Psykoterapiaa omin silmin

Psykoterapian jäsenet Pasi, Jaakko, Joona ja Tommi pohtivat bändiään, toisiaan ja bändin sisäistä kemiaa...

Tätä projektia viimeistellessä bändiin tuli mukaan uutena jäsenenä Janne toiseen kitaraan. Parien treenien jälkeen ei tuoreella kitaristilla ole paljon bändin sisäisestä kemiasta sanomista, mutta sentään ensifiiliksiä.

Ekana uusi kitaristi ja loput Psykot siinä järjestyksessä kun bändiin ovat liittyneet...

Janne - The Uusi Kitaristi.

Uuden kitaristin Ekat fiilikset

Joonanhan tunsin ennestään, mutta Pasi, Tommi ja Jaakko oli mulle täysin tuntemattomia ennestään. Ihan melekein jännitti mennä ekoihin reeneihin, ku ei kuitenkaan biisejä tuntenu hirveen hyvin, mitä nyt vähä oli kuunnellu muutamia Pasin lähettämiä biisejä. Olin siis ollu ennen reenejä Pasiin yhteydessä, ja vaikutti lupsakalta heebolta!

Vaikka olinkii uus, ni het ol rento tunnelma heti ekojen treenien alusta asti! Hyvin otettiin messiin ja käytiin kunnolla biisi biisiltä repertuaaria läpi; siinä pääs sisälle biiseihin ja sinuiks ukkojen kanssa. Huomas kylluitenniä heti treenien alusta asti, että joka ukko klaaraa kyllä tosi hyvin oman tonttisa! Kyllä näitten kaa toimeen tullee!

- Janne -

IR-Pasi - Ehkä se henkinen Psykoterapia.

Pasi

Jaakko: Pasi pitkälti sanoittaa biisit, ja on ehkä se henkinen Psykoterapia,
sellainen keulakuva mikä tehtävä liidilaulajalle lankeaa. Hyvin on täyttänyt saappaansa, vaikkain ollut joskus myös lähellä heikointa lenkkiä yllättävine onnettomuuksineen. Tähän mennessä on silti joka ikinen keikka lähtenyt yhtä tunteella ja meiningillä.

Pasi tavallaan johtaa treeneissä etenemistä, koska seuraavaksi soitettava kappale määräytyy sillä minkä biisin sanat ovat seuraavat Pasin lyriikkapinkassa.

Joona: Liityin bändiin enemmän hc-punk piirien puolelta joten olin alussa enimmäkseen hiljaa ja yritin pysyä mukana. Bändiin liittyessäni tiesin, että Pasi oli jonkun asteinen ramopunkruhtinas. Pasista huomas heti, että huipputyyppi on kyseessä. Ekoissa reeneissä seurasin vaan hämmentyneenä kun tyypiltä lenti visiota toisensa perään. Me muut säästeltiin alussa sanojamme enempi, mutta kehitystä on tapahtunut ainakin siinä että esim. biisiä tehdessä jokainen uskaltaa tuoda oman näkemyksensä esille miltä sen pitäisi kuulostaa. Oma visio Psykoterapiasta on tyly, likainen ja energinen. Likaisella en tarkoita ihan GG Allinia mutta kuitenkin ramopunkiksi totuttua raaempaa. Enemmän punk ja vähemmän pop.

Pasin olen oppinut tuntemaan Psykoista parhaiten. Pasilla on rokkitähden elkeet mutta osaa myös olla valmentajan roolissa. Itelle on ainakin ramopunk tullu tutuksi Pasin ansiosta ja soittaminenkin tuntuu ihan erimukavalta, kun joku antaa palautetta ja kannustaa. Pasin rooli bändissä on sanomattakin selvä eli keulakuva. Siinä on vähän niin kuin Joey ja Dee Dee samassa paketissa ja ehkä pieni ripaus Johnnyäkin.

Tommi: Mä läksin Psykoterapiaan vähäksi aikaa jeesimään kunnes löytyis varsinainen soittomies hoitaa hommia. Samaan aikaan myös läksi silloinen rumpali bändistä ja tilalle tuli Joona. Me tavattiin eka kertaa nuokkarin pihalla ja reenattiin vähän niiku salaa siellä bändikämpillä. Ekat reenit oli sellasta ihmettelyä, kun mä ja Joona ei tunnettu biisejä yhtään entuudestaan. No äkkiä ne kuitenkin oppi, kun ei niin kovin progee oo toi meidän juttu.

