|
|
Ramopunk-Piknik& Hummeripoika Rock 2009 |
|
Himanes Hummeripoika Rockin lavalla (kuva: M!ka). |
|
Minna E: Me
ollaan tyyppejä, jotka rakastaa kesää
”Me
pakattiin auton tavaratilaan täydelliset rantavehkeet. Ajeltiin lähelle
Yyterii, surffareiden elkein. Vaikka lainelauta puuttui katolta ja
rusketus kyynärvarsilta, eikä Beach boys laulanut radiossa…” Helteinen ajomatka Helsingistä
Haukivuorelle alkoi klo 14.30 Vuosaaren metroasemalta, jolloin minä
ja Laura pakkasimme tavaramme erään punaisen Hiacen
tavaratilaan, käänsimme mankan soittamaan Retropunkkia
ja istuimme tuoleissamme mukavasti kuskin ainoastaan välillä
kiroten edellä hidastelevia autoilijoita. Haukivuorella oli treffit pohjoisesta
saapuvan junan kanssa, josta nappasimme mukaamme Tupin sillä
välin, kun Laura kävi hankkimassa itselleen rannekkeen illan
bileisiin. Hiace ajoi vielä ennen muutaman vuorokauden
parkkeeraamistaan kauppaan ja sitten Marjolahteen nauttimaan kaupan
antimista. Vaikka olimme hyvissä ajoin ennen kuutta paikalla, oli
Marjolahdessa tunnelmaan virittäytyneet jo Hartza, Ilpo,
Taina, Riina, Nelli, Minna ja Zorro.
Juhlat saattoivat alkaa! Aluksi paineltiin tietty Kyyveden
rantaan vaihtamaan kuulumisia, nauttimaan auringosta, syömään ja
juomaan. Zorro lainasi ystävällisesti pitsaani Tabascoa, jota
levittelin löysin rantein. Vasta maistettuani tajusin, että kyse
ei ollut ihan tavallisesta mausteesta, vaan Habanero Tabascosta.
Joo, pitsa olisi ollut syytä uittaa Kyyvedessä ennen syöntiä,
mutta rohkeasti vetelin sen loppuun asti. Onneksi Zorro piti siinä
vaiheessa itsellään mausteen nimeltä ”Mega death sauce”. Sitä
vastoin Kyyvesi antoi ensimmäiset elonmerkkinsä istuessamme
laiturilla ja antoi miun pyllylle ”suolaisen suudelman”. ”Ja
kaikki naiset on kauniita ja niiden vähät vaatteet. Onneksi kesäaika
yhdistää romantiikkaa ja samat aatteet. Rannalla hänet kohtasin,
sain suolaisen suudelman. Hän häipyi niin kuin oli tullutkin. Ehkä
notskilla tavataan.” Sitten olikin aika lähteä kohti Hummeripoikarokkia, joten tilasimme puikkoihin Valtter Puikkosen taksin, jota kuljetti Antti. Takaboksissa oli hyvin tilaa kahdelle Minnalle, joista toisen jalat jopa mahtuivat olemaan siellä suorina. Hummerin portilla saimme ranteeseen kauniin pinkin rannekkeen, ja pian kuulimmekin jo Lyijykomppanian raskaita säveliä. Kuulimme myös, että illan aikataulu oli teknisten vikojen vuoksi jäljessä, ja niinpä Pojat alkoivat soittamaan joskus puolen yön hujakoilla.
Pojat Hummeripoika Rockissa (kuva: Juke). Miikan ihana cowboy-lätsä teki
vaikutuksen jo kymmenien metrien päähän ja muutenkin bändi
vaikutti olevansa kaikkea muuta kuin kesäterässä. Kuulimme
ainakin (joo, ehkä siis, muisti on rajallinen) biisit Tyttö,
Ketä sä rakastat, Nuori Pölvästi, Veikkaat
vaan ja Mä uskon meihin. Viimeisen biisin
aikana lavalle kömpi myös ihan muusta kuin Pojista tuttu hahmo,
kun Hallu antoi portsareille pitkän nenän pääsemällä
Miikan luvalla lavalle vetämään biisiä. YY-KAA-MII-KAA! Sitten olikin aika mennä nukkumaan.
Ilmeisesti yläsängyissä oli jotakin vikaa, kun kaksi kolmesta yläpedistä
oli yön ajan tyhjänä ja alasängyissä kirjaimellisesti
ylimiehitys. Mutta kaksi ihmistähän mahtuu helposti 80-senttiseen
sänkyyn, vai mitä Ilpo ja Katriina? Siinä kuitenkin köllittiin,
kunnes kello soitti aamupalalle. Majapaikan isäntä oli luvannut,
että munat olisivat valmiina klo 10.00, joten tätä käskyä me
kaikki tottelimme. Munat todella odottivat ottajaansa, mutta minulla
oli tyypilliseen tapaani hieman ongelmia saada niistä kuori irti.
Tahatonta naurua aamupalajoukkiossamme herätti toiveeni majapaikan
isännälle: ”voitko huuhdella miun munan?” No, asiakas on aina
oikeassa, eikä mies pyyntöä turhia ihmetellyt. ”Me
ollaan tyyppejä, jotka rakastaa kesää ja kaikkee, siihen liittyvää.
Eikä fiilistämme pilaa mikään, ei sade, no ehkä pakkanen.” Ja kesäänhän kuuluu Ramopiknik.
