www.ramopunk.com     Ramopunk-uutisia    Ramopunk-vieraskirja

Ramopunk.com 5-vuotissynttärit

 Tampere 1.-3.3.2007

 Takaisin Ramopunk.com 5-vuotissynttärit etusivulle

Rehtori Reponen Jr:n punk-sukkahousut (kuva: M!ka).

Jeken keikkaraportti - osa 2: 

Lauantai 3.3.07

Hei hou! Asiaa!

Lauantai-iltapäivä käynnistyi Hannun W:n kokoon kutsumalla tapaamisella Plevnaan. Ajatus oli mainio ja tilaisuus olikin mitä miellyttävin kokoontuminen. Plevna tarjosi muikeat puitteet ja maittavat murkinat ryyditettynä talon omilla laadukkailla panimotuotteilla. Kun vielä palvelu oli ystävällistä, saatiin päivälle onnistunut startti. Allekirjoittanut toi vielä tilaisuuteen tahatonta tilannekomiikkaa, sählätessään kameran itselaukaisimen kanssa kerta toisensa jälkeen. Kävihän se tosin hyvästä alkuverryttelystä iltaa varten kirmata noin 5 x 2 sekunnin pikapyrähdykset kameran ja pöydän välillä. Kiitokset vielä kaikille mukana olleille!

Vastavirran henkilökunta sai paljon kehuja, eikä suotta   -  Vastavirran lava odottaa lauantain ensimmäistä esiintyjää

(kuvat: M!ka).

Illan synttäriohjelman aloitti Iskuryhmä, joka oli samalla uuden Ihmemies-levynsä julkaisukeikalla. Setti koostuikin uutukaisen kappaleista. Liikkeelle lähdettiin Luuserilla, jota seurasi Kova tiimi ja Pasin viiksi-show, jossa solisti pakotettiin pääsemään nääveleistään. Menoa jatkettiin Ihmemiehen biiseillä, tosin ilman nimikkokappaletta. Vasta encorena kuultiin hurmaavan herkkä Jouluksi Jamaicalle, jossa onni koostuu pienistä asioista, niin kuin elämässä on tapana. Iskuryhmän osuus päättyi tiukkaan Lämäriin. Siitä olikin hyvä jatkaa vuosittaisen Kultaisen pesäpallomailan jakotilaisuuteen.

"Kyyyyllä kyllä, nahkatakit yllä

vedetään lujaa ja nopeesti

eikä anteeksi pyydellä..."

Iskuryhmä: Kova tiimi

(kuva: M!ka).

Pesismaila luovutetaan henkilölle, joka on merkittävällä tavalla vaikuttanut ramopunkkiin. Tuomariston muodostivat Leena Lehtolainen ja Kimmo Liskomäki. Itse veikkasin palkinnon saajaksi Hekoa, mutta pieleen meni arvaukseni. Palkinnon sai Radio Helsingin Njassa, joka on edistyksellisesti tuonut ramopunkkia esille radiossa soittamalla musiikkia ja kutsumalla muusikoita haastatteluihin. Tilannekomiikkaa saatiin myös palkintojenjakoon. Ensin ei löytynyt Leenaa, sitten piti saada mikki toimimaan ja kun nämä asiat olivat kondiksessa, piti vielä löytää itse palkinto. Lopulta kaikki kääntyi parhain päin. Ainoa, joka jäi hukkaan, oli itse Njassa, mutta häneltä kuultiin ääniviesti ja palkinnon vastaanotti lavalle kuin tyhjästä ilmestynyt Vara-Njassa.

Tämän seremonian jälkeen esityskieleksi vaihtui Lontoon murre, kun lavan otti haltuunsa Blitzkrieg Boys. Blitzareiden keikka taidettiin jopa taltioida DVD:lle. Kangasalan veikot vetivät ramopoljentoaan tutulla tyylillään. Intro 2, This Routine ja Behind the Doors avasivat soitannon. Mielestäni komeimmilleen meininki nousi vanhan kunnon nimikkobiisin, Blitzkrieg Boysin aikana. 

