|
|||||||||||||||||
Taustatietoa ja lehtileikkeitä |
|||||||||||||||||
Ramopunk.com ja Havana Bananas Toisessa Vaihtoehdossa |
|||||||||||||||||
Toinen Vaihtoehto no 233:M!ka Vesterinen–
mies Ramopunk.comin ja Havana Banan
|
Sivu 1. |
Sivu 2. |
Sivu 3. |
Sivu 4. |
Ulkoasultaan
karut mutta sisällöltään kattavat Ramopunk.com-sivut ovat
takuuvarmasti tuttuja jokaiselle Ramones-pohjaisesta punkista
diggaaville, jo viiden numeron verran ilmestynyt The Havana Bananas-zine
on yhä useamman punkkarin vessalukemistoa ja saattaapi joku olla käynyt
Elämä on punk-keikkailloissakin. Mutta kuka on tämä myyttinen hahmo
näiden takana? No, sehän on M!ka Vesterinen, ja mieheltä oli kysyttävä
muutama kysymys.
Moi
M!ka! Haluatko esitellä itsesi? Nimi, ikä, kotipaikka, asema
ramopunk.com- ja The Havana Bananas-organisaatioissa,
sosiaaliturvatunnus? Mitä muuta teet punk-hommien ohella?
"Käskettiin esittäytyä, enkä voinut
kieltäytyä..." laulaa eräs bändi. No tässäpä tätä:
M!ka Vesterinen, 43, Kuopio. Ramopunk.comin
ja Havana Bananasin organisaatio olen pääosin
minä. HB:ssä on kyllä muutamia vakioavustajia, jotka ovat tehneet
aina jonkin artikkelin joka lehteen ja Ramopunk.comissa on muutama
aktiivinen kaveri, jotka kirjoittavat keikkaraportteja silloin tällöin.
Mutta pääosin hoitelen nuo tosiaan yksin.
Niistä punkin ulkopuolisista hommista en nyt tiijä, onko järkeä lähteä
tilittämään mitään. Ehkä tuon tärkeimmän harrasteen voisi
mainita. Punk-hommelit on jotenkin elämäntapa enempi kuin harrastus ja
tärkein harraste on sitten historiallinen miekkailu, sellainen myöhäiskeskiaikaisia
oppeja käyttävä kamppailulaji. Punkin kanssa sillä on sen verran
yhteistä, että syvällä marginaalissa eletään sielläkin ja mukana
on paljon jonkinmoisia elämäntapa-ihmisiä siinä missä punkin
parissakin.
Millaista
on asua Kuopiossa? Oletko koskaan ajattelut asuvasi jossain muualla? Entä
miten luulet kuopiolaisuuden vaikuttaneen punk-touhuihisi?
Kuopio on mukava kaupunki enkä suuremmin
kaipaile muualle asumaan. jos nyt joku paikka pitää valita, niin
Tampere on kyllä eniten mieleen. Se on jollain tapaa hyvin viihtyisä
kaupunki ja sopivan kokoinen, enempi punkkia kun täällä idässä ja lähempänä
kaikkea. Kuopiossa riepookin eniten sijainti, kun esim. just keikoille
on niin pitkä matka.
Kyllähän Kuopio on vaikuttanut punk-touhuihin
paljonkin. Tuttuja ihmisiä ja bändejä. Väkisinhän ne on lähellä
sydäntä. Pyrin omalta osaltani vahvistamaan paikallista skeneä.
En tietty paljoa ole voinut tehdä, mutta jotain.
Noi Elämä on Punk-tapahtumat
aloittelin alkujaan sen takia, että saisin Kuopioon lisää eloa punk
skeneen, ettei tarttisi aina lähteä keikoille jonnekin muualle. Sitten
piti alkaa tähyilemään ketä meitä on, paikallisia punkkareita
siis… Siitä lähti liikkeelle Punk Kuopio –idea.
