Jeke:
Hummeripoikarock
11.7.09
Tää
tulee sydämestä…
Ramopunk-Piknikin
jälkeen pidimme pienen lepotuokion Ramoleirissä, jotta jaksoimme
hillua illan vireinä. Uintireissu Kyyvedessä viritti fiiliksen
Hummeripoikarockin lauantaihin ja heti uintireissun jälkeen läksin
Juken ja Laukkasen Juhan kanssa käveleskelemään
kohti Hummeripoikaa. Matkalla kävimme mm. mielenkiintoisia
filosofointeja genremme musiikista. Koska meitä ei kiinnostaneet
muut kuin Klamydia ja Himanes, emme kiirehtineet
matkanteossa.
Klamydian
Vesku tiesi Ramopunk-piknikistä ja siitä, että yleisön joukossa
oli ramopunk-jengi vahvasti edustettuna. Välispiikeissä
vilahtelivat "Ramot", "Ramones",
"tennarit" ja "nahkarotsit". "Huutakaa nyt
ramokoirat kovempaa", vaati Vesku yleisöltä ja mm. totesi,
että samoista kuvioista on Klamydiakin lähtöisin, eikä koko
bändi olisi syntynyt ilman Ramonesia. Klamydia soitti myös
Häiriköiden kuuntelusta kertovan Kesäöitä -biisin ja
mainitsi perään, että sehän ei kertonut häiriköistä, vaan
Häiriköistä, yhdestä maailman parhaasta bändistä (kuva: M!ka).
Perillä
löysimme yleisön seasta mukavan kokoelman tuttuja nahkatakkeja ja
hilpeä puheensorina soljui hämärtyvässä Haukivuoren yössä.
Klamydia aloitti ilmeisesti ilman soundcheckia ja muutaman ensimmäisen
biisin aikana soundit olivat hieman epäselvät. Tilanne korjaantui
keikan edetessä. Klamydia on ottanut kesäkiertueelleen toiseksi
kitaristiksi Panu Keskisen, joka on ollut jo aiemminkin
Klamydian riveissä, tuuraamassa Jakke Heliniä hänen
isyyslomansa aikana. Ratkaisu antaa Jakelle lisää tilaa
kitaransoittoon ja rikastutti muutenkin meininkiä. Rikun rummuissa
komeili uuden uutukainen piirros letkujalkaisesta lehmästä, jonka
oli maalannut Retkibanaanin ja Hevikorollan Toni Helin.
Klamydia heitti pätevän setin ja yllytti jopa eräässä kohdassa
ramorokuja kovempaan metelöintiin. Sitähän piisasi. Pohjanmaalla
ja Miljoonan kilsan tennarit saivat ainakin hyvät
vastaanotot. Kaikin puolin messevän keikan Vaasan hurjat heittivät.
Himanesilla
oli silminnähden hyvä meininki lavalla (kuva: M!ka).
Illan
kohokohta oli tietenkin "Haukivuoren Ramonesin", Himanesin
Retropunk-levyn julkkarikeikka. Paikalla oli noin 500
katsojaa, mikä on kenties suurin yhteä iltana paikalla ollut väkimäärä.
Klamydia ja Himanes olivat siis otollinen kombinaatio väen
houkuttimeksi. Himanes pääsi aloittamaan settinsä hieman
aikataulusta myöhässä ja viivästystä vielä lisäsi bändin
kunnianhimoinen yritys saada Intro tulemaan miksauspöydästä.