Soiton aikana eräs pieni yksityiskohta vaivasi minua ja piti käydä aivan tarkistamassa, ovatko laulujen sanat kiinnitettynä etuvahvistimeen. Näin ei kuitenkaan ollut. Pienen salapoliisityön tuloksena selvisi, että laulunaikaisen katsekontaktin puuttuminen johtui todennäköisesti parista ylimääräisestä lagerista, jotka olivat kadonneet huiviin jo ennen ”schlagereita”.

Blitzkrieg Boysin keikka tallennettiin useammalla kameralla (kuva: M!ka).

Tässä vaiheessa lauantai-ilta alkoi kääntyä kohti kliimaksiaan. Yleisön hieman tankattua energiajuomaa, lavalle nousi loistavan Ratkaisu -levyn viime vuonna julkaissut Häiriköt. Ainahan Häiriköt on ollut upean energinen liveakti, mutta nyt bändi piiskasi itsensä niin armottomaan menoon, että energinen tuntuu tässä yhteydessä aivan liian pliisulta adjektiivilta.

M!ka: Häiriköillä oli kovin keikka, mitä minä olen bändiltä tähän mennessä nähnyt ja kokenut.  (kuva: M!ka).

Erkon karun röyhkeä lavaimago, Mikon äärettömän varma bassotykitys ja Maukan rumpukalvot räjäyttävä rummutus eivät jättäneet ketään kylmäksi. Alkoi 20 kappaleen orgastinen paahto. Yleisömeren nyrkit nousivat ylös jo heti setin aloittaneen Tunteeton -biisin ryhdikkäiden alkuriffien kajahdettua. Rokataan jatkoi hullaantuneen yleisön riehaannuttamista. Kolmantena soinut Elämä on kovaa, puolestaan räjäytti jo potin. Juhlakansa sai synttärilahjansa! Elämä on kovaa, kilpailee ehdottomasti vuoden ramopunk-biisin tittelistä. Meno jatkui Häiriköiden voittokulkuna.

M!ka: Häiriköt toivotti häirikkömäisesti päivänsankarille onnea biisillä "(Mä en haluu olla) Nörtti". Kiitos!  (kuva: M!ka).

Mikkokin pääsi ääneen hulvattomassa 1-2-3-4-5-6-7-8 -biisissä. Kansa laulaa hoilotti täysin palkein mukana (Mä vaan haluun tehdä) jotain nastaa -kappaletta, kunnes yhtäkkiä olikin päätösbiisin aika. Mikon laulama Me ollaan Häiriköt -päätti varsinaisen setin. 

Alkoi odotus, tuleeko encore? Sitä en tiedä, kuinka aikaisin biisilista oli kasattu, mutta edellisenä iltana yllytimme Erkkoa lisäämään pari biisiä normaalin keikan pituuteen synttäreiden kunniaksi. Jääköön arvailtavaksi, miten asian laita oli, mutta fanien riemuksi Häiriköt palasivat vielä lavalle peräti neljän kappaleen ajaksi. Ilman moottorisahaa, Joey & Dee Dee, Liimaa liimaa ja Mä haluun ulos tästä  universumista jäivätkin tällä erää Mikko-Häirikön viimeisiksi kappaleiksi, kuten saimme synttäreiden jälkeen lukea. Yleisö sai kokea jotain ramoniaanista energiaa. Häiriköiden keikka nousee takuulla tämän genren suurten keikkojen joukkoon, kuten Ne Luumäkien jäähyväiskeikka v. 1993.

Rehtorit Heko ja Reponen Jr.  ilman näkyviä paineita "kovan paikan edessä" (kuva: Jeke).

