PUNK ON VAPAUS! – ja Sur-rur 30 -vuotta näyttelyt avautuvat 12.9.
Suomen Punkmuseon kannatusyhdistys ry:n ja Tallinnan kaupunginmuseon yhteistyön ensimmäinen hedelmä poimitaan kohta, syyskuussa. Tallinnan kaupunginmuseo on koonnut mielenkiintoisen kuvapainotteisen näyttelyn Neuvosto-Eestin aikaisesta punk-elämästä ja punkkareista.
Näyttelyn avajaisissa lauantaina 12.9. näyttelyn kattavaan aikaan eläneet ja kokeneet Tõnu Pedaru ja Urmas Tunderberg muistelevat ja jakavat kokemuksiaan tuon ajan haasteista, niin punkkarina kuin muutenkin. Luvassa on taatusti mielenkiintoinen kurkistus vain muutamien kymmenien vuosien takaiseen Neuvosto-Eestiin.
Ns. kainalonäyttelynä on esillä ”Sur-rurin ensimmäiset 30 vuotta” – Valokuvanäyttely juhlistaa täysiä kymmeniä täyttävän lapualaislähtöisen kulttiyhtyeen taivalta suomalaisen punk- ja undergroundmusiikin parissa. Näyttelyä on ollut kokoamassa Lakeus-punk ry.
Helsingin kaupunki on ollut tukemassa näyttelyn toteutusta.
Myöhemmin syksylläl lokakuussa avautuu Tallinnan kaupunginmuseossa Punkmuseon kokoama näyttely ”Maailma oli kuolemassa, mutta me olimme elossa”, jonka kautta kurkistetaan kuvien kautta vastaavaan aikaan suomalaisten punkkareiden elämässä.
PUNK ON VAPAUS! – ja Sur-rur 30 -vuotta näyttelyt ovat esillä 12.9.-20.12. Punkmuseossa (Jaakonkatu 3, 00100 Helsinki). Punkmuseo on avoinna 12.9. lähtien seuraavasti: ti-pe klo 12-18, la-su klo 12-16. Sisäänpääsy maksaa 5€, jäseniltä eikä alle 18 vuotiailta ei maksua. Punkmuseo on turvallinen paikka jossa ei perseillä.
PUNK ON VAPAUS!
1980‑luku!
Me olimme makeita, me olimme kauniita, me olimme pahoja, me olimme rumia, me olimme uhkaa, me olimme turhamaisia, me olimme rohkeita, me olimme häpeällisiä, me olimme naurettavia, me olimme punkkareita!
Punk on siistiä! (PUNK ON LAHE, viroks) Punk on kaaos ja anarkia, punk on punk!
Ja elämä = olut!
Tällaiset iskulauseet ja ajatukset pyörivät 1980‑luvulla monien Neuvosto-Eestin nuorten suussa ja päässä.
Oudot takit ja bleiserit päällä — toisilla ylpeät nahkaiset, niiteillä koristellut, toisilla kangastakit täynnä merkkejä — mutta aina itse tehdyt!
Tukka pystyssä tai kokonainen kukkoharja sojottamassa. Tällaisella ulkonäöllä pistit kaduilla silmään kipeästi, eikä vain tavallisille kansalaisille: juuri tämän perusteella neuvostomiliisillä oli käsky ja oikeus ottaa punk‑nuoret kiinni ja “pitää kadut järjestyksessä ja puhtaina”.
Punk alkoi imeytyä Neuvosto-Eestin nuorten tajuntaan 1970‑luvun lopulla pitkälti Suomen television, radion ja lehtien kautta.
Räikeä ulkonäkö, protestiasenne ja energinen musiikki toivat väriä sumuiseen, harmaaseen ja tylsään neuvostoarkeen. Ja herättivät hermot eloon. The Sex Pistolsin johdolla — mutta myös suomalaisten Pelle Miljoonan ja Eppu Normaalin esimerkin innoittamana — nuoret hullaantuivat musiikkiin.
PUNK ON VABADUS!
1980-ndad!
Me olime lahedad, olime ilusad, olime kardetud, olime pahad, olime inetud, olime halvad, olime edevad, olime julged, olime häbiväärsed, olime naeruväärsed, olime punkarid!
Punk on lahe! Punk on põhiline, disko pole oluline! Punk on kaos ja anarhia, punk on punk! Ja elu = õlu!
Sellised hüüdlaused ja mõtted keerlesid 1980-tel paljude nõukogude eesti noorte suus ja peades. Veidrad jakid ja pintsakud seljas, kellel uhked nahast ja neetidega, kellel riidest, aga märkidega, aga – ikka ise tehtud! Juuksesonks püsti või karvad koguni kikkis kukeharjas.
Sellise välimusega torkasid tänavatel valusasti silma mitte ainult tavakodanikele, vaid selle alusel oli nõukogude miilitsal käsk ja õigus punknoored kinni võtta ja tänavatel korda ning puhtus tagada.
Punk imbus Nõukogude Eesti noorte teadvusesse 1970te lõpul suuresti Soome televisioonist ja raadiost ning ajakirjadest. Väljakutsuva välimuse ja protestihoiakuga ning energilise muusikaga punk andis sumbunud halli ja igava nõukogude argiellu värvi. Ja ergastas närve. The Sex Pistolsi juhtimisel, aga ka soomlaste Pelle Miljoona ja Eppu Normaali eeskujul vaimustuti muusikast.