www.ramopunk.com     Ramopunk-uutisia

Taustatietoa ja lehtileikkeitä

Taustatietoa ja lehtileikkeitä -etusivulle

Ramopunk.com ja Havana Bananas Toisessa Vaihtoehdossa

Share |

Toinen Vaihtoehto no 233:

M!ka Vesterinen 

– mies Ramopunk.comin ja Havana Bananasin takana

Ramopunk.com ja Havana Bananas ovat esillä neljän sivun haastattelun verran Toisen Vaihtoehdon numerossa 233 (3/2011). Artikkelissa aiheissa ovat mukana myös Elämä on Punk, Punk Kuopio ja Onni on Ramones.

Artikkeli on liitetty Lehtileikeosioon Toisen Vaihtoehdon ja tekijä Piparnakkelin luvalla ja se löytyy täältä lehdestä skannattuina kuvina ja suoraan haastattelijalta saatuna  tekstinä alempaa tältä sivulta.

Huomatkaa, että Toisen Vaihtoehdon uusia ja vanhoja numeroita voi tilailla sähköpostitse osoitteesta tv(at)punkinfinland.net. Hintaluokka on vain noin 1,5 euron luokkaa.

Sivut aukeavat sivu kerrallaan klikkaamalla pikkukuvaa:

Sivu 1.

TV233-1.jpg (722028 tavu(a))

Sivu 2.

TV233-2.jpg (585246 tavu(a))

Sivu 3.

TV233-3.jpg (582924 tavu(a))

Sivu 4.

TV233-4.jpg (544629 tavu(a))

Haastattelun teksti löytyy myös tästä:

M!ka Vesterinen 

– mies Ramopunk.comin ja Havana Bananasin takana 

Ulkoasultaan karut mutta sisällöltään kattavat Ramopunk.com-sivut ovat takuuvarmasti tuttuja jokaiselle Ramones-pohjaisesta punkista diggaaville, jo viiden numeron verran ilmestynyt The Havana Bananas-zine on yhä useamman punkkarin vessalukemistoa ja saattaapi joku olla käynyt Elämä on punk-keikkailloissakin. Mutta kuka on tämä myyttinen hahmo näiden takana? No, sehän on M!ka Vesterinen, ja mieheltä oli kysyttävä muutama kysymys.

Moi M!ka! Haluatko esitellä itsesi? Nimi, ikä, kotipaikka, asema ramopunk.com- ja The Havana Bananas-organisaatioissa, sosiaaliturvatunnus? Mitä muuta teet punk-hommien ohella?

"Käskettiin esittäytyä, enkä voinut kieltäytyä..." laulaa eräs bändi. No tässäpä tätä:

M!ka Vesterinen, 43, Kuopio. Ramopunk.comin ja Havana Bananasin organisaatio olen pääosin minä. HB:ssä on kyllä muutamia vakioavustajia, jotka ovat tehneet aina jonkin artikkelin joka lehteen ja Ramopunk.comissa on muutama aktiivinen kaveri, jotka kirjoittavat keikkaraportteja silloin tällöin. Mutta pääosin hoitelen nuo tosiaan yksin.

Niistä punkin ulkopuolisista hommista en nyt tiijä, onko järkeä lähteä tilittämään mitään. Ehkä tuon tärkeimmän harrasteen voisi mainita. Punk-hommelit on jotenkin elämäntapa enempi kuin harrastus ja tärkein harraste on sitten historiallinen miekkailu, sellainen myöhäiskeskiaikaisia oppeja käyttävä kamppailulaji. Punkin kanssa sillä on sen verran yhteistä, että syvällä marginaalissa eletään sielläkin ja mukana on paljon jonkinmoisia elämäntapa-ihmisiä siinä missä punkin parissakin.

Millaista on asua Kuopiossa? Oletko koskaan ajattelut asuvasi jossain muualla? Entä miten luulet kuopiolaisuuden vaikuttaneen punk-touhuihisi?

Kuopio on mukava kaupunki enkä suuremmin kaipaile muualle asumaan. jos nyt joku paikka pitää valita, niin Tampere on kyllä eniten mieleen. Se on jollain tapaa hyvin viihtyisä kaupunki ja sopivan kokoinen, enempi punkkia kun täällä idässä ja lähempänä kaikkea. Kuopiossa riepookin eniten sijainti, kun esim. just keikoille on niin pitkä matka.

