Kaupallista paskaa
Ramopunk.comin ennakkokuuntelussa
(Julkaistu 5.9.11)
|
Share | |
Jostain syystä huomasin olevani tekemässä jonkin sortin levyarvostelua tai analyysiä Vandaalien Kaupallista paskaa -levystä, vaikka tämmönen tyhmä punkkari ei osaa musiikkia analysoida. Onneksi sain mukaan pari osaavampaa kaveria, Hartzan ja Jeken, joilta tuntuu löytyvät jotain oikeata näkemystä yli meikäläisen fiilispohjaisen kommentoinnin. No, joka tapauksessa, Ramopunk.com sai Vandaalien Kaupallista paskaa levyn ennakkokuunteluun ja tässä nyt sitten kolmen hengen raadin kommentit biisi biisiltä ja loppuun vielä yhteenvedot.
- M!ka-
1.
Laidoilla
Säv.
Klide, san. Häkli, sov. Vandaalit
M!ka:
Tässä on levyn paras biisi. Parhaita uusia biisejä, mitä on vähään
aikaa vastaan tullut. Taisi
olla teksti, joka iski meikäläiseen. Häklin laulussa on tässä
ah niin mukavan haastava sävy. Omat fiilikset on tuollaset tässä elämänmenossa.
Viihdyn paremmin kujilla ja laidoilla, kilvoittelu, voittajat, luksus ja
valtavirta ei oikeen nappaa.
Jeke:
Luksus ja kiihkeä
voitontavoittelu ei nappaa. Levyn avaava vimmainen laulu valtavirran
varjoista, joka tosin jää omassa kategoriassani seuraavan kappaleen
odottelun varjoon. Tässä on -77 punkin raivoa ja uhoa. Apan
bassojuoksutukset ovat kuuluvasti esillä jo avausraidalla.
M!ka: No, ei tämä nyt mitenkään jää varjoon, vaikka hyvä on seuraavakin biisi.
Hartza: Mun mielestä Laidoilla potkaisee neljännen täyspitkän käyntiin vanhalla tutulla V-draivilla. Choruksista lisäplussaa, kuten koko levyn ajan.
2.
Kaupallista paskaa
Säv.
Klide ja Piitsi, san. Häkli, sov. Vandaalit
M!ka:
Vandaalien vastaus bändin comebackia kritisoineille punkkareille. Ei
tarvitse paljon rivien välistä lukea, eikä kielikuvia tulkita.
Biisissä on jotenkin sellainen iloisen kevyt tunnelma, mikä sopii
hienosti tekstiin. Onhan se kevyt olo, kun rahaa tulee ovista ja
ikkunoista. Kyllä comeback kannattaa. Hieno kokonaisuus.
Jeke: Levyn paras biisi. Kuitti lentää PiF:n kommenttien suuntaan hauskalla, mustaa huumoria pursuavalla tyylillä. Melodian tarttuvuus ja tekstin kevyesti rullaava poljento saavat aikaan moodin napakkuuden. Punkillahan sitä just tienaakin Suomessa. Radiosoitolta ja muhkeilta keikkapalkkioilta ei voi välttyä, heh heh. ”Nyt on aika mynttiä lyödä…”.
Hartza:
Selkeää radiohittiainesta. Biisissä on ainakin punkkarin näkökulmasta
itseironiaa riittämiin. Kertsin jälkeisestä kitarasta mennee propsit
tuottaja Jukka Ormalle? Sen verran tulee Siekkarit siitä
mieleen. ”Perheet jääköön kotiin, kyllä comeback kannattaa”.
Kyllä, jos näin laadukasta tavaraa on tarjolla jatkossakin.
3.
Karvoja korvissa
Säv.
Klide, san. Häkli, sov. Vandaalit
M!ka:
Vähän turhan seesteinen biisi tämä minun makuun. Sanat on sinänsä
ok ja epäilemättä omakohtaisia tuntemuksia tässä käydään läpi.
Jeke:
Komeaa mahtipontisuutta ja radiosoittoa tavoitteleva biisi, joka
kiteyttää osin Vandaalien uuden tulemisen: ollaan reteesti ja rinta
kaarella keski-ikäisiä. Teksti kuvaa pilke silmäkulmassa keski-ikäisen
miehen elämää. Kappale kaikille keskisalon omistajille. Häkli
osoittaa osaavansa myös laulaa huutamisen ohella.
Hartza: Seesteisempää Vandaali-matskua, jopa iskelmällistä meininkiäkin. Tässä siis kompensoitunee ne Häklin karaokebaarissa viettämät hetket. Ja turhaan ne äijät vielä iästä vetistelee, eihän kaikki oo edes viittäkymmentä!