Kun syke oli laskenut hieman alle 200, tajusin, ettei ilta olisikaan vielä ohi. Lisää hunajaa oli luvassa: Rehtorit. Ajattelin: ”Huh, huh”, nyt joutuivat Reksit kovan paikan eteen Häiriköiden jälkeen. Ei huolta. Myös Rehtorit lunastivat esiintymisellään paikan ramotaivaassa. Setti lähti räväkästi liikkeelle lainakappaleilla Lataamoon ja Eka kerta. Kun menoa jatkettiin biiseillä Punk rock ja Tiedän kaiken, taattiin yleisön tuki kaiken aikaa. Keikalla kuultiin vuoden levy -ehdokkaan, Klassista musiikkia ja Hiljaa! -levyjen helmiä, höystettynä muutamalla harvinaisuudella. Kappaleen Ei se siitä aluksi lavalle nousi myös Vihannes-Chemo saksofoneineen. Surf tyttö pisti porukan tennarit vipeltämään ja Perjantain ja maanantain välinen yö puolestaan viritti huikeaan yhteislauluun. Setin loppupuolella nähtiin Hekon taas singahtavan yleisön sekaan soittamaan. ”Tuolta se tulee ja tonne se menee” – lausahdus kuvaa hyvin tuota ikiliikkujaa.

Heko hyppää ulos kuvasta (kuva: M!ka).

Mielestäni hyvän yhtyeen kruuunaa se, kun paitsi kuulostaa hyvältä, myös näyttää hyvältä. Tämä taas koostuu monien pienten yksityiskohtien summasta. Tässä suhteessa Rehtoreilla on hyvin pullat uunissa. Sanna kuvankauniina solistina hehkuttaa lämpimän karismansa myös yleisöön, Mikon vivahteikas rumpupohja ja lahjakkaan Mikkolan sielukas bassottelu luovat tanakan pohjan, jonka päälle on hyvä rakentaa tarttuvia melodioita ja nasevia tekstejä.

"Synkkä ja myrskyinen yö

tuuli ulvoo ja salamat lyö

Silmäni aukaisen

joku huutaa it's alive..."

M!ka: Olen toivonut vuosikausia b-kauhuilun eliittiin kuuluivaa "Frankenstein" -biisiä Rehtorien keikkasettiin. Nyt se sinne synttärilahjana pääsi. Kiitos! Heko kertoi jälkikäteen, että biisiä treenatessa alkoi tuntua siltä, että se saattaa löytyä jatkossakin keikkasetistä ...toivotaan niin.  (kuva: M!ka)

Sokerina pohjalla on tietysti Heko, tuo sirkkelikitaristien ässä, jonka veroista lavaesiintyjää en ole nähnyt missään maailman bändeistä. Tämän Duracel-pupun jalkatyö soiton aikana herättäisi kateutta kenessä tahansa nyrkkeilijässäkin. Biisien tunnelmaa kuvaavat ilmeet ja eleet soiton lomassa osoittavat lahjakasta tilannetajua ja luovuutta. Eipä siis ihme, että moinen iloinen meininki sai seniorinkin aivan liekkeihin.

M!ka: Murkku vaatii muun yleisön kanssa lisää Rehtoreita. Rehtori Mikkola yrittää selittää, että Rehtorit on jo taas lavalla (kuva: M!ka).

Ensimmäisenä encorena kuultu Muistokirjoitus irrottikin allekirjoittaneen tennarit lopulliseen liitoon. Pää ei enää pysynyt jalkojen tahdissa, kun tunne voitti järjen. Anteeks vaan kaikille teille, joiden varpaat jäivät alimmaisiksi.

Rehtorit kiittää.  (kuva: M!ka).

Yhtäkkiä synttärit olivatkin sitten soitannollisesti ohi. Olivatpa mojovat kemut! Yleisön näkövinkkelistä kaikki sujui kerrassaan mainiosti. Loistavat esiintyjät, hieno, hyväntuulinen yleisö ja ymmärtäväinen henkilökunta pelasivat yhteen suurella sydämellä. En osaisi toivoa hienompia bileitä. Paljosta jäivät paitsi ne, jotka eivät paikalle päässeet. Kaikesta tästä saamme kiittää M!ka Vesteristä, joka pani taas itsensä likoon yhteisen asian puolesta. Kiitos M!ka! Kohottakaamme mielissämme nelinkertainen Hey Ho! – huuto M!kalle.

Yhteinen mehuhetki jo tutuksi tulleessa Sputnikissa tarjosi vielä osalle juhlakansaa tilaisuuden herkistellä hienoja hetkiä. Näihin sanoihin ja näihin tunnelmiin päätän täältä tähän. Adios Amigos, kunnes jälleen tapaamme!

Jeke