Punk Kuopiolla on sellainen teema, että mukana koko skene riippumatta mistään
tyylilajieroista tms. Mun nettisivuilta löytyy Punk Kuopio-sivu,
johon on koottu koko skene ja Facebookissa on oma ryhmä, joka on
auttanut paikallisessa tiedotuksessa. Havana Bananasissa on Punk
Kuopio-sivut ja myös kuopiolaispunkin historiaa kaivelen
lehteen esille pieninä annoksina. Elämä on Punkissa on myös aina
mukana kuopiolaisia bändejä jne. Ideana on ollut, että vien tietoa
Kuopion punk skenestä eteenpäin omia reittejäni myöten ja toisaalta
ajatuksena on ollut yrittää vahvistaa paikallista yhteistyötä ja
yhteishenkeä. Onneksi on Kuopiosta löytynyt aktiivista porukkaa ja sen
ansiosta paikallinen punk on kehittynyt muutamassa vuodessa
huomattavasti. Siinä on ollut mukava olla osallisena.
Miten
löysit punkin? Oliko jo alussa selvää, että tämä musiikkityyli on
ehdottomasti teikäläisen juttu?
No ei kyllä ole ollut mitään nopeaa herätystä. Ensikosketus oli Sex Pistols 70-luvun lopussa ja heti perään Pelle Miljoona, Problems? jne. Kaikenlaista musaa on tullut kuunneltua ja diggailen kyllä edelleen muustakin kun punkista ja esim. AC/DC:n diggailu vetää edelleen vertoja punk-intoilulle.
Millaisella
tarmolla kuuntelet uusia bändejä? Löytyvätkö kaikki uudet hyvät bändit
tutuista ja turvallisista ympyröistä vai kokeiletko kaikenlaisen pörinän
kuuntelemista? Entä mikä uusi tuttavuus on viimeksi potkinut jalat
alta?
En minä uusia bändejä etsimällä etsi. Niitä tulee sattumalta vastaan eri reittejä, eniten varmaan Punk in Finlandin keskustelufoorumin kautta ja keikoilla. Kuopiossa tulee käytyä kattomassa kaikki punk-keikat mihin nyt suinkin vaan pääsee ja onhan siellä tullut nähtyä kaikenlaista hyvää ja vähemmän hyvää pörinää. Viimeisin "löytö" taitaa olla Nuoret Sankarit, joka löytyi Piffin kautta ja vahvistui hyväksi bändiksi livenä nähtynä.
Keikoilla tulee distroista ja kaupustelijoilta osteltua myös kaikenlaista vähän summassa ja joskus tulee tehtyä bändilöytöjä sitäkin kautta. Silleen tuli taannoin vastaan Hälytys-bändin kasetti, jota on tullut kuunneltua tosi paljon ja jatkoa odottelen suurella mielenkiinnolla.
Kuopion ympyröitä ja ramopunkskeneä tulee "viran puolesta" seurailtua sen verran tarkkaan, ettei sieltä mitään äkkinäisiä ylläreitä pääse yleensä löytymään. Paitsi että kyllä Kuopion bändeistä Ultra Brewtality antoi kunnon tyrmäyksen jo heti ekalla keikallaan, eikä onneksi ole ainakaan huonompaan päin mennyt senkään jälkeen.
Mistä keksit oman ramopunk-sivustosi pyörittämisen?
En oikeastaan ”keksinyt” sitä. Sivusto
vaan syntyi hiljaksiin 2000-luvun alussa. Alkujaan ajattelin tehdä vaan
pienimuotoiset henk.koht. nettisivut. Ei siinä vaiheessa ollut mitään
ajatusta perustaa ramopunk-sivuja. Hertellin Janne ylläpiti
silloin Ne Luumäet -nettisivuja ja taisin sille ehdotella
ajatusta koota Luumäkiin liittyviä lehtijuttuja nettiin. Mulla oli
itelläni joitakin, mutta Jannelta, tai Janelta niin kuin nykyään
sanotaan, niitä löytyi mapillinen! Jonkin verran niitä naputtelinkin
2001-2002 ja laittelin omille sivuilleni esille. Silloin tuntui, että
ramopunk oli kuollut kokonaan. Tavallaan kirjoittelin muistokirjoitusta,
että tuollainenkin juttu on ollut olemassa. Siltä silloin tuntui,
mutta ei se sitten ollutkaan kokonaan lopussa. Muutama bändi oli
toiminnassa ja jokunen keikkakin oli.
