Ramoviisut 2008Hartzan keikkaraportti |
Kimmo Liskomäki ja Rehtori Heko avaamassa viimeistä Converse-kerhoa (kuva: Hartza). Hartza: “Liian paljon ohjelmaa, kaikkee hyvää paitsi hevii”"Liian
paljon ohjelmaa, kaikkee hyvää paitsi hevii," on Rehtori Heko
todennut Converse-kerhon ohjelmasta. Odottavaisin
toivein lähti siis Hollolan pariskunta kohti suurta kirkkoa, olihan
perjantaina uutisoitu ohjelmanmuutos The Puukäsineen suorastaan
herkullinen lähtötilanne. Iltakasin jälkeen saavuimme Ilvekseen,
jossa iloinen kanssajuhlijaseurue oli jo kokoontunut hyvissä ajoin. Jeke
etsi vielä ruokaa, Manne virtaa kameraan ja Ilpo naista. Nyt
tuli tavattua naamatusten myös mystinen herra SS, onneksi ei
kuitenkaan viittauksia vihoviimeiseen valtakuntaan löytynyt nimimerkin
lisäksi, mukava heppu. Puoli
kympin aikaan pikainen siirtyminen Semiin ja hommat käyntiin. M!kan
jo etukäteen tilaama kenttäraportti aiheutti sen verran paineita
allekirjoittaneelle, että piti käydä oikein Tiimarista ostamassa
pieni muistiinpanovihko, josta suloisa Minna E:mme hyvät
naurutkin sai. Hyvä että voin edes joitain viihdyttää
olemassaolollani. Eipä aikaakaan kun arvoisat herrat Heko ja Kimmo Converse avasivat sanaisen arkkunsa illan hautajaistapahtuman kunniaksi. Alkuun pientä tarinaa otsikon mukaisesti, ja illan musiikillinen anti käyntiin. Kimmo Liskomäen Kalsarit aloittivat settinsä suoraan Kalsarikänneillä, turhaan sitä tissuttelemaan enää tässä vaiheessa. Tosin keikan alku hieman meinasi venähtää, kun lavalla oli yksi basistilaulaja liian vähän, mutta onneksi Juhani löytyi. Keikka oli mielestäni paljon intensiivisempi, kuin vajaata kuukautta aiemmin Vastavirrassa, joten keikkatauon aiheuttama mandoliinikrapula oli todennäköisesti siis poistunut. Kimmo Liskomäen Pitkät Kalsarit (Kuva: Ilpo) Ramoviisujen finaaliLiskomäkien
jälkeen olikin aika illan viralliselle osuudelle eli Ramoviisuille.
Onneksi Eväspekonilla ei ollut mitään osaa eikä arpaa näihin
viisuiluihin. Ne Luumäet olivat lväässä yhteisymmärryksessä
valinneet finalistit miljoonien demonauhojen joukosta, joten etukäteisarviona
osasi odottaa erittäin kovatasoista finaalia. Ensimmäisenä
finalistina Semin lavalle kipusivat nuo mainiot ei-niin-nuoret-miehet
eli slademaisittain nimetty General Demokrazee veisullaan BarBaari.
Omasta mielestäni biisi oli löysähkö, valomerkin aikainen veto, jota
säesti kovasti The Beach Boysilta kuulostavat sävelet
ramomuottiin sovitettuna. Ei kuitenkaan huono. Toisena lauteille saapui tuttuja kasvoja Haukivuoren ympäristöstä, mutta bändin nimi oli kuitenkin Sutinens. Energinen veto kertakaikkiaan, ei Perttu paikallaan pysynyt lainkaan, josta syystä kuvatkin ovat aika tärähtäneitä kuvaajan ohella. Luomurock kuulosti nimensä veroiselta, Luonteri Surf meets Himanes, se siitä tuli mieleen. Ja iloinen mieli myös. Eli kaksimielinen siis? Nixonix matkalla takaisin Havannaan (kuva: Hartza). Kolmantena
vuorossa oli vanhan liiton kaveri Teyo (ex-Mopot, ex-Cartoon
Rockers etc), Nixonix-yhtyeineen. Ramopunk-vieraskirjassakin
kommentoidut mauripekkariset jääköön tässä raportissa vähemmälle,
ei ole miestä meinaan korkoihin katsomista.
