Jeke:
Hummeripoikarock
10.7.09
Kokoontumisajot
Haukivuorelle
Tämän
vuoden Hummeripoikarockilla oli mielenkiintoinen lisäporkkana, kun
Puustockin kaaduttua talousvaikeuksiin, perinteinen Ramopunk-piknik
päätettiin järjestää lauantaina Hummeripoikarockin yhteydessä,
Haukivuoren sataman vierassaunan pihalla. Perjantaina oli kuitenkin
ohjelmistossa Pojat, joten tiivis nippu nahkatakkisia
suuntasi kulkunsa Haukivuorelle jo perjantaina.
Himanesin
aina ahkerat soittajapojat olivat jo hyvissä ajoin rakentaneet
Piknikin soittolavan ja iltapäivällä Hummeripojan lavalla kävi
melkoinen kuhina, kun LJB-viihteen velhot kasasivat festarien äänentoistojärjestelmää.
Suur-Savon sähkö oli kovilla, eikä ilman vastoinkäymisiä
selvitty vaan laitteita poksahteli rikki tuon tuostakin. Nokkelasti
ääniongelmat kuitenkin ratkottiin ja homma oli valmis alkamaan.
Tuossa vaiheessa iltaa Himanes kokoontui vanhalla sahalla
sijaitsevalle treenikselleen hiomaan seuraavan illan
levynjulkkarisettinsä huippukuntoon. Treenis antaa vähän lattean
kuvan tuosta harjoitustilasta, jonka seinillä historia puhuttelee kävijää.
Harjoitushalli sopii paremmin kuvaamaan noita hulppeita tiloja.
Kyseisessä paikassa äänitettiin myös bändin viimeisin pitkäsoitto
Retropunk. Kenraaliharjoitus lähti käyntiin
sujuvasti ja seuraavan illan setti käytiin läpi samanlaisena kuin
yleisön edessä. Oi, mikä soittamisen riemu jätkistä heijastui
ja täytti treenihallin joka sopen. Noilla eväillä saattoi lähteä
luottavaisin mielin seuraavan päivän tuplakeikoille.
Himanes
treenaamassa seuraavan päivän keikkoja (kuva: Jeke).
Perjantaina
väkimäärä oli vielä melkoisen vähäinen, mutta seura sitäkin
parempaa. Pojat oli illan odotetuin esiintyjä ja hurmasi ramokansan
pistämään jalalla koreasti. Miikalla oli takanaan
onnistunut lomamatka ja silminnähden rento ja hyväntuulinen Miika
innostuikin lomareuhka päässään heittämään välispiikkejä
italiaksi. Molto bene! Setin avasi räväkästi tuoreen Ketä
sä rakastat –levyn nimikkobiisi, jota seurasivat
sujuvasti Mari on förbi ja Koko kesä.
Uusimmalta levyltä settiin oli tällä kertaa mahdutettu seitsemän
biisiä.
Kaide
Poika (kuva: Jeke).
Trion soitto sujuu jouhevasti, eikä ihmekään, kun
ajattelee mikä kokemus Miikalla, Samilla ja Kaidella
on musiikkihommista. Poikien kappalehistoria huomioiden biisilistan
laatiminen ei ole niitä helpoimpia ja kiitollisimpia tehtäviä.
Aina joutuu jättämään klassikoita pois setistä. Oivan setin
olivat Pojat taas kyhänneet. Poikien keikka oli kuin 800 metrin
juoksu. Täysillä siinä mennään koko ajan. Encorena kuultu Mä
uskon meihin sai lisää taustalauluvoimaa Hallusta,
joka punkesi itsensä lavan reunan yli ja näytti yleisölle vähän
mallia kovasta asenteesta. Pojat näyttivät 18 biisin verran
olevansa vireässä keikkakunnossa.
Jeke
|