Saavuin Hotelli Juvalle töiden takia pahasti myöhässä, reilusti pilkkikisan jälkeen. Ovella ei näkynyt nahkarotseja ihan rutiinilla poistavaa tuttua portsaria. Hän tulee luonnollisesti töihin vasta paljon myöhemmin, joten koukkasin tyytyväisenä rotsi päällä suoraan ravintolan puolelle, kun siellä sattui silmiin iloinen joukko nahkatakkista väkeä. Sain kuulla, että iso osa ramopunk-joukkiota oli vielä pelaamassa hankifutista ja kapakan puolelta löytyi lähinnä pakkasta pakoon sisätiloihin siirtyneitä pilkkijöitä.

Päätettiin, että tuoppia myöhemmin lähdetään katsomaan ottelua. Mutta ensin sain kuulla kuulumiset pilkkikisasta.

Piirros: Hannu Sairanen

Kaksi ahventa ja Kiiski

Pilkkikisan aikuisten sarjan voiton nappasi Hallusinaatio kisan suurimmalla kalasaalilla, joka oli 18 gramman ahven.

7 gramman kiiskellä irtosi Pekka Töyrylle kisan toinen sija ja sen lisäksi myös kisan pienimmän kalan palkinto, joka oli tyylikkäästi Armin ja Dannyn c-kasetti!

Lasten sarjan voittaja oli Juha Lahikainen. Juhan saalis oli ahven, jonka painoa minulle ei kerrottu, mutta koska yhteissaalin paino kisoista oli 38 grammaa, niin pienen yy-kaa-koo-nee-laskelman jälkeen osaan päätellä, että Juhan ahvenella oli painoa 13 grammaa.

Näiden kolmen kalan lisäksi ei muuta saalista sitten Jukajärvestä tässä kisassa nostettukaan. Useimmat ramopunkit jäivät siis ensimmäisessä ramopilkissä kokonaan ilman kalasaalista, mutta hauskaa tuntui pilkkijöillä olleen. Ja tärkeintähän ei ole voitto vaan palkinto, sen saivat kalasaalittakin jääneet pilkkijät tällä kertaa kokea, kun palkintoja jäi jaettavaksi myös heille.

Ai niin, Iskuryhmä-Pasihan sai pilkittyä yllättävän saaliin, tölkin tonnikalaa! Saaliin nostoa olivat todistamassa Savon Sanomien toimittajatkin kameran kera. Tölkkikala ei jostain syystä kuitenkaan kelvannut kisan voittosaaliiksi, mutta Pasille ojennettiin lohdutuspalkintona tölkki tillilihaa, mistä hän oli odotetusti äärimmäisen onnellinen.

Hankifutis

Kun pilkkikisan kuulumiset oli kuultu käytiin muitakin juttuja läpi vielä tuopin parin ajan ja vasta sitten muistettiin suunnata futiskenttää kohti. Kun kentän lähelle päästiin olivat futaajat jo pakkailemassa kamojaan pelin päätyttyä. Ottelu oli päättynyt kohtalaisen selvästi bändien voittoon. Maalien määrästä oli tosin useita erilaisia arvioita, mutta ilmeisesti ottelu päättyi 8-0 fanien tappioksi.

Futiskentän reunalta suunnattiin sitten takaisin Hotelli Juvalle odottelemaan Outsiden soundsheckiä ja parantamaan maailmaa. Tämmöinen kiireetön venyminen tuttujen parissa baarissa ennen keikkoja on kyllä lähes yhtä hauskaa kun itse keikatkin. Kerrankin on aikaa jutella ihmisten kanssa!

Aluksi yritettiin päästä lähtemään syömään Juvan keskustaan, mutta Outsiden soundsheck piti odottaa ensin, koska Iskuryhmä-Pasin piti myös käydä tsekkaikemassa ääntään. Kun Pasin vuoro tuli, me hurrattiin ja hihkuttiin aivan kuin keikka olisi jo ollut käynnissä ja Pasikin oli jo soundcheskissä täysillä mukana... Siitä jo näki, että tiedossa oli hyvä vetäisy illemmalla!

Syömään lähtö jäi sitten väliin kun aikataulu ei enää antanut myöten. Eihän Outsiden keikkaa voinut väliinkään jättää! Sami tuli pelastamaan tilanteen paistelemalla meille ison kulhollisen pilkkikisan makkaratarjoilusta ylijääneitä makkaroita. Makkaraa olutta ja tulista sinappia. Hyvähän siinä oli keikkaa odotella.

Siinä keikkaa odotellessani sain tutustua sellaiseenkin ihmeeseen, kuin ramopunk-biisien pohjalta tehtävään sarjakuvaan! Toivottavasti valmista tulee nopeasti ja Puustockissa päästään lukemaan muutakin kuin festarin ohjelmalehtistä...

Outside

Outside aloitti parilla Hurriganes-vetäisyllä. Yleisöä oli paikalla aika vähän. Pääosin kai tätä meidän ramopunkki-väkeä. Hyvin bändi sai porukan mukaansa. Ei meitä tarvinnut potkia, kun oltiin fiilistelty jo pitkän aikaa. Ei tarvinnut kenenkään ujostella, että uskaltaakohan tässä nyt vähän innostua, kun useimmat meistä oli keskenään tuttuja, vähän niin kuin samaa perhettä, sitä onnellista sellaista...

Parin biisin jälkeen päästiin pääasiaan, kun bändi siirtyi ramopunkin pariin ja nykäisi samalla yleisön täysillä mukaansa. Päästiin kuulemaan covereita Ramonesilta, Pojilta ja Niiltä Luumäiltä. Yleisö oli täysillä mukana laulamassa ja poppimassa kuka mitenkin. Jossain vaiheessa keikkaa eturivin ikiliikkuja Iskuryhmä-Pasi loikkasi lavalle vetäisemään vierailevana tähtenä Iskuryhmän Ramones-käännöksen Ne vei vei vei mun tyttöni pois. Pasi esiintyi kyllä ihan täysillä! Haara-asentokin oli sitä luokkaa, että vähänkään leveempänä olisi jo farkut revenneet. Ja Pasiko ei muka ole esiintynyt yli kymmeneen vuoteen! Ei uskoisi. Oli niin ilmiömäinen esiintyminen. Hienoa! Samalla tavalla vaan jatkossakin Pasi!

Outside soitti mainiosta ja oli valinnut biisit tähän settiin hyvin, kun ottaa huomioon yleisön, meidät siis. Palkkioksi siitä bändi sitten sai täysillä mukana olleen yleisön, joka ei laskenut bändiä pois lavalta ilman encoreta!

Outside soitti illemmalla vielä toisenkin setin, mutta sitä en nähnyt, kun ohjelmassa oli linja-autoilua Etelä-Savossa.

"Linja-autossa on tunnelmaa"

Outsiden poistuttua estradilta lavalle ilmestyi ramopilkkifutiksen puuhamies Sami Väisänen. Jännittyneenä jäin odottamaan, minkä biisin hän esittää ja vielä ilman bändiä! No ei Sami sitten mitään laulanutkaan, vaan komensi Haukivuorelle lähtevää ramopunkkijoukkoa linja-autoon.

Pienen härdellin jälkeen lauma oli onnellisesti bussissa ja matkalla Etelä-Savon kauniissa maisemissa. Maisemia ei tosin kukaan ehtinyt pahemmin ihailemaan, vaikka pimeydestä olisi jotain erottanutkin, sillä bussissa päästiin nauttimaan iloisesta ja välittömästä yläasteen ysiluokan luokkaretken tunnelmista. Välillä metakka oli niin kova, ettei omaa ääntään meinannut kuulla ja välillä laulettiin Onnellista perhettä yhteislauluna. Mitähän bussikuski mahtoi ajatella? Piti meitä varmaan aika koomisena laumana.. ja hm... jos niin arvioi, ei hän ehkä sellaisessa arviossa kovin paljon ohi mennytkään.