Kyllähän Kuopio on vaikuttanut punk-touhuihin paljonkin. Tuttuja ihmisiä ja bändejä. Väkisinhän ne on lähellä sydäntä. Pyrin omalta osaltani vahvistamaan paikallista skeneä. En tietty paljoa ole voinut tehdä, mutta jotain.

Noi Elämä on Punk-tapahtumat aloittelin alkujaan sen takia, että saisin Kuopioon lisää eloa punk skeneen, ettei tarttisi aina lähteä keikoille jonnekin muualle. Sitten piti alkaa tähyilemään ketä meitä on, paikallisia punkkareita siis… Siitä lähti liikkeelle Punk Kuopio –idea.

Punk Kuopiolla on sellainen teema, että mukana koko skene riippumatta mistään tyylilajieroista tms.  Mun nettisivuilta löytyy Punk Kuopio-sivu, johon on koottu koko skene ja Facebookissa on oma ryhmä, joka on auttanut paikallisessa tiedotuksessa. Havana Bananasissa on Punk Kuopio-sivut ja myös kuopiolaispunkin historiaa kaivelen lehteen esille pieninä annoksina. Elämä on Punkissa on myös aina mukana kuopiolaisia bändejä jne. Ideana on ollut, että vien tietoa Kuopion punk skenestä eteenpäin omia reittejäni myöten ja toisaalta ajatuksena on ollut yrittää vahvistaa paikallista yhteistyötä ja yhteishenkeä. Onneksi on Kuopiosta löytynyt aktiivista porukkaa ja sen ansiosta paikallinen punk on kehittynyt muutamassa vuodessa huomattavasti. Siinä on ollut mukava olla osallisena.

 

Miten löysit punkin? Oliko jo alussa selvää, että tämä musiikkityyli on ehdottomasti teikäläisen juttu?

No ei kyllä ole ollut mitään nopeaa herätystä. Ensikosketus oli Sex Pistols 70-luvun lopussa ja heti perään Pelle Miljoona, Problems? jne. Kaikenlaista musaa on tullut kuunneltua ja diggailen kyllä edelleen muustakin kun punkista ja esim. AC/DC:n diggailu vetää edelleen vertoja punk-intoilulle.

Millaisella tarmolla kuuntelet uusia bändejä? Löytyvätkö kaikki uudet hyvät bändit tutuista ja turvallisista ympyröistä vai kokeiletko kaikenlaisen pörinän kuuntelemista? Entä mikä uusi tuttavuus on viimeksi potkinut jalat alta?

En minä uusia bändejä etsimällä etsi. Niitä tulee sattumalta vastaan eri reittejä, eniten varmaan Punk in Finlandin keskustelufoorumin kautta ja keikoilla. Kuopiossa tulee käytyä kattomassa kaikki punk-keikat mihin nyt suinkin vaan pääsee ja onhan siellä tullut nähtyä kaikenlaista hyvää ja vähemmän hyvää pörinää. Viimeisin "löytö" taitaa olla Nuoret Sankarit, joka löytyi Piffin kautta ja vahvistui hyväksi bändiksi livenä nähtynä.

Keikoilla tulee distroista ja kaupustelijoilta osteltua myös kaikenlaista vähän summassa ja joskus tulee tehtyä bändilöytöjä sitäkin kautta. Silleen tuli taannoin vastaan Hälytys-bändin kasetti, jota on tullut kuunneltua tosi paljon ja jatkoa odottelen suurella mielenkiinnolla.

Kuopion ympyröitä ja ramopunkskeneä tulee "viran puolesta" seurailtua sen verran tarkkaan, ettei sieltä mitään äkkinäisiä ylläreitä pääse yleensä löytymään. Paitsi että kyllä Kuopion bändeistä Ultra Brewtality antoi kunnon tyrmäyksen jo heti ekalla keikallaan, eikä onneksi ole ainakaan huonompaan päin mennyt senkään jälkeen.

Mistä keksit oman ramopunk-sivustosi pyörittämisen?