4.
Kaaokseen
Säv.
Piitsi ja Klide, san. Häkli, sov. Vandaalit
Jeke:
Levyn toinen singlelohkaisu. Rajumpi rytistys, jossa nähdään
tulevaisuuden olevan kaaosta.
M!ka:
Biisi menee minulla levyn biisien parempaan päähään. Kaaos
kiehtoo ja herättelee sisäistä anarkistiani.
Hartza:
Itselle tästä tulee mieleen jotenkin Psykoakatemian
aikainen Vandaalit, liekö biisi vanhempaa perua vai ei, aivan sama,
toimii se silti, suorempaa rypistystä.
5.
Mitä ikinä
Säv.
Klide, Piitsi, Appa ja Häkli, san. Häkli, sov. Vandaalit
Jeke:
Eräs omista suosikeistani. Kertomus saamattomasta kaverista, joka
aina melkein saa jotain aikaiseksi. Kyseessä on eräänlainen
jahkailija. Riimit kulkee samoin kuin vivahteikas soitto. Biisi sisältää
pysäytyksiä, joissa voisi kuvitella tuottajalla olleen sanan sijaa.
Hartza:
Kertomus meistä miehistä, joilla kaikki tuppaa jäämään
puolitiehen. Nostan biisin itse levyn parhaimmistoon.
M!ka:
Eiköhän jokaisesta meissä ole jotain tästä biisistä. Teininä vielä
miettii, mitä kaikkea tulee tekemään. Myöhemmin kasaantuu enenevässä
määrin kaikkea, mitä on jäänyt tekemättä, mutta olis pitänyt
tehdä. Ja iän myötä alkaa tajuamaan, ettei monia niistä ehdi enää
tekemäänkään.
Arkisemmalla
tasolla tästä tulee mieleen enempi se itselleen mieleisellä
mukavuusalueella pysyttely. Helvetti, kun jäi taas tänä kesänä
tekemättä se ränni remontti, mutta ensi kesänä kyllä sitten
sekin…
6.
Hämärä
Säv.
Piitsi, Appa ja Häkli, san. Häkli, sov. Vandaalit
Jeke:
Tunnistin Apan olleen tämän biisin tekijöissä näkemättä
kappaleen tekijätietoja. Jokaisellahan on oma käsialansa. Tämä vaati
auetakseen useimpia toistokertoja. Viimein kuulokekuuntelu auttoi ja
mukana rallattelu saattoi alkaa. Minulle tämä biisi kertoo syrjäänvetäytyvästä
”lonely riderista”. Pysäytykset ja sovitukselliset ratkaisut
kuuluvat myös tästä.
Hartza:
Biisi ahdistuneisuudesta ja yksinäisyydestä. Levyn hidastempoisimpia
biisejä, mutta ei kaiken tarvitse aina sata lasissa mennäkään.
M!ka:
Vaikka tykkään yleensä nopeemmista biiseistä, niin aina ei
tarttekaan olla nopeeta. Tämä biisi on hyvä just
tälleen hitaana. Mukavan synkän sävyiset tunnelmat tässä
rallissa.
7.
Amsterdam
Säv.
Klide ja Piitsi, san. Häkli, sov. Vandaalit
M!ka:
Hyvin soi kitarat biisin alussa. Rakkauden tunnustus Amsterdamille.
Viitataanko tässä biisissä ruohonpoltteluun…
Jeke:
Häkli eläytyy hyvin Amsterdam-fanitukseen. Sävellyksestä
vastanneet kitaristiveijarit pääsevät välillä lurittamaan sormet
viuhuen. ”Tätä kaupunkia vedän henkeen...”.
Hartza:
Biisi lienee Häklin ja Arin ylistyslaulu tuolle mainiolle
kanaalikaupungille. Mutta vaikka biisi ei ole missään nimessä huono,
jää se auttamattomasti tämän kovatasoisen levyn hännille.
8.
Se on peace tai tulee turpaan
Säv.
Klide, san. Häkli, sov. Vandaalit
M!ka:
Hyvä biisi. Vähän sellasta mustan huumorin meininkiä. ”Se on peace
tai tulee kuonoon, olen kypsänä touhuusi huonoon”, hyvin riimitelty.
Tuosta kitaramelodian pätkästä tulee mielleyhtymä johonkin… mutta
en nyt muista mihin.
Jeke:
Biisin nimi ylläpitää Vandaalien mainetta uhmakkaana, hieman
aggressiivisia viboja suoltavana konkkaronkkana. Hyvä, suoraviivainen
punkbiisi, jonka riimittely toimisi jopa iskelmänä sanajärjestyksineen.