Sitten kun huomasin, että tää juttu olikin
elossa pistin pystyyn Ramopunk-uutiset -sivun, lähinnä
todistamaan, että ”Haloo, elossa ollaan!” Ei siellä alkuunsa
paljoa uutisoitavaa kyllä ollut. Piti oikein keksimällä keksiä
uutisia, kun esim. vuonna 2002 oli kolme bändi-iltaa ja niissä yhteensä
seitsemän keikkaa…
No, sitten kun noita uutisia aloin kirjoitella,
tuli tehtyä keikkaraportteja ja jotain haastatteluja. Ei niitä työläämpiä
kirjoitelmia viitsinyt poiskaan heitellä ja ne piti sitten jonnekin
tallentaa. Niiden juttujen loppusijoituspaikaksi piti sitten keksiä Ramopunkit
keikoilla –raporttikokoelma ja bändiosiot. Silleen tuo
sivujen perusrunko alkoi kasaantua ilman mitään suunnitelmia.
Miten
sivuston pyörittäminen on muuttunut alkuajoista, muuten siis kuin
laajentumisen osalta? Missä vaiheessa huomasit, että sivuistasi tuli
varsinainen mediaimperiumi?
Skene
on vilkastunut ja tekemistä sivujen parissa on enemmän, mutta
toisaalta rutiinit ovat jo aika hyvin hallussa. Nykyään myös
bändit ottaa monesti uutisoinnin vuoksi itse yhteyttä, mikä tekee
Ramopunk-uutisten pyörittämisen helpommaksi. Mutta pohjimmiltaan
perushomma on säilynyt ihan samanlaisena. Mitään mediaimperiumia en
kyllä ole huomannut ...tässähän nyt pyöritään kuitenkin
marginaalin marginaalissa.
No,
mediaimperiumi siellä marginaalin marginaalin sisällä! Millaisena näet
ramopunk.comin aseman skenessä noin muuten?
No, ehkä jonkun muun kun minun pitäisi
analysoida Ramopunk.comin asemaa tai merkitystä... Sivusto nyt on
vaan sellainen tiedotuskanava ja jonkinmoinen "arkisto", mistä
voi vanhoja juttuja tutkailla. Onhan siellä lähes tuhat
nettisivua asiaa, mutta hyvin kapealta sektorilta suomipunkkia.
Ainakin sivusto on koonnut samanmielisiä
ihmisiä yhteen eripuolilta Suomea. On tässä itsekin tullut
tutustuttua varmaan satoihin ihmisiin sivuston ylläpidon kautta. Varmaan Ramopunk.com
on auttanut skenen vahvistumista sitä kautta, että jengi on
oppinut tuntemaan toisiaan ja niitä vähän tuntemattomampiakin bändejä.
Sellainen tietty helpottaa esim. tapahtumien järjestämistä jne. Joku
bändi on myös syntynyt sivujen ansiosta ja ainakin pariin comebackiin
on sivustolla ollut vaikutusta.
Tuo sinun "imperiumi"-sana viittaa
jonkinmoiseen määräävään asemaan ja hallintaan. Kuulostaa
varsin negatiiviselta. Oikeasti julkaisukynnys on Ramopunk-uutisissa
matala. Jos asia tai bändi on skeneen liittyvä, niin uutiskynnys
ylittyy helposti, riippumatta esimerkiksi siitä, onko kyseessä itseni
diggaama bändi tai ei. En siis rajoita uutisointia omien musiikillisten
mieltymysteni mukaan.
(Vinkki nuorille bändeille: Ramopunk.comin kautta voi löytää helposti
yleisöä.)
Kenties tuo termi on sitten vain meikäläisen analyysi Ramopunk.comin asemasta, vaikka kyllähän "imperiumi"-sanalla kuvailemasi sävy kieltämättä on... Mutta mediasta sitten toiseen; Mistä sitten lähti idea tekemään The Havana Bananasia?
Havana
Bananas syntyi tavallaan vastapainoksi Ramopunk.comille.
Punk-zinet
on olleet Ramopunk.cominkin esikuvina ja ihan oikean punk zinen
teko oli kiinnostanut jo vuosia. Tekeminen tuntui alkuun vaan niin
vaikealta, ettei siihen rohjennut ryhtyä. Mietitytti, saisiko lehden
sivuilla kasaan riittävästi järkevää asiaakaan... Lisäksi epäilytti,
että meneekö työ ihan hukkaan, jos kukaan ei ole kiinnostunut lehteä
ostamaan. Mutta kyllä se zinen teko oli kytenyt takaraivossa yhtä
kauan, kun noita nettisivujakin olen pyörittänyt.