En oikeastaan ”keksinyt” sitä. Sivusto vaan syntyi hiljaksiin 2000-luvun alussa. Alkujaan ajattelin tehdä vaan pienimuotoiset henk.koht. nettisivut. Ei siinä vaiheessa ollut mitään ajatusta perustaa ramopunk-sivuja. Hertellin Janne ylläpiti silloin Ne Luumäet -nettisivuja ja taisin sille ehdotella ajatusta koota Luumäkiin liittyviä lehtijuttuja nettiin. Mulla oli itelläni joitakin, mutta Jannelta, tai Janelta niin kuin nykyään sanotaan, niitä löytyi mapillinen! Jonkin verran niitä naputtelinkin 2001-2002 ja laittelin omille sivuilleni esille. Silloin tuntui, että ramopunk oli kuollut kokonaan. Tavallaan kirjoittelin muistokirjoitusta, että tuollainenkin juttu on ollut olemassa. Siltä silloin tuntui, mutta ei se sitten ollutkaan kokonaan lopussa. Muutama bändi oli toiminnassa ja jokunen keikkakin oli.

Sitten kun huomasin, että tää juttu olikin elossa pistin pystyyn Ramopunk-uutiset -sivun, lähinnä todistamaan, että ”Haloo, elossa ollaan!” Ei siellä alkuunsa paljoa uutisoitavaa kyllä ollut. Piti oikein keksimällä keksiä uutisia, kun esim. vuonna 2002 oli kolme bändi-iltaa ja niissä yhteensä seitsemän keikkaa…

No, sitten kun noita uutisia aloin kirjoitella, tuli tehtyä keikkaraportteja ja jotain haastatteluja. Ei niitä työläämpiä kirjoitelmia viitsinyt poiskaan heitellä ja ne piti sitten jonnekin tallentaa. Niiden juttujen loppusijoituspaikaksi piti sitten keksiä Ramopunkit keikoilla –raporttikokoelma ja bändiosiot.  Silleen tuo sivujen perusrunko alkoi kasaantua ilman mitään suunnitelmia.

 

Miten sivuston pyörittäminen on muuttunut alkuajoista, muuten siis kuin laajentumisen osalta? Missä vaiheessa huomasit, että sivuistasi tuli varsinainen mediaimperiumi?

Skene on vilkastunut ja tekemistä sivujen parissa on enemmän, mutta toisaalta rutiinit ovat jo aika hyvin  hallussa. Nykyään myös bändit ottaa monesti uutisoinnin vuoksi itse yhteyttä, mikä tekee Ramopunk-uutisten pyörittämisen helpommaksi. Mutta pohjimmiltaan perushomma on säilynyt ihan samanlaisena. Mitään mediaimperiumia en kyllä ole huomannut ...tässähän nyt pyöritään kuitenkin marginaalin marginaalissa.

No, mediaimperiumi siellä marginaalin marginaalin sisällä! Millaisena näet ramopunk.comin aseman skenessä noin muuten?

No, ehkä jonkun muun kun minun pitäisi analysoida Ramopunk.comin asemaa tai merkitystä...  Sivusto nyt on vaan sellainen tiedotuskanava ja jonkinmoinen "arkisto", mistä voi vanhoja juttuja tutkailla. Onhan siellä lähes tuhat nettisivua asiaa, mutta hyvin kapealta sektorilta suomipunkkia.

Ainakin sivusto on koonnut samanmielisiä ihmisiä yhteen eripuolilta Suomea. On tässä itsekin tullut tutustuttua varmaan satoihin ihmisiin sivuston ylläpidon kautta. Varmaan Ramopunk.com on auttanut skenen vahvistumista sitä kautta, että jengi on oppinut tuntemaan toisiaan ja niitä vähän tuntemattomampiakin bändejä. Sellainen tietty helpottaa esim. tapahtumien järjestämistä jne. Joku bändi on myös syntynyt sivujen ansiosta ja ainakin pariin comebackiin on sivustolla ollut vaikutusta.

Tuo sinun "imperiumi"-sana viittaa jonkinmoiseen määräävään asemaan ja hallintaan. Kuulostaa varsin negatiiviselta. Oikeasti julkaisukynnys on Ramopunk-uutisissa matala. Jos asia tai bändi on skeneen liittyvä, niin uutiskynnys ylittyy helposti, riippumatta esimerkiksi siitä, onko kyseessä itseni diggaama bändi tai ei. En siis rajoita uutisointia omien musiikillisten mieltymysteni mukaan.

(Vinkki nuorille bändeille: Ramopunk.comin kautta voi löytää helposti yleisöä.)