Mä lähdin mukaan vaan soittamaan ja toteuttamaan Pasi visioo hyvin suoraviivaisesta ja yksinkertaisesta, sellasesta karun riisutusta ramopunkista, mutta oikeestaan heti kävi selväksi että Pasi ei ole mikään diktaattori vaan valmis ottaa vastaan ideoita muiltakin. Pasi oli jotenkii niin vilpittömän innostunut siitä jutusta ja sen näki että se oli sille tärkee. Kemiat kolahti kyllä heti kohilleen ja olinhan mä Pasin tavannu pariin otteeseen aikasemminkin. Pasi on bändin keulakuva ja pääasiallinen tekstittäjä...keikoilla aina pikkusen jännittää mikä pössis Paassiuksella on, mut aina se on hommansa hoitanu miehen lailla, vaikka välillä on varmaan tehny kipiää kovastikkin.

Jaakko - Rauhallisuus, minkä kaveri luo ympärilleen on ihan käsittämätön.

Jaakko

Pasi: Bändin kuopus, mutta ei ollenkaan vähäisin. Jaakkoo vähän jännitti aluks lähtee bändiin mukaan, kun Jaakon bändi hommat on ollu aikaisemmin sellasta koulun musaluokka-treenailua sieltä sun täältä. Mun mielestä Jaakko piti testata ja onneksi. Äijä olikin kypsä basisti ja kypsyydellä en tarkoita sitä et ois veivannu bassooo 50-vuotta.

Jaakko tuo mieletöntä rauhallisuutta bändiin kaiken sen kouhkaamisen keskelle mitä tässä ite esim. tulee tehtyä. Jätkä klaaraa biisit siltä seisomalta ja ei Jaakon tartte koskaan kysellä , miten se meni. Oppii nopeasti ja downstroke on jo siinä. Jaakko parantaa koko ajan sitä tatsia mitä keikoilla tarvitaan. Äänen kanssa vähän ongelmia kun ei kovin pääse ylärekisteriin, mut nuorimies ja sehän löytyy sieltä treenaillessa. Olis niin vaikee kuvitella, et miten biisi vois alkaa jos Jaakko ei huuda 1-2-3-4!

Soitto toimii ja se rauhallisuus, minkä kaveri luo ympärilleen on ihan käsittämätön. Ite kuitenkin jo muutamia keikkoja tullu heitettyä ja Jaakko tuleee muutamien juttujen jälkeen sellasen oman karismansa kanssa lavalle, niin eipä siinä paljoo enää osaa jännittää itteekkään.

Jaakolla on iso rooli bändissä. Kerran Jaakko oli kipeenä ja yritettiin soittaa kolmestaan ilman bassoo, niin paskat siitä mitään tullu. Kaveri tukee bändiä mielettömällä nuoruuden energialla ja osaamisella. Jaakko on = Psykoterapia myös.

Yks asia mitä toivoisin ois se, et Jaakko uskaltaisi enemmän. Enemmän omia jutttuja kokeilla, testata, tarjota riffejä ja sanoo Perkele jos ei homma toimi, mut se on Jaakkko ja aivan huikea paras kaveri siinä.

Joona: Jaakkoa olin saattanut nähdä ennen tätä bändiä joskus Kuopion punk-iltamissa, mutta en ollut ihan varma. Jaakko tuo bändiin nuoruuden intoa ja energiaa. Ja energiahan on kaiken A ja O! Jaakko on Psykoterapian CJ. Tavallaan loistojuttu että bändissä yhdistyy kolme eri ikäluokkaa. Luulis olevan sitäkautta vähän jokaiselle jotain.

Treenikämppä on mitä parhain. Vähän turhan siisti vielä tässä vaiheessa mutta eiköhän sielläkin ala rock´n roll haista pikkuhiljaa..

Tommi: Jaakko on sellanen super innostunu energiapakkaus ja aina hyvällä tuulella. Jaakko soittelee bassoa antaumuksella ja vetää aina täysillä oli sitten kyse reeneistä tai keikoista. Jaakosta paistaa läpi helevetinmoinen asenne musiikiin ja sen tekemiseen ja se tarttuu kun sitä kattoo, Jaakko on aito! Jaakko vetelee reeneissä ja keikoilla taustalauluja ja selkeesti myös tykkää olla äänessä.

Joona - tehokkain organisaattori (kuva: Jukka Myller).

Joona

Pasi: Psykoterapialla oli kauheen vaikee rumpalin metsästys aluks täällä Kuopiossa. No vihdoin saatiin Nuutisen Joni kannuihin. Alku ihan ok, mut Joni on niin hc-rumpali ettei se pystynyt ramopunkin soittamiseen. Ei jaksanut, viittiny, mielenkiinto nollissa tai tunsi olevansa väärässä paikassa väärään aikaan. Ei, en mollaa nyt Jonia, sillä Joni hoitaa oman leiviskänsä tosi hyvin. Hänen omasta pyynnöstä jätettiin kaveri pois ja ongelma oli taas edessä. Joni tunsi tai tiesi kaverin nimeltä Joona jota vois kiinnostaa homma, vaikka Joonakin vaikuttaut lähinnä hc ryminöissä.