Matka meni kuin siivillä. Jos ei olisi ollut kiire Hankirockin keikkoja katsomaan olisi voitu ajella vähän laajempikin kierros ympäri Etelä-Savoa, ...mutta kaikki hauska loppuu aikanaan. Niin tämäkin, kun bussi pysähtyi Haukivuoren Hummeripoika-ravintolan eteen. No, lohdutukseksi oli tiedossa lisää hauskaa.

Kapakkaan päästyäni jäin jostain syystä ulko-oven tuntumaan ihmettelemään ja korviin tarttui portsarien keskustelu kun he ihmettelivät huvittuneena, että kolme ihmistä tulee keikalle linja-autolla! Kolme! Tosiaan vain minä ja pari muuta tulimme sisälle ja muuta bussilastillista ei näkynyt missään. Palasin takaisin pihalle linja-auton luokse hoputtelemaan porukkaa sisälle ravintolaan. Osa porukasta oli vielä juuttunut linja-autoon juttelemaan! Sitten kun koko poppoo lopulta pääsi sisälle, sitä tultiinkin kovalla tohinalla ja metelillä kuten ”luokkaretkeläisten” tyyliin sopii.

Kaiken touhotuksen keskellä jossain kapakan seinässä sattui silmiin etsintä kuulutus, jostain koreilevan rentun näköisestä tyypistä. Mietin, että mikähän toikin on? Myöhemmin selvisi, että siinä huudeltiin kiinni itse Johnny Hallydayta, joka siis metsästää tyttöjä aina Kyyveden rannoilla saakka!

Kimmo Liskomäen Pitkät Kalsarit

Liskot

Vähän aikaa ehdittiin keskustella, heilua ja mölytä ennen kuin Kimmo Liskomäen Pitkät Kalsarit nousivat lavalle. Tai oikeastaan bändi ei noussut lavalle, sillä varsinaista lavaa ei ollut, vaan bändi soitti lattiatasossa, joten ei sinne voinut noustakaan… no saivartelua... mutta lavan puuttuminen kyllä vaikutti keikkojen tunnelmaan ja yllättävällä tavalla!

Bändin ilmestyminen lavalle ja Pitkien kalsarikännien ensitahdit sähköistivät tunnelman saman tien. Ainakin meidän bussilastillisen pääosa oli sen verran virittäytyneessä tunnelmassa, ettei mitään lämmittelyjä tarvittu. Liskolauma soitti hyvän keikan. Edelliseltä keikalta Tavastialla sairastapauksen vuoksi poissa ollut Iso-Jarnold oli taas voimissaan. Nyt oli bändi taas iloisesti koossa ja meno oli sen mukainen.

Lavan puuttuminen ei keikkaa haitannut. Voisi melkein väittää, että päinvastoin. Ainakin siinä eturivin tuntumassa tuli tunne, että bändi soittaa lähes yleisön seassa. Vaikutelmaa vielä korosti bändin lavan ja kapakan sokkeloisuuden vuoksi yleisöalueenkin pieni koko. Kunnon punk-meininkiä.

Kesken Liskomäkien keikkaa piipahdin baaritiskillä ja ehdin vaihtaa muutaman sanan Himanesin Sakun ja Sutisen kanssa. Yleensä en kesken keikkojen jää pahemmin juttelemaan ihmisten kanssa, mutta pakkohan sitä oli samana päivänä levyn julkaisseiden herrojen kanssa muutama sana vaihtaa. Vähän kyllä kirpaisi, että sen vuoksi osa Liskomäkien keikasta jäi näkemättä. Keikka kyllä kuului, mutta harmillisen väliseinän vuoksi ei tosiaankaan näkynyt, vaikka etäisyyttä lavalle ei paljoa ollutkaan. Moiset seinät pitäisi purkaa rock’n’rollin tieltä! Alas väliseinät - eläköön rock'n'roll! Siinä pientä vinkkiä seuraavaan remonttiin. Montaa sanaa en Himanes-kaksikon kanssa ehtinyt vaihtaa, kun oli jo kiire seuraamaan Liskopoppoon keikkaa, mutta hyvä, että edes jotain.

Parhaana palana jäi aloitusbiisin lisäksi mieleen Krematorioon, Viimeinen kuva ja erityisesti Sankari duunissa, joka tuppasi soimaan päässä vielä paripäivää myöhemminkin, siitä huolimatta, että Himanesin uusi levy soi soittimessa tauotta!

Himanes

Jos Liskomäet jo melkein soittivat yleisön joukossa, niin Himanesin keikan aikaan ”lavan reunan” paikka oli jo aika epäselvä. Sattumalta seurasin keikkaan Rikun mikkitelineen edessä, kuten viime kesän hurjalla Haukivuoren keikalla ja taas oli tunne, että mikkitelineestä oli puolet minun, kun yritin pitää takaa tulevaa painetta sen verran kaukana ettei mikkiteline kaatuisi Rikun päälle.

Johnny Hallyday

Kovin paljon en ympärilleni ehtinyt katsella mutta villiä oli meno ja jotain stagedaivailua siellä tapahtui, aika onnistuneestikin, kun ottaa huomioon, että kovin korkealta ei päässyt sukeltaja ponnistamaan.

Keikan mielenkiintoisin biisi oli minulle Johnny Hallyday. Yksi bändin uusimmista biiseistä, jota en keikalla ole aikaisemmin kuullut. Taisipa olla biisin ensimmäinen esitys livenä. Himanes ei tyytynyt tekemään Ranskan Dannyksi ja hirmuiseksi naisten mieheksi kuvailemastaan Johnny Hallydaysta vain tuota aikaisemmin mainittua etsintäkuulutusta, vaan peräti kokonaisen biisin ...ja oikein hyvän biisin. Suomen Dannystakin voisivat muuten tehdä biisin, mutta Danny-biisin ei tattis olla niin kovin hyvä, ettei Dannyllä kihahda päähän enää yhtään enempää.

Keikalla kuultiin myös toinen tuore biisi Kuka sä oot? Tätäkään ei kai ole aikaisemmin livenä soitettu. Eikä biisiä löydy myöskään bändin uudelta levyltä, vaikka studiossa se kyllä nauhoitettiin. Sen verran hyvästä biisistä on kyse, etten löydä levyltä pois tiputtamiselle muuta syytä kuin tilanpuute levyllä. Käsittääkseni tällekin biisille on julkaisupaikka jo tiedossa. Hyvä juttu. Muuten olisi voinut jo alkaa harmittamaan.

Himanes sai soitella kahdet encoreetkin. Ensimäisessä kuultiin Problemsin Ei tää lama päähän käy ja Kyyvesi kutsuu, jota jo ehdin vähän keikan aikana kaipailla. Ei voi olla Himanesin keikkaa ilman Kyyveden kutsua - tai siis voi tietysti olla, mutta sitten ainakin joku Internet-hahmo voi olla vähän tyytymätön... Kakkos-encoressa kuultiin Problemsin Mä haluun mennä ja sen päälle vaadittiin vielä lisääkin, mutta turhaan, sillä aikataulutkin painoivat päälle...

Kyllä oli taas Himanes kova tänään! Himanesin keikat Haukivuorella tuntuvat olevan sellaisia elämyksiä, että jokaisen ramopunkin pitäisi käydä kokemassa sellainen ainakin kertaalleen.

