Erkko (kuva: Santtu Särkäs).

Haastattelussa Häiriköt-yhtyeen päämies:

Erkko ja Helsinki-levy

Nyt kun pian julkaistava Helsinki-levy on siirtynyt Airiston-punklevyjen haltuun, niin mitkä on kokonaisfiilikset levy-projektista? Menikö kaikki ennakko-odotusten mukaan? Oliko joku osa-alue vaikeampi tai työläämpi kun ennakkoon arvelit? Sujuiko joku nyt helpommin kuin ennakkoon vaikeammaksi epäilit?

- Pari juttua tulee heti mieleen. Ensinnäkin, lopputulokseen oon tosi tyytyväinen. Jälki on ihan parasta Häiriköt-matskua ikinä, noin niinkuin omasta mielestä. Toisaalta, olin unohtanut miten helvetin työlästä levyn tekeminen on. Koko ajan oli kiire ja stressi.

Homma ei ollut siitä kiinni, että joku osa-alue olisi osoittautunut vaikeammaksi kuin kuviteltiin, aika vaan oli tiukilla koko tän projektin ajan. Meillä ei oikein missään kohtaa ollut riittävästi aikaa reenata kaikkea sataprosenttisesti valmiiksi ennen studiota ja siellä vielä jouduttiin hieromaan erinäisiä yksityiskohtia.

Ja toisaalta, Aksun standardit oli niin korkeat, että studiotyöskentely oli aika hidasta. Tämä tosin oli ennekkoon jo tiedossa, eikä tullut mitenkään yllätyksenä.

Mutta kuten sanoin, lopputulokseen oon todella tyytyväinen. Se oliskin pahempi juttu jos olis sellainen fiilis, että pitkien sessioiden jälkeen lopputulos olisi omasta mielestä huono. Täytyy toivoa, että jengikin diggaa levystä, itse ainakin diggaan.

Mites levy noin lopputuloksena, tuliko juuri sellainen, kun halusit, vain löytyykö jostain sisältä pieni perfektionisti, joka olisi vielä halunnut viilata lisää vähän sieltä ja täältä?

- Levystä tuli tosi pitkälle just sellainen kuin odotinkin. Tietty tässä on nyt sellainen fiilis, että nälkä kasvaa syödessä: aina vois jotkut jutut tehdä paremminkin.

Ratkaisu -levyllä (2006) vielä, kun Aksu oli ekaa kertaa kehissä, kun sain valmiit miksaukset kuunteluun, fiilis oli sellainen, että mitään ei olis voinut tehdä paremmin. Mikko ja Aksu silloin hienosääti biisit Aksun ekan miksin jälkeen, mä en osallistunut asiaan mitenkään.

Tässä projektissa mä kuuntelin ekat versiot biiseistä ja niihin tehtiin pieniä säätöjä sen pohjalta. Jouduin kuuntelemaan biisit niin tarkkaan ja niin moneen kertaan, että alkoi jo tulla fiilis että "tossa vois olla vielä tollainen kitara" ja "tohon vois laittaa taustalaulun vähän kovempaa" jne. Mutta levylle ei jäänyt mitään sellaista mikä pistäisi korvaan. Mutta vastaus kysymykseen: jos aikaa ja rahaa olis ollut rajattomasti, biisejä olis varmaan viilattu Def Leppard/ W Axl Rose - tyyliin muutamia vuosia. Ja lopputulos olis todennäköisesti ollut huonompi kuin nyt.

Miten tarkkaan mietit levyn biisien järjestystä? Löytyykö siitä joku tarkkaan mietitty rakenne? Minkälaisiin seikkoihin kiinnität huomiota biisijärjestyksen rakentamisessa?

- Tää onkin hyvä kysymys. Levyn biisijärjestys tehtiin näin: me pidettiin koko bändin kanssa parin-kolmen tunnin palaveri, jossa säädettiin levyn biisijärjestys. Meillä oli tietty idea, millä me rakennettiin levyyn jonkinlainen draaman kaari. Toi oli ihan helvetin vaikea homma, mutta
saatiin silti kasaan jonkinlainen biisijärjestys.

Sitten mä menin Aksun luokse viimeistelemään levyä. Aksun piti tehdä biisijärjestyksestä ja biisien väleistä malli masterointia varten. Kun alettiin tekemään mallia, Aksu sanoi suoraan, että sen mielestä meidän säätämä biisijärjestys oli huono. Niinpä homma meni sitten niin, että Aksu viritteli biisijärjestyksen kohdalleen meidän alkuperäistä ideaa noudatellen. Itseä mietitytti lähinnä A4, sen olisin laittanut myöhemmäksi, mutta kyllä pakko sanoa että uusi (Aksun) biisijärjestys on parempi kuin se, mitä me itse saatiin aikaan.