Nettisivujen ylläpidossa
iskee välillä uupumus ja tulee ajoittain sellainen fiilis, että
haluaa tehdä jotain muutakin. Tavallaan nuo sivut eivät myöskään
ole varsinaisesti minun hallussa, koska sivuston ideana on just toi
skene kokonaisuudessaan. Käytännössä en siis itse valikoi, mitä
sinne esille laitan. Punkissa minua kiinnostaa paljon muukin kun
ramopunk, mutta sivustolle ei ne oikein mahdu. Yksi vaihtoehto olisi
tietty laajentaa nettisivujen skaalaa vaikka 77-punkkiin ja
80-luvun alun hardcoreen. Kattaisi paremmin omat mieltymykseni. Käytännössä
se on mahdotonta, koska nykyisellään pelkkä ramopunk työllistää
sivujen ylläpidossa jo enemmän, kun meinaa aikaa ja voimia riittää.
Ja kyllä se hiiren pyörittelykin alkaa välillä tympiä.
Havana
Bananasissa pääsin tekemään punkhommia perinteisellä tavalla
paperin, liiman, saksien ja teipin kanssa. Tietokonetta käytän siinä
niin vähän kun mahdollista. Tärkeä seikka on myös se, että toisin
kun nettisivuilla, lehden sisällön valitsen vapaasti ja autoritäärisesti
itse sen mukaan mikä tekohetkellä sattuu kiinnostamaan.
Eli
koet siis The Havana Bananasin tekemisen jopa terapeuttisena?
Joo, tavallaan se on terapeuttista.
Miten
paljon The Havana Bananas sitten pyörii avustajien varassa? Tarvitseeko
juttuja kiristää avustajilta vai tulviiko niitä ovista ja ikkunoista
kyselemättäkin?
Ei oikeastaan kumpaakaan. Itselläni on ideoita
ja suunnitelmia enemmän kun lehteen mahtuu. Mielellään kyllä otan
juttuja avustajiltakin, koska jokainen tekee kuitenkin niitä aina vähän
omalla tyylillään ja lehdestä tulee silleen monipuolisempi.
Monet satunnaisten avustajien jutut on tehty
tilaustyönä. Esim. Yleislakon Antti Sandbergiä pyysin
kirjoittamaan punkista ja politiikasta, kun tiesin, että jäbältä
irtoaa näkemyksiä. Toisena esimerkkinä olkoon Timo Kuvaja,
joka on pyynnöstä kirjoittanut pari juttua liittyen Kuopion punk
skenen historiaan 90-luvulla ja häneltä on tilauksessa tuleviin
numeroihin mm. Poliisivaltio-yhtyeen tarina. Odotan sitä
innolla, koska bändi kiinnostaa itseäni tosi paljon!
Kim Jor-El tuottaa kyllä ulkomaan
uutisia enemmän kuin julkaisuun päätyy. Vakioavustajilta eli Hartzalta
ja Keikalta olen ottanut yhdet jutut lehteä kohti, jos heillä
on ollut joku hyvä idea tarjolla. Lisäksi Lenchenille ja Örda-Jormalle
annan aina mahdollisuuden kirjoittaa jutun.
Kyllä tuonne avustajakaartiin vielä tekijöitä mahtuisi lisääkin. Jos
nyt joku tästä innostuu juttua tarjoamaan Havana Bananasiin, niin ei
kannata tarjota niinkään valmista juttua, vaan jotain idearunkoa,
jotta voin vaikuttaa esim. artikkelin pituuteen ja ehkä myös
painotuksiin, jos aiheessa ilmenisi jotain mihin haluaisin täydennystä
tms.
Poliisivaltio-juttua
odotetaan täälläkin! Mutta nyt kun sivutettiin Kim Jor-Elia ja
ulkomaanuutisia, niin mitenkäs päädyttiin hyödyntämään
pseudototalitarismia, ns. Pohjois-Korea-meininkiä The Havana
Bananasissa, sensuuriosastoineen päivineen?
Propaganda ja vallankumousromantiikka
kiehtovat, vaikka Havana Bananasin punkvallankumous on minulle kai lähinnä
sellaista "älä anna toisten ajatella puolestasi" -ajatusta.