Keikan jälkeen ehdin vaihtaa hätäisesti muutaman sanan Rikun ja Akin kanssa, mutta sitten piti jo kiirehtiä bussiin. Paljon tuli Haukivuoren tuttuja vastaan illan aikana muutenkin mm. Himanesin alkuperäinen basisti, Nina ja useampikin Haukivuoren Himanes-fani. Harmi vaan ettei aikaa ollut kovinkaan monen sanan vaihtoon. Erityisen mukavaa oli juuri tänä iltana, Himnaesin levynjulkaisukeikalla tavata ”Ramones-mies” Viljo Ikävalko, kun ollaan molemmat oltu potkaisemassa tätä bändiä uudelleen vauhtiin. Vaan eipä ehtinyt Viljonkaan kanssa pahemmin jutustella. Joku toinen kerta sitten paremmalla ajalla. Melkoinen pikavisiitti Haukivuorelle! Hienoa että tämmöinen bussiristeily onnistui!

Himanes

Bussissa jälleen

Juvalle piti lähteä välittömästi Himanesin keikan jälkeen. Yllättävän nopeasti bussiin lähtijät saatiin koottua mukaan! Bussimatka meni jälleen iloisessa hälinässä. Taidettiin siinä laulaa taas vähän tai vähän enemmänkin Onnellista perhettä ja ehkä jotain muutakin. Olisiko ollut joku Sheena-biisi? Hotelli Juvalle saavuttiin taas suorastaan liian nopeasti. Hyvin olisin viihtynyt bussissa pitempääkin.

Rotsi päällä Hotelli Juvallakin

Hotellin ovella yritin punoa jotain juonta, millä luikahtaa ravintolan puolelle rotsi päällä. Jälleen kerran...

Mitään kovin nokkelaa ajatusta ei päähän juolahtanut ja kaikki hyvät vakioselityksetkin oli jo tämän kapakan ovella tyrmätty useamman vuoden yrityksissä. Hätäinen suunnitelma alkoi luisua epäonnistumisen puolelle heti ovella, sillä aulassa vanha tuttu portsari jo lähestyi tuiman näköisenä viittilöiden, että rotsit pois!

Hotellin omistaja ja Luonteri Surfin kitaristi Pekka "Kössi" Kerminen ilmestyi onneksi kuin taivaan lahjana paikalle ja ilmoitti uudesta käytännöstä, että "rotsin saa pitää sisällä kunhan maksaa narikkamaksun, kun Tavastiallakin on nykyään sellainen tapa". Hieno homma! Pienestä sitä pikku ramopunkki saa mielensä iloiseksi! Tyytyväisinä sitten löntysteltiin rotsit päällä kohti baaritiskiä... Baaritiski taisi kyllä jäädä haaveeksi. Luonteri Surf aloitti keikkansa saman tien meidän saavuttua.

Luonteri Surf

Ilmeisesti meitä oli jo hetken aikaa odotettu, sillä Luonteri Surf kommentoi jotain sen suuntaista, että tässä hetken aikaa odoteltiin bussilla Etelä-Savossa risteillyttä porukkaa. Keikka alkoi muistaakseni Kauneimmilla poplauluilla ja niitä sitten saatiin kuulla jatkossakin. Sellainen mielikuva minulle jäi, että bändi soitti nyt enemmän tuttuja biisejä ja omia suosikkejani kuin vaikkapa edellisellä Tavastian keikalla, jossa soi huomattavan paljon uusia levyttämättömiä biisejä. Kyllä uusia biisejä kuultiin nytkin, mutta enemmän vanhoja hittejä. Keikan mieleenpainuvin biisi oli Peruskallio, joka on bändin hienoimpia tekeleitä.

Yleisö oli hyvin mukana Luonteri Surfin keikalla ja tunnelma oli oikein lämminhenkinen ja siitä tuli hyvä fiilis. Tämä oli ehkä paras Luonteri Surf keikka mitä minä olen viimeaikoina nähnyt. Yleisöä oli runsaasti meidän bussilastillisen lisäksikin. Olisihan sitä tietysti voinut olla vähän enemmänkin, mutta hyvä näin.Keikan jälkeen olisi huvittanut vielä jutella ihmisten kanssa, mutta väsymys alkoi jo painaa ja taisin aika pian häipyä hotellihuoneeseen nukkumaan.

Kyllä oli mielenkiintoinen keikkareissu. Yksi erilaisimmista ja hauskimmista, mitä on tullut koettua. Sami hoi, tästä on ehdottomasti saatava aikaan perinne!

-M!ka-

Rokkari kokeili jäätä tennarilla

Pilkkimistä voi olla muukin kuin kostean illan päätös, huomattiin Juvalla Ramopilkkifutiksessa.

Päivi Saarilahti, Savon Sanomat 6.3.05

Julkaistu Savon Sanomien luvalla.

Savarissa oli myös kuusi valokuvaa Ramopilkistä, mutta ne on tilansäästö syistä kuvat on jätetty tässä pois.

Ensikatsomalta Jukajärven jäällä näyttäisi olevan meneillään ihan tavallinen pilkkikilpailu. Jyrkkä auringonvalo piirtää sinne tänne ripotelluista paikalleen jämähtäneistä kalannarraajista pitkät varjot jään pintaan.

Mutta hetkinen, mitäs nuo nahkarotsiset ovat? Huoltojoukkojako? Istuskelevat siellä toppapukujen joukossa kuin olisivat kalaan tulleet. Noissa vetimissä? Täytyy mennä katsomaan lähempää.

Kampelan mentävä kolo

Rannan tuntumassa pilkkijakkaraa kuormittaa lähin nahkarotsin verhoama selkä. Nahkaa on myös lakki, joskin vaalea ja jalassa mustat farkut. Kädessä on pilkkivapa, josta siima vie luikerrellen syötin alas järven syvyyksiin, ahventen valtakuntaan ja suurten saalisten silmien tasalle. Vai kuinka?

–Ei ole vettä vaan, muuten ihan hyvä, Hannu Sairaseksi esittäytyvä pilkkijä oikaisee ja vilkaisee mustaan aukkoon kuin muistaisi yhtäkkiä, miksi sen vieressä istuu.

–Jäätä on pohjaa myöten. En tiedä, ehkä sinne kampela mahtuu uimaan. Tai lahna poikittain, kuuluu kairaajan raportti.

Sairanen saapui Juvalle pilkkimään Lappeenrannasta asti. Harrastuksesta ei silti voi puhua.

–Ei ole tullut paljon pilkittyä, Sairanen kuittaa.

Ymmärretty. Mutta joku syy varmasti on sille, että matkaa satoja kilometrejä istuakseen jäällä lämpötilaan nähden riittämättömästi pukeutuneena. Siitä on kiittäminen Sami Väisästä.

Musiikin yhdistämät kiertolaiset

Väisänen seisoo rannalla nuotion vieressä ja kehottelee ohikulkevia pilkkijöitä leppoisaan sävyyn makkaranpaistoon ja hörppimään kahvia. Hän ideoi Ramopilkkifutis-tapahtuman, jonka ansiosta Jukajärven jää kannattelee kymmeniä eri puolilta Suomea tulleita rock-musiikin ystäviä. Mutta ei minkä tahansa jytkeen, vaan nimensä mukaisesti Ramonesin.

–Meillä on kesällä Ramopicnic. Siitä tuli idea, että talvella pitäisi olla vastaava kohtaaminen, Väisänen selvittää.