Tarkoitus oli alkaa livenä soittaa siihen päälle. Piuhoja
etsittiin, kokeiltiin ja kokeiltiin uudelleen, mutta kikka ei
onnistunut. Lopulta pitkälti aamuyhden jälkeen Himanes marssi
lavalle ja alkoi soittaa Introa suoraan livenä. Jyystö
jatkui levyn tapaan Hei! –biisillä, minkä jälkeen
kajahti nimikkobiisi H-I-M-A-N-E-S ja suoraan siitä
vanha klassikko Sähkis. Perään lähti trio uudelta
levyltä. Ole hyvä nyt ja varsinkin hitti, Tää
tulee sydämestä, saivat aikaan aaltoja Hummeripojan
pihalla. Yleisö ja bändi olivat yhtä, kaikki samalla tunteen
palolla. Se nyrkkimeri näyttää hyvältä lavalta katsottuna!
Yleisön reaktio tuon biisin aikana on kenties voimakkainta, mitä
olen ramopunk-keikoilla kokenut sitten Ne Luumäkien
kuumimpien aikojen.
Jeke
(vas.) ja Riku.
Jekee
ottaa sydämestä ...eikun Jekeltä tulee sydämestä.
Mikäpäs
siinä lavalla heiluessa, kun on kirjoittanut tuommosen biisin
(kuva: Juke)
Himanesilla
on nykyisin varaa vaihdella tiettyjä biisejä setissä ja aina on
luvassa taattua killerikamaa. Beibi sua odotan, oli
illan seuraava huudatuspala. Siitä jatkuikin nousukiito hurjalla
hittikimaralla, kun luotisuoraan kajahti Kellarista studioon.
Kun perään tykitettiin Matkalaulu, On kesä,
on loma ja Tahdoit mennä, näki ja aisti
yleisömerestä, mikä oli Hummeripoikarockin ykkösbändi, kaikella
kunnioituksella Klamydialle. Himanesin keikat Haukivuorella ovat
spesiaaleja spektaakkeleita. Raha ja valta sekä
tanssiin kutsuva Pogoomaan oli varattu varsinaisen
setin viimeisiksi tennarin hytkytysnumeroiksi.
Koska Himanesin
soittajilla oli jo tiedossa, että keikka jää kesken, keksivät he
kikkailla mukaan vielä yhden biisin encoresta. Ramones-cover
Mä haluun elää jäi Himanesin ja festareiden
viimeiseksi ohjelmanumeroksi. Aika oli loppunut. Soittajia itseäänkin
harmitti lopullisen huipennuksen tarjoaminen ja kokeminen, sillä
encoressa olisi tullut vielä lisäksi Retropunk ja
monen odottama Kyyvesi kutsuu. Vihoviimeisenä, potin
räjäyttävänä loppukliimaksina oli tarkoitus soittaa Kylä
yleisöhuudatuksineen. Loppu tuli kieltämättä yllättäen
ja homma oli yhtäkkiä ohi. Himanesilla ei ollut osuutta keikan yllättävään
loppumiseen. Armoton huvilupa tuli vastaan. Itse olen vähän jäävi
arvioimaan Retropunkkia, mutta on se vaan käsittämättömän
hyvä levy. Ensi kuulemalta se ei välttämättä aukea, mutta eikös
se taas ole hyvän ja kestävän levyn piirre? Kyllä kehtaa kiusata
radioiden musapäättäjiä tuon levyn biisitoiveilla.
Riku
ja Saku (kuva: M!ka)
Listasijoja
ei vieläkään herunut, mutta seuraavan viikon Meteli.netin yleisöäänestysten
tuplaykkössijat niin bändi- kuin levylistoilla, olivat osoitus
siitä, että turhaan tätä musiikkia aliarvioidaan.
Hummeripoikarock puolestaan osoitti jälleen kuinka pienikin voi
olla kaunista. Jos vinkkiä kehittämisestä saa antaa, niin muutama
Bajamaja sinne grillin taakse ei olisi pahitteeksi. Hyvät bändivalinnat
molemmille päiville sekä Ramopunk-Piknik, toivat Haukivuorelle
paljon nahkatakkikansan edustajia, jotka eivät muuten olisi
Kyyveden kutsuun vastanneet. Tästä on hyvä jatkaa myös ensi
vuonna.
Jeke
|