Jätkä siis ns. koesoittoihin ja ihan perusramoralleilla. Mä huomasin heti et tää jätkä haluu tehdä tätä. Alku oli kankeaa, mut jos on asennetta ja halua, niin ei se tulisi olemaan este. Se muuten ei ole ihan noin vaan helppoo heittäytyä hc-rumpalista ramorumpaliks. Haikkakäsi on muuten poijjaat ja tytöt aika tiukilla.

Joonan asenne oli alusta asti uskomaton. En luovuta asenne oli koko ajan läsnä. Tuskaahan se oli aluks Joonalle kaikki, mitä tehtiin vaikka jätkä on ihan ylikuntoinen treenijäbä, mut asioita on erilaisia. Mä näin Joonassa heti Pykimien Markysin otteet, mitä Make teki yli 10-vuotta sitten. Loppuun vedetään vaikka veren maku suussa ja siitä diggasin heti.

Joona tuo myös rauhallisuutta bändiin, mut sit kun mennään niin kaikki peliin! Joonasta on jollain tavoin tullut läheisin mulle bändistä. En tarkoita sitä etteikö muutkin, mut Tommilla ja Jaakolla on Doorikset ja minä ja Joona ollaan oltu ne kaupungin tavoitelluimmat poikamiehet, eli aika paljon oon saanu olla Joonan kanssa tekemisissä.

Tehdään yhdessä biisejä ja se on tosi vaivatonta. Joona on ikuinen hc-äijä, mut silti meille ei tule musiikillisia erimielisyyksiä koskaan. Meillä on todellakin erilaiset mielipiteet, mut ei ne riitele keskenään vaan kumpikin kunnioittaa toisensa juttuja, plus leffamaku onkin taas niin samanlaista.

Joonalla on tässä bändissä aivan huikea merkitys. Ainut mitä toivon et saadaan treenejä ja keikkoja lisää ja Joona voi joskus vähän näyttääkin, kun ne muutamat makeat fillit oikeaan kohtaan odottaa vielä itseään… mut meillä on aikaa.

Jaakko: Joona on Psykoterapian tehokkain organisaattori, sillä ilman häntä touhu jäisi vähän niin kuin ilmaan leijumaan. Meillä ei varmaan olisi treenejäkään ollenkaan ja hienot ajatukset jäisivät ajatuksen asteelle, jos ei olisi Joonaa potkimassa asioihin vauhtia. Tämän ei tietysti kyllä tarvitsisi olla ihan niin paljon Joonan harteilla. On säveltänyt monta biisiä ja järjestellyt keikkojakin.

Tommi: Joona taas on ihan järkyttävän aktiivinen...jätkä on huippukunnossa ja paukuttaa rumpua ihan täysillä ja aina! Joona myös säveltää biisejä ja taitaa se sanottaakki...mut siis Joona on oikeesti punk!

Alusta asti huomas että Joona tykkää siitä mitä me tehdään ja asenne on koko ajan sen mukainen...Joona on sellanen bändin luottomies joka järjestää ja säätää...

Bändin sisäinen kemia on ihan helvetin hyvä...kaikki osallistuu kaikkeen ja jokainen tulee varmasti kuulluksi. Asioista puhutaan suoraan ja minkäänlaisia konfetteja vai oliksne konflikteja ei ole tullu...sellanen vapautunut ja mukava tekemisen meininki on aina reeneissä ja kaikki varmasti nauttii.

Psykoterapia on mulle oikeesti terapiaa... saa jättää aivot narikkaan ja soittaa kolmee sointuu ja olla silleen vähän sivussa kun toi Pasi paistattelee parrasvaloissa.

Tommi - Stemmat on hanskassa.

