitettu museotoiminta Graniittitalossa Helsingissä vakiintui ja saimme sovittua ländlordin kanssa, että voimme jatkaa toimintaamme Graniittitalossa. Vuokrasopimuksen irtisanomisaika on lyhyt, ainoastaan kolme kuukautta, joten ihan vakipaikaksi näitä tiloja ei voi sanoa, mutta niin kauan kuin markkinatilanne on nykyisen kaltainen, niin uskomme voivamme jatkaa toimintaamme Graniittitalossa.
Siirrettyämme myös arkiston ja arkistoinnin Graniittitaloon törmäsimme jo nopeasti työskentelytilojen ahtauteen. In-house-nikkarin avulla otimme tiloja kattoa myöten käyttöön, mutta työskentelytilat jäivät jo vuoden aikana auttamattoman pieniksi. Ryhdyimme miettimään uusia tilaratkaisuja, mutta omiin yhteydenottoihimme ei joko vastattu (ehkei olisi kannattanut heti lähdössä sanoa, että olemme persaukisia…) tai sitten vuokratarjoukset olivat sellaista kaksikytätonniakuussa-luokkaa. Tilapohdinta jatkuu…
Arkistointihommat
Punkmuseon toiminnan perusta on Suomen punk-kulttuuriin liittyvän aineiston kerääminen, arkistointi ja digitointi. Vuoden aikana tätä tehtävää suoritettiin vaihtelevasti, välillä hitaasti, välillä reippaammin, mikäli siis tuijotellaan arkistoitujen materiaalien lukumäärää.
Saimme toisen kerran Museovirastolta tukea arkistomme päivittämiseen, joten tilasimme taas lisää silkkipaperia, tällä kertaa kuorien muodossa, sekä eri kokoisia museostandardin mukaisia laatikoita. Marko tuli taas pariksi kuukaudeksi hommiin, keskittyen nyt erilaisten esineiden valokuvaamiseen sekä surv…nätisti laatikoihin laittamiseen ja arkistointiin.
Punkmuseon arkisto (arkisto.punkmuseo.fi) on maailman laajin punk-aiheinen julkinen arkisto ja siitä voidaan kiittää monia arkistopunkkareita sekä vapaaehtoisia. Hienoa duunia!
Radiohommat
Radio Soho
Radio Sohon showt jatkuivat tuttuun tapaan joka torstai, lukuun ottamatta kesä- ja joulutaukoja. Nyt näitä lähetyksiä veti ja juonsi pääosin Kipi, joten sorry, mutta not so sorry, kivaa on ollut niiden teko ja kuulijoitakin on ollut ihan riittävästi. Ja onhan Radio Soho maailman, tai ainakin Suomen, paras radiokanava.
Roll FM
Roll FM:n ohjelmapaikka on säilynyt samana kuin aiempinakin vuosina. Vuoden aikana tehtiin yhteensä 25 lähetystä, joita juonsivat Jukka Palm ja Ari Enqvist pääasiassa combona.
Vuoden ensimmäisen kolmen kuukauden aikana jaksoissa vierailivat Viimeisen vaihtoehdon Johanna ja Siri; Tumppi Varonen; Hartza ja Teemu (ramopunk); Miikan punksuosikkien Miika Turunen; Po (aasialainen punk); Cause A Riotin Kaarle ja Ari; HOOK:in Ile, Matti ja Kartsa sekä Ambulanssi 666:n Matias ja Anssi. Yhdessä jaksossa aiheena oli Suomipunk-klassikot.
Kesäjaksoissa sen sijaan vierailivat Rane; Uhrien Jenna ja Eero; Korupuheen Susan ja Toni; Bulldozerin Marko, Jaska ja Ile sekä punkkiasiantuntija Tapio Kujala. Lisäksi aiheina kesäpläjäyksessä olivat Ruotsipunk ja Arin suosikit.
Vuoden viimeisissä jaksoissa vierailivat Skepu Festin järjestäjiin kuuluvat Joonas Vetämäjärvi ja Jussi Salminen (skeittipunk); Aspestin Nooa, Rasmus ja Kalle; Janne Katajan hometalohelvetin Juha-Pekka ja Juha; Urmas (Viro); Endstandin Janne Tamminen; DJ Punkki sekä Nykypostin AV Muurman. Loppuvuoden yhdessä jaksossa soitettiin myös alkoholi-teemaisia kappaleita.
Podcast
Podcasteja ei saatu julkaistua vuoden aikana yhtään. Harmi.
Kaikki Roll FM:n ja Radio Sohon Punkmuseo-lähetykset ja -podcastit löytyvät Punkmuseon MixCloud-sivuilta (mixcloud.com/punkmuseo).