Taustalla tuossa totalitarismi-sarkasmissa on myös laajempi ismien
vastaisuus. Tosin aatteita suurempia ismejä taitaa nykysuomessa on
raha, tuotemerkit, itsekkyys, ahneus ja oman edun tavoittelu. Kaipa ne
on eräänlaisia ismejä nekin… Niitä vastaan kelpaa HB:nkin käydä
hyödytöntä taistelua.
Totalitarismissa luukutetaan aina eniten ja
yhden totuuden nimissä hyvien asioiden perään, eikä
”kansalaisilta” odoteta mitään omatoimista ajattelua.
Mielenkiintoista pohtia, mihin propagandalla on pyritty ja pyritään,
mihin ihmisryhmään on tarkoitus ollut vaikuttaa ja miten jne.
Se ylväys, voitokkuus, uhmakkuus, tehokkuus,
loistokkuus, tasavertaisuus jne. mikä vaikkapa Neuvostoliiton
propagandassa syötettiin, oli jotain ihan muuta kun vallitseva
todellisuus. On mielenkiintoista miettiä, miten propaganda on uponnut
tai ollut uppoamatta ihmisiin ja missä määrin edes niiden tekijät
ovat uskoneet julistamaansa totuuteen. Totalitarismi on usein absurdia
ja tragikoomista. Yksilölle ehkä enemmän selviytymis- kun uskon
kysymys.
Nykyaikana koomisin propaganda tulee
Pohjois-Koreasta ja siksi se on myös HB:ssa esillä. Avustajakaartista
löytyi kaveri, jota totalitaristinen propaganda myös kiinnostaa.
Ulkomaanuutisia ei ole tyhjästä keksitty, vaan ne perustuvat
Pohjois-Korean virallisen uutistoimiston suoltamaan tuubaan. Missään
muualla eivät propagandapuheet ja todellisuus ole niin äärimmäisen
kaukana toisistaan kun Pohjois-Koreassa, ja siitä löytyy paljon mustaa
huumoria. Pohjoiskorealaisille ei nykytilanteessa tietenkään ole mitään
koomista. Silkkaa tragediaahan se tavallisen ihmisen kohtalo siellä on.
Kyllähän meikäläisestä löytyy myös jonkin sortin
vallankumousromantikko. Olisihan se hienoa osallistua sellaiseen ylevään
vallankumoukseen, mikä korjaisi kaikki vääryydet, tietoisena siitä,
että on puhtaasti oikean puolella pahuutta vastaan. Mutta meikäläisestä
löytyy myös kyynikko, joka ei usko, että mikään ismi tai Suuri
Johtaja pystyisi maailmaa hyväksi muuttamaan. Vallankumousten
todellisuus on ikävän usein lähellä kansanmurhaa, voittipa siinä
”hyvät” tai ”pahat”. Ja tuntuu noista voitokkaista
vallankumoussankareista syntyvän myös sitkeitä diktaattoreita, jotka
eivät luovu vallasta, eivätkä edes älyä kuolla aikanaan, vaikka
valtakunta rapistuu ympäriltä. Näin on kirjaimellisesti käy
vaikkapa Zimbabwessa ja Kuubassa. Jätkät tuppaa aina ennemmin tai myöhemmin
pilaaman ne vallankumouksensa, aivan kuin Orwellin Eläinten
vallankumouksessa. Toiset ovat kuitenkin aina tasa-arvoisempia
kuin toiset.
Millaisissa
lukemissa lehden painokset ovat olleet? Ykköstäkin on tullut ainakin
jo viides painos pihalle… Mutta sain sen käsityksen, etteivät kaikki
painokset ole edes luvanvaraisia? Nelosnumerosta ainakin ilmoitit joskus
otetun kopioita?
Ekan numeron eka painos
taisi olla vaan 100 kpl. Ei ollut silloin mitään käsitystä onko
kukaan kiinnostunut lehteä ostamaan. Piti vaan saada tehdä zine ja
toivoa sitten, että joku haluaa, että tekisin vielä
toisenkin... Siitä on ekat painokset kasvaneet kahteen sataan, tai
olisiko nyt uusimmassa ollut vähän enempi... "Lisäpainokset"
ovat olleet 50-150 kappaleen välillä. Nousujohteisia ovat olleet nuo
lisäpainostenkin määrät, kun olen nähnyt, että vanhemmatkin
numerot kiinnostavat edelleen.
