The Anderssons
Share |
Jake Marjamäki:
Anderssonien kanssa studiossa
(19.8.12)
Ex. Rattus-mies ja nykyään Ahneus-yhtyeessä soittava Jake Marjamäki toimi äänittäjänä Anderssonsien tehdessä Kanavat sekaisin -levyä ja kertoilee miten studiossa sujui ja mitä ajatuksia tämä äänityskeikka mieleen toi...
Jake Marjamäki ja taustalla The Anderssons.
Sami joskus poikkesi mun luona ja
soittelin sille noita omia nauhotuksia ja Ahneus nauhoituksia ja se oli
et jees. Mä oon äänitellyt paljon erilaisia bändejä ja sit vaan vetäsin
ehdotuksen Samille, että jos tarvitte joskus, millä bändillä vaan,
äänityskalustoa ja äänittäjää, mä voisin tehdä kyllä. Joskus
myöhemmin se kyseli, että jos tuota Anderssoneita ääniteltäs. Joo,
ilman muuta.
Mä en ollut tavannut ketään
muita bändistä, mutta alkuheristelyn jälkeen löydettiin helposti sävel
ja miten äänitys toteutettais. Ilmapiiri oli rento ja en muista
milloin olis tullut naurettua kerralla niin paljon. Nehän oli ihan yhtä
hölmöjä kuin mäkin, hahaaa! Mut koko homma oli tosi rennossa
ilmapiirissä.
Mullan hajuista meininkiä
Äänityksistä puuttui se tuttu
kiire ja hermoilu, kun joku ei mene ihan putkeen millään. Mä sit
miksailin tuotosta ja esitin ensimmäisen version, johon Sami, että
kuullostaa hyvältä, liian hyvältä. Pitäis saada enemmän sellaista
low-fi meininkiä, eli hifistelyä vähemmän. Sehän sopi mulle, kun mä
diggailen sellaista vahvan mullan hajuista meininkiä ja nykybändit
kuullostaa niin saatana plastisilta kun niitä tuotoksia tuotetaan ja
korjataan digitaalisesti. Kun avaa radion, niin kaikki mitä sieltä
tulee on korjattua kaikin mahdollisin tavoin. Vituttaa että rockbändit
on lähtenyt kuullostamaan sellaiselta, miltä ne ei kuullosta missään
muussa olomuodossaan, ainoastaan studion jälkeen. Radio Rock... hyi
s...tana mitä paskaa!
Mä vaan annoin kaiken kaman olla sellaisenaan miten se on soitettu, en masteroinut juurikaan, laitoin vain biisien tasot keskenään kohdalleen ja sit annoin kuultavaksi. Sitten pienten hiomisten, lähinnä biisijärjestykset ja biisien välien pituuksien säätöä.
"Musassa persoona -asiat vaikuttaa 50%"
Hauska häppedinki oli vielä se
kun Sami tuli hakemaan masteria, antoi mulle autokyydin
linja-autoasemalle, josta jatkoin erinäisiä välineitä käyttäen
Meksikoon pariksi viikkoa kiertelemään. Se oli ihan henk koht
rentoutumismatka. Hullu mikä hullu. Mutta mullan mausta ei tingitä.
Pilatkoon muut bändit
ylituottamisella musansa. Ne ei jää historiaan, heh. Anderssons?
Jollain hullulla tavalla on sellainen fiilis, että kaiken se
simppeliyden keskellä nää äijät on niin hyviä persoonia, että se
vaikuttaa aina heidän tekemisiinsä. Se tulee esille musassa.
Nää biisithän on tehty, kuten kaikki jo, ajat sitten. Mutta musassa persoona -asiat vaikuttaa 50 prosenttia koko paketissa. Kukaan ei ole kiinnostunut enää yksittäisistä virtuoositeeteistä bändissä. Kaikki vtun kitara-rumpalisankarit joutaa paskakasaan päällimmäiseksi. Jäsenten yhteissumma on se mikä bändin tekee. No, tää loppu ei varsinaisesti kuulu kysymyksen alle, mutta vedänpähän villin kortin tähän loppuun. Heh, Rock on!
Jake
Marjamäki