Lajeiksi valittiin pilkkiminen ja hankifutis, joiden lämmittelemä väki saa illalla neljältä bändiltä Ramones-vaikutteista rokkia. Väisänen kieltää jyrkästi, että päivälajit olisivat vain vitsi.

–Eivät ne ole sitä. Tärkeintä on yhdessäolo. Meitä yhdistää musiikki tai oikeastaan hyvä musiikki, hän kuvailee yhteisöään.

–Tämä on siinä mielessä hyvä porukka, että onpa keikka missä päin Suomea, porukka jaksaa kiertää.

Ramones-vaikutteisen musiikin ympärille kertynyt ryhmittymä kuvailee itseään syrjittyjen vähemmistöksi. Porukan runko on ollut olemassa pitkään, jo 80-luvulta. Teemaan yhdistyi lauantaina kaksi tapahtumaa, Ramopilkkifutis Juvalla ja Hankirock Haukivuorella. Pilkkimisellä tosin ymmärretään rockin vaikutuspiirissä usein muuta kuin kalamiesten keskuudessa.

–Palkinnot jaetaan illan päätteeksi yhteistuloksen perusteella, arveli joku.

Seitsemän gramman mitalisija

Vaikka osa pilkkijöistä hyytyi ja siirtyi katsomon puolelle kesken reilun tunnin pituisen kisan, osa sinnitteli sitkeästi loppuun saakka. Varkautelainen Petri Lappalainen otti Sairasen Hannun tekemän avannon omakseen, kun sen ensimmäinen käyttäjä lähti sulattamaan varpaitaan.

–Oikeastaan ihan kivaa, olen 80-luvulla viimeksi pilkkinyt. Ja nyt kun aurinko paistaa, näilläkin vehkeillä tarkenee, Lappalainen myhäili.

Ilo ei kestänyt pitkään, sillä Pasi Nyyssösen tennarit ilmestyivät avannon viereen.

–Se on muuten semmoinen homma, että se on minun pilkki, Nyyssönen vaati.

Häntä sieppasi, että osa Jukajärven jäälle levittäytyneistä rokin kuuntelijoista oli verhoutunut vastoin perinteitä toppaan.

–Kyllä mä ihmettelen tällaista ramopilkkiä, kun kellään muulla ei ole edes tennareita, Nyyssönen tilitti.

Tiedä säikähtivätkö kalat mustaa nahkaa, mutta Nyyssösen oli tyytyminen tonnikalaan siinä missä kisan ainoat kolme kalaa jakautuivat perinteisempiin pilkkitamineisiin sonnustautuneille. Yksi heistä oli Kaipiaisista saapunut Pekka Töyry, jonka narraaman kiisken massaksi selvisi punnituksessa kokonaista seitsemän grammaa.

–Ja mikä koomisinta, sillä oli koukku vattan alla, vaikka mulla oli sentään laatikollinen surviaisia. Mutta sillä irtosi toinen sija, eli kannatti tulla 150 kilometriä, hän naureskeli.

Iskuryhmä-Pasi iskee Etelä-Savoon

Mitä voi odottaa päivästä, jossa pilkitään ihan oikeesti, pelataan futista, kuullaan parhaita bändejä, matkustellaan välillä luokkaretki tyyliin eri paikkakunnalle? 5.3 reissu oli jo alku asetelmissa vertaansa vailla. Niin, mites se sitten menikään?

Starttasin aamulla Pohjois-Savon puolelta mukana tietysti pilkki vehkeet ja asian mukainen lämpöinen pukeutuminen. Kuski vaan piti vielä hakee ja sit luovutin auton avaimet. Niitä en enää tänään tarvitse. Tuppi pitäs noukkia vielä kyytiin Varkaudesta ja sit Juvalle äkkiä.

Soittelin ovikelloo pari kertaa aika terhakkaasti, mut missä mies on? Kukaan ei tule avaamaan. Mihin mies onkaan kadonnut näin tärkeänä päivänä? Kellokin lähentelee jo yhtä. Onneksi puhelin on keksitty ja tavoitan hieman hölmistyneen Ramo-Tupin. ”No ku eikös meidän pitäny sopia jotain?” En ymmärtäny mitään, sellasta sönkkäämistä, niinku vaan hyvin juhlitun perjantain jälkeen voi olla. Eli jätettiin kaveri vielä elpymään ja sillä välin tankkaamaan auto ja venailemaan lähi baariin. No viimein kaveri valui paikalle ja päästiin oikeesti menemään kohti Juvaa.

Matka taittui taas kuinka ollakaan rattoisasti ja nopeesti. Juvan ABC:ltä vielä pilkki evästä mukaan ja kohti Jukajärven jäätä. Ei ollut mitään hajua missä pilkki järjestetään, joten ajelimme hieman ohi. Taisin terhakkaasti sanoa, et tossa on järvi! Järvi osoittautui kuitenkin uudella vilkaisulla pelloksi. No tosin näin jälkikäteen oisin saanu sieltä pellolta ihan yhtä paljon kalaa, kuin Jukajärveltäkin.

Mentiin sit hotellille ja baaritiskiltä utelin, että missä on meidän pilkki. Kohteliaasti meitä kehotettiin menemään rantaan, koska siellä on jään alla myös vettä. Ilmiömäistä, joten sinne siis.

Piirros: Hannu Sairanen

Jäälle käveltiin todella hienossa kevät ilmassa. Aurinko paistoi ja ei vielä ees paleltanut. Fiilis oli enemmän kuin korkeella. Rantaan päästyämme huomasimme täyden tohinan olevan jo päällä. Mutta hei missä on kaikki ramopunkit? No oli ne siellä onneksi, mutta naamioituneet…..

Nyt jälkeen päin ymmärrän miksi pilkkiin pitää pukeutua asian mukaisesti. Olihan siellä kaikki tutut ja paljon uusiakin tuttuja. Iloisia moikkauksia pitkästä aikaa. Sami kairas mulle reijän ihan rakovalkean viereen ja eikun vaan syöttiä koukkuun. En vaan malta yhdellä reiällä olla kovin kauan, ku ei nykyn nykyä, joten annoin pilkin Tupille. Sovin tietysti, että jos saalista tulee, niin voitot puokkiin. Mulla oli video kamera mukana ja aloin kuvailee tätä riemukasta populaa ympäri jäätikköä. Tarkoitushan vielä tossa vaiheessa oli tehdä siisti ja asiallinen nauha….

Tarpoessani siellä hangessa huomasin tennarien epäkäytännöllisyyden. Tennarit toimii lähinnä pilkillä jääpala muotteina. Ei hätää. Eikun vaan rakovalkealle lämmittelemään.

Kaikilla oli hauskaa jäällä. Just ennen pilkki ajan umpeen menoo mulla tärppäs! Huusin kovaa,että nyt on mieletön saalis tulossa. Joitakin epäileviä Tuomaita oli joukossa, mutta Savon Sanomien toimittaja tiesi että nyt. Niin vaan taistelin saaliin pintaan ja punnituksessa painoa kertyi saaliille huikeat 225g. Se oli vieläpä tonnikala, eli ei mitään pieniä juttuja Savossa ongita.

Palkinnonkin sain, mut en tiedä kertoisko siitä nyt enää tässä yhteydessä…. Taishan siellä joku saada muukin kaloja sillä voittajakin löytyi. Onnea Hallusinaatiolle! Pienin kala palkinto oli loistelias Iso-D pläjäys kera Armin. Palkinnoista löytyi A3:sta ja oli siellä hyviäkin levyjä. Siinä sain vielä tuoreen Himanes levyn, mutta sitten alkoi iskeä mieletön kylmyys, jota ei edes Rovaniemeltä asti tuotu hurrikalja saanut poistettua. Hotellille lämmittelemään.