Kenties tuo termi on sitten vain meikäläisen analyysi Ramopunk.comin asemasta, vaikka kyllähän "imperiumi"-sanalla kuvailemasi sävy kieltämättä on... Mutta mediasta sitten toiseen; Mistä sitten lähti idea tekemään The Havana Bananasia?

Havana Bananas syntyi tavallaan vastapainoksi Ramopunk.comille.

Punk-zinet on olleet Ramopunk.cominkin esikuvina ja ihan oikean punk zinen teko oli kiinnostanut jo vuosia. Tekeminen tuntui alkuun vaan niin vaikealta, ettei siihen rohjennut ryhtyä. Mietitytti, saisiko lehden sivuilla kasaan riittävästi järkevää asiaakaan... Lisäksi epäilytti, että meneekö työ ihan hukkaan, jos kukaan ei ole kiinnostunut lehteä ostamaan. Mutta kyllä se zinen teko oli kytenyt takaraivossa yhtä kauan, kun noita nettisivujakin olen pyörittänyt.

Nettisivujen ylläpidossa iskee välillä uupumus ja  tulee ajoittain sellainen fiilis, että haluaa tehdä jotain muutakin. Tavallaan nuo sivut eivät myöskään ole varsinaisesti minun hallussa, koska sivuston ideana on just toi skene kokonaisuudessaan. Käytännössä en siis itse valikoi, mitä sinne esille laitan. Punkissa minua kiinnostaa paljon muukin kun ramopunk, mutta sivustolle ei ne oikein mahdu. Yksi vaihtoehto olisi tietty laajentaa nettisivujen skaalaa vaikka 77-punkkiin ja 80-luvun alun hardcoreen. Kattaisi paremmin omat mieltymykseni. Käytännössä se on mahdotonta, koska nykyisellään pelkkä ramopunk työllistää sivujen ylläpidossa jo enemmän, kun meinaa aikaa ja voimia riittää. Ja kyllä se hiiren pyörittelykin alkaa välillä tympiä.

Havana Bananasissa pääsin tekemään punkhommia perinteisellä tavalla paperin, liiman, saksien ja teipin kanssa. Tietokonetta käytän siinä niin vähän kun mahdollista. Tärkeä seikka on myös se, että toisin kun nettisivuilla, lehden sisällön valitsen vapaasti ja autoritäärisesti itse sen mukaan mikä tekohetkellä sattuu kiinnostamaan.

Eli koet siis The Havana Bananasin tekemisen jopa terapeuttisena?

Joo, tavallaan se on terapeuttista.

Miten paljon The Havana Bananas sitten pyörii avustajien varassa? Tarvitseeko juttuja kiristää avustajilta vai tulviiko niitä ovista ja ikkunoista kyselemättäkin?

Ei oikeastaan kumpaakaan. Itselläni on ideoita ja suunnitelmia enemmän kun lehteen mahtuu. Mielellään kyllä otan juttuja avustajiltakin, koska jokainen tekee kuitenkin niitä aina vähän omalla tyylillään ja lehdestä tulee silleen monipuolisempi.

Monet satunnaisten avustajien jutut on tehty tilaustyönä. Esim. Yleislakon Antti Sandbergiä pyysin kirjoittamaan punkista ja politiikasta, kun tiesin, että jäbältä irtoaa näkemyksiä. Toisena esimerkkinä olkoon Timo Kuvaja, joka on pyynnöstä kirjoittanut pari juttua liittyen Kuopion punk skenen historiaan 90-luvulla ja häneltä on tilauksessa tuleviin numeroihin mm. Poliisivaltio-yhtyeen tarina. Odotan sitä innolla, koska bändi kiinnostaa itseäni tosi paljon!

Kim Jor-El tuottaa kyllä ulkomaan uutisia enemmän kuin julkaisuun päätyy. Vakioavustajilta eli Hartzalta ja Keikalta olen ottanut yhdet jutut lehteä kohti, jos heillä on ollut joku hyvä idea tarjolla. Lisäksi Lenchenille ja Örda-Jormalle annan aina mahdollisuuden kirjoittaa jutun.

Kyllä tuonne avustajakaartiin vielä tekijöitä mahtuisi lisääkin. Jos nyt joku tästä innostuu juttua tarjoamaan Havana Bananasiin, niin ei kannata tarjota niinkään valmista juttua, vaan jotain idearunkoa, jotta voin vaikuttaa esim. artikkelin pituuteen ja ehkä myös painotuksiin, jos aiheessa ilmenisi jotain mihin haluaisin täydennystä tms.