Osin hupimielessä ja osin
keräilijöitä ajatellen on jokaisessa lisäpainosten lehdissä muutama
leima, missä näkyy monesko painos on kyseessä ja milloin se on
julkaistu. Hämmästyttävät pitkä on ekankin numeron elinkaari ollut,
kun se julkaistiin alunperin syyskuussa 2009 ja kuudes painos
huhtikuussa 2011. Kiitos ja kumarrus vaan kaikille lehteä ostaneille.
Olen kovasti kiitollinen, että lehti kiinnostaa ja pääsen sen
ansiosta tekemään uusia numeroita. Nelosnumerosta tuli
tietoa, että sitä oli kopsailtu ja levitelty eteenpäin. Kyllähän se
vähän vitutti, kun tekijämiehinä oli ramopunk-jengiä, tavallaan
"omia" siis. Taustalla oli toisessa tapauksessa idea levittää
ramopunk-juttua eteenpäin, olihan siinä nelosessakin kolme enempi tai
vähempi ramobändiä mukana. Olin yhteyksissä kyseisiin, aika nuoriin
tekijöihin. Ei niillä ollut käsitystä siitä miten pientä hommaa
zinen julkaisu on. Hemmot jotenkin luuli, että tienaan lehden myynnillä
niin hyvin, että omatoiminen kopsailu ja myynti ei haittaa ketään.
Toisessa epäselvemmässä tapauksessa taisi olla kyse yhden bändin
varsin fanaattinen fanittaminen ja into levittää tietoa ko. bändistä
eteenpäin. Siinä ei kai mitään kopioiden myyntiä ole kuitenkaan
ollut. Oli se mulle yllätys ja pettymys, että jengi tuollaista viitsii
tehdä. Tämä on niin pienestä kiinni muutenkin meneekö miinuksille
koko lehden teko. Esim. kolmas numero meni taloudellisesti perseelleen
tosi pahasti, kun painossa oli jotain ongelmia ja normaalikulujen lisäksi
jouduin maksamaan kovaa tuntityölisää parin äijän lisäduuneista.
Silloin joutui miettimään, että onko tässä zine-puuhastelussa yhtään
mitään järkeä... |
Huh,
en siis ollut ainoa jonka silmissä HB:llä/Ramopunk.comilla menee ns.
”isosti”. Mutta teikäläisellä on jonkinlainen maine
(edellisenkin esimerkin valossa) nimenomaan ramopunk-miehenä? Luuletko,
että joiltakin jää Havanan banaanit lukematta sen vuoksi, vaikka
lehden sivuilla on pyörinyt sellaisiakin nimiä kuin Urban Unrest,
Wolfmen, Kivesveto Go-Go ja Yleislakko?
Isosti mennään ainakin propagandassa ja
hitaasti ollaan kivuttu isompaan päin oikeastikin, mutta isoista
rahoista ei tarvitse näissä hommissa haaveilla. Rahaa ajatellen
kannattaisi aika ja työpanos sijoittaa ihan muualle, vaikka ilman sitä
kolmosnumeron munailua tämä HB jo ihan toimiikin.
En oikein usko, että lehden bändikirjosta on mitään haittaa. Aika iso osa lehdistä menee kyllä ihan muualle kun ramopunk skeneen, sellaisille joille zine-kulttuuri on tuttua. Muille tieto kiirii hitaammin. Aika paljon tuleekin sellaisia "ottaisin kaikki numerot"-tilauksia.
Voisi kuvitella, että vaihtelu virkistää ramojengiäkin. Ramopunk.com on jo täynnä ramobändejä, mutta lehden sivuista 70% on jotain muuta. Tämä on tietoinen valinta, niin kun tuossa alussa oli puhe. Kyllähän jokainen ramopunkero diggailee myös jotain muuta kun ramobändejä. Näin ainakin kaikki mitä itse tunnen. Ramopunk-jengistä löytyy esim. faneja noille kaikille mainitsemillesi bändeille.
Ja
asiasta taas toiseen: millaisia kokemuksia sinulla on keikkajärkkääjänä?
