Joey Luumäki:

Tule hulluksi -biisin syntytarina

Olen ollut Batman-fani jo 1960-luvulta asti. Faniuteni sai alkunsa huikean jännittävästä TV-sarjasta, jota töllötin mustavalkoisesta Salora Bostonista viikoittain. Joka Batman-episodin jälkeen me naapuruston kundit keräännyimme kadulle pohtimaan ja analysoimaan näkemämme jakson teemoja ja synkkiä pohjaväreitä. Viitta selkään ja na-na-na-na-Bätmäään!

Batmanin uusi massatuleminen tapahtui vuonna 1989 Tim Burtonin elokuvatulkinnan myötä, mutta jo sitä ennen lepakkosarjakuvarintamalla oli tapahtunut merkittäviä asioita. Frank Millerin vuoden 1986 taideteos The Dark Knight Returns (Yön ritarin paluu) oli asettanut Batmanin takaisin alkuperäiseen psykologiseen asemaan: Viittaritari on laillisuuden rajalla tasapainoileva roistojen kauhu, synkkä oikeuden puolustaja.

The Killing Joke

Vuonna 1988 ilmestyi Batman: The Killing Joke -albumi, jonka tekijät ovat itsekin melkoisia supersankareita: käsikirjoitus Alan Moore, tussaus Brian Bolland, värit John Higgins. Alan Moore on kynäillyt muun muassa Watchmen-sarjaa, Brian Bolland taas on tunnettu Judge Dredd -piirtäjä ja siinä hommassa henkilökohtainen suosikkini. Tämäkin albumi oli merkkipaalu Batman -sarjishistoriassa, ja se suomennettiin jo seuraavana vuonna nimellä Tappava pila. Alpparissa esitellään muun muassa arkkipahis Jokerin syntytarina näppärin takaumasiirtymin.

Ostin Killing Joke -alpparin tuoreeltaan Good Fellows sarjispuodista (tietenkin, siellähän sittemmin kuvattiin Pahat ja rumat -levyn kansikin, sun muita kuvia). Sarjistarina on niin hyvä ja monitasoinen, että jutun jaksaa lukea useampaankin kertaan. Niinpä albumi pysyi minunkin kirjahyllyssäni esillä, silloisessa Malminkartanon asunnossani.

Päätarinassa Jokeri ampuu poliisipäällikkö James Gordonin tytärtä Barbaraa vatsaan. Luoti osuu selkärankaan ja halvaannuttaa Barbaran. Tiettyjen valmistelujen jälkeen Jokeri muiluttaa päällikkö Gordonin erinomaisen julmaan ahdinkoon, tarkoituksenaan saada tuo rehti mies menettämään järkensä. Jokeri haluaa osoittaa, että kuka tahansa maailman kunnolla kolhima täysjärkinen vinksahtaa samalla tavalla kuin hän itsekin.

Jokerin friikkijoukko sitoo Gordonin kummitusjunan vaunuun ja ajeluttaa päällikköpoloisen läpi radan, joka on somistettu kuvilla kituvasta, vertavuotavasta Barbarasta. Gordonin ajelun aikana Jokeri laulaa laulun hulluksi tulemisen ihanuudesta ja helppoudesta. Erään kerran sarjista lukiessani tuo laulu alkoi mietityttää minua - miltähän se oikein mahtoi kuulostaa?

"Laulu alkoi mietityttää minua - miltähän se oikein mahtoi kuulostaa?"

Tartuin kitaraan ja aloin rimputella sekä hyräillä. Tekstin rivipituudet ja tavumäärät vaihtelevat aika tavalla, ja säveltä ei heti syntynyt. Rivit tuntuivat liian pitkiltä ja rivirakenne ontuvalta. Sitten jossain vaiheessa ruutu, jossa laulu menee 'Mister, life is swell in a padded cell...' saikin säkeistön alun melodian syntymään saman tien. Siinä on niin lyhyet rivit, että yksinkertaisempikin säveltäjä saa nuotit jonoon. Sointujakin tarvittiin vain kaksi, ja kolmas sitten aina sen pidemmän riimin kohdalle. Jokerin englanninkielinen lauluteksti on kuitenkin tavumääräisesti niin progea, että päätin alkaa tehdä suomenkielistä biisiä.