Hartza: Tämä on sen tyylinen uhobiisi, että voin kuvitella amitsuviiksiteinin riehuvan kadulla huudellen sloganina biisin nimeä. Kitarariffeissä on jotain klamydiamaista, mutta ei huonolla tavalla.
9.
Mureenan kosketus
Säv.
Appa, san. Häkli, sov. Vandaalit
Hartza: Parisuhdebiisi. Sävellyksestä olisi moni bändi ylpeä, mutta kuten Amsterdamin kohdalla, tällä levyllä se ei riitä korkeimmalle pallille. Pakko sanoa, että jos luovuus on tällä tasolla että tämmöiset biisit on pakko rankata levyn alempaan kategoriaan, on Vandaaleilla vielä paljon annettavana suomalaiselle rock-skenelle.
Jeke:
Yön mustina hetkinä on tiskiltä kainaloon sattunut siellä
vaaninut mureena, tuo rinnaton, mutta vankan takaliston omaava
saalistaja. Hyytävä herätys kaameassa kapulassa, kun mureenan
kosketus toistuu. Taksi alle ja vähän äkkiä…
M!ka: Sävellyspuoli on tässä ihan hyvä. Sanoista en suuremmin välitä.
10.
Muusia
Säv.
Klide, san. Häkli, sov. Vandaalit
Jeke:
Biisin nimen ei saa antaa hämätä. Ei tässä tehosekoittimella
muonaa muussata. Kyseessä ovat taiteilijan vaatimat inspiraation lähteet
rokken rollin kuluttavassa maailmassa.
Hartza:
Tässä ei tehdä sinusta muusia Eppujen tapaan, vaan
kirjoitusblockista kärsivä taiteilija etsii itselleen naispuolisia
virikkeitä. Levyn suorempaa rokettirolliantia.
M!ka:
Tämä oli ehkä ainoa biisi, joka ei jotenkin ollenkaan napannut. En
oikeen osaa perustella miksi.
11.
Tohtori Lasol
Säv. Klide, san. Häkli, sov. Vandaalit
M!ka:
Katuojien romantiikkaa. Tohtori Lasol hoitaa vaivan kun vaivan. Soitto
pelaa hienosti. ”huh hah” tuolla taustalla vähän häiritsee. Mulla
olisi ideoita sarjakuva-kässäriksi, vain piirtäjä puuttuu. Tohtori
Lasol kelpaisi hyvin sarjakuvan hahmoihin mukaan.
Jeke:
Itselläkin se "huh hah" tuo mieleen rankemman puoleisen Reetun
tekeleen. Sovituksessa on joitain Orman kuuloisia yksityiskohtia. Nyt on
kovat lääkkeet pullossa, kun on liikaa läträtty.
Hartza:
Oodi krapulanparannukselle. Tämä kipale on jo todettu erittäin
toimivaksi livenä. Bonuspisteet Reetumaisista Huh-ha!-choruksista.
M!ka:
Meikäläiselle reetumaisuus on miinusmerkkistä. Aattelin olla
sanomatta Reetua ääneen, mutta Jeke aloitti.
12.
Viekää minut johtajanne luo
Säv.
Piitsi, san. Häkli, sov. Vandaalit
M!ka:Mukavan kantaaottava samalla tylyn oloinen biisi. Tylytys miellyttää ja erityisesti kun on Vandaalit kyseessä. Olisko levyn toiseksi paras biisi?
Jeke:
Teemaltaan etäisesti sukulainen klassikolle Etsin ja tuhoan,
mutta nyt ei johtajalta nirhaista nirriä vaan vaaditaan sivistyneesti
audienssi. Kantaa ottava, hersyvästi kieli poskessa.
Hartza: Kertomus ihmisten negatiivisemmista puolista, kuten ympäristön tuhoamisesta sekä ahneudesta. Levyn parhaimmistoa.
13.
Sattuu
Säv.
Klide, san. Häkli, sov. Vandaalit
M!ka:Vandaaleille on sattunut ja tapahtunut aika hyvin paluun jälkeen sydäreistä hurjiin sähäreihin. Voisi kuvitella, että tässä biisissä viitataan siihenkin.
Jeke:
Uusi sovitus paluusinglenä julkaistusta vauhtipalasta. Sydärit ja sähärit
saavat osansa. Samoin kuin Häklin oma kauhunhetki. Kliden ensimmäinen
sävellys kymmenen vuoteen on levyn ehdotonta parhaimmistoa. Sävellys
ja mestarilliset säkeet palvelevat hienosti toisiaan. "Tuuli
tuhkamme kun vie..." on karun romanttinen kuvaus viimeisestä
matkasta.