Julkaisut
Uhanalaiset lajit – Osa 1: Ensimmäinen aalto -kokoelma-CD
Punkmuseon ensimmäinen musiikkijulkaisu Uhanalaiset lajit – Osa 1: Ensimmäinen aalto oli kokoelma-CD, vähän kuin alkeet punkin ensimmäiseen aaltoon. CD:llä on kaksi biisiä seuraavilta bändeiltä: Ratsia, Blääh, Mopot, Kolme seisoo vinossa, Teurastamo 5, Leonid B, Sensuuri, Säkä, Luonteri Surf ja Vaavi. Tämä jäi valitettavasti Punkmuseon ainoaksi julkaisuksi.
Punkmuseon keikat
Vuoden aikana tuli järjestettyä yllättävän monia keikkoja. Vuoden aikana oli jo mainitut pari keikkaa museolla Graniittitalossa, useiden keikkojen sikermä Turun Punkmuseossa sekä sitten vielä Kansalaistottelemattomuus-näyttelyn aloituksessa että lopetuksessa.
Keikoista se merkittävin, Turun Rumkicks-keikan lisäksi, oli tietenkin jo perinteinen Tää ei oo taidetta, tää on punkkia PORI -minifestari 23.7. Jo perinteisesti päivä oli aurinkoinen, tällä kertaa kylläkin ns. helvetin kuuma, mikä verotti yleisömäärää ennen kuin ilta alkoi viilenemään. Tukalasta helteestä huolimatta jengiä oli hyvin eli paljon ja Sekajäte, Ruumisarkku, Komplikaatio, Sallan Tauti ja JHC82 vetivät huikean hyvät keikat. Pori on kiva paikka, ainakin kerran vuodessa!
Tarinatuokiot
Loppuvuodesta päätettiin lähteä kokeilemaan ns. tarinatuokioita eli kutsua museolle suulaita vanhoja, ehkä jopa nuorempiakin, punkkareita vapaasti muistelemaan omaa punknuoruuttaan, tapahtumia tai mitä nyt mieleen sattuukaan tulemaan. Vandaalit-yhtyeen Klide ja Maukka Perusjätkä tulivat, istahtivat tuoliin ja avasivat sanaisen muistojensa arkun, ja runsas yleisö nautti ja myös nauroi sekä hörähteli useasti. Nämä tilaisuudet olivat niin hyviä, että näitä päätettiin jatkaa seuraavana vuonna säännöllisesti. Tarinatuokiot myös videoitiin ja Punkmuseon Youtube-tilin kautta saatiin jaettua niillekin, jotka eivät syystä tai toisesta päässeet paikalle.
Numeroita eli jäseniä, kävijöitä ja rahulia
Kuluneen vuoden aikana Punkmuseon jäseneksi liittyi 859 henkilöä (ikuisuusjäseniäkin oli pari!!) eli ihan huima määrä! Vuoden jäsenmaksun minimi oli kybä (10 €), mutta keskimääräinen maksettu oli runsas 16 €, kiitoksia vaan oikein paljon anteliaisuudestanne!
Punkmuseossa Graniittitalossa kävi vuoden aikana kuusituhatta (6000) kävijää, merkittävä osa näistä käynneistä oli jäsenten, mikä oli hienoa! Turun Punkmuseossa sen sijaan kävi huimat SEITSEMÄNTOISTATUHATTA (17000) kävijää!!! Ehkä tätä pikkuisen avitti se vaatimaton naapuri, Aikamatka 20360, jossa kävi yli viiskyttuhatta ihmistä. Kiitoksia vaan teille, olitte ihan paras naapuri!
Perinteiseen tapaan erityisryhmät, kuten nuoriso- ja päihdetyön tekijät ja asiakkaat pääsevät näyttelyihimme maksutta. Heille järjestyy aina myös opastus, kunhan vierailusta on sovittu etukäteen. Vuoden aikana kävi seitsemän ryhmää, joista ehkä ihan kaikkein paras oli Vironniemen päiväkodin tenavaporukka. Myös muutama työpaikka sisällytti tyky-päiväänsä vierailun Punkmuseolla. Heille tarjosimme pääsylipun hintaan opastuksen. Miksi päässäni alkoi soimaan Lähdetään kiitämään…
Taloudellisestikin meni hyvin ja etenkin kun edellisen vuoden ongelmat eivät toistuneet. Vuoden vaihtuessa ja työkkäritoimintojen siirtyminen kunnille johti siihen, että valtion palkkatukivelka (eli raha, jota ei oltu maksettu palkkatukipaikoille) siirtyi myös kunnille, reilua vai mitä… Noh, kunnat nikottelivat ja maksoivat ja Punkmuseon kannalta hienoa oli, että Stadi eli Helsingin kaupunki maksoi nopeasti maksurästit sekä muutenkin jo hakemuskuukauden aikana tuet. Näin päästiin purkamaan edellisen vuoden aikana kertyneet velat eli maksamaan ne jäsenille pois.
