www.ramopunk.com

Ramopunk.com 5-vuotissynttärit

 Tampere 1.-3.3.2007

 Takaisin Ramopunk.com 5-vuotissynttärit etusivulle

M!ka: Iskuryhmä Pasi, joka tiettävästi tunnetaan saksalaisissa painielokuvissa nimellä Horst (kuva: M!ka).

Iskuryhmä Pasi:

Ex. viiksekkään miehen keikkaraportti

Pitkästä aikaa...

JEEE! Pitkästä aikaa keikalle. Edellisestä olikin vierähtänyt melkein vuosi. Ramopilkissähän se taisi olla. Niin se vaan aika rientää kuin hirvi.

Eipä tässä kyllä ole paljoo tullu keikoilla käytyä muutenkaan. Taitaa edellinen kerta yleisönäkin sijoittua tonne syksypuolen Mikkelin Onni on Ramonesiin?? No kuitenkin nyt oli aika taas otollinen.

Ramopunk.comin synttäreitä kyllä oli odoteltukin ja posteja kirjoiteltu aikasta railakkaasti. Voin vaan kuvitella minkä määrän pientä nippeli säätöö M!ka on asian eteen tehnyt. Voisin kuvitella tota duunia samaksi, kuin Iskuryhmän levyn teko. Se oli jotain ihan uskomatonta! Sellasta piiloduunia mitä kukaan ei koskaan näe eikä tiedä.

Kaikki kuitenkin kannatti. Olihan alkuasetelmat jo sellaiset, et miten tolla kattauksella voisi muka epäonnistua. No mieti nyt? Paikalla parina/ kolmena päivänä lähes kaikki tämän skenen bändit ja fanit. Riskit on siis aika minimissä. Jännittäähän se tietysti silti kaikkia.

Toivottavasti jatkossakin järjestyis samanmoisia kekkereitä. Vastuuta ja sitä tekemistä olisi kuitenkin syytä mun mielestä jakaa vielä enemmän ja laajemmin. Ei silti kyllä näissä kaikissa ollaan mukana, mut se pää vastuu voi kasvaa liian suureksi yhdelle ihmiselle. Ei näistä jutuista kuitenkaan pitäisi paineita ottaa. Ei toi M!ka kovin painekattilalta kyllä enää viikonloppuna näyttänyt…

Viiksien kasvattelua

No mun keikka meni jotenkin näin. Viikko sitten treenattiin kerran setti läpi ja kaikki oli jopa mukana treeneissä. Tuntui hyvälle sillon soittaminen ja ei tää nyt keikkana ees jännittänyt kauheesti. Ainahan mä hermoilen, mut se on vaan Pasia.

Kasvattelin viiksiä helmikuun ja tulostakin kai alkoi syntyä? Musta ne oli jo lopussa aika makeet ja ihmettelinkin Vastavirrassa, et miks kaikki puhuu viiksistä. En mä nähnyt mitään viiksiä. Tosin en ollut katsonut peiliin kuukauteen.

Vastavirtaan

Kouvolasta Tampereelle matkasin junalla ensin Lahteen. Maza noukki mut asemalta ja käytiin Mazalassa kahvilla ja odoteltiin babysitteria. Sit menoks ja etsittiin mun ja Iskuryhmä Markysin hotelli mestaa. Helposti löytyi ja kirjautumaan huoneeseen. Siks puhun tästä hotelli huoneesta, kun se oli business -luokassa tietty! KRÖHÖM! Varatessani huonetta minulle luvattiin jopa vedenkeitin. Pettymykseni oli suuri, sillä keitintä ei löytynyt, mutta silitysrauta kuitenkin. Mietin, et viiksetkö mä tällä silitän vai nahkalätsäni, tuon Scorpions -aiheisen päähineen. Markys tuli mestoille tässä kohtaa. Nyt taksi alle ja rokkimestoille.

Vastavirrassa näytti just hyvältä. Aivan niin kuin aina. Se paikkana oikein huokuu jotain sellaista, et nyt soittamaan ja täällä ei pidetä ikävää. Porukkaa ei ollut paljon, mutta se vähäkin määrä pilkkasi mua. En ymmärtänyt miksi. Joillakin oli vielä joku ”paita” päällä missä mua uhkailtiin dollarin edestä. Halvalla ois menny Pasi-rukka.

Toma oli ainut joka ihastui mun lookkiin, jopa siinä määrin, et oli eroamassa emännästään ja muuttamassa mun kaa Gayman-saarille vai miten se saari kirjoitetaan? hahah...  Asia sovittiin ja päätettiin jatkaa ihan vaan ystävinä.