Aloitusbiisi tälle levylle oli itsestään selvästi Oranssi avohoitola. Siinä on just sopivat lyriikat ekaksi biisiksi. Sen jälkeen pantiin vielä toinen ns. peruspunkkibiisi ja sitten tulee vähän synkempää kamaa.

Koska levy tulee vinyylinä, haluttiin myös B-puolen alkuun tykimpää kamaa. Sieltä löytyy ehkä levyn tylyin biisi, Ei pakopaikkaa. Lopetusbiisistä mulla oli selvä visio jo ennen sessioiden alkua. Tällä kertaa levy lopetetaan aika erilaisissa tunnelmissa kuin edellinen levy.

Ilmeisesti levyn painossa viipyminen on tuottanut taas harmaita hiuksia

- Tilanne on sellainen, että levy on taas vaihteeksi viipynyt törkeän kauan painossa ja alkaa olemaan jo stressi päällä että tuleeko se ulos ennen julkaisukiertueen ekaa keikkaa.

Onko teillä tuossa keikkalistassa joku virallinen levynjulkaisukeikka kuten useimmilla bändeillä on tapana?

- Eipä varsinaisesti ole mitään the levynjulkaisukeikkaa. Kaikki syksyn keikat on samalla tavalla "levynjulkaisukiertueen" keikkoja. Lepikseen 20. marraskuuta saattaa olla tulossa vierailemaan pari äijää, jotka jeesas meitä levyn teossa, mutta mitään ei oo lopullisesti lyöty lukkoon.

Sellanen mielikuva on jäänyt Häiriköiden edellisistä keikkakiertueista, että enemmän pääkaupunkikeskeisiä olisivat olleet. Nyt pääkaupunkiseutu on pienemmässä roolissa, kun Häiriköt kiertää kuukaudessa varsin hyvin eri puolilla Suomea, Oulussa, Jämsänkoskella, Tampereella, Kouvolassa, Vaasassa, Kuopiossa ja Hämeenlinnassa. Syntyykö tästä jotain ajatuksia?

- Joo, tällä kerralla tehdään vähän isommalla alueella keikkoja. Tämä on Juuson ansiota: jäbä on järkännyt melkein kaikki syksyn keikat. Aiemmin keikkamyynti on ollut vähän nihkeämpää.

Nyt kun ei oo moneen vuoteen oikeastaan keikkailtu juuri yhtään, niin oli useampia mestoja mihin pystyi hoitamaan keikkoja. Hommaa auttoi myös se, että The Heartburns on suurimmalla osalla keikoista messissä. Mun mielestä on hienoa keikkailla Suomen kovimman bändin kanssa.

Muutama muukin mesta olis ollut tarjolla, mutta Juuson ja Maukan muiden juttujen takia seuraavat keikat marraskuun jälkeen onnistuu vasta huhtikuussa.

Kymmenkunta keikkaa tulossa. Minkälaiset on ennakko-odotukset?

-Katellaan mitä tapahtuu. Meillä tulee olemaan setissä aika monta uuden levyn biisiä. Siinä on aina riski kun suurin osa porukasta ei kuitenkaan oo uusia biisejä kuullut. Saa nähdä miten ne uppoaa jengiin.

…ja miksi levyn nimi on Helsinki?

Me alettiin miettiä levyn nimeä studiossa tauoilla. Perinteisesti me aina aletaan pläräämään biisien lyriikoita läpi, ja etsitään sieltä jotain sanoja tai sloganeita, joista vois tulla levyn nimi.

Maukka heitti ihan läpällä sloganin "Asfaltti on kovaa", joka löytyy yhdestä biisistä. Otettiin homma lähinnä vitsinä, mutta sen pohjalta mulle tuli visio kannen kuvasta, joka sitten toteutettiinkin. Kansi-idea oli kaikkien mielestä niin kova, että alettiin miettiä sellaista levyn  nimeä, jossa ideaa voisi käyttää. Juuso vielä ideoi kantta lisää, kannesta löytyy asfaltin lisäksi muitakin "kovia pintoja".

Nimeä ideoitiin ja vatvottiin aika kauan. Lopulta sain idean, että levyn nimen pitää olla Helsinki, koska se on bändin kotikaupunki ja koska vois ajatella että suunnilleen kaikki levyn biisien jutut tapahtuu Helsingissä.

Ja lisäksi vielä mun mielestä Helsinki on helvetin hieno kaupunki. Idea kelpasi kaikille ja Santtu toteutti idean pohjalta hienot kannet. Kaikkea ei vielä viitti paljastaa, mutta mun mielestä vinyylin
sisäpussi ja cd:n sisällä oleva vihkonen on molemmat todella hienoja.