- keikkaraporttia
|
Share | |
10v-bileiden yleisöä (kuva: Jeke).
Vihannes Michka:
Yhteisöllisyys ja hyvä meininki on vielä ihmetyksen aihe
Perjantaina, ajomatkalla kohti
pelipaikkaa se valkeni. Taisi olla Pete, joka sen meni ääneen sanomaan. Edessä
oli nykykoonpanon - ja näin ollen allekirjoittaneen ensimmäinen Vihanneskeikka
ilman Rikoslakia! Miten tästä selvitään?
Myös Vastavirralle löytyminen osoittautui hieman odotettua hankalammaksi,
mutta loppujen lopuksi paikalla oltiin ihan hyvissä ajoin ja kun
roudattavaakaan ei ollut paljoa, päästiin kohta jo ottamaan lyhyesti tuntumaa
lavaan ja äänentoistoon. Itselleni tämä oli ensimmäinen kerta koko
paikassa, joten mestoja piti hieman ihmettelemän muutenkin. Ihan viihtyisän
oloinen, joskin aavistuksen odottamaani pienempi paikka. Tässä vaiheessa oli
jo selvää, että varsin täyteen ammuttuhan koko tupa tulee olemaan. Hyvä hyvä.
Alkoi keikkojen normaalisti tylsin osuus, odottelu. Osaltaan slotti alakerran ekana bändinä auttoi tietenkin asiaa, lyhentäen odotteluajan minimiin, mutta muutenkin olo oli suht rento ja vapautunut ja juttua uusien ja vähän vanhempien tuttujen kanssa riitti. Kerrassaan mukava, eikä lainkaan tylsä tunnelma!
Pesäpallomaila 2011 -seremonian alkaessa ennustus oli jo käynyt toteen. Väkeä oli kuin pipoa ja lavan sivustalta tiskille ja takaisin sompailu vaati jo aikamoista pujottelua.
70-luvun Vihannekset Michka, Pajunen ja Pete (kuva: M!ka).
Sitten itse asiaan ja lavalle. Etukäteen oli vähän ollut juttua, että jos ihan lyhyesti ensin tsekattaisiin keskinäiset äänenpaineet, kun ei mitään varsinaista soundcheckiä oltu tehty, mutta Pajunenpa polkaisi koneen käyntiin samantien. No eihän siinä, Valamoon, kamoon! Ihan kivastihan se alkoi rullaamaan ja yleisö lähti mukaan heti.
Ilmassa todella oli suuren ramopunkjuhlan tuntua ja yleisön ja bändin vuorovaikutus sai meikäläisenkin pikkuhiljaa innostumaan entisestään. Erityisen hienoa oli huomata mukana laulamista biiseissä, joita ei ole vielä missään julkaisuilla. Ihan rock-unelmaa moinen!
Jasu kävi neljäntenä Vihanneksena lavalla tuuraamassa Pajusta rumpujen osalta, jotta tämä pääsi vähäksi aikaa keskittymään pelkkää laulajan rooliin (kuvat: M!ka).
Jasu kävi välillä kolmen biisin ajan rumpujen takana, päästämässä Pajusen eturiviin, jolloin tunnelma tiivistyi entisestään! Sen verran fiiliksissä tuli lopulta vedettyä, että Pajusen tennarinsyönnin tarkka sijainti illan aikajanalla selvisi mulle jälkikäteen youtube-videosta päättelemällä.
Michka ja Pajunen (kuva: M!ka).
Encoressa sainkin sitten hetken hengähtäneenä tyynen rauhallisesti seurata taustalta, kuinka Wokki-Otto otti tilanteen suvereenisti haltuun. Hieno biisi, hieno veto, hieno tunnelma.
Kokonaisuudessaan 70LV:n nykykokoonpano taisi vetää selkeästi tähän asti parhaimman keikkansa, eikä se olisi voinut tulla parempaan paikkaan.
"Nimppareillahan on kova meno päällä taas..." (kuva: M!ka).
Aikataulu on tiukka, ei auta jäädä fiilistelemään. Äkkiä omat rojut alta pois, että Pertti Kurikan Nimipäivät pääsee lauteille! Nimppareillahan on kova meno päällä taas, mutta osa setistä menee kyllä ohi oman keikan jälkipössiksissä ja tuttuja moikkaillessa.
Psykoterapian keikalla kiinnitän huomiota lähinnä Tompulan omia käsityksiään sujuvampaan kitarointiin, minkä muistan myös hänelle jälkikäteen mainita. Useasti. Pasi ja kumppanit vetivät kyllä muutenkin ihan sujuvan ja ennen kaikkea uskottavan vedon.
Psykoterapia sai Michkalta kehut uskottavuudesta (kuva: M!ka).
Himanes ja Pojat tuli seurailtua fiilistellen. Ammattimaista meininkiä. Erittäin hyvää taustamusaa mukavalle baari-illalle, varsinkin Pojat, mutta mikään ei oikein erityisesti kummassakaan kiinnittänyt huomiota. Ei hyvässä, eikä etenkään pahassa.
Lauantai valkeni yllättävänkin pirteänä ja hyväntuulisena. Lyhyen kaupungilla palloilun jälkeen Telakalle sopalle. Turinaa ja illan kohokohtien kertausta, rentoa meininkiä, hyvää ruokaa ja juomaa, sekä leppoisaa musaa. Mitä sitä ihminen lauantai-iltapäivältä voisi enempää toivoa? Chemo Atkinsin dieetti tuotti pelkistettyjä sulosointuja ja Wokit näyttivät, että meininkiä saa aikaan akkareillakin. Frontside Ollie! Kaiken tämän jälkeen oli suorastaan surku jättää kemut kesken ja lähteä kotia kohti, mutta näin oli suunniteltu ja kyydit sovittu.
Wokin akustisesti Ramosopalla Telakalla (kuva: M!ka).
Matkalla tuli
todettua, että meikäläinen on tässä porukassa niin uusi tulokas, että
jengin yhteisöllisyys ja hyvä meininki on vielä pieni ihmetyksen aihe, mutta
se ei tietenkaan estä siitä nauttimasta. Jälleen kerran uskomaton tunnelma!
Kiitos kaikille ja vielä kerran onnea Ramopunk.com ja Woimasointu!
Vihannes Michka (70-luvun Vihannekset)
Wokkivihannesten Otto vierailevana laulajana (vas.) ja Michka ja Pete jakamassa samaa mikkiä (kuvat: M!ka).
Gabba gabba
we accept you
we accept you one of us