Soundchekki vetästiin siinä ja se tuntui pahalle. Biisit tsekissä oli ihan väärät. Kova tiimi ja Annastiina menee mulla niin ylärekisteriin. Tuntui siltä et se siitä keikasta. En pysty laulamaan noin korkeelta ja kovaa. Olin väärässä onneksi. Iskuryhmä Vepillä oli jotain häikkää basson kanssa. Etuaste ei oikein pelittänyt ja miksaajakin vähän huolestui asiasta, et nakkaa se härveli nyt jo pois. Kaikki järjestyi kuitenkin.

Ennen keikkaa kaikenlaista jutustelua ja levyn pakkomyyntiä. Olin varmasti jo ärsyttävä tuputtaessani levyä jokaisella ja useampaan kertaan. Moni sanoikin, et mulla on jo toi. Minä siihen, et no osta silti toinen!

Takahuoneeseen vielä ”hiljaisuuteen” ennen keikkaa. Markys veti duuni kamppeensa päälle ja sitoi kääreliinoja päänsä ympärille, muut jätkät pukeutuivat pinkkeihin pikeepaitoihin. Älkää kysykö miksi?

Iskuryhmä Markys näytti karanneen sairaalasta... (kuva: M!ka).

Minulla ei rekvisiittaa ollut, olin oma itseni... vai olinko? Vain luoja tietää ja sekään ei tässä kohtaa oikein ymmärrä. Talutin Markysin rumpujen taa, kun kaveri näytti jotenkin heikolle. Sinne se istahti ja keikka oli valmis alkamaan. Luuserilla lähdettiin liikkeelle ja biisinä se luultavasti oli ihan osuva keikan alkuun. Lauloin jalat ristissä ja tunsin eläväni taas. Tuleva tukala kuumuus alkoi jo tosin ekojen riffien jälkeen puskea tähän kova kuntoisen urheilevan jäbän kroppaan. Se oli vaan alkusoittoa, niin todistelin itsellenikin.

M!ka: Iskuryhmän keikka alkoi vaisuissa tunnelmissa. Viiksiin ja Scorpions-lippikseen pukeutunut Pasi on ymmällään kun bändikaverit suhtautuvat häneen töykeästi (kuva: M!ka).

Toka biisi rävähti kuin tykin suusta ja Kova tiimi oli loistobiisi siihen kohtaan, mutta mutta. Jätkät lopettaa soiton ja yritän vielä laulaa biisiä eteenpäin, mutta mutta…

JASON! EIIIIIIIH!

Siinä se oli ja otti mun lätsän pois päästä ja heitti sen yleisöön. Painoi mut kamalalla voimalla polvilleen painaen aseen takaraivolle. Elämäni vilisti ohi mustavalkopätkänä. Se oli nopea pätkä. Ei paljoo tapahtumia siis ole kertynyt, jonkun kohdan muistan kun olin 10- vuotias ja…No joo ei nyt puhuta niistä.

Markys ojensi partakoneen rumpujen takaa ja tiesin missä mennään. En voi selvitä tästä enää vähällä. Kaivoin Riinalta lainaamani meikkipeilin, jota oli tarkoitus käyttää tulevaisuudessakin. Totta kai ehostaa täytyy aina tuuheuksiaan. Ei siinä auttanut Maamme laulut eikä mitkään. Kone surisemaan ja viiksiä pois. Välillä näytin Jasonille, et onks nyt hyvä. Pään pyöritys ja sormi liipasimella laittoi kummasti partakonetta surisemaan. Pääsin pälkähästä, siis Jasonista. Keikka sai jatkua, mut kyllä mulle tuli sellanen olo, et nyt voin vetää biisejä taas leveessä haara-asennossa. Ei kornimpaa ei.

Jason kannustaa Pasia viiksien ajoon (M!ka).

Jätkätkin kai säikähti Jasonia siinä määrin, että rotsit ilmestyi päälle ja näytettiin ehkä nyt enemmän punkrock bändiltä?

Se karva määrä, mikä naamasta irtosi jäi lojumaan lavalle. Myöhemmin kuulin, että Rehtori Reponen jr. oli ottanut ne minigrip-pussiiin ja syväjäädyttänyt muiden tuotteiden kanssa pakastimeen. En tiedä sitten oliko tämäkin vain huhu, jonka Sanna kertoi, tai luulin kuulleeni taksimatkalla myöhemmin Tampereen ytimeen? Hahah!

Viiksetön Iskuryhmä vauhdissa (kuva: M!ka).