Hotellilla alko lämmin taas tulemaan ja M!kakin saapui vihdoin paikalle. Tää just oli yksi hienoimmista piirteistä koko päivässä, et ennätti jutella kaikkien kanssa. Ei siis ollu sellasta päätöntä kohellusta muutamaa tuntia, vaan tosi hienoja juttuja monien kanssa. Noh, juttujen hienoudesta taas mee takuusen, mutta kuitenkin. Heh

Paikalla oli tossa vaiheessa Outsiden jätkätkin. Ennätin tarinoida heidänkin kanssa pitkät ajat ja kateltiin Outsiden soundchekki. Taisin mäkin käydä siinä kohtaa lavalla jotain koheltamassa. Istuskeltiin ja nautittiin talon antimia. Kohta soi Outside, jota en kyllä missaa.

Siinä lämmitellessä missattiin tosin hankifutis, johon yritettiin vielä keretä mukaan. Rieha jäällä oli just päättynyt ku saavuttiin paikalle. Bändi heebot kai oli vetäny ”taas” pidemmän korren siinäkin? Ennen Outsidea Sami tais lämmittää makkaroita pureskeltavaksi, joten sekin huoli oli ohi, eli nälkä.

Outside nousi lavalle muistaakseni joskus klo. 19.30 ja sitä todella odoteltiinkin jo malttamattomana. Itse henkilökohtaisesti halusin nähdä bändin, koska olin salavihkaa saanut jo biisi listankin nähdä. Tulossa olisi varmasti hyviä biisejä.

Ja totta tosiaan jätkät alko vetää sellasia biisejä, että heikompaa hirvittäis. Settiin kuului niin Ramoja, Luumäkiä, Hurriganesta ja tais olla Poikiakin?

Mieleen painui ehkä eniten Sheena se taas on, joka sai meidän ryhmän tanssahtelemaan toisiaan kaulasta pitäen, laulun raikaessa samaan tahtiin. Sheenan jälkeen tuli Tiger Hurriganesilta, minkä aikaan mulle tuli todellinen musta hetki. Seuraavana tulis The KKK Took My Baby Away, jonka olen lupautunu vetäsemään Iskuryhmän coverina. Mulla ei ollu yht’äkkiä mitään tietoo miten koko biisi ees alkaa. Tuppi pelasti mut kahdessa sekunnissa sanoen miten se alkaa ja sit lavalle.

Oli tosi huikeeta nousta lavalle oikeen bändin kaa 11:sta vuoden tauon jälkeen. Ne vei vei vei mun tyttöni pois meni ihan hienosti. Tosin olin kai aika fiiliksissä ja hieman yli innostuin taas kerran. Noissa jutuissa on vaan se paha puoli, et just ku heittää yhden biisin, niin tulee olo et jumalauta lisää! Sellanen kiva adrenaliini purkaus tuli kuitenkin päälle, joka siivitti loppu illan aamuun asti.

Oli muuten lystiä. Outsidea haluisin nähdä jatkossakin, vaikkapa Ramobileissä mukana. Oikeesti jätkät vetää sellasta kamaa, että varmasti pistää vibaa punttiin. Todellakin positiivinen yllätys. Pakko mainita vielä erikseen rumpali Timon todella hieno tyyli ja asenne. Jätkä veti tiukkaan haitsua, eikä mitään lössöö humppa meininkiä. Loistavaa! Koko bändille iso hatun nosto. Meitä ei kamalan paljoo ollu tossa keikalla, mut käyttääkseni vanhaa fraasia, että ei se määrä vaan laatu…Tai jotain. Saatiin hyvä meno keikalle.

Kello menee vaan eteenpäin ja pitäs lähtee Haukivuorelle. Ajateltiin lähtee omalla autolla, ku oli kuskikin. Onneksi Sami kehotti jättämään auton parkkiin ja eikun vaan linikkaan. Totta Sami turinoi, sillä se bussi matka oli elämäni antoisin kokemus. Nimittäin en oo koskaan tykänny bussissa matkustaa, mutta nyt olen eri mieltä.

Voi luoja sitä laulun ja hauskan pidon määrää mikä meillä matkalla oli. Tosin en muista mitä oli meno ja mitä paluu matkalla, koska ne oli molemmat täyttä rautaa. Kuskia hieman säälin, sillä se on voinu olla melkonen lasti roudattavana. Kuski kuitenkin oli paikallaan ja sai myös luokkaretki tyyliin hienot ablooditkin.

Matkaa johdatteli Haukivuorelle muun muassa eräs biisi, joka ehkä kaikkein parhaiten kuvasi tuota reissua ja meitä. Onnellinen Perhe pariin kertaan ainakin. Tosin en muista päästiinkö vika säkeistöön asti koskaan...

Vihdoin perillä Haukivuorella ja meno oli jo mieletön. Hummeripoika-raflaan sisään ja aivan hervoton laulujen raikaminen käännytti paikallistakin populaa kummasti. Eräs viehättävä naishenkilö sanoi mulle, että aivan kuin lastillinen jostain parantolasta olis tullu jengiä paikalle. Tosta tulosta muistan et ei laulettu, kun huudettiin TEINIMEININKIÄ! Tosin loistavaa, että tultiin juuri Haukivuorelle Himanesin kotipesään, jossa ei meitä paheksuttu, vaan otettiin ihan avohoito tapauksina vastaan.

En ole muuten ennen ollutkaan Haukivuorella ramo-kemuissa mukana, joten tääkin oli illan kohokohtia. Siitä jotain juomaa ja eikun oottelee Hummeripojan eka pläjäystä, jonka tulee vetäsee Pitkät Kalsarit. Vielä kerettiin laulelee tyhjän lavan edessä Klamydian joitain biisejä. Sit ei enää sooloille ollut varaa, vaan Liskot lavalle.

Keikka oli täyttä kamaa joka osa-alueelta, niin kuin voi vaan kuvitella. Hienointa oli nähdä Iso-Jarnold vetämässä biisejä. Tavastian reissusta toi olikin jääny hampaan koloon. Ei liskoja ilman Iso-Jarnoldia. Tässä kohtaan ollaan tosin jo vaiheessa, jossa haluisin oikeesti että mulla ois tiukemmin jakautunut persoona. Toinen vois koheltaa ja toinen kattos selvä päisenä keikkoja… Onneksi biisit Sankari duunissa ja Viimeinen kuva painautuivat mieleeni yli kaiken. Molemmat on hitti kamaa niin sanotusti. Juhanin rento ote esiintyä ei koskaan myös päästäni katoa.

No siinä taas jotain sähläystä ja Himanes puikkoihin. Paras keikka minkä mä oon nähny jätkiltä. Se vaan toimii nyt niin pirun hyvin että ei sanoja keksi. Mielestäni Himanes on nyt se Himanes, jota odoteltiin vuosia, kuin ”vanha” viini joka paranee aina vaan. Mut sori. Mä en muista mitä kaikkia biisejä siinä tuli ja odotankin biisilistaa nähtäville. Muistan kuitenkin miten hyvälle kuulosti biisien rullaus. Ei mitään ongelmaa missään kohtaa ja seuraava biisi lähti just siitä mihin edellinen loppui. Onneksi mulla on video taltiointina molemmilta bändeiltä biisit. Niitä voin fiilistellä vielä pitkään.

Himanesin jälkeen täytyi äkkiä lähtee taas bussiin, sillä Juvalla jo malttamattomana odottaa Luonterit. Kaikki tais päästä kyytiin, vai jäikö meistä yksi sittenkin sinne? No toivottavasti hänkin on reittinsä löytäny kotiin vielä.