Poliisivaltio-juttua odotetaan täälläkin! Mutta nyt kun sivutettiin Kim Jor-Elia ja ulkomaanuutisia, niin mitenkäs päädyttiin hyödyntämään pseudototalitarismia, ns. Pohjois-Korea-meininkiä The Havana Bananasissa, sensuuriosastoineen päivineen?

Propaganda ja vallankumousromantiikka kiehtovat, vaikka Havana Bananasin punkvallankumous on minulle kai lähinnä sellaista "älä anna toisten ajatella puolestasi" -ajatusta. Taustalla tuossa totalitarismi-sarkasmissa on myös laajempi ismien vastaisuus. Tosin aatteita suurempia ismejä taitaa nykysuomessa on raha, tuotemerkit, itsekkyys, ahneus ja oman edun tavoittelu. Kaipa ne on eräänlaisia ismejä nekin… Niitä vastaan kelpaa HB:nkin käydä hyödytöntä taistelua.

Totalitarismissa luukutetaan aina eniten ja yhden totuuden nimissä hyvien asioiden perään, eikä ”kansalaisilta” odoteta mitään omatoimista ajattelua. Mielenkiintoista pohtia, mihin propagandalla on pyritty ja pyritään, mihin ihmisryhmään on tarkoitus ollut vaikuttaa ja miten jne.  

Se ylväys, voitokkuus, uhmakkuus, tehokkuus, loistokkuus, tasavertaisuus jne. mikä vaikkapa Neuvostoliiton propagandassa syötettiin, oli jotain ihan muuta kun vallitseva todellisuus. On mielenkiintoista miettiä, miten propaganda on uponnut tai ollut uppoamatta ihmisiin ja missä määrin edes niiden tekijät ovat uskoneet julistamaansa totuuteen. Totalitarismi on usein absurdia ja tragikoomista. Yksilölle ehkä enemmän selviytymis- kun uskon kysymys.

Nykyaikana koomisin propaganda tulee Pohjois-Koreasta ja siksi se on myös HB:ssa esillä. Avustajakaartista löytyi kaveri, jota totalitaristinen propaganda myös kiinnostaa. Ulkomaanuutisia ei ole tyhjästä keksitty, vaan ne perustuvat Pohjois-Korean virallisen uutistoimiston suoltamaan tuubaan. Missään muualla eivät propagandapuheet ja todellisuus ole niin äärimmäisen kaukana toisistaan kun Pohjois-Koreassa, ja siitä löytyy paljon mustaa huumoria. Pohjoiskorealaisille ei nykytilanteessa tietenkään ole mitään koomista. Silkkaa tragediaahan se tavallisen ihmisen kohtalo siellä on.

Kyllähän meikäläisestä löytyy myös jonkin sortin vallankumousromantikko. Olisihan se hienoa osallistua sellaiseen ylevään vallankumoukseen, mikä korjaisi kaikki vääryydet, tietoisena siitä, että on puhtaasti oikean puolella pahuutta vastaan. Mutta meikäläisestä löytyy myös kyynikko, joka ei usko, että mikään ismi tai Suuri Johtaja pystyisi maailmaa hyväksi muuttamaan.  Vallankumousten todellisuus on ikävän usein lähellä kansanmurhaa, voittipa siinä ”hyvät” tai ”pahat”. Ja tuntuu noista voitokkaista vallankumoussankareista syntyvän myös sitkeitä diktaattoreita, jotka eivät luovu vallasta, eivätkä edes älyä kuolla aikanaan, vaikka valtakunta rapistuu ympäriltä. Näin on kirjaimellisesti käy vaikkapa Zimbabwessa ja Kuubassa. Jätkät tuppaa aina ennemmin tai myöhemmin pilaaman ne vallankumouksensa, aivan kuin Orwellin Eläinten vallankumouksessa. Toiset ovat kuitenkin aina tasa-arvoisempia kuin toiset.

Millaisissa lukemissa lehden painokset ovat olleet? Ykköstäkin on tullut ainakin jo viides painos pihalle… Mutta sain sen käsityksen, etteivät kaikki painokset ole edes luvanvaraisia? Nelosnumerosta ainakin ilmoitit joskus otetun kopioita?