Ravittuna ja onnellisena tilasimme siis jälleen Valtter Puikkosen
ja lähdimme kohti piknik-aluetta. Sää pisti jälleen parastaan,
sillä aurinko paistoi ja lämpötila lähenteli hellelukemia. Myös
maisemat olivat kohdillaan Kyyjärven välkehtiessä lavan
taustalla. Ja paikalla oli tietenkin liudoittain tuttuja, joita
tapaa ehkä vain kerran-pari vuodessa: haliminen vei aikansa, mutta
oli enemmän kuin sen arvoista. Fiilis oli korkealla eikä siinä
muuta tarvittu: nahkatakki pyllyn alle, herkkukassi eteen ja
odottelemaan ensimmäisen bändin keikkaa.
Radio Finland oli hiljaiseloa viettäväksi bändiksi hämmästyttävän hyvä (kuva: M!ka). Osasin jo kahden vuoden kokemuksen
perusteella odottaa Piknikiltä paljon, mutta kaikki odotukseni
ylitettiin, kun ensimmäisen bändin, Radio Finlandin, ensimmäinen
biisi kajahti ilmoille. Ensi säkeestä lauloin biisiä mukana, ja
biisiä tuntematon Tuppi kysyi, että mikäs biisi tämä on. En
juuri siinä kohtaa osannut sanoa, mutta ei mennyt aikaakaan, kun
tajuntaani iski: kyseessä oli Problems ja Kesätyyppejä!
Tällaista kokemusta – en edes koko piknikin biisisetistä –
uskonut saavani. Mistä nämä Haukivuoren pojat kaivoivat esiin
juuri tämän kappaleen? Odotukset oli saman tien täytetty ja
fiilikset kympissä. Radio Finland veti monia tuttuja coverbiisejä,
mutta myös ainakin pari omaa biisiä, joiden arvioin olevan niin
hyviä, että ”voittaisivat ramoviisut ihan mennen tullen”.
Toivottavasti bändi tekee ensi kevääksi yhden vähintään yhtä
hyvä biisin. Sitten soitteli hieman liian hyvissä
ajoin kisakuntoa hakenut Suojavalmiste, joka onnistui
kaikesta huolimatta ihan kohtuullisesti keikallaan. Suurin jännitys
oli, pysyykö solisti lavalla, vai putoaako hurjat 20 senttiä
nurmikentälle. Eikä kaikki sanat ihan pysyneet muistissa, mutta
toisaalta ”mitäs vittua tässä kannattaa pitempään laulaa, näillä
palkoilla”. Myös bändin rumpalin kampaus teki minuun syvän
vaikutuksen. Himanes oli oma loistava itsensä,
jota oli todella miellyttävä nähdä omissa kotimaisemissaan.
Luulenpa, että pojat saivat siitä vielä hieman lisää ytyä
soittoonsa – aika ainakin ehti jo tämän keikan aikana katoamaan.
Pakko oli ihailla myös Rikun 2-vuotiasta Helmi-tyttöä,
joka pinkit kuulosuojaimet korvissa, Ramones-paita päällä
seisoi lavan lähettyvillä oikea käsi pystyssä ja nyrkissä
huutaen ”isiii!”. Siinä oli asennetta enemmän kuin useimpien bändien
keikoilla yhteensä. General Demokrazee ja Sanktio jätti minut tällä kertaa ehkä hieman kylmäksi, mutta onneksi näillekin bändeille löytyi runsaat joukot ihailijoita. Näiden aikana ehdin seurailla makkaranpaistoa ja saunan lämmitystä sekä jutella muutamien tuttujen kanssa.
Wokit vakuutti (kuva: M!ka). Me Wokkivihannekset sen sijaan
eivät antaneet mahdollisuutta oheistoimintoihin. Sen verran tiukkaa
tahtia tuli hittiä hitin perään. Valtaosa oli hyvällä maulla
valittuja covereita, kuten Ne Luumäkien Se lentokone ja
Kadunlakaisija, Iskuryhmän Lämäri, Popedan
Kaasua ja Nylon Beatin Viimeinen. Mutta
pojat soittivat myös loistavia omia biisejään, kuten Ulos
mun teeveestä sekä itse sanoittamansa YTL mun älläni
vei. Kyllä siinä taas vanhallakin jalka nousi. Ja pakko
yhtyä Iso-Jarnoldin pitämään lyhyeen puheeseen: ”Me
kaikki ikäloput ollaan nyt valmiita kuolemaan maksakirroosiin, kun
tulevaisuus on turvattu”. Loisto keikka, myö tahotaan lissää,
myö tahotaan lissää!
Wokki-Otto ja Lentokone (kuva: M!ka). Piknikin jälkeen piti hieman ravita
itseä ja pääsimme Haukivuori-cityyn Degerbytä kohti ajamaan lähteneen
Leenan kyydillä. Mahan täytyttyä piti päästä saunaan,
uida Kyyvedessä, ottaa pienet päikkärit ja jutella kämppäkavereitten
kanssa. Varsinkin Hartzan, jonka Kyyvesi otti tiukkaan syleilyynsä
ja runnoi kyljet ja kasteli vaatteet. ”Suomen
kesä on lyhyt ja kylmä, koulut ja duuni kiusaa. Karibian meininki
ei tänne yllä, mut mimmeillä on mankka ja musaa. Nyt aallot
varpaita kostuttaa ja olutta kuivat kurkut saa, kuunnellaan hitti
seuraava ