Henkilökohtaista-seinä

Monille ulkopuolisille punkkulttuuri näkyi ja kuului huonona musiikkina (ei -ttu se jatsikaan kummoista ole..) ja omituisesti pukeutuvina nuorina. Punkkareille punk oli paljon muutakin. Punk oli, ja on!, yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuutta, oma heimo. Sekä aktiivista elämää, johon kuului musiikin ja pienlehtien lisäksi tiivis yhteydenpito kirjeitse, keikka- ja festarimatkat ilman tietoa yöpymispaikasta, omanlaista ja -näköistä elämää.

Usein festareille ja keikoille kuljettiin liftaamalla. Punkkareilla saattoi liftausreissut joskus venyä, koska ulkonäöstä johtuen monet arastelivat ottaa punkkareita kyytiin, mitä lie sarjamurhaajatappajaraiskaajia lienevätkään. Juha-Pekka Inkisen ottamassa ja Punkmuseolle lahjoittamassa kuvassa Spurg ja Kepu viihdyttävät itseään liftauksen tylsistyttäminä matkalla Liedon punkfestareille.

Hyvät festarit (Lousy punk-fest 2001 Liedossa) ovat takana ja kohta on aika Sadun ja Kenneth Nybergin (Jimi) suunnata takaisin kotiin. Kuvan Punkmuseolle lahjoitti Kenneth Nyberg.

Nuorten hengailu on aina ollut samanlaista. Siellä ollaan missä saadaan (ja missä on lämmintä) ja kun ajetaan pois, niin vaihdetaan paikkaa. Vaasassa 1980-luvun alkupuolella punkkarit viettivät paljon aikaa Citymarketin kahviossa tai samaisen kaupan tuulikaapissa. Kuvan on ottanut ja Punkmuseolle lahjoittanut Tony Andersson.

Bay City Rollersin (tuttavallisemmin BCR), Osmondsin tai Aikakoneen kuvien ja julisteiden sijaan punkkareilla oli tietenkin omien suosikkiensa julisteet ja koristeet. Kuvat kiinnitettiin pääsääntöisesti sinitarralla, mikä oli ajan mittaan tuhoisaa myös tapettiseinille, sillä irrotessaan se vei usein mukanaan pienen palan tapettia. Nicke Boströmin ottamassa ja Punkmuseolle lahjoittamassa kuvassa Timo Kiippa (Kipi) ja Petri Lintala (Lintsu) hengailevat Kipin huoneessa Vaasan Ristinummella maaliskuussa 1983.

Nuorta lempeä aamun koitossa. Sängystään heräilemässä Kari Hyle (Näkä) ja hänen silloinen tyttöystävänsä Mira.
Monet punkkarit asuivat – ja asuvat tänäkin päivänä – kommuuneissa, tai kimppakämpissä. Useat heistä olivat yhteiskunnan ulkopuolella olevia irtolaisia, koulunsa lopettaneita, töitä (eli vastuuta) pakenevia ja itseään etsiviä nuoria.
Yleensä näihin ”vaihtoehtoisiin nuorisotiloihin” oli avoimet ovet 24/7 ja sinne sai tulla kuka vain, ihan milloin vain. Yksityisyyttä ei juurikaan ollut, eikä sitä osattu vaatiakaan. Hyvin harvoin, jos koskaan joutui aamulla heräämään yksin.Yleensä bileet jatkuivat useita päiviä, joskus jopa viikkoja juhlijoiden vaihtuessa. Eipä tavatonta ollut sekään, että pääsit todistamaan samassa huoneessa tapahtuvaa seksiaktia sellaisten ihmisten kesken, ketkä eivät edes asuneet kyseisessä asunnossa.
Kuvan Punkmuseolle lahjoitti Kari Hyle.

Nuorta lempeä Lepakon kuppilassa. Kuvassa yhteistä tulevaisuutta suunnittelevat Pasi Nikander (Panda) ja Jeannette Uusitupa (Nette). Kuvan otti ja Punkmuseolle lahjoitti Timo Mehtäläinen.

Tieto ja mielipiteet kulkivat kirjeiden välityksellä. Monille päivä tuntuikin tyhjältä ja turhalta, ellei posti tuonut yhtään kirjettä. Postitse hoidettiin myös pienlehtien ja äänitteiden myynti. Usein kirjeissä käytetyt postimerkit suojattiin teipillä tai niihin hinkattiin vaikkapa saippuaa. Ajatuksena oli, että näiden temppujen ansiosta voitiin postimerkeistä putsata pois Postin leima ja näin saada jo käytetty merkki uudelleen käyttöön. Postimerkit kun olivat kalliita.

Kotialbumikuvissa mm. Jukka Aittapelto, Päivä Alasalmi, Anarkia Ari, Gamillo, Ari Enqvist, Kari Hyle (Näkä), Jere, Anu Kattelus, Tero Keinänen, Timo Kiippa (Kipi), Petteri Kirjala (Petsi), Timo Keminen, Timppa, Tommi Kuisma (Tosa), Petri Lintala (Lintsu), Osmo Lukkaroinen (Oze), Karri Monni, Pasi Niemi (Nipe), Pörri, Jani J Roppola, Matti Saine (Masa), Pasi Sistonen (Pökki), Tom Snickars (Tomppa), Teemu Säilä, Salla Tikka, Petri Vilen (Poko), Jere Walldén. Paikkoina Jyväskylä, Pieksämäki, Oulu, Pori, Vaasa ja Virrat. Kivaa on ollut, hauskaa kans!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *