Psykoterapiaa omin silmin
Psykoterapian
jäsenet Pasi, Jaakko, Joona ja Tommi pohtivat bändiään, toisiaan ja bändin sisäistä kemiaa...
Tätä
projektia viimeistellessä bändiin tuli mukaan uutena jäsenenä Janne toiseen kitaraan.
Parien treenien jälkeen ei tuoreella kitaristilla ole paljon bändin
sisäisestä kemiasta sanomista, mutta sentään ensifiiliksiä.
Ekana
uusi kitaristi ja loput Psykot siinä järjestyksessä kun bändiin ovat
liittyneet...
Janne
- The Uusi Kitaristi.
Uuden
kitaristin Ekat fiilikset
Joonanhan tunsin ennestään, mutta Pasi, Tommi ja Jaakko oli mulle täysin
tuntemattomia ennestään. Ihan melekein jännitti mennä ekoihin reeneihin, ku
ei kuitenkaan biisejä tuntenu hirveen hyvin, mitä nyt vähä oli kuunnellu
muutamia Pasin lähettämiä biisejä. Olin siis ollu ennen reenejä Pasiin
yhteydessä, ja vaikutti lupsakalta heebolta!
Vaikka olinkii uus, ni het ol rento tunnelma heti ekojen treenien alusta asti!
Hyvin otettiin messiin ja käytiin kunnolla biisi biisiltä repertuaaria läpi;
siinä pääs sisälle biiseihin ja sinuiks ukkojen kanssa. Huomas kylluitenniä
heti treenien alusta asti, että joka ukko klaaraa kyllä tosi hyvin oman
tonttisa! Kyllä näitten kaa toimeen tullee!
-
Janne -
IR-Pasi
- Ehkä se henkinen Psykoterapia.
Pasi
Jaakko:
Pasi pitkälti sanoittaa biisit, ja on ehkä se henkinen Psykoterapia,
sellainen keulakuva mikä tehtävä liidilaulajalle lankeaa. Hyvin on täyttänyt saappaansa, vaikkain ollut joskus myös lähellä heikointa
lenkkiä yllättävine onnettomuuksineen. Tähän mennessä on silti joka ikinen keikka lähtenyt yhtä tunteella ja meiningillä.
Pasi
tavallaan johtaa treeneissä etenemistä, koska seuraavaksi soitettava kappale määräytyy sillä minkä biisin sanat ovat seuraavat
Pasin lyriikkapinkassa.
Joona:
Liityin
bändiin enemmän hc-punk piirien puolelta joten olin alussa enimmäkseen hiljaa
ja yritin pysyä mukana. Bändiin liittyessäni tiesin, että Pasi oli jonkun
asteinen ramopunkruhtinas. Pasista huomas heti, että huipputyyppi on kyseessä.
Ekoissa reeneissä seurasin vaan hämmentyneenä kun tyypiltä lenti visiota
toisensa perään. Me muut säästeltiin alussa sanojamme enempi, mutta kehitystä
on tapahtunut ainakin siinä että esim. biisiä tehdessä jokainen uskaltaa
tuoda oman näkemyksensä esille miltä sen pitäisi kuulostaa. Oma visio
Psykoterapiasta on tyly, likainen ja energinen. Likaisella en tarkoita ihan GG
Allinia mutta kuitenkin ramopunkiksi totuttua raaempaa. Enemmän punk ja vähemmän
pop.
Pasin
olen oppinut tuntemaan Psykoista parhaiten. Pasilla on rokkitähden elkeet mutta
osaa myös olla valmentajan roolissa. Itelle on ainakin ramopunk tullu tutuksi
Pasin ansiosta ja soittaminenkin tuntuu ihan erimukavalta, kun joku antaa
palautetta ja kannustaa. Pasin rooli bändissä on sanomattakin selvä eli
keulakuva. Siinä on vähän niin kuin Joey ja Dee Dee samassa paketissa ja ehkä
pieni ripaus Johnnyäkin.
Tommi:
Mä
läksin Psykoterapiaan vähäksi aikaa jeesimään kunnes löytyis
varsinainen soittomies hoitaa hommia. Samaan aikaan myös läksi silloinen
rumpali bändistä ja tilalle tuli Joona. Me tavattiin eka kertaa nuokkarin
pihalla ja reenattiin vähän niiku salaa siellä bändikämpillä. Ekat reenit
oli sellasta ihmettelyä, kun mä ja Joona ei tunnettu biisejä yhtään
entuudestaan. No äkkiä ne kuitenkin oppi, kun ei niin kovin progee oo toi meidän
juttu.
