|
Jeke:
Ramopunk-Piknik
11.7.09
”Nää
muistot syvään kätketään sieluun…”
Lauantaiaamu
valkeni uskomattoman kauniina ja lämpimänä. Seitsemäs Piknik ja
seitsemäs pouta. Siinä on magiaa! Ramoleiri oli viritetty saunan
pihan nurkkaan ja sen esikaupunkialue Ramotent sataman nurmikolle.
Piknik-alueella vallitsi heti aamupäivästä tekemisen meininki. Himanesin
Saku ja Perttu Juken avustuksella kuuntelivat ja säätelivät
soundit totaalisesti kohilleen. Energiset maggarabeibet Anna ja
Sanna virittelivät itsensä ja grillin Piknik-vireeseen ja
pikku hiljaa kaikki oli sopivasti valmiina aloittamaan. Saku ja
kumppanit olivat rakentaneet Haukivuoren sahan sponssaaman lavan jo
etukäteen. Lavan taustalakanana toiminut Kyyveden maisema oli
varmaan kaunein näkemistäni taustoista. Järvikin on ihan rannassa
-tilanne salli saunojille vilvoittavat uintiretket, saunamajuri
Juken lämmittämästä saunasta. Aurinko helli juhlakansaa lämpimästi,
oli kesä, oli loma ja kaikki hienosti.
Radio
Finland oli kaivanut soittovehkeet naftaliinista ja aloitti
Piknikin ohjelmallisen osuuden. Cover-pitoinen setti sisälsi
ainakin Ne Luumäkien tuotantoa. Himanesin uudet Retropunk-paidat
uhkasivat jäädä pahvilaatikkoon, joten asialle oli tehtävä
jotain. Itse en ollut koskaan aiemmin ollut paitakauppiaana ja taas
olin. Hyvin ne lähtivätkin uusiin koteihin. Enemmänkin olisi
mennyt, mutta yleisimmät koot sekä beibi-paidat loppuivat
totaalisesti kesken. Pahoittelumme. Onneksi on olemassa Himanesin
kyläkauppa netissä, joten varmasti kaikki halukkaat saavat omansa.
Suojawalmiste soitti, hosuessani kauppiaana, joten se meni
oikeastaan ohi. "Haukivuoren Ramonesilla", Himanesilla oli
kiireinen päivä, siksi Piknik-settikin oli heti alussa. Piknikiä
varten oli treenattu viiden biisin setti, joka sisälsi nykyisin
harvoin kuultavia kappaleita. Tuusniemen tyttö, Kesä,
all I want, Nuoruusmuistoja, Mä meen
vaihtoon ja Kuutamokeikka muodostivat
Himanesin setin.

Himanes
(kuva:
Ilpo).
Ramoperheen
uusin tulokas, Me Wokkivihannekset olivat myös uuden
haasteen edessä. He olivat myöntyneet The Tarjasmaisesti kahteen
keikkaan samana päivänä eri paikkakunnilla. Innokkaasti
Piknik-yleisö otti genren kuopuksen vastaan. Wokit ovat aloittaneet
soittohommansa Ne Luumäet –covereilla, mutta olipa setissäkin jo
omaa tuotantoa mukana. Se on hieno homma ja siitä on hyvä
ponnistaa eteenpäin. Toisaalta KKK-cover, YTL
mun älläni vei, sai kehuja varsin kunnioitettavilta
tahoilta, sanan derivaatta ansiosta. Armeija alkaa vaiheittain
vaikuttaa Wokkien toimintaan, mutta hyvällä suunnittelulla nekin
hidasteet kääntynevät lopulta jopa biisien aiheiksi.

Me Wokkivihannekset
(kuva: M!ka).
Genren
kuopusten jälkeen lavan valtasivat genren seniorit. Bluesit
nurkkaan heittänyt General Demokrazee oli myös aloittanut
suoran rockin soittamisen, coveroimalla Ramonesia uusilla
tekstipäivityksillä. Nyt kun settiinkin mahtuu jo omia biisejä,
on se oiva esimerkki nousujohteisesta suunnasta. Setin energia- ja
kannustuspitoisuus lisääntyi loppua kohden ja Vaarin saari,
voimakkaasti kantaaottava Ilmastonmuutos ja Pistols-vaikutteinen
Vihreetä energiaa saivat uusia peppuja irti
nurmikosta. Encorena Gee Dee soitti Sliippareiden Väinön.

Wokkien
tapaan General Demokrazee teki myös ensi esiintymisen genren
hardcore-faneille piknikillä (kuva: Ilpo).
Piknikin
viimeinen esiintyjä oli pitkän setin soittanut Sanktio. Bändi
on ollut vuosia telakalla, mutta nyt innostunut tekemään
re-unionin. Tommi Moilasen koskettavan traagiset tekstit sekä
vikkelät ja hyvät melodiat saivat jalat liikkeelle ja monenlaista
innostumista aikaan. Biisit, kuten Tappaja, Jehovat
ja Anna pimpsaa vetivät mukana hoilaajia jopa lavalle
asti. Se on saletti, että Sanktio sai Piknik-vedollaan paljon uusia
ystäviä. Saamastaan suosiosta ilahtuneena bändi lupasi uutta
tuotantoa julki mahdollisimman pian.

Sanktion
traagiset tekstit ja vikkelät
melodiat saivat jalat liikkeelle
(kuva: Ilpo).
Piknikin
virallinen osuus päättyi loistavissa tunnelmissa. Saunan piha oli
alueena kapea, mutta paikalla olleet satakunta ihmistä mahtuivat
sinne sulassa sovussa. Paikoittain oli jo hienoista ahtautta, mutta
ei vakavissa määrin. Sielun sopukoihin jää mukavia muistoja
ihanasta säästä, mainiosta musiikista ja iloisista, hienoista
ihmisistä pitämässä hauskaa leppoisissa tunnelmissa.
Elämässä on kaikki usein pienestä kiinni. Piknikin unelmailma
vaihtui sunnuntaina myrskyäväksi vesisateeksi. Myöhästyipä
päivällä, ähä kutti.
Mikäli
seuraavaa Piknikiä ei järjestetä mahdollisen Puustockin ryhdistäytymisen
yhteydessä, antoi Haukivuoren väki vahvat näytöt siitä, että
homma pelittää. Väkeä talkoisiin on jo pestautunut!
Jeke
|