www.ramopunk.com

Ramopunk-Piknik 

& Hummeripoika Rock 2009

 

Ramopunk-Piknik & Hummeripoika Rock 2009 -etusivu

 

Perttu Sutinen-Himane (kuva: Juke).

Jeke:

Hummeripoikarock 11.7.09

Tää tulee sydämestä…

Ramopunk-Piknikin jälkeen pidimme pienen lepotuokion Ramoleirissä, jotta jaksoimme hillua illan vireinä. Uintireissu Kyyvedessä viritti fiiliksen Hummeripoikarockin lauantaihin ja heti uintireissun jälkeen läksin Juken ja Laukkasen Juhan kanssa käveleskelemään kohti Hummeripoikaa. Matkalla kävimme mm. mielenkiintoisia filosofointeja genremme musiikista. Koska meitä ei kiinnostaneet muut kuin Klamydia ja Himanes, emme kiirehtineet matkanteossa.

Klamydian Vesku tiesi Ramopunk-piknikistä ja siitä, että yleisön joukossa oli ramopunk-jengi vahvasti edustettuna. Välispiikeissä vilahtelivat "Ramot", "Ramones", "tennarit" ja "nahkarotsit". "Huutakaa nyt ramokoirat kovempaa", vaati Vesku yleisöltä ja mm. totesi, että samoista kuvioista on Klamydiakin lähtöisin, eikä koko bändi olisi syntynyt ilman Ramonesia. Klamydia  soitti myös Häiriköiden kuuntelusta kertovan Kesäöitä -biisin ja mainitsi perään, että sehän ei kertonut häiriköistä, vaan Häiriköistä, yhdestä maailman parhaasta bändistä (kuva: M!ka).

Perillä löysimme yleisön seasta mukavan kokoelman tuttuja nahkatakkeja ja hilpeä puheensorina soljui hämärtyvässä Haukivuoren yössä. Klamydia aloitti ilmeisesti ilman soundcheckia ja muutaman ensimmäisen biisin aikana soundit olivat hieman epäselvät. Tilanne korjaantui keikan edetessä. Klamydia on ottanut kesäkiertueelleen toiseksi kitaristiksi Panu Keskisen, joka on ollut jo aiemminkin Klamydian riveissä, tuuraamassa Jakke Heliniä hänen isyyslomansa aikana. Ratkaisu antaa Jakelle lisää tilaa kitaransoittoon ja rikastutti muutenkin meininkiä. Rikun rummuissa komeili uuden uutukainen piirros letkujalkaisesta lehmästä, jonka oli maalannut Retkibanaanin ja Hevikorollan Toni Helin. Klamydia heitti pätevän setin ja yllytti jopa eräässä kohdassa ramorokuja kovempaan metelöintiin. Sitähän piisasi. Pohjanmaalla ja Miljoonan kilsan tennarit saivat ainakin hyvät vastaanotot. Kaikin puolin messevän keikan Vaasan hurjat heittivät.

Himanesilla oli silminnähden hyvä meininki lavalla (kuva: M!ka).

Illan kohokohta oli tietenkin "Haukivuoren Ramonesin", Himanesin Retropunk-levyn julkkarikeikka. Paikalla oli noin 500 katsojaa, mikä on kenties suurin yhteä iltana paikalla ollut väkimäärä. Klamydia ja Himanes olivat siis otollinen kombinaatio väen houkuttimeksi. Himanes pääsi aloittamaan settinsä hieman aikataulusta myöhässä ja viivästystä vielä lisäsi bändin kunnianhimoinen yritys saada Intro tulemaan miksauspöydästä. Tarkoitus oli alkaa livenä soittaa siihen päälle. Piuhoja etsittiin, kokeiltiin ja kokeiltiin uudelleen, mutta kikka ei onnistunut. Lopulta pitkälti aamuyhden jälkeen Himanes marssi lavalle ja alkoi soittaa Introa suoraan livenä. Jyystö jatkui levyn tapaan Hei! –biisillä, minkä jälkeen kajahti nimikkobiisi H-I-M-A-N-E-S ja suoraan siitä vanha klassikko Sähkis. Perään lähti trio uudelta levyltä. Ole hyvä nyt ja varsinkin hitti, Tää tulee sydämestä, saivat aikaan aaltoja Hummeripojan pihalla. Yleisö ja bändi olivat yhtä, kaikki samalla tunteen palolla. Se nyrkkimeri näyttää hyvältä lavalta katsottuna! Yleisön reaktio tuon biisin aikana on kenties voimakkainta, mitä olen ramopunk-keikoilla kokenut sitten Ne Luumäkien kuumimpien aikojen.