Mä lähdin mukaan vaan soittamaan ja toteuttamaan Pasi visioo hyvin
suoraviivaisesta ja yksinkertaisesta, sellasesta karun riisutusta ramopunkista,
mutta oikeestaan heti kävi selväksi että Pasi ei ole mikään diktaattori
vaan valmis ottaa vastaan ideoita muiltakin. Pasi oli jotenkii niin vilpittömän
innostunut siitä jutusta ja sen näki että se oli sille tärkee. Kemiat
kolahti kyllä heti kohilleen ja olinhan mä Pasin tavannu pariin otteeseen
aikasemminkin. Pasi on bändin keulakuva ja pääasiallinen tekstittäjä...keikoilla
aina pikkusen jännittää mikä pössis Paassiuksella on, mut aina se on
hommansa hoitanu miehen lailla, vaikka välillä on varmaan tehny kipiää
kovastikkin.
Jaakko
- Rauhallisuus, minkä kaveri luo ympärilleen on ihan käsittämätön.
Jaakko
Pasi:
Bändin kuopus, mutta ei ollenkaan vähäisin. Jaakkoo vähän jännitti aluks lähtee
bändiin mukaan, kun Jaakon bändi hommat on ollu aikaisemmin sellasta koulun
musaluokka-treenailua sieltä sun täältä. Mun mielestä Jaakko piti testata
ja onneksi. Äijä olikin kypsä basisti ja kypsyydellä en tarkoita sitä et
ois veivannu bassooo 50-vuotta.
Jaakko tuo mieletöntä rauhallisuutta bändiin
kaiken sen kouhkaamisen keskelle mitä tässä ite esim. tulee tehtyä. Jätkä
klaaraa biisit siltä seisomalta ja ei Jaakon tartte koskaan kysellä , miten se
meni. Oppii nopeasti ja downstroke on jo siinä. Jaakko parantaa koko ajan sitä
tatsia mitä keikoilla tarvitaan. Äänen kanssa vähän ongelmia kun ei kovin pääse
ylärekisteriin, mut nuorimies ja sehän löytyy sieltä treenaillessa. Olis
niin vaikee kuvitella, et miten biisi vois alkaa jos Jaakko ei huuda 1-2-3-4!
Soitto
toimii ja se rauhallisuus, minkä kaveri luo ympärilleen on ihan käsittämätön.
Ite kuitenkin jo muutamia keikkoja tullu heitettyä ja Jaakko tuleee muutamien
juttujen jälkeen sellasen oman karismansa kanssa lavalle, niin eipä siinä
paljoo enää osaa jännittää itteekkään.
Jaakolla on iso rooli bändissä. Kerran Jaakko oli kipeenä ja yritettiin
soittaa kolmestaan ilman bassoo, niin paskat siitä mitään tullu. Kaveri tukee
bändiä mielettömällä nuoruuden energialla ja osaamisella. Jaakko on =
Psykoterapia myös.
Yks asia mitä toivoisin ois se, et Jaakko uskaltaisi enemmän.
Enemmän omia jutttuja kokeilla, testata, tarjota riffejä ja sanoo Perkele jos
ei homma toimi, mut se on Jaakkko ja aivan huikea paras kaveri siinä.
Joona:
Jaakkoa
olin saattanut nähdä ennen tätä bändiä joskus Kuopion punk-iltamissa,
mutta en ollut ihan varma. Jaakko tuo bändiin nuoruuden intoa ja energiaa. Ja
energiahan on kaiken A ja O! Jaakko on Psykoterapian CJ. Tavallaan loistojuttu
että bändissä yhdistyy kolme eri ikäluokkaa. Luulis olevan sitäkautta vähän
jokaiselle jotain.
Treenikämppä
on mitä parhain. Vähän turhan siisti vielä tässä vaiheessa mutta eiköhän
sielläkin ala rock´n roll haista pikkuhiljaa..
Tommi:
Jaakko
on sellanen super innostunu energiapakkaus ja aina hyvällä tuulella. Jaakko
soittelee bassoa antaumuksella ja vetää aina täysillä oli sitten kyse
reeneistä tai keikoista. Jaakosta paistaa läpi helevetinmoinen asenne
musiikiin ja sen tekemiseen ja se tarttuu kun sitä kattoo, Jaakko on aito!
Jaakko vetelee reeneissä ja keikoilla taustalauluja ja selkeesti myös tykkää
olla äänessä.
Joona
- tehokkain organisaattori (kuva: Jukka Myller).
Joona
Pasi:
Psykoterapialla oli kauheen vaikee rumpalin metsästys aluks täällä
Kuopiossa. No vihdoin saatiin Nuutisen Joni kannuihin. Alku ihan ok, mut Joni on
niin hc-rumpali ettei se pystynyt ramopunkin soittamiseen. Ei jaksanut,
viittiny, mielenkiinto nollissa tai tunsi olevansa väärässä paikassa väärään
aikaan. Ei, en mollaa nyt Jonia, sillä Joni hoitaa oman leiviskänsä tosi
hyvin. Hänen omasta pyynnöstä jätettiin kaveri pois ja ongelma oli taas
edessä. Joni tunsi tai tiesi kaverin nimeltä Joona jota vois kiinnostaa homma,
vaikka Joonakin vaikuttaut lähinnä hc ryminöissä.
Jätkä
siis ns. koesoittoihin ja ihan perusramoralleilla. Mä huomasin heti et tää
jätkä haluu tehdä tätä. Alku oli kankeaa, mut jos on asennetta ja halua,
niin ei se tulisi olemaan este. Se muuten ei ole ihan noin vaan helppoo heittäytyä
hc-rumpalista ramorumpaliks. Haikkakäsi on muuten poijjaat ja tytöt aika
tiukilla.
Joonan
asenne oli alusta asti uskomaton. En luovuta asenne oli koko ajan läsnä.
Tuskaahan se oli aluks Joonalle kaikki, mitä tehtiin vaikka jätkä on ihan
ylikuntoinen treenijäbä, mut asioita on erilaisia. Mä näin Joonassa heti
Pykimien Markysin otteet, mitä Make teki yli 10-vuotta sitten. Loppuun vedetään
vaikka veren maku suussa ja siitä diggasin heti.
Joona tuo myös rauhallisuutta
bändiin, mut sit kun mennään niin kaikki peliin! Joonasta on jollain tavoin
tullut läheisin mulle bändistä. En tarkoita sitä etteikö muutkin, mut
Tommilla ja Jaakolla on Doorikset ja minä ja Joona ollaan oltu ne kaupungin
tavoitelluimmat poikamiehet, eli aika paljon oon saanu olla Joonan kanssa
tekemisissä.
Tehdään
yhdessä biisejä ja se on tosi vaivatonta. Joona on ikuinen hc-äijä, mut
silti meille ei tule musiikillisia erimielisyyksiä koskaan. Meillä on
todellakin erilaiset mielipiteet, mut ei ne riitele keskenään vaan kumpikin
kunnioittaa toisensa juttuja, plus leffamaku onkin taas niin samanlaista.
Joonalla
on tässä bändissä aivan huikea merkitys. Ainut mitä toivon et saadaan
treenejä ja keikkoja lisää ja Joona voi joskus vähän näyttääkin, kun ne
muutamat makeat fillit oikeaan kohtaan odottaa vielä itseään… mut meillä
on aikaa.
Jaakko:
Joona on Psykoterapian tehokkain organisaattori, sillä ilman häntä touhu jäisi vähän niin kuin ilmaan leijumaan. Meillä ei varmaan olisi
treenejäkään ollenkaan ja hienot ajatukset jäisivät ajatuksen asteelle, jos
ei olisi Joonaa potkimassa asioihin vauhtia. Tämän ei tietysti kyllä tarvitsisi olla ihan niin paljon Joonan harteilla. On säveltänyt monta
biisiä ja järjestellyt keikkojakin.
Tommi:
Joona
taas on ihan järkyttävän aktiivinen...jätkä on huippukunnossa ja paukuttaa
rumpua ihan täysillä ja aina! Joona myös säveltää biisejä ja taitaa se
sanottaakki...mut siis Joona on oikeesti punk!
Alusta asti huomas että Joona
tykkää siitä mitä me tehdään ja asenne on koko ajan sen mukainen...Joona
on sellanen bändin luottomies joka järjestää ja säätää...
Bändin sisäinen kemia on ihan helvetin hyvä...kaikki osallistuu kaikkeen ja
jokainen tulee varmasti kuulluksi. Asioista puhutaan suoraan ja minkäänlaisia
konfetteja vai oliksne konflikteja ei ole tullu...sellanen vapautunut ja mukava
tekemisen meininki on aina reeneissä ja kaikki varmasti nauttii.
Psykoterapia on mulle oikeesti
terapiaa... saa jättää aivot narikkaan ja soittaa kolmee sointuu ja olla
silleen vähän sivussa kun toi Pasi paistattelee parrasvaloissa.
Tommi
- Stemmat on hanskassa.
Tommi
Pasi:
Psykoterapia paini pitkään ilman kitaristia. Olihan siinä kokeilijoita, mutta
kun ei natsaa sitten mikään. Ei se soittotaidoista ollut kiinni, mutta kaikki
muu esti kitaristien mukaan paneutumisen. Laitoin joskus piruuttani
Ramopunk.comin Ramovieraskirjaan ilmoituksen, että etsin kitaristia.
Joskus aikaisemminkin Tommi oli viritellyt ajatusta, että tulis kokeilemaan
juttua. Nyt oli sitten aika kypsä ja Tommi otti yhteyttä ja ilmoitti
halukkuutensa tulla kokeilemaan kitaravirtuoosin uraa.
