Marko Tienhaara muistelee:

Back From Nowhere LP - 1989

(Julkaistu 7.8.13)

Back From Nowhere LP ( Teenage Rebel Rec.-1989, Saksa).

Painos 1000 kpl, 225 kpl oranssilla vinyylillä, loput mustalla vinyylillä.

This Routine

So Far away

It's Sad

I Don't Want

Another Year

An' I Don't Even Care

It's Not My Place

Hey You

Behind The Doors

Nowhere To Go

If You Love Someone

My Friend

She Want's To Know

Kill The Commies

Happy End

"Isommalla levyllä saisi isommin huomiota"

Kun eka levymme (EP julkaistu 1988) ei tuottanut toivomaamme tulosta, eli lisää keikkoja niin aloimme suunnittelemaan pitkäsoiton tekemistä. Arvelimme, että isommalla levyllä saisi isommin huomiota.

Julkaisijasta ei ollut tietoa, mutta minulla oli rahaa studiokuluihin kun olin saanut isän perintönä 25000 mk. Löysimme suht edullisen studion Viialasta, eli noin 40 km päästä Tampereelta. Se oli 16-raitastudio, joten oletimme, että saamme aikaan vähintään kaksi kertaa paremmat soundit ku 8 -raitastudiossa jossa teimme EP:n nauhat.

''Oletimme, että 16-raitastudiossa saa kaksi kertaa paremmat soundit kun 8-raitastudiossa''

Kaikki oli bändissä hyvin. olimme treenanneet biisit huolella, mutta Miikan (Gil) armeijaan lähtö painoi päälle, joten soittoihin oli vähä hintsusti aikaa. No, saimme pohjat tehtyä kuitenkin ok.

Studiomies vastusti alkoholia. Useat hänen entiset soittokaverinsa olivat kuolleet siihen. Niinpä koko sessio tehtiin selvinpäin. Se oli todennäköisesti hyväksi nauhotuksien lopputulokselle. Jos olisimme juoneet niin olisimme varmaan soittaneet biisit hieman nopeemmalla temmolla, uusintaottoja ois varmaan tullut enemmän ja olisimme sanoneet ok huonoillekin otoille. Vallankin nousuhumalassa kaikki tuntuu menevän just hienosti mutta jälkeenpäin kuunnellessa totuus paljastuu yleensä toisenlaiseksi…

No Miikka lähti inttiin ja me jäimme Mikon (Mike) kanssa miksailemaan. Biisejä oli alunperin 19 mutta hylkäsimme jostain syystä 4, jotka julkaistiin myöhemmin 20th Anniversary -levyllä. Ei niissä näin jälkeenpäin kuunneltuna mitään olennaista vikaa ole.

''Perfektionismi nosti päätään''

Miksauksessa kului suht paljon aikaa siihen kun olimme nauhoittaneet kaksi leadlaulua, joita kuuntelimme ees taas ja koitimme pähkiä kumpi olis parempi. Myös perfektionismi nosti päätään. Löysimme monia mokia, jotka mielestämme piti korjata. No, osa oli syytäkin koittaa miksaamalla korjata, mutta osan korjaaminen oli pelkkää pilkunviilausta. Meinas iskee Spectorin tauti. Olihan se jännää ku sai leikkii ite oikeen tuottajaa ja oikeessa studiossa. Vähä toista ku demojen tekeminen kasettimankalla. Lopputuloksessa ei sit kuulukkaan kyllä mitään mokia, joten kyllä vaivannäkö siltä osin kannatti.

Marko: "Green green grass of home.Tottuneina poseeraajina ovat ilmeet kohillaan. Samasta sessiosta napattiin kuvat myös debyytti LP:n kanteen."

Se mikä vaivas aikoinaan, oli ku nauhotettiin kaksi bassoo ja studionpitäjä sano, että tulee hyvä soundi ku laittaa ne keskelle päällekkäin, niin Mikko sai kuningasidean, että laitetaan ne kumpaankin laitaan,  ni tulee vielä parempi soundi. No ei käyny ihan niin, mutta tohon hiukka epätavalliseen soundiin on jo tottunu, eikä se haittaa vallankin ku biisit on kautta linjan hyviä. Ja eihän ramopunk muutenkaan oo hifistelijöiden juttu.

No kaiken kaikkiaan nauhotuksiin ja miksauksiin meni noin 10 päivää ja rahaa palo 6000 mk. Ei tosiaan ollu ihan pro-meininki. Mut hyvä, että tuli tehtyä. Studiossa oltiin vuoden '89 ekoina kolmena kuukautena.

”Saksalainen levy-yhtiömies tuli kylään”

Sitten kesällä '89 tuli saksalainen levy-yhtiömies kylään ja sano että tehään LP. Hän lähetti meille myöhemmin 225 levyä, jotka myymällä saimme kuitattua studiokulut. Lähes kaikki hienot oranssit vinyylit tilattiin Suomeen. Tää Saksan kytkentä poiki meille live-LP diilin ja 15 keikan Saksan kiertueen alkuvuodelle '90, …mutta siitä myöhemmin.

20 vuotta myöhemmin Mikko sano, että valittiin väärät biisit levyille. Ehkä hänen ois sit pitäny saada suunsa auki jo sillon aikoinaan. Mun mielestä biisivalinnat on just ok. EP:n ja LP:n tekemisien alla meillä oli kymmeniä biisejä mistä valita ja meidän mielestä me tehtiin vaan hyviä tai vielä parempia biisejä. Ja toi meidän debyytti taitaa olla lyhyempi ku Ramojen eka, vaikka meillä on 15 biisiä.

Ite oon jaksanu kuunnella meidän levyä suht ahkeraan jo 24 vuotta joten jotain hyvää siinä täytyy olla. Itelleni tärkein biisi levyllä oli aikoinaan If you love someone, jonka tein isäni muistolle.

Koittakaa löytää se jostain ja muodostaa oma mielipiteenne. Tuottajaduo, eli minä ja Mike tehtailtiin siihen vähä epäortodoksiset, eli tavanomasesta poikkeevat soundit. Ite niihin on tottunut ja oppinut niistä pitään vuosien mittaan ja biisit on hyvää Blitzkrieg Boys-tasoo.

Aikoinaan aateltiin, että sääli hyviä biisejä, mutta enää sitä ei oo niin fucking kriittinen ku on saanu vähä etäisyyttä.  Omasta mielestäni se on kestäny hyvin aikaa ja sisältää tukun klassisia Blitzariviisuja. 

Ja kiitokset Mikolle (Mike) ja Terolle (Tony) jotka vielä levynteon aikaan vaikuttivat bändissä.

Marty "Marko Tienhaara" Blitzkrieg 

(Blitzkrieg Boys)

Marko: "Poikkeuskokoonpano Tampereella Tullikamarin Pakkahuoneella '89. Basisti oli haussa, joten minut pakotettiin laulun ohella myös basson varteen ja originaali basistimme rumpuihin.

Lavalla poikkesi myös Klamydian Vesku laulamassa War Games biisiä. Keikka oli vain tovi ennen legendaarista Saksan kiertuettamme, jossa oli lähes täysin eri kokoonpano."