Hartza: Parin vuoden takainen comeback-single uutena versiona, joka kertoo bändille tapahtuvista asioista, kuten Kliden sydänkohtauksesta Lahden keikalla. Hyvä rypistys.
14.
Vaahteranlehti
Säv.
Klide, san. Häkli, sov. Vandaalit
Jeke:
Edesmenneelle bändikaverille,
Sepille, omistettu komea kappale, joka sisältää ajoittaisia
metallivaikutteita sekä osuvasti hieman intiaanimeininkiäkin. Sanoitus
kertoo sattuvan tarinan ystävyydestä ja kätkee riviensä väliin
kirjan verran sanomaa. Kasvaa rullaavaksi keskitempobiisiksi, säilyttäen
mahtipontisuutensa.
Hartza: Käsittämättömän upea muistokirjoitus Kanadaan muuttaneelle bändin alkuperäisbasistille Sepille joka menehtyi kesällä 2003 vaikean sairauden uuvuttamana. Teos kasvaa koko ajan loppua kohden, ja tämän hienompaa kunnioitusta ystävälle ei voisi kuvitella. Biisi joka saa karvat pystyyn joka kerta kun kuulee. Ja olen sentään kuullut tätä demoversiosta lähtien lukemattomia kertoja.
Jeken
mainitsema intiaanimeininki lienee Orman vaikutusta, tulee Kanoottilaulua
ja Peltirumpua osin mieleen.
M!ka:
No, siinä tuli jo olennaisimmat
sanottua. Eipä tuohon ole lisättävää.
Yhteenveto
Jeke: Kaiken kaikkiaan levy, jota kannatti odottaa. Vandaalit on nyt levyttänyt viidellä eri vuosikymmenellä. Soittotaito on tasokasta, samoin kuin Häklin lyriikat. Taas hän selkä seinää vasten sai teräväksi kynänsä ja kykynsä tarkkailla asioita. Jokainen soittaja onnistuu mainiosti ja levy on täynnä hyviä riffejä, juoksutuksia, pysäytyksiä, stemmoja ja vieläpä muhkeat soundit.
Näillä
konkareilla on näkemystä ja kokemusta tehdä juuri sitä, mitä mielivät,
vaikka "kaupallista paskaa". Tämä levy kestää kulutusta. Mielestäni
Karvoja korvissa ja Vaahteranlehti rikkovat sopivasti
nopean perusjyystön, tuoden tempomuutoksilla levyyn vivahteita ja
vaihtelua. Kyllä hyvältä levyltä se "takkienriisumisbiisi"
saa löytyä. Ugh.
Hartza: Vandaalit on tehnyt tähänastisen uransa tasapainoisimman levyn, joka on jokaisella mittarilla mitaten helevetin kovatasoinen. Yhtään huonoa biisiä levyllä ei ole ja levyn soundit ovat hienot.
Tuottaja
Jukka Orman kädenjälki kuuluu ja luulenkin, että ainakin osakiitos
upeista taustakuoroista mennee Jukan suuntaan.
Jokainen instrumentti kuuluu kuten pitää, eikä punkille
tyypillistä mössöä löydy. Mutta itse en pidä tätä puhtaana
punk-levynä, sillä useampikin kipale viehättää taatusti muuten
punkkia karsastavaa rock-tyttöä tai -hemmoa. Loistava paluu
Vandaaleilta.
M!ka: Moni vanha punkbändi on palannut keikkailemaan, mutta tyytynyt soittelemaan vanhoja biisejään. Vandaalit on mennyt siitä askeleen eteenpäin, säveltämään ja levyttämään uusia biisejä. Jotkut punkerot ovat suhtautuneet siihen epäillen. Minun mielestä bändi on oikeesti hengissä, kun se tekee uutta musiikkia. Tietysti sitä aina toivoo, että omien suosikkibändien uusi musa on myös hyvää sellaista. Vandaalit ei siinä suhteessa pettänyt. No, onhan joku siellä joku turha rallikin, mutta kyllä tämä kunnon Vandaalit -levy on. Levyltä löytyy biisejä, jotka puhuvat puolestaan tiukemmallekin punkkarille, ettei bändin studioreissu ole hukkaan mennyt: Laidoilla, Viekää minut johtajanne luokse, Kaupallista paskaa, Kaaokseen… Hienoa, että Vandaalit tekee edelleen musaa, mikä koskettaa meikäläistä ihan kunnolla.