Yritin käyttää Jokerin jutut mahdollisimman tarkasti, mutta samalla tehdä biisistä riittävän yksinkertaisen Ne Luumäet -käsittelyä varten. Mulla säkeistöjen rivit ovat siis melko samanmittaisia, toisin kuin Jokerilla, ja laulu loppuu kertosäkeeseen, eikä Jokerin omituiseen puolisäkeistöön. Ehkä musiikissa ja sarjakuvassa on eri dramaturgia...

Sanojen asettelu säkeistöihin oli melko helppoa, aihepiirihän on sydäntä lähellä. Taisin saada suoran käännössanan melkein joka säkeistöriimiin, ja jos en saanut, niin ei se mitään. Kertosäkeessäni taas on niin vähän tavuja käytettävissä, että se oli hankalampi tekstitettävä, enkä saanut Jokeriltakaan paljoa apuja. Taputtelin itseäni selkään, kun keksin, että 'Tule hulluksi' tarkoittaa tietysti hulluksi tulemista sinänsä, mutta on samalla ikään kuin Jokerin kutsu 'Tule joukkoon, on täällä muitakin'. Kaksirivinen kertosäe tuntui sen verran lyhyeltä, että keksin laittaa pari riviä lisää aina uuden kertosäkeen alkuun. Kertsi siis venyy alkupäästä kerta kerralta, ja samalla hulluus tai omituisuus kasvaa. Jokerin laulussahan jokainen lyhyt kertosäe menee eri sanoin.

Kolmannen säkeistön 'Kun ihmiskunta on tappava pila' -kohdassa halusin välttää liian ilmeisen pahaa unta -riimin, joten laitoin siihen viittauksen tekstilähteeseen. Tuskinpa kukaan on sitäkään huomannut. Tarkoitus muuten oli, että levyn krediittiteksteissä mainittaisiin biisin innoittajana Batman: The Killing Joke, mutta sinne pujahti Tappava pila. Näin tylysti musiikkihistorioitsijoita aina harhautetaan.

Suomennettua sarjisalbumia katsellessa huomaa, että myös sen kääntäjä on ollut melko uskollinen alkuperäiselle tekstille. Kuplat on täytetty aika lailla alkutekstin malliin, mutta mun mielestäni sarjislaulun loppu lässähtää täysin. Lauluosuuden viimeinen ruutu ja tekstikupla eivät synkkaa ollenkaan.

Urkuintro syntyi kertosäkeen sointuihin vihellellen vaan, kun tiedän, että monessa biisissä on syytä olla jonkunlainen intro. Mullahan ei koskaan ole tarkoituksena varta vasten keksiä biisiin uusia osia, vaan uudelleen käyttää olemassa olevia pätkiä. Urkuvälikkeessä ja finaalissa soitetaan molemmissa yhden soinnun päälle kahta nuottia, mutta eri päin. Tämä luo biisiin merkittävää jännitettä, jota kukaan ei huomaa.

Kun soitin (syna-)urkuja studiossa, tuottaja Mikko Karmila kielsi mua leikkimästä Leslie-efektillä. Koskettimissa oli nääs sellainen jälkipainallusmahdollisuus, joka käynnisti Leslien. Pakkohan mun kuitenkin oli pitkän loppusoinnin jälkeen pukata Leslie-vongunta päälle. Sen kuulee levyltä, jos malttaa kuunnella biisin lopun oikein stydillä volalla. Mähän sain usein kunnian tehdä feidauslopetukset miksauspöydän liu'uilla, niin tämänkin biisin masteroinnissa. Rankkaa anarkiaa!

Joey Luumäki

P.S. James Gordon pysyi tolkuissaan, ja halvaantuneesta Barbara Gordonista tuli tiedustelu- ja hakkerointimestari Oraakkeli.