Viiksi episodin jälkeen vedettiin Kova tiimi uudestaan ja keikkahan vyöryi oikein kivasti läpi biisi biisiltä. Ei kauheita kämmejä tullu ainakaan mulle ja muutenkin luulen, että keikka oli aika nappi tälle ryhmälle. Ainuat pari juttua, mitkä moka osastolta jäi mieleen oli Itsarin loppu rykäisy, kun vähän multa karkas ja Teen susta laulun -biisin alku. Biisihän lähtee virpalla, mut sit seottiin. Otettiin biisi alusta, mikä ei ole ollenkaan epätavallista Iskuryhmälle. Siinä biisissä oli aivan tajuton tempo. En sellasta versiota ole vielä koskaan ennen kuullutkaan.

Yleisöstä tuli välillä huutoja, et soittakaa Ulla tai Kauniit ja rohkeat! Aika jänskää, et joku muistaa tollasiakin ikivihreitä. Tuntuu kivalle, vaikka tuskin niitä ihan heti soitetaankaan.

Kuumuus oli mulla ihan karsee koko keikan ajan. Kuntohan mulla on huono tiedetään, mut toi rotsikin on meleko lämmin paketti pitää päällä. Toisaalta ilman sitä olis alastomana lauteilla ja se on jo toinen mesta se.

Keikan jälkeen kaikkee

Keikan jälkeen kaikkee vänkää turinointia. Riemastuttavan paljon tuttuja joita ei ole nähnyt aikoihin. Se on niin siistiä kun näitä tyyppejä pääsee moikkaamaan. Joey-Suomi-Joey -sanakirjan hommaan kyllä joskus. Nyt kaverilta tuli sellasia pätkiä, et en tiennyt itkeäkö vai nauraako. Nauroin kyllä.

Blitzkrieg Boyseja en nähnyt, mut Häiriköt veti yli rajun keikan. Keikan jälkeen miltei säälin Maukkaa. Olin varma et se oksentaa kohta verta. Se veren oksentaminen jäi kuitenkin muille. Ihan saakelin tiukkaa kamaa taas kerran. Rehtorit oli helmi! Noissa kahdessa bändissä on se ero Iskuryhmään, et huomaa miten on treenattu ja tehty paljon keikkoja. Se vaan tulee sieltä selkärangasta ilman yskintää. Sitä on niin siisti kattoo. Kiitos bändeille, ootte aikasta coolia sakkia.

Pilkun jälkeen matka jatkui Tampereen syntiseen yöelämään. Baarin nimee en muista, mut sai sieltä jo väkeviäkin. Rehtori Heko kehoitti mua hakeutumaan VV-kerhoon, jossa saisin vertaistukea muilta entisiltä viiksisankareilta. Asia on vireillä.

Niin, se lätsä jonka Jason mun päästä heitti yleisöön. Lätsän oli löytänyt suurin viholliseni Murkku. Murkku oli myynyt lätsän M!kalle ja repinyt siitä voittoa. Nyt yksi suurimmista elämän tehtävistäni on periä Murkulta noi voittorahat. Mikäli onnistun joskus käytän ne hillot hyväntekeväisyyteen. Lahjoitan ne eräällä viiksekkäälle tyypille joka suunnittelee Jamaican matkaa.

Oli illassa jotain tosi kurjaakin. Joku tuli sanomaan mulle, et olenko minä ja Murkku kaksosia? Siiis mitäh!? Toinen vekkuli sanoo sitten, et noita kahta ei vaan jaksa kuunnella kun maksimissaan 15 minuuttia, mut aika hyvin sekin.

  Ambulanssilla kotipuoleen

Ilta vaihtui yön kautta aamuun. Olin tosi huonovointinen ja mahaan alkoi koskee ihan sairaan kovaa. Sit tuli se ensiapukeikka ja sain oman keikkabussin. Pääsin ambulanssilla kotipuoleen ja se oli ihan ok. Se kyyti ei maksanut kun 9 egee ja juna ois maksanu miltei 40 euroo. Ei paskempi reissu siis.

Kiitos M!ka tosi hienoista synttäri bileistä. En noita juhlia unohda kyllä koskaan. Kiitos Hannulle ja loisto bändeille. Tietysti suurin kiitos menee jälleen kerran maailman parhaimmalle yleisölle. Tehän tälläset jutut loppupelissä teette. Kiitos.

Iskuryhmä Pasi

Viiksi-Pasi (kuva: M!ka)

Lue myös:

Runo viiksekkäälle miehelle

Anu Vee herkistyi 5v-bileiden tapahtumista ja kirjoitti runon Kouvolan viiksekkäälle miehelle.