Ekan numeron eka painos taisi olla vaan 100 kpl. Ei ollut silloin mitään käsitystä onko kukaan kiinnostunut lehteä ostamaan. Piti vaan saada tehdä zine ja toivoa sitten, että joku haluaa, että tekisin vielä toisenkin... Siitä on ekat painokset kasvaneet kahteen sataan, tai olisiko nyt uusimmassa ollut vähän enempi...  "Lisäpainokset" ovat olleet 50-150 kappaleen välillä. Nousujohteisia ovat olleet nuo lisäpainostenkin määrät, kun olen nähnyt, että vanhemmatkin numerot kiinnostavat edelleen.

Osin hupimielessä ja osin keräilijöitä ajatellen on jokaisessa lisäpainosten lehdissä muutama leima, missä näkyy monesko painos on kyseessä ja milloin se on julkaistu. Hämmästyttävät pitkä on ekankin numeron elinkaari ollut, kun se julkaistiin alunperin syyskuussa 2009 ja kuudes painos huhtikuussa 2011. Kiitos ja kumarrus vaan kaikille lehteä ostaneille. Olen kovasti kiitollinen, että lehti kiinnostaa ja pääsen sen ansiosta tekemään uusia numeroita.

Nelosnumerosta tuli tietoa, että sitä oli kopsailtu ja levitelty eteenpäin. Kyllähän se vähän vitutti, kun tekijämiehinä oli ramopunk-jengiä, tavallaan "omia" siis. Taustalla oli toisessa tapauksessa idea levittää ramopunk-juttua eteenpäin, olihan siinä nelosessakin kolme enempi tai vähempi ramobändiä mukana. Olin yhteyksissä kyseisiin, aika nuoriin tekijöihin. Ei niillä ollut käsitystä siitä miten pientä hommaa zinen julkaisu on. Hemmot jotenkin luuli, että tienaan lehden myynnillä niin hyvin, että omatoiminen kopsailu ja myynti ei haittaa ketään. Toisessa epäselvemmässä tapauksessa taisi olla kyse yhden bändin varsin fanaattinen fanittaminen ja into levittää tietoa ko. bändistä eteenpäin. Siinä ei kai mitään kopioiden myyntiä ole kuitenkaan ollut. Oli se mulle yllätys ja pettymys, että jengi tuollaista viitsii tehdä. Tämä on niin pienestä kiinni muutenkin meneekö miinuksille koko lehden teko. Esim. kolmas numero meni taloudellisesti perseelleen tosi pahasti, kun painossa oli jotain ongelmia ja normaalikulujen lisäksi jouduin maksamaan kovaa tuntityölisää parin äijän lisäduuneista. Silloin joutui miettimään, että onko tässä zine-puuhastelussa yhtään mitään järkeä...  

Huh, en siis ollut ainoa jonka silmissä HB:llä/Ramopunk.comilla menee ns. ”isosti”. Mutta teikäläisellä on jonkinlainen maine (edellisenkin esimerkin valossa) nimenomaan ramopunk-miehenä? Luuletko, että joiltakin jää Havanan banaanit lukematta sen vuoksi, vaikka lehden sivuilla on pyörinyt sellaisiakin nimiä kuin Urban Unrest, Wolfmen, Kivesveto Go-Go ja Yleislakko?

Isosti mennään ainakin propagandassa ja hitaasti ollaan kivuttu isompaan päin oikeastikin, mutta isoista rahoista ei tarvitse näissä hommissa haaveilla. Rahaa ajatellen kannattaisi aika ja työpanos sijoittaa ihan muualle, vaikka ilman sitä kolmosnumeron munailua tämä HB jo ihan toimiikin.

En oikein usko, että lehden bändikirjosta on mitään haittaa. Aika iso osa lehdistä menee kyllä ihan muualle kun ramopunk skeneen, sellaisille joille zine-kulttuuri on tuttua. Muille tieto kiirii hitaammin. Aika paljon tuleekin sellaisia "ottaisin kaikki numerot"-tilauksia.

Voisi kuvitella, että vaihtelu virkistää ramojengiäkin. Ramopunk.com on jo täynnä ramobändejä, mutta lehden sivuista 70% on jotain muuta. Tämä on tietoinen valinta, niin kun tuossa alussa oli puhe. Kyllähän jokainen ramopunkero diggailee myös jotain muuta kun ramobändejä. Näin ainakin kaikki mitä itse tunnen. Ramopunk-jengistä löytyy esim. faneja noille kaikille mainitsemillesi bändeille.