Mutkia
on ollut matkassa, mutta ne bileet, mitä olen itse päävastuullisena järkkäillyt,
ovat kyllä onnistuneet noin yleisömäärän ja tunnelman puolesta ja
se ollut päätavoite. Taloudellisesti on tavoitteena aina nollatulos,
mutta aika usein on pientä miinusta tullut. Mitenkään erityisen
aktiivinenhan en noissa keikkajärkkäilyissä ole ollut. Sellaisia
"tapahtumia" olen pyrkinyt luomaan, että jengille tulisi
fiilis, että paikalla kannattaa olla. Aika paljon ennakkoduunia olen
aina tehnyt netissä, kuten tapahtumasivut, infoa vähän
siellä ja täällä jne. niin perusteellisesti kun vaan ehdin. Itse pitää
enimmät tehdä, kun rahaa ei ole pahemmin käytössä. Kuopiossa on
tapana myös levitellä sikana keikkamainoksia, kirjaimellisesti satoja
kylvetään.
Kun
harvoin järkkää ja hommaa bändejä, mitä just itse haluaa nähdä,
niin ei se ole ihan niin tarkkaa meneekö budjetit vähän
miinuksellekin. Kyllä niissä on olennaisinta, että bileissä olisi
sellainen tatsi, että yleisö viihtyy ja bändit on tyytyväisiä.
Pikku miinukset kuittaantuu sillä, että olen itse saanut kuulla ja nähdä
sitä mitä just sillä hetkellä haluan. Vaikka en tosin noita bändejä yksin
aina päätäkään, vaan kysyn parin apuna olevan mielipiteitä, niin pääraamit
asettelen. Aktiivisesti apuna olevien mielipiteet on tärkeitä, koska bändien
olisi hyvä olla koko ydintiimin mieleen, jotta oman työpanoksen
viitsii kukin täysillä sijoittaa.
Sain
sen käsityksen, ettei kaikki ole mennyt ihan nappiinkaan…? Ainakin
tuolla M!kas Privat Affairs-sivulla (Ramopunk.com) kirjoittelit Onni on
Ramones-tapahtumasta siihen malliin, että siihen olisi omalta osaltaan
uupumista liittynyt.
Itse asiassa nuo Onnit taisivat olla yhtä
vaille loppuunmyytyjä kaikki. Eli sen puolesta homma meni oikein hyvin.
Samoihin aikoihin minulla oli vaan oma elämä pahasti sekaisin muilla
tahoilla ja alkoi olla henkiset ja fyysiset voimavarat lopussa. Onni
on Ramones-tapahtumat eivät olleet syy vaan paremminkin sijaiskärsijä.
Mulla alkoi olla maailma niin musta, että siinä kaaoksessa oli vaan pakko
jättää kaikki ylimääräinen ja keskittyä omaan terveyteen. Jäi
pois Onni on Ramonesista ja se jäi alusta asti mukana olleen Sami Väisäsen
haltuun. Siitä jäi vähän ikävä fiilis, kun oltiin tuota yhdessä
kehitelty ja Sami olisi ollut valmis laajentamaan tapahtumaa entisestään
ja meitsi vaan liukeni pois kun joku rintamakarkuri. Kaksi tapahtumaa
Sami vielä järkkäili ja sitten taisi hänenkin into hiipui. Taisi
Samille tulla silloin muuta ajateltavaa, jälkikasvua, oma yritys ja
aktiivista bänditoimintaan. Nykyäänhän Sami soittaa suolahtelaisessa
Tapio-bändissä. Ei tuo Onni ollut silloin ainoa karsittu asia.
Kyllä siinä piti laittaa elämää kasaan muutenkin. Myös
Ramopunk.com –sivuston pyörittäminen oli siinä katkolla monta
kertaa, mutta pysyi sitten pystyssä, kun löysäsin ylläpitotahtia ja
toimintatapoja.
Millaisena
näet Kuopion punk-skenen nykyään? Millainen sen nykytila on
verrattuna vaikkapa 80- ja 90-luvun tilanteisiin?
Tämä on kyllä oikeasti vaikea kysymys. Fiksu
vastaus syntyisi ehkä vuoden 2017 kieppeillä kun olisi mahdollisesti nähtävillä
miten nykyinen tilanne kehittyy. 80-luvun skenestä en uskalla sanoa
oikein mitään. 90-luvulla oli jonkinmoinen skene olemassa. Pieni
sellainen ja punk hiipui Kuopiossa 90-luvun lopulla ja tuntui kadonnen
2000-luvun alussa.