Takaisin Havannaan kuulosti ja maistui, kuin
ramoniaaninen suklaakakku. Kovasti biisi tuntui Pellen,
Problems?in ja Niiden sekasikiöltä. So what, hyvänkuuloinen äpärä
kertakaikkiaan, ja myös oma suosikkini äänestyksessä. Neljäntenä
vuoron sai kokoonpano nimeltään S.O.S. Pelonsekaisin tuntein
katselimme kun lavalle rynnii valkoisiin T-paitoihin pukeutunutta
porukkaa muassaan paksuna oleva tytteli. Hallukin ihmetteli, että
mitä hiton brittipoppareita tuolla on? Niinpä, ja biisihän kertoi
kaikkien niin rakastamasta, hyväkäytöksisestä brittikokki Gordon
Ramsaysta. Hyväntuulinen esitys, mutta tietynlainen löysyys tästäkin
paistoi. Miinuspisteitä yleisön kosiskelusta – bändi heitteli Puuha-Pete-karamelleja
yleisön sekaan tarkoituksenaan vaikuttaa viisupisteisiin. Itsekin sain
moisen askin, mutta enpäs syönytkään, hähää! Viimeisenä
on monesti ollut hyvä lähteä Euroviisuissakin esiintymään, koska
esitys jää äänestäjien mieliin ehkä parhaiten. Tätä
ennakkoasetelmaa hyväksi käyttäen Mökä Meteli kera Ihme Tytön
esittelivät myös ramopunkissa harvemmin kuullun soittimen, munniharpun.
Harmi vain, että miksauksen takia ko soitinta ei kyllä kuulunut. Niina
on nuori nalkoholisti… niinpä, mutta kyllä se originaali Leena
on kuitenkin parempi, ei voi mitään. Mahtavan neljän minuutin äänestysajan aikana piti veisut laittaa järjestykseen, ja tulokset Kimmo Conversen kouraan. Vai olikohan se ylituomari Kimmo Liskomäki? Vai takapiru Siviili-Teemu? Noh, protesteja ei kuitenkaan tehty ja tulokset julkistettiin hien kastaman Semifinaalin yleisölle.
WC:n eduskeskusteluja käytiin kovasti voittiko oikea kipale, mutta kuten tulokset sen osoittavat, näin kävi. Onnea vain Nixonixille ja toivottavasti kuulemme vielä bändistä esim. levyn muodossa. Ne Luumäet naamioituneena The Puukädet -yhtyeeksi (kuva: Jeke). The Puukädet - Ne LuumäetPojat-yhtyeen
peruttua sairaasta syystä (virallinen selitys), paikalle oli viime
hetken hälytyksellä saatu espoolainen The Puukädet plays PunkHits-kokoonpano.
Ennen esiintymistä monet konkarit olivatkin valmiina vaihtamaan baaria,
kun eihän nyt tuntemattomia pikkubändejä kukaan katso, varsinkaan jos
coveripohjalta mennään. Rehtori Hekokin ehti jo pihalla asti käymään,
mutta onneksi palasi sisälle. Onneksi siksi, että pääsi näkemään
kovasti näköisensä Heko Puukäden tarttuvan kitaraan ja
sulosointuja (tai no, ainakin riita-sellaisia) ilmoille päästelemään.
Muukin puukäsilauma rynni lauteille ja kovasti suoraan soittivat alusta
lähtien. Pakko sanoa, että paras cover- ja imitaatioryhmä, jonka olen
kuunaan nähnyt! Setin alussa laulaja Joey Puukäsi oli hieman
eksyneen näköinen, mutta onneksi hokasi laittaa loppukeikan ajaksi
kiharan peruukin päähänsä, että näytti enemmän esittämältään Joey
Luumäeltä. Niiden hittejä soljui tasaisen tappavaan tahtiin ja
kamera oli pakko antaa emännän hoiteisiin ja ruvata riehumaan Jeken,
Hallun ja muiden P-Ö-S-I-L-Ö-I-D-E-N kanssa kuin viimeistä päivää.
Ei hyvää päivää miten timanginen keikka. The
Puukädet rules! Ei muuta kuin coverlevyä pihalle, Ne Luumäillä
riittää aineistoa useammankin lätyn tekemiseen. Armas
rytmimunamiehemme Mannekin häkeltyi The Puukäsien uskottavan
esityksen edessä ja singahti lavalle laulelemahan ja syntymäpäivää
itselleen toivottamaan. Onneksi olkoon vaan Manne, mutta eihän siellä
ollut kuin halpa kopio, joka oli parempi kuin alkuperäinen. Espoossa on
kaiketi parempaa vesijohtovettä kuin Helsingissä. Tai Vantaalla. Energinen, mutta auttamattomasti liian lyhyt keikka loppui kappaleeseen Nyt ei enää. Toivottavasti kuitenkin. Joskus. Ja paljon. Aktiivisimmat
- Kaikki 14 converse-kerhoa kiertänyt ramopunk-kolmikko Riina Kimmo ja
Ilpo (kuva Hartza). Suuret
kiitokset Hekolle, Kimmolle ja muille Converse-aktiiveille! Hauskimmat
hautajaiset ikuna! Toivottavasti löytyy uusia kavereita järjestämään
keikkailtamia, mantteli on vapaa ja se on iso!
Eivät saaneet Kimmo, Riina ja Ilpo viittätoista täyteen.
Conversekerhoja meinaan. Mutta hyvän yhteiskuvan nyt ainakin. Nyt
se on loppu – moido! Hartza |
|