Ja asiasta taas toiseen: millaisia kokemuksia sinulla on keikkajärkkääjänä?

Mutkia on ollut matkassa, mutta ne bileet, mitä olen itse päävastuullisena järkkäillyt, ovat kyllä onnistuneet noin yleisömäärän ja tunnelman puolesta ja se ollut päätavoite. Taloudellisesti on tavoitteena aina nollatulos, mutta aika usein on pientä miinusta tullut. Mitenkään erityisen aktiivinenhan en noissa keikkajärkkäilyissä ole ollut. Sellaisia "tapahtumia" olen pyrkinyt luomaan, että jengille tulisi fiilis, että paikalla kannattaa olla. Aika paljon ennakkoduunia olen aina tehnyt netissä, kuten tapahtumasivut, infoa vähän siellä ja täällä jne. niin perusteellisesti kun vaan ehdin. Itse pitää enimmät tehdä, kun rahaa ei ole pahemmin käytössä. Kuopiossa on tapana myös levitellä sikana keikkamainoksia, kirjaimellisesti satoja kylvetään.

Kun harvoin järkkää ja hommaa bändejä, mitä just itse haluaa nähdä, niin ei se ole ihan niin tarkkaa meneekö budjetit vähän miinuksellekin. Kyllä niissä on olennaisinta, että bileissä olisi sellainen tatsi, että yleisö viihtyy ja bändit on tyytyväisiä. Pikku miinukset kuittaantuu sillä, että olen itse saanut kuulla ja nähdä sitä mitä just sillä hetkellä haluan. Vaikka en tosin noita bändejä yksin aina päätäkään, vaan kysyn parin apuna olevan mielipiteitä, niin pääraamit asettelen. Aktiivisesti apuna olevien mielipiteet on tärkeitä, koska bändien olisi hyvä olla koko ydintiimin mieleen, jotta oman työpanoksen viitsii kukin täysillä sijoittaa.

Sain sen käsityksen, ettei kaikki ole mennyt ihan nappiinkaan…? Ainakin tuolla M!kas Privat Affairs-sivulla (Ramopunk.com) kirjoittelit Onni on Ramones-tapahtumasta siihen malliin, että siihen olisi omalta osaltaan uupumista liittynyt.

Itse asiassa nuo Onnit taisivat olla yhtä vaille loppuunmyytyjä kaikki. Eli sen puolesta homma meni oikein hyvin. Samoihin aikoihin minulla oli vaan oma elämä pahasti sekaisin muilla tahoilla ja alkoi olla henkiset ja fyysiset voimavarat lopussa. Onni on Ramones-tapahtumat eivät olleet syy vaan paremminkin sijaiskärsijä.

Mulla alkoi olla maailma niin musta, että siinä kaaoksessa oli vaan pakko jättää kaikki ylimääräinen ja keskittyä omaan terveyteen. Jäi pois Onni on Ramonesista ja se jäi alusta asti mukana olleen Sami Väisäsen haltuun. Siitä jäi vähän ikävä fiilis, kun oltiin tuota yhdessä kehitelty ja Sami olisi ollut valmis laajentamaan tapahtumaa entisestään ja meitsi vaan liukeni pois kun joku rintamakarkuri. Kaksi tapahtumaa Sami vielä järkkäili ja sitten taisi hänenkin into hiipui. Taisi Samille tulla silloin muuta ajateltavaa, jälkikasvua, oma yritys ja aktiivista bänditoimintaan. Nykyäänhän Sami soittaa suolahtelaisessa Tapio-bändissä. Ei tuo Onni ollut silloin ainoa karsittu asia. Kyllä siinä piti laittaa elämää kasaan muutenkin. Myös Ramopunk.com –sivuston pyörittäminen oli siinä katkolla monta kertaa, mutta pysyi sitten pystyssä, kun löysäsin ylläpitotahtia ja toimintatapoja.

Millaisena näet Kuopion punk-skenen nykyään? Millainen sen nykytila on verrattuna vaikkapa 80- ja 90-luvun tilanteisiin?

Tämä on kyllä oikeasti vaikea kysymys. Fiksu vastaus syntyisi ehkä vuoden 2017 kieppeillä kun olisi mahdollisesti nähtävillä miten nykyinen tilanne kehittyy. 80-luvun skenestä en uskalla sanoa oikein mitään. 90-luvulla oli jonkinmoinen skene olemassa. Pieni sellainen ja punk hiipui Kuopiossa 90-luvun lopulla ja tuntui kadonnen 2000-luvun alussa.

Nykyskene on lähtenyt syntymään neljän viiden vuoden aikana. 2008 oli vielä niukkaa, mutta nyt olen toiveikas nykytilanteen suhteen. Skene on yhä pieni, niin kuin aikaisemminkin, mutta keikoilla käy väkeä ihan mukavasti. Bändejä on syntynyt lisää tasaiseen tahtiin, tyylilajien kirjo on laaja, mutta mitään radikaalia tyylilajien eriytymistä en ole havainnut, vaan aika sama jengi käy erityylisten bändien keikoilla. Se on varsinkin pienen paikallisskenen kohdalla merkittävä seikka ja auttaa yhteishengen syntymistä. Monen ikäistä jengiä on myös yleisössä, mikä on hieno asia. Ja kaikkein hienoin seikka on, että nyt on useamman vuoden ajan tullut keikoille uutta nuorta porukkaa. He vievät skeneä eteenpäin! Paikallisen tason punk-skenessä on parasta uusien nuorten punkbändin syntyminen ja sitä pitäisi tukea. Tällä hetkellä Kuopion skenessä näyttää aika hyvältä senkin suhteen. Useamman vuoden ajan on ollut kasvava suunta, vaikka uusia bändejä toivoisin yhä vaan lisää. 

Ratkaiseva kysymys on tulevaisuudessa se, että punkkareille löytyy keikkapaikka, joka pitää skenen elossa. Tällä hetkellä ei auta kun toivoa K-klubille pitkää ikää! Toinen skenen elinehto on tietty ne nuoret… ja nuorten punkkarien bändit. (Lisätietoa muuten löytyy netistä sekä luonnollisesti Havana Bananas-lehdistä. Pip. huom.)

Millaisena näet tulevaisuuden Ramopunk.comin, The Havana Banasin kuin keikkajärkkäilyidenkin osalta?

En suuremmin mieti noiden tulevaisuutta. Havana Bananas etenee numero kerrallaan. Rupeen tekemään seuraavaa numeroa sitten, kun tekeminen alkaa innostamaan ja takaraivossa on jo tuntuma, että seuraava numero on tulossa.

Elämä on Punk -tapahtumia järkkäillessä täytyy miettiä vähän pidemmälle, että saa mieleiset bändit sopivaan ajankohtaan. Tähtäin on noin puoli vuotta eteenpäin. Tätä kirjoitellessa on työn alla poikkeavan paljon: Kaksi Elämä on Punkkia Kuopioon ja kahden päivän tapahtuma Tampereelle, mutta kaikki kolme eivät välttämättä toteudu. Noiden jälkeen pitää sitten taas miettiä jatkoa... eli käytännössä omaa motivaatiota, kaikessa rauhassa. Motivaatio tulee aina vaan. Välillä sitä joutuu kyllä vähän odottelemaan.

Ramopunk.com -sivusto pyörii varmaan niin kauan, kun skenestä löytyy sellaisia bändejä, jotka aidosti koskettavat minua pintaa syvemmältä. Sivusto on sen verran työläs ja erityiseen Ramopunk-uutiset -sivun vuoksi myös paljolti oman tahdon ulkopuolella oleva juttu, että siinä on pakko olla sydän mukana. Nyt skenestä löytyy niitä itselleni oikeasti tärkeitä bändejä ja mukana on pari nuoremmankin polven ryhmää, joten sivustolla lienee tulevaisuus taattuna.

Jos nyt jotain olen punk-hommista oppinut, niin sen, että nämä hommat kannattaa ottaa rennosti oman motivaation tahtiin. Jos motivaatio tökkii, kannattaa pitää taukoa. Tapahtumia, lehtiä ja työläitä juttuja nettisivuille pyrin tekemään sellaisella tahdilla, ettei tulisi stressiä ja pakkotekemisen tuntua. Ne ovat myrkkyä meikäläiselle. Mahdollisimman vähän tavoitteellisuutta ja suunnitelmallisuutta, niin hyvin menee. Ja nämä hommat on kuitenkin jotenkin elämäntapa. Ei niistä irti pääse, eikä tarvitse päästäkään, kun näitä saa itselleen niin paljon hyviä fiiliksiä.

http://www.ramopunk.com/

 

Kävijälaskuri