Bussi matkaa jo kehuinkin, mutta takas tulo Juvalle oli yhtä ja samaa, jos ei vielä hienompaa! Juvalle takas ja äkkiä kattoo Luontereita. Jätkät olikin kai jo hieman odotellu meitä Haukivuorelta. Ainakin sellasen kuvan sain Kallen spiikistä.

Siitä vaan keikka käyntiin ja oli taas kerran just Luontereita. Mullahan on ollut viime aikoina tapana jotenkin onnistuneesti missata Luontereiden vedot. Nyt olinkin kaukaa viisas ja kuvasin pitkät pätkät keikkaa. Ilman sitä en taaskaan muistas varmaan mitään tosta. Katselin siis kotona vasta oikeastaan Luontereita ja en mä voi tosta sanoo mitään! Oikeesti. Se oli niin tiukkaa kamaa just Etelä-Savoa parhaillaan. On se vaan pirun kova bändi, vaikka eivät oikein pilkkimiehiä ookkaan..hehe

Niin se vaan kaikki hauska päättyy jossain vaiheessa. Muutamat nuokkuu pöydässä ja toiset vielä nostattelee fiilistä. Kotimatka siis edessä ja kasa upeita ”muistoja” mielessä. 5.3.05 lukeutuu ihan kärkeen omassa top kympissä ja uskon näin olevan monella muullakin. Sunnuntaiaamuna repusta löytyi komea 50-luvun rottatakki, Himanesin uunituore levy ja paita, paita tosin oli naisten mallia, mutta laitetaan se eteenpäin.

Lyhyenä yhteen vetona voisin vielä kirjottaa: Loistava pilkki talvirieha kokonaisuus, joka oli aivan suora jatkumo viime kesän piknikkiin. Tälläsestä on tultava perinne ja uskon että tulee. Illan suuriin plussiin lasken sellaisen väljyyden aikatauluissa ja tapahtuman keston. Juuri tollasta yhdessä oloo me tarvitaan kaikkine rupatteluineen ja hauskan pitoineen. Sekä Juvalla, että Haukivuorella kaikki järjestely natsas 110 prosenttisesti.

En tiedä ketä kaikkia on ollu puuha miehinä, mutta iso kiitos. Teitte päivästäni täydellisen. Samia ainakin osaan kiittää. Toivottavasti huhut pitävät jo nyt paikkaansa, että tästä tulee perinne? Ei vaan, ootte te uskomattomia tyyppejä kaikki! Kiitos

Iskuryhmä-Pasi

Haastattelussa

Ramopilkki-mestari Hallusinaatio

Ramopilkkimestari Hallusinaatio ja voiton tuonut volkale.

Onneksi olkoon pilkkikisan voitosta.

Kiitos kiitos

Onko voittajan helppo hymyillä?

Voittajan on aina helppo hymyillä varsinkin kun kyseessä oli näinkin tiukka kisa. Meni gramma peliksi.

Pilkkikisan pääpalkinto oli aika mielenkiintoinen, Marky Ramonen tätä tapahtumaa varten kirjoittama nimmari. Mitä Marky oli tuohon nimmarinsa oheen kirjoittanut?

"To Ramone Fishing competition, Mark Ramone" Tuo kyseinen lappunen lähtee tällä viikolla kehystämöön ja sen jälkeen seinälle.

Esittelepäs kalasaalistasi. Mitä lajia ja minkä kokoinen tuo voiton tuonut yksi kala oli?

Perca fluviatilis eli savoksi ahven, painoa tuolle Jukajärven, tai mikä sen järven nimi nyt olikaan, jätille oli kertynyt peräti 18 grammaa.

Kyseessä ei varmaankaan ollut mikään sattuma, että voitit. Toisin kuin aika monet tästä kisaan osallistuneesta tennariväestä, sinä olet käsittääkseni aktiivinen pilkkimies. Pitääkö paikkansa?

Jep jep, tuleehan tuolla jäällä aikaa vietettyä samoin kun kesällä merellä. Kisamenestys vaan on ollu tänä talvena heikkoa ei taida tämä poikamiehen rock`n`roll elämä ja kilpapilkintä oikein tukea toisiaan.

Mikä oli voittosi salaisuus?

Vastaranta toimi niin kuin monasti aiemminkin, onneks sinne ei ollu kolmeasataa metriä pitempi matka. Välillä jo hiipi pelko puseeroon kun ei nykyjä kuulunut, mutta löytyihän se kala-avantokin noin kahdenkymmenen avannon jälkeen. On vaan jaksettava uskoa itseensä ja välineisiin kyllä ne kalat tai kalan aina jostain löytää.

Aika heikko oli kilpailun kokonaissaalis. Missähän mahtoi olla vikaa? Ramopunkkien kilpailukestävyydessä, välineissä vai pilkkitaidoissa?

Suurin syy heikohkoon saaliseen taisi olla kisa vesistössä. Tasaisen matala lahti, vesi kuin kahvia. Kevveemmällä kun aurinko lämittää enemmän saattaa noilta vesiltä saada kalaakin.

Kirkas auringonpaiste, vaikka se pilkkijöiden mieleen olikin, niin ei ilmeisesti kalojen. Uskon, että ramopunkit olisi toisissa olosuhteissa pärjänneet kiitettävästi.

En hetkeäkään epäile keneenkään mukana olleen turnauskestävyyttä, joka tuli illan riennoissa todistettua.

Jos ensi talvena järjestetään uusi ramopilkki, pyritkö uusimaan mestaruutesi?

No tottahan toki ja heitänpä haasteen kaikille, jotka jonkun tekosyyn varjolla jäivät tänä vuonna kotiin, ens talvena kaikki jäälle. Tosin ilman mestaruuttakin reissu olis ollu vaivan arvoinen, tuli ihan picknik mieleen ja se ei oo huono se.

Mitä neuvoja mestari voisi antaa heikosti menestyneille kanssakilpailijoilleen?

Eipähän tuo meiksin saaliskaan sellannen oo, että paljon pystyy neuvoja jakelemaan.

Mestarihan heittäytyy vaatimattomaksi! Jotain vihjeitä voiton avaimista Jukajärven vaikeissa olosuhteissa näistä Hallusinaation vastauksista on silti bongailtavissa. Kannattaa lukea vastaukset tarkkaan, jotta ensi vuonna saataisiin enemmänkin saalista kuin kaksi kalaa...

-M!ka-

Dannyn kasetin voittajan kommentteja

mikä koomisinta, sillä oli koukku vattan alla, vaikka mulla oli sentään laatikollinen surviaisia. Mutta sillä irtosi toinen sija, eli kannatti tulla 150 kilometriä.

Pekka T. (Savon Sanomissa 6.3.05)

Pienen kalan palkinto tuli pilkkikisoissa, eli Dannyn ja Armin kasetti on ny sitte mun, kiisken sain ja sekin oli vatsasta kiinni tarttunut, kiitoksia pilkki/futistapahtuman järjestelykomitealle , kivaa oli, pakko oli poistuu melkein alkuillasta ,kun olin laina-autolla liikkeellä, toivottavasti oli hyvät yömeiningit ja kunnon kankkunen kaikilla sunnuntaina....

Pekka T. (ramopunk-vieraskirjassa)

Outsiden kommentteja

Hauska keikka, soittokin lähti kulkemaan pienen alkujännityksen jälkeen. Asiaan auttoi paljon vastaanottava yleisö, kiitos kaikille paikalla olleille! Kun yleisöllä menee lujaa, niin bändillä menee lujaa, niinhän se on! Ja hyviä biisejä on aina mukava soittaa. Pasi veti hienosti KKK Took My Baby Away-version, vaikka ei ollut omien puheiden mukaan sitä 10 vuoteen vetänyt? Muistinkohan oikein.... On muuten onnistunut käännös!

Saunareissun ja muutamien virvokkeiden jälkeen palasimme lavalle heittämään toisen setin. Varsinainen kohdeyleisö oli lähtenyt pienelle maakunta-kierrokselle, mutta ei sali ihan tyhjä onneksi ollut. Pientä joraustakin tapahtui, mutta ei ihan yhtä riemukasta kuin aikaisemmin. Soitimme hieman pidemmän setin ja soitto kulki ihan mukavasti, olihan kone jo valmiiksi lämmin!

Keikan jälkeen siirryimme sujuvasti yleisön joukkoon seuraamaan Luontereiden keikkaa
joka olikin todella hyvä! Kun keikka alkaa biisillä Kauneimmat poplaulut, mikään ei voi mennä vikaan!

Timo (Outside)

Iskuryhmä-Pasi ensi kertaa lavalla 11:sta vuoteen:

Ne vei vei vei mun tyttöni pois

Internet-hahmo kyseli multa joskus aivan alku vuodesta muistaakseni, "tulisitkos Pasi Juvalle pilkkiin heittämään Iskuryhmä biisin?" Hieman hämilläni, että mitä ihmettä?

Kaikki selkeni kun tarjottiin bändiä taustalle. Outside vetäisi covereita muun muassa kotimaisista ramo-bändeistä. Covereissa olisi myös The KKK Took My Baby Away, jonka voisin heittää Iskuryhmä versiona Ne vei vei vei mun tyttöni pois.

Vastaukseni kysymykseen oli miltei selvä savolaiseen tapaan. Joo. Tietysti sillai kieroilleen ja teko syitä keksien...

En biisiä kerennyt treenata kertaakaan ennen esitystä. Ainut oli, että kuuntelin biisin omalta levyltä kerran. Se riitti siihen hätään. Tosin olin maininnut Outsiden Tommille, että voisinko kokeilla soundcheckissä ton biisin ja se kävi. Niinpä se vedettiin kerran treeninä sit ja toimi kai se? Heh.

En paljoo tuntenu ennen biisiä mitään, mut kun Outside veti Tigerin Hurriganesilta. Tuli tunne, et mitä hittoo mä oon tekemässä? Mun vuoro on seuraavana enkä ees tiedä miten koko biisin sanat menee. Otin rohkasu ryypyn äkkiä ja kysyin kaverilta, et miten sanat menee? Kaveri heitti et: Hän lähti... Sit mä tiesin biisin ja juoksin lavalle.

Esiintyminen oli alkuun aika jännittynyttä omalla tavallaan, vaikka en tuntenut sellasta jännitystä ihmisiä kohtaan. Se oli huikea tilanne omalla tavallaan. Nyt saisin vetästä oman biisin ainakin teoriassa. Olin kyllä yli kierroksilla kun nyt jälkikäteen ajattelee. Liian paljon esiinnyin, mutta jos muistelen 11 vuoden takaisia juttuja, niin ei mitään uutta... Biisi meni loppu pelissä ihan ok.

Ja voi V...... tekis mieli sanoa mikä adrenaliinin purkauksen seaiheutti. Olisin halunnu jäädä sinne lavalle. Pari minuuttia ei riitä kuin mielettömän fiiliksen just nostattamiseen.
Tyytyminen oli sillä adrenaliinillä pitää sit melua joka paikassa muualla aamuun asti. Aivan loistava kokemus mulle pitkästä aikaa. kiitti Outside.

Iskuryhmä-Pasi (Outsiden vieraana)

Liskomäki-kommentteja

Todella hyvä meininki

Lauantai-aamuna tuntui siltä, että tänään kaikki menee kohdalleen ja hauskaa tulee olemaan.Oli järjettömän hyvä fiilis. Ja hieno retki siitä sitten tulikin.

Juhanin kanssa ehdittiin juuri ajoissa pelaamaan hankifutista ja hauskaa oli. Tosin raskasta. Kentän pehmeys vaikutti taitopelaajien mekaniikkaan, mutta hienoja suorituksia nähtiin silti.

Pilkkikisa jäi meiltä väliin, mutta aiomme ryhtyä lajin harrastajiksi, joten seuraavassa pilkkikisassa meidätkin todennäköisesti nähdään. Lämmin kiitos tapahtuman järjestäjälle ja kaikille osallistujille. Oli mukava olla mukana.

Futiksen jälkeen ajoimme Iso Jarnoldin luo saunomaan ja sitten saunapuhtaina sankareina keikalle Haukivuorelle. Ja siellähän sitä riemua riitti. Vaikka itse sanonkin, niin meidän orkesteri oli todella hyvässä vedossa. Yleisö oli loistava. Tämä bussijuttu oli uskomaton veto. Mitä seuraavaksi?

Himanesin äijille suuri kiitos tekniikkapuolesta, hienosta keikasta ja hyvästä hengestä.

Sitten kerättiin kalsarit kassiin ja lähdettiin Juvan hotellille. Sielläkin sitä räimettä riitti ja hauskaa oli. Luonteri Surf on kyllä hieno orkesteri. Viihdyttiin mainiosti. Ehkä hieman liikaakin, koska sunnuntaiaamuna oli koko porukalla hieman hutera olo. Positiivinen olo kuitenkin. Ihmeteltiin, että kumma juttu, kun ei vituta yhtään mikään. Rahaa meni ja kankkunen tuli, mutta olo oli onnellinen.

Meidän paitapussi oli tosin hukassa, mutta sekin ongelma selvisi kuin itsestään. Juhani oli unohtanut pussin taksiin ja tämä taksikuski ilmestyi sunnuntai aamuna ovelle ja toi sen pussin. Uskomatonta palvelua. Tällaiseen ei ole Helsingissä totuttu. Juhani liikuttui niin paljon, että halasi taksikuskia pitkään ja hartaasti.

Erityiskiitokset tästä reissusta kuuluu Riialle, joka taas kerran huolehti siitä, että soittajapojilla on syötävää ja peitto korvilla. Onnittelut Himanesille uudesta levystä. Kuunneltiin sitä kotimatkalla ja tykkättiin. Rock`n`roll lukio on posketon versio. Suosikkibiisimme levyllä on kuitenkin Olen vaan ja ihmettelen. Hyvä meininki ja nähdään taas.

Kimmo Liskomäki (Kimmo Liskomäen Pitkät Kalsarit)

Himanes-kommentteja

Hummeripoika oli jo melko täynnä, kun Juvalta tuli bussilasti iloisia ja energisiä ramooneja. Meno oli kovaa jo Liskomäen aikana, jonka soitto kulki hyvin. Sounditkin toimivat. Meidän levynjulkkarit saivat mallikkaan vastaanoton. Oli järkyttävän hyvä yleisö. Soittokin kulki välillä kuin juna, mutta välillä soittimet oli epävireessä, piuhat irti ja porukka pursui "lavalle", joka oli tasan yhtä korkealla kuin lattia. Stagedivingiakin nähtiin. Keikka taisi olla punk. Teidät muistetaan!

Riku (Himanes)

Kommentteja Ramopunk-vieraskirjasta

Kyllä meillä täällä Savossa on mukavaa! Futattiin, rokattiin ja dokattiin täysillä. Nyt on sitten joka paikka kipeenä! Pändeillä oli mahtava meininki ja niin oli myös yleisöllä.