Oikeastaan koko vuosi meni vielä hyvin tiukan rahapolitiikan merkeissä, sillä edellisen vuoden palkkatukien maksuviiveiden johdosta haluttiin pitää sellaista rahapuskuria, ettei enää jäseniltä tarvitsisi lainata fyffeliä. Tilannetta paransi myös se, että saimme odotuksia enemmän tukia kuten myös jäsenmäärä kasvoi odotuksia enemmän, vaikka keskimääräinen jäsenmaksu laskikin hiukan.
Valitettavasti vakaan ja luotettavan tulon puuttuessa ainoa mahdollisuus palkata työntekijöitä oli yhä palkkatuki ja koska jo edellisenä vuonna työsuhteen pituus oli lyhentynyt kymmeneen kuukauteen, tarkoitti se sitä, että ovi kävi tiuhaan tahtiin Punkmuseossa.
Turun Punkmuseossa työskenteli kolme (3) museopunkkaria ja sopivasti työsuhde mätsäsi museon toiminta-aikaan. Helsingissä oli duunissa joko neljä tai viisi henkilöä, ja syksyllä aloitti poikkeuksellisesti yksi henkilö kokoaikaisena, hyödyntäen Helsinki-lisää.
Eiku, olihan meillä muitakin kuin palkkatukilaisia. Museoviraston tuen ansiosta Marko palkattiin taas pariksi kuukaudeksi sekä sitten Stadipunk 50 v. -näyttelyyn liittyen teimme Helsingin Kaupunginmuseon kanssa kuratointisopimuksen, jonka ansiosta palkkasimme yhden eläkepunkkarin puolipäiväiseksi hoitamaan näyttelyprojektia. Ja ihan vuoden viimeisinä päivinä sitten aloitti myöskin yksi kokoaikainen, jonka rahoituksessa käytettiin niin palkkatukea, Helsinki-lisää kuin omaakin massia. Helsinki-lisästä sen verran, että se maksetaan koko tukiajalta kerralla eli vaikka se kuluvan vuoden aikana kassaan kilahtikin, niin suurin osa siitä tulisi käytettyä seuraavan vuoden aikana eli paree oli olla innostumatta vaikka tiliote näyttikin kivalta.
Ai kun olisi tuo vakaa tulo jostain (vinkkinä jollekin rikkaalle start up -miljardöörille, joka on myös Punkmuseon jäsen, tai ei tarvitse edes olla), niin voisi palkata pysyvämmin ihmisiä ja todella kehittää tätä toimintaa, sillä se tapahtuu vain ihmisten kautta ja kanssa. Ai niin, alleviivaten, että palkkatukituotot eivät jää, tai jätä mitään, taloon vaan menevät sellaisenaan palkkojen maksuun. Lisäksi, sunnuntaiaukiolon vuoksi maksettavat sunnuntailisät maksetaan Punkmuseon omasta rahapussista.
Jäseniä oli siis 859 ja jäsenmaksutuloja oli 14206,25. Kannatusjäsenmaksutuloja ei tainnut nyt olla yhtään. Vai oliko, ehkä yksi satanen (100,-).
Jäsenmaksujen lisäksi oheistuotteista, kuten paitoja ja kirjoja ja sen sellaista, saatiin vajaa kolmekymmentä tuhatta (28426,97) ja pääsylipputuloja oli vajaa kaksikymmentätuhatta (18530,-).
Jäsenillä on ollut ilmainen sisäänpääsy museoon sekä useimmista Punkmuseo-tuotteista selkeä oma, edullisempi jäsenhinta.
Suurin kuluerä on ollut vuokra sekä sen jälkeen mm. arkistointimateriaaliin (eli kenkälaatikoita hienommat boksit ja silkkikuoret) liittyvät kulut. Lisäksi Turun Punkmuseon tapahtumista aiheutui kuluja, joita katettiin Turun museon oheistuotteiden myynnillä.
Vuoden lopussa yhdistyksen taloudellinen tilanne on ollut hyvä, oikeastaan jopa erinomainen. Tilinpäätös on 13.907,09 € ylijäämäinen.
Muiden massit
Vuoden 2025 aikana saimme hyvinkin tukea, 14322,53 €:n edestä, vaikka myönnöt olivatkin enemmän kuin edellisenä vuonna (26271 vs. 22000). Viimeisimmän projektituen (12000 € Helsingin kaupungilta merkittävä osuus kohdistuu kylläkin vuoteen 2026, koska merkittävä osa tuen kohteena olevasta toiminnasta tapahtuu vuoden 2026 ensimmäisellä puoliskolla, siksi vain osa näkyy tämän vuoden tilinpäätöksen tuloissa.