Nykyskene on lähtenyt syntymään neljän
viiden vuoden aikana. 2008 oli vielä niukkaa, mutta nyt olen toiveikas
nykytilanteen suhteen. Skene on yhä pieni, niin kuin aikaisemminkin,
mutta keikoilla käy väkeä ihan mukavasti. Bändejä on syntynyt lisää
tasaiseen tahtiin, tyylilajien kirjo on laaja, mutta mitään radikaalia
tyylilajien eriytymistä en ole havainnut, vaan aika sama jengi käy
erityylisten bändien keikoilla. Se on varsinkin pienen paikallisskenen
kohdalla merkittävä seikka ja auttaa yhteishengen syntymistä. Monen
ikäistä jengiä on myös yleisössä, mikä on hieno asia. Ja kaikkein
hienoin seikka on, että nyt on useamman vuoden ajan tullut keikoille
uutta nuorta porukkaa. He vievät skeneä eteenpäin! Paikallisen tason
punk-skenessä on parasta uusien nuorten punkbändin syntyminen ja sitä
pitäisi tukea. Tällä hetkellä Kuopion skenessä näyttää aika hyvältä
senkin suhteen. Useamman vuoden ajan on ollut kasvava suunta, vaikka
uusia bändejä toivoisin yhä vaan lisää.
Ratkaiseva kysymys on tulevaisuudessa se, että punkkareille löytyy keikkapaikka, joka pitää skenen elossa. Tällä hetkellä ei auta kun toivoa K-klubille pitkää ikää! Toinen skenen elinehto on tietty ne nuoret… ja nuorten punkkarien bändit. (Lisätietoa muuten löytyy netistä sekä luonnollisesti Havana Bananas-lehdistä. Pip. huom.)
Millaisena
näet tulevaisuuden Ramopunk.comin, The Havana Banasin kuin keikkajärkkäilyidenkin
osalta?
En suuremmin mieti noiden tulevaisuutta. Havana
Bananas etenee numero kerrallaan. Rupeen tekemään seuraavaa numeroa
sitten, kun tekeminen alkaa innostamaan ja takaraivossa on jo tuntuma,
että seuraava numero on tulossa.
Elämä on Punk -tapahtumia järkkäillessä täytyy
miettiä vähän pidemmälle, että saa mieleiset bändit sopivaan
ajankohtaan. Tähtäin on noin puoli vuotta eteenpäin. Tätä
kirjoitellessa on työn alla poikkeavan paljon: Kaksi Elämä on Punkkia
Kuopioon ja kahden päivän tapahtuma Tampereelle, mutta kaikki kolme
eivät välttämättä toteudu. Noiden jälkeen pitää sitten taas
miettiä jatkoa... eli käytännössä omaa motivaatiota, kaikessa
rauhassa. Motivaatio tulee aina vaan. Välillä sitä joutuu kyllä vähän
odottelemaan.
Ramopunk.com -sivusto pyörii varmaan niin
kauan, kun skenestä löytyy sellaisia bändejä, jotka aidosti
koskettavat minua pintaa syvemmältä. Sivusto on sen verran työläs
ja erityiseen Ramopunk-uutiset -sivun vuoksi myös paljolti oman
tahdon ulkopuolella oleva juttu, että siinä on pakko olla sydän
mukana. Nyt skenestä löytyy niitä itselleni oikeasti tärkeitä bändejä ja
mukana on pari nuoremmankin polven ryhmää, joten sivustolla lienee
tulevaisuus taattuna.
Jos nyt jotain olen punk-hommista oppinut, niin
sen, että nämä hommat kannattaa ottaa rennosti oman motivaation
tahtiin. Jos motivaatio tökkii, kannattaa pitää taukoa.
Tapahtumia, lehtiä ja työläitä juttuja nettisivuille pyrin
tekemään sellaisella tahdilla, ettei tulisi stressiä
ja pakkotekemisen tuntua. Ne ovat myrkkyä meikäläiselle. Mahdollisimman
vähän tavoitteellisuutta ja suunnitelmallisuutta, niin hyvin menee. Ja
nämä hommat on kuitenkin jotenkin elämäntapa. Ei niistä irti pääse,
eikä tarvitse päästäkään, kun näitä saa itselleen niin paljon
hyviä fiiliksiä.
http://www.ramopunk.com/