Homma kuulosti heti musta hyvälle koska Tommi on Sanktion biisien takana miltei
sataprossasesti, eli mies osaisi säveltää ainakin ja sitä kaipasin. Tommilla
ei tietääkseni koskaan ole ollu kitaristin uraa bändeissä, mutta sehän
olisi vain treenauksen asia. Onhan aivan erilaista istua kivasti nojatuolissa,
siemailla lasillinen hyvää punaviiniä ja säveltää kuolemattomia ralleja.
Lavalla soittaminen on jo eri asia. Mikä hienointa, niin joka keikka Tommi vetää
paremmin ja paremmin. Välillä olen näkevinäni Tommilla kunnon
haara-asentookin. Se jos mikä lämmittää tällasta vanhaa ramopunkkaria.
Aluksi pelkäsin, että kaveri ei pysty siihen suoraviivaisuuteen mitä bändiltä
haen.
Pieni
pelko oli perseessä, että sieltä alkaa tulla “Klamydia -vaikutteisia
rakkauslauluja”, mutta turhaan ja sori tuosta Tommi… Se oli vitsi. Jätkä
hyppäs puikkoihin ja kaikki oli heti niin kuin aina olisi ollut. Biisejä
tehdessä ei koskaan ole tarvinnut Tommille sanoa, että hei tuo ei ole Psykoja.
Jäbä tietää täysin tämän konseptin ja osaa vielä sanoittaakin näitä
mun tyylisiä hömppäveisuja.
Aluksi
tuntui, että Tommilla on kuitenkin Sanktio ja tää bändi on vain pelkkä
sivuprojekti. No oli niin tai näin, mutta miten paljon kaveri on tehnyt tämän
bändin eteen. Hommannut vahvarin, skeban ja nyt viimeiseksi hommas meille kämpän.
Ei sellasta tehdä ihan vaan sen takia et olis hyvä jätkä. Tommi kuuntelee
aina kaikkia ja sopeutuu. Ei koskaan mitään pullikointia tai omien asioiden
takia toimisi toisin. Niin demokraattinen kaveri. Niin ja jätkä on
jumalattoman hauska ja kunnon moottoriturpa mun kanssa. Kyllä meillä on sitä
“asiaa” ja paljon. Mitään ei jätä puolitiehen vaan loppuun asti.
Tommista vielä sen verran, että jäbä tais tossa pelastaa mun hengen ja se on
jo aika paljon ystävyyttä. Ikuisesti velassa siitä. Tuollaisia on todelliset
ystävät.
Tommi tietää tasan tarkkaan paikkansa bändissä eikä lähde kiilailee, vaan
kaikille se oma tila ja siitä sitten lähdetään. Arvostan Tommia
suunnattomasti, ystävänä, muusikkona ja Psykoterapian kitaristina.
Se
täytyy vielä mainita, että Tommi omaa uskomattoman hyvän äänen ja toivon,
että hän käyttäisi sitä vielä enemmän taustalauluissa… Stemmat on
hanskassa. Jos Tommi lopettas Psykoterapian, niin tuntuu että koko bändi menis
siinä mukana. On se vaan niin tärkeä linkki tälle pumpulle.
Tosiaankin,
jos jostain syystä Tommi lähtisi pois Psykoista, niin saattaas olla niinkin,
et minäkin lopettaisin nää hommat. ja jatkaisin uraani tiffanylasitöiden
parissa. Niin ja se helppous, kun tehdään uutta biisiä ja Tommi kaivelee
kuolemattomia riffejä, niin Tommi tietää tasan tarkkaan mitä mä ajattelen
ilman että meidän täytyy sanoa sanaakaan. Aivan korvaamaton kaveri
Psykoterapian kannalta!
Jaakko: Tommi on sävellellyt ison osan biiseistämme, ja yhdessä Joonan
kanssa ainut joka siihen loppuun asti kykenee. Pasikin kehittelee melodioita
teksteilleen, mutta siihen tarvitaan vielä joku kitaristi kehittelemään asia biisiksi saakka.
Tommi ja Pasi ovat treeneissä eniten äänessä. Tommi on joskus vähätellyt
kitaransoittotaitojaan, mutta ottaen huomioon kitarasankaruudet, joita hän biisien välissä vetelee todistavat toisin.
Joona:
Tommin
Sanktio oli tottakai tuttu ennen Psykojakin. Tommin tuo puolestaan semmosta
melodista puolta esille. Tommi pystyy kakkoslaululla tuomaan biisiin aivan uusia
ulottuvuuksia. Lisäksi hyvä että Pasilla on toinen konkari siinä vieressä
kehen luottaa. Hauska kuunnella automatkat kun tyypit muistelee vanhoja hyviä
aikoja. Hehheh..
|