- Helsingin kaupunki myönsi 5000 € Punk!-näyttelyn kuluihin.
- Turun kaupunki myönsi 800 € Rumkicks-keikan esiintymispalkkioihin. Tästä summasta Punkmuseo sai lopulta 771 € kuittien mukaisesti.
- Musiikin edistämissäätiö myönsi Turku-punkin vuosikymmenet keikkasarjaa varten tonnin (1000 €).
- Museovirasto myönsi arkiston päivitystyöhön 7500 €. Tästä summasta, kun otetaan vielä huomioon omarahoitusosuus, jäi käyttämättä vajaa 130 €, jotka palautettiin Museovirastolle.
- Jymypaukkuna rakas Stadi (Helsinki) myönsi Kirjo ja kudelma -näyttelyn sekä oheistapahtumien kuluihin 12000 €! Näistä merkittävä osa kohdistuu kuitenkin vuodelle 2026.
Sellainenkin hassu juttu tapahtui, että huomasimme keväällä, että olimme unohtaneet laittaa edellisen vuoden SKR:n myöntämän avustuksen maksatuksen hakuun. Äkkiä sitten tilannetta korjaamaan ja saimme Porin tapahtumaa varten myönnetyn kolme tonnia kotiutettua. Tällaisia mokia ei saisi tapahtua, mutta joskus näin käy, kun vapaaehtoisvoimin näitä hommia hoidetaan.
Hallitus punks!
Yhdistyksen hallitus on jatkanut säännöllisiä kokouksiaan joka toinen viikkoa. Nämä kokouksethan ovat jokaiselle jäsenelle avoimia ja onkin mukavaa ollut nähdä osallistujamäärän kasvavan vuoden mittaan, niin paikan päällä kuin myös netin kautta.
Vaikka jäsenistö päättää ja jäsenistön ääni kuuluu kaikessa päätöksenteossa, toki anarkistisemmatkin veijarit joutuvat toimimaan yhdistyslain mukaisesti. Punkmuseolla on aktiviinen hallitus, jonka pääasiallinen työkalu ei ole sakset. Toiminnasta vastuun kantaa siis hallitus, jossa vuonna 2025 olivat:
Teijo Hintikka (varapuheenjohtaja)
Anu Hyle (varainhoitaja)
Timo Kiippa (puheenjohtaja)
Harri Miettinen
Marko Ronkainen (sihteeri)
Teemu Ropponen
Varajäseniä: Kirsi-Leena Helle, Jukka Palm ja Juha Suominen.
Toiminnantarkastajana Miika Karjalainen ja hänelle varahenkilönä Jürn Lahdenperä.
Toiminnan kehittäminen
Toiminnan kehittämisen kannalta on haasteellista se, että Helsingin kaupunki on tehnyt päätöksen, etteivät ota enempää museoita toiminta-avustusten piiriin. Tämä tarkoittaa sitä, että Punkmuseo voi hakea Helsingiltä avustuksia ainoastaan projektiluonteisesti. Tämä hankaloittaa pitkäjänteisen toiminnan kehittämistä, sillä ilman säännöllistä ja/tai riittävän suurta toiminta-avustusta, on toiminnan toteutus epävarmojen tulojen varassa. Mutta, olemme päättäneet, että sinnikkäästi haemme toiminta-avustustakin, kunnes politiikka muuttuu tai vain yksinkertaisesti kyllästyvät siihen, että hattu (pipo) kourassa jatkuvasti raavimme avustusovea.
Valtionosuusjärjestelmään pääseminen edellyttää, että Punkmuseolla olisi pari sopivan korkeakoulututkinnon suorittanutta henkilöä palkkalistoilla ja työsuhde olisi jatkunut vähintään vuoden. Tästä ei voida unelmoidakaan, ennen kuin rahnaa tulee jostain riittävästi tai säännöllisesti. Jos siis haluaisimme hakea tuon tuen piiriin.
Vuosi 2025 oli edellisvuottakin huikeampi, vauhdikkaampi ja tapahtumarikkaampi. Erityisen hienoa oli huomata, että jäsenistössä on yhä sama palo ja intohimo elossa kuin oli tätä hommaa käynnistäessä muutamia vuosia sitten. Sekä uusien naamojen ja nimien ilmestyminen kokouksiin sekä toimintaan ja tekemiseen. Eihän tässä mitään suurta yleisöä tarvita, kun näin hienossa porukassa mitä jäsenistömme on, harrastetaan, puuhataan ja duunataan. Kiitoksia kaikille jäsenille (ja kyllä te suuri yleisökin olette tärkeitä!), olette arvokkaita!
Helsingissä 18.3.2026
Timo Kiippa
Suomen Punkmuseon kannatusyhdistys ry:n hallituksen puheenjohtaja