Ne Luumäet

& The Micragirls

Takaisin Ne Luumäet -keikkaraportin etusivulle

Aki Himane:

Tämän musatyylin syvintä olemusta

(Kuvat: M!ka)

Finski jalkautui välillä lavan takaosassa olleelta korokkeeltaan jammailemaan Hekon kanssa lavan etuosaan, onneksi jalkautui, niin saatiin hänetkin kunnolla edes yhteen valokuvaan. (kuva: M!ka).

Tämän musatyylin syvintä olemusta

Olimme Tavastialla n. klo 21.30 ja jo silloin paikalle oli tullut mukavasti porukkaa. Koko ajan virtasi sisään lisää jengiä. Levyjen ja paitojen myyntipöytä oli jo tuohon aikaan täynnä kiinnostuneita ostajia, ilmassa oli siis suuren rockjuhlan tuntua. Suuntasimme yläparvelle katsomaan. Micragirls Kuopiosta aloittikin settinsä tuota pikaa ja hyvältähän se kuulosti! Triobändi ja surf/garagerock tyylisuuntana. Bändi näytti hyvältä ja osasi ottaa lavan, sekä yleisön haltuunsa. Energistä meininkiä bändi osasi totisesti tarjoilla ja varsinkin bändin rumpali hakkasi kannujaan kovalla tatsilla. Hyvä veto ja toimiva lämmittelybändi Luumäille!

"Bändi näytti hyvältä ja osasi ottaa lavan, sekä yleisön haltuunsa" (kuva: M!ka).

Sitten seurasi roudaustauko ja melko pian lavalla alkoikin näkyä tuttuja hemmoja. Heko siellä laitteli kamojaan ja Joeykin kävi pyörähtämässä lavalla. Allekirjoittaneella pyöri mielessä, että pian on historiallinen hetki käsillä. Tavastia oli Luumäkien aloittaessa täyttynyt kokonaan. Ja siitä sitten aloitusbiisin jälkeen keikka pyörähti käyntiin. Heti ensimmäinen biisi näytti, että Ne Luumäet on iskussa. Soitto rullasi ihan yhtä hyvin, kuin bändin parhaimpina aikoinakin, välillä jopa paremmin! Yläparvella porukka lauloi biisejä mukana kiitettävästi ja myös allekirjoittanut huomasi mukana hoilaamisen olevan herkässä.

Kaide Luumäki (kuva: M!ka).

Luumäet soitti biisejä tasaisesti joka levyltään. Meininki pysyi loistavana ja soitto hyvin kasassa läpi keikan. Hauska ja energinen lavameininki piti yleisön otteessaan biisi biisin jälkeen. Kaide soitti omaa komppiaan täydellä varmuudella ja piti keikan selkärangan suorana. Peten yy-kaa-koo-nee -huudot toimivat kuin junan vessa ja bassottelu oli varmalla pohjalla. Hekon meininkiä on aina yhtä ilo katsella, soitto kulki ja hauska meininki tarttui välittömästi yleisöön. Siinä sivussa tuli nähtyä kaikenlaista "Heko-extraa". Joey piti linjansa keskellä samalla varmistaen, että yleisöllä on, mitä laulaa mukana. Joeyn hyppyjä oli nautinto katsella. Finski hoiti hommansa tyylikkäästi lavan takavasemmalla olevalta korokkeelta. Myös Pete ja Heko olivat saaneet korokkeet, joille kaksikko nousi usein yleisön suureksi riemuksi!

Pete ja Heko nojailemassa (kuva: M!ka).

Bändi soitti kaksi encorea. Varsinaisen settinsä jälkeen yleisö alkoi huutamaan "Läski, läski!". Luumäet tuli takaisin ja soitti heti alkuun Läski eduskuntaan. Yleisössä oli jälleen hurmos päällä! Ensimmäisessä encoressa kuultiin muutama kappale, jonka jälkeen Ne Luumäet lähti jälleen takahuoneen puolelle. Yleisö näytti uudemman kerran iskukykynsä ja sai bändin takaisin lavalle. Viimeisenä biisinä kuultiin Lumiukko-pop, jonka Joey lauloi usealla kielellä. Hieno veto ja loistava idea!

Keikka jätti fiiliksen, että tämän lähemmäksi koko tämän musatyylin syvintä olemusta ei Suomessa nykyään pääse! ISO KIITOS ja syvä kumarrus Ne Luumäille!

Kirjoitti: Aki Himane

Joey Luumäki (kuva: M!ka).

Joey hörppää ja kohta hörppää Petekin (kuva: M!ka).