Tommi

Pasi: Psykoterapia paini pitkään ilman kitaristia. Olihan siinä kokeilijoita, mutta kun ei natsaa sitten mikään. Ei se soittotaidoista ollut kiinni, mutta kaikki muu esti kitaristien mukaan paneutumisen. Laitoin joskus piruuttani Ramopunk.comin Ramovieraskirjaan ilmoituksen, että etsin kitaristia.
Joskus aikaisemminkin Tommi oli viritellyt ajatusta, että tulis kokeilemaan juttua. Nyt oli sitten aika kypsä ja Tommi otti yhteyttä ja ilmoitti halukkuutensa tulla kokeilemaan kitaravirtuoosin uraa.
Homma kuulosti heti musta hyvälle koska Tommi on Sanktion biisien takana miltei sataprossasesti, eli mies osaisi säveltää ainakin ja sitä kaipasin. Tommilla ei tietääkseni koskaan ole ollu kitaristin uraa bändeissä, mutta sehän olisi vain treenauksen asia. Onhan aivan erilaista istua kivasti nojatuolissa, siemailla lasillinen hyvää punaviiniä ja säveltää kuolemattomia ralleja. Lavalla soittaminen on jo eri asia. Mikä hienointa, niin joka keikka Tommi vetää paremmin ja paremmin. Välillä olen näkevinäni Tommilla kunnon haara-asentookin. Se jos mikä lämmittää tällasta vanhaa ramopunkkaria. Aluksi pelkäsin, että kaveri ei pysty siihen suoraviivaisuuteen mitä bändiltä haen.

Pieni pelko oli perseessä, että sieltä alkaa tulla “Klamydia -vaikutteisia rakkauslauluja”, mutta turhaan ja sori tuosta Tommi… Se oli vitsi. Jätkä hyppäs puikkoihin ja kaikki oli heti niin kuin aina olisi ollut. Biisejä tehdessä ei koskaan ole tarvinnut Tommille sanoa, että hei tuo ei ole Psykoja. Jäbä tietää täysin tämän konseptin ja osaa vielä sanoittaakin näitä mun tyylisiä hömppäveisuja.

Aluksi tuntui, että Tommilla on kuitenkin Sanktio ja tää bändi on vain pelkkä sivuprojekti. No oli niin tai näin, mutta miten paljon kaveri on tehnyt tämän bändin eteen. Hommannut vahvarin, skeban ja nyt viimeiseksi hommas meille kämpän. Ei sellasta tehdä ihan vaan sen takia et olis hyvä jätkä. Tommi kuuntelee aina kaikkia ja sopeutuu. Ei koskaan mitään pullikointia tai omien asioiden takia toimisi toisin. Niin demokraattinen kaveri. Niin ja jätkä on jumalattoman hauska ja kunnon moottoriturpa mun kanssa. Kyllä meillä on sitä “asiaa” ja paljon. Mitään ei jätä puolitiehen vaan loppuun asti. Tommista vielä sen verran, että jäbä tais tossa pelastaa mun hengen ja se on jo aika paljon ystävyyttä. Ikuisesti velassa siitä. Tuollaisia on todelliset ystävät.

Tommi tietää tasan tarkkaan paikkansa bändissä eikä lähde kiilailee, vaan kaikille se oma tila ja siitä sitten lähdetään. Arvostan Tommia suunnattomasti, ystävänä, muusikkona ja Psykoterapian kitaristina.

Se täytyy vielä mainita, että Tommi omaa uskomattoman hyvän äänen ja toivon, että hän käyttäisi sitä vielä enemmän taustalauluissa… Stemmat on hanskassa. Jos Tommi lopettas Psykoterapian, niin tuntuu että koko bändi menis siinä mukana. On se vaan niin tärkeä linkki tälle pumpulle.

Tosiaankin, jos jostain syystä Tommi lähtisi pois Psykoista, niin saattaas olla niinkin, et minäkin lopettaisin nää hommat. ja jatkaisin uraani tiffanylasitöiden parissa. Niin ja se helppous, kun tehdään uutta biisiä ja Tommi kaivelee kuolemattomia riffejä, niin Tommi tietää tasan tarkkaan mitä mä ajattelen ilman että meidän täytyy sanoa sanaakaan. Aivan korvaamaton kaveri Psykoterapian kannalta!

Jaakko: Tommi on sävellellyt ison osan biiseistämme, ja yhdessä Joonan kanssa ainut joka siihen loppuun asti kykenee. Pasikin kehittelee melodioita
teksteilleen, mutta siihen tarvitaan vielä joku kitaristi kehittelemään asia biisiksi saakka.

Tommi ja Pasi ovat treeneissä eniten äänessä. Tommi on joskus vähätellyt kitaransoittotaitojaan, mutta ottaen huomioon kitarasankaruudet, joita hän biisien välissä vetelee todistavat toisin.

Joona: Tommin Sanktio oli tottakai tuttu ennen Psykojakin. Tommin tuo puolestaan semmosta melodista puolta esille. Tommi pystyy kakkoslaululla tuomaan biisiin aivan uusia ulottuvuuksia. Lisäksi hyvä että Pasilla on toinen konkari siinä vieressä kehen luottaa. Hauska kuunnella automatkat kun tyypit muistelee vanhoja hyviä aikoja. Hehheh..