Ramoväki on lämmintä porukkaa niin sisältä kuin ulkoakin ja niin sisällä kuin ulkonakin! Ainut harmi koko tapahtumassa oli se, että nukuin onnellisesti hotellihuoneessa Outsiden keikan ajan, kun luulin sen alkavan vasta puol yheksältä. Viddu!

Suurkiitokset Juva-Haukivuori-tapahtuman järjestäjille! Hauskaa oli!

Anna

Kiitos kummankin tapahtuman järjestäjille, loistavat bileet olivat! Outside yllätti positiivisesti soittamalla vanhoja klassikoita. Lisää tällaisia tapahtumia.

Tuppi

Kiitos Sami ja kaikki muutkin, joilla on ollut sormensa pelissä viime lauantain tapahtumien järkkäilyissä! Oli tosi siistiä!

Hienoin hetki tais olla, kun vedettiin yhteislauluna Onnellista perhettä bussissa matkalla kohti Haukivuorta...

Riina

Ramopilkkifutiksen ja Hankirockin järjestäjien kommentteja

Hankirock

Kiitos kaikille hankirockissa mukana olleille. Olitte mahtava yleisö!

Ramoväki on rentoa ja ystävällistä.

Viljo Ikävalko (Hankirock)

Ramopilkkifutis

Aurinkoinen ja lämmin keli tervehti Jukajärven jäälle kerääntyneitä pilkkijöitä. Noin 40 hengen voimin otimme Ahdista mittaa,osa jopa tennareiden ja nahkatakkien avulla, mutta silti Ahti vei voiton, saaliinamme 3 kalaa, yhteispaino huikeat 38grammaa! Unohtaa ei saa myöskään avannosta ongittua tonnikalapurkkia, uskoo ken tahtoo...

Hankifutis-matsissa vastakkain asettuivat eri bändeistä koostuva miehistö ja vannoutunut fanipoppoo. Hankea tuskin oli nimeksikään, mutta hyvin tuntui silti hiki irtoavan. Kovatasoinen matsi kääntyi niukasti (8-0) bändijoukkueen voittoon. Saunassa pestiin hiet pois, pelattiin jälkipelit ja kerättiin voimia illan koitoksiin.

Puoli kasilta kajahti ilmoille Outsiden energinen ja mukaansatempaava esitys. Suurelle osalle yleisöä vielä tuntematon bändi ei jättänyt ketään kylmäksi. Setissä kuultiin mm. Ramonesia, Poikia ja Niitä.

Tunnin rokkaamisen jälkeen oli aika siirtyä linja-autoon päämääränä Haukivuori ja Hankirock! Laulu "Linja-autossa on tunnelmaa, linja-autossa matka katkeaa.." piti enemmän, kuin paikkaansa "onnellisen perheen" matkatessa kohti Haukivuorta..

Saavuttuamme Hummeripoikaan, meitä olikin jo vastassa täysi baarillinen rokkikansaa. Liskomäet eivät pettäneet taaskaan, vaan heittivät setin, joka sai tennarikansan liikkeelle. Seuraavaksi vuorossa oli Himanesin levynjulkkarikeikka. Hieman vanhaa ja hieman uutta, siinä oli Himanesin resepti helvetin hyvään keikkaan. Toimii!

Himanesin keikan jälkeen sullouduimme jälleen bussiin paluumatkalle Juvalle. Kellon jo lähestyessä uhkaavasti yhtä, kävi mielessä, että mitäpä jos emme ehtisikään hotellille ennen Luontereiden vetoa. Pelko oli kuitenkin turhaa, bändi odotti uskollisesti saapumistamme.

Luonterit tekivät takuuvarmaa työtä ja taas sai pogoilla.. Setti sisälsi vanhoja, tuttuja biisejä höystettynä muutamalla uudella rallilla. Itselleni parhaiten mieleen jäivät Kallen mainiot tulkinnat.

Pitkän päivän rasitukset huomioonottaen jengi jaksoi bailata uskomattoman pitkään ja lujaa!

Illan päätteeksi saattoi vain todeta itsekseen, että elämä on parhaimmillaan pirun hieno laji. Niin oli hieno päivä pulkassa, lisää tälläistä! Eiköhän sovita, että tehtäisiin tästäkin mukava perinne?

Suuret kiitokset kaikille mukana rokanneille!!

Tulokset:

Pilkkikisa, yleinen sarja:

1. Hallusinaatio

2. Pekka Töyry

Pilkkikisa, lastensarja:

1. Juha Lahikainen

Hankifutis:

Bändit - Fanit 8-0

Sami Väisänen (Ramopilkkifutis)

Bändi-esittelyssä:

Outside

(Ramopunk-uutisissa 23.2.05)

Outside on 1998 perustettu keuruulainen rock-bändi, joka tekee kymmenkunta cover-keikkaa vuodessa. Bändin ohjelmisto koostuu noin 80 lainabiisistä. Pääosa niistä on Hurriganes- ja Ramones-pohjaista perusrokkia.

Ramobändeistä Outsiden keikoilla on kuultu Ramonesin lisäksi myös mm. Poikia, Luonteri Surfia ja Niitä Luumäkiä. "Soitamme myös paljon vanhoja rock-klassikoita tyyliin C´mon Everybody, Twist & Shout ja Rock´n´Roll Music", kertoo bändin rumpali Timo Tolppa, "Omistamme oman PA-laitteiston ja valot ja panostamme myös ulkoasuun esiintymällä aina "siisteissä" puvuissa".

Timo Tolpan lisäksi bändiin kuuluvat laulaja Juha-Kauko Hirvenlahti, basisti Janne Korkeakoski ja kitaristit Tuomas Kuusela ja Ari Pummila.

Biisilistat

Outside

1 Setti:
Talkin'bout You
Keep On Knockin'
California Sun
Havana Affair
Sheena se taas on
Tiger
Ne vei vei vei mun tyttöni pois (solistina Iskuryhmä-Pasi )
Siinä on punkkari
Koko kesä
Kylmäverinen
Eka kerta
C´mon Everyboby
Koko Suomi surffaa
Pala maata hautausmaalta
encore:

Hiekkaa Hietarannan

Outside

2. Setti:
Let's Work Together
News For You Mama
Keep On Knockin'
Siipi lonksuu niin
Vellomo-laiva
Say Mama
Rock'n'roll piisi
Siinä on punkkari
Kylmäverinen
Eka kerta
Havana Affair
The KKK Took My Baby Away
Sheena se taas on
5 laiskaa auringossa
Koko kesä
Veikkaat vaan
Kuopio tanssii ja soi
I´m Ready

Kimmo Liskomäen Pitkät Kalsarit:

Pitkät kalsarikännit
Mä haluan olla koira
Sankari duunissa

Krematorioon

Rupeet sä oleen mun kaa?
Mä en enää kaipaa sua

Merkonomi-pop
Koulun penkille
Ikkunaprinsessa
Luodinkestävä poikaystävä
Niin tyhmä mä oon
Heidi on hermoraunio

Muistan sua Elaine
Viimeinen kuva

Himanes:

Oon vaan ja ihmettelen
Kellarista studioon
Matkalaulu
Sähkis
Törnävänsaarella
Kuka sä oot?
Maamantaiaamu
Johnny Hallyday
Ei enää koskaan
Kylä
Rock`n`roll lukio
Mitä välii silläkään
Tuusniemen tyttö
Mä meen vaihtoon
Sua rakastan
Mikä siinä maksaa
Nuoruusmuistoja

encore:

Ei tää lama päähän käy
Kyyvesi kutsuu

2 encore:

Mä haluun mennä

Luonteri Surf:

???