Jeke (vas.) ja Riku. 

Jekee ottaa sydämestä ...eikun Jekeltä tulee sydämestä

Mikäpäs siinä lavalla heiluessa, kun on kirjoittanut tuommosen biisin (kuva: Juke)

Himanesilla on nykyisin varaa vaihdella tiettyjä biisejä setissä ja aina on luvassa taattua killerikamaa. Beibi sua odotan, oli illan seuraava huudatuspala. Siitä jatkuikin nousukiito hurjalla hittikimaralla, kun luotisuoraan kajahti Kellarista studioon. Kun perään tykitettiin Matkalaulu, On kesä, on loma ja Tahdoit mennä, näki ja aisti yleisömerestä, mikä oli Hummeripoikarockin ykkösbändi, kaikella kunnioituksella Klamydialle. Himanesin keikat Haukivuorella ovat spesiaaleja spektaakkeleita. Raha ja valta sekä tanssiin kutsuva Pogoomaan oli varattu varsinaisen setin viimeisiksi tennarin hytkytysnumeroiksi. 

Koska Himanesin soittajilla oli jo tiedossa, että keikka jää kesken, keksivät he kikkailla mukaan vielä yhden biisin encoresta. Ramones-cover Mä haluun elää jäi Himanesin ja festareiden viimeiseksi ohjelmanumeroksi. Aika oli loppunut. Soittajia itseäänkin harmitti lopullisen huipennuksen tarjoaminen ja kokeminen, sillä encoressa olisi tullut vielä lisäksi Retropunk ja monen odottama Kyyvesi kutsuu. Vihoviimeisenä, potin räjäyttävänä loppukliimaksina oli tarkoitus soittaa Kylä yleisöhuudatuksineen. Loppu tuli kieltämättä yllättäen ja homma oli yhtäkkiä ohi. Himanesilla ei ollut osuutta keikan yllättävään loppumiseen. Armoton huvilupa tuli vastaan. Itse olen vähän jäävi arvioimaan Retropunkkia, mutta on se vaan käsittämättömän hyvä levy. Ensi kuulemalta se ei välttämättä aukea, mutta eikös se taas ole hyvän ja kestävän levyn piirre? Kyllä kehtaa kiusata radioiden musapäättäjiä tuon levyn biisitoiveilla.

Riku ja Saku (kuva: M!ka)

Listasijoja ei vieläkään herunut, mutta seuraavan viikon Meteli.netin yleisöäänestysten tuplaykkössijat niin bändi- kuin levylistoilla, olivat osoitus siitä, että turhaan tätä musiikkia aliarvioidaan. Hummeripoikarock puolestaan osoitti jälleen kuinka pienikin voi olla kaunista. Jos vinkkiä kehittämisestä saa antaa, niin muutama Bajamaja sinne grillin taakse ei olisi pahitteeksi. Hyvät bändivalinnat molemmille päiville sekä Ramopunk-Piknik, toivat Haukivuorelle paljon nahkatakkikansan edustajia, jotka eivät muuten olisi Kyyveden kutsuun vastanneet. Tästä on hyvä jatkaa myös ensi vuonna.

Jeke

 

Perttu ja Aki (kuva: M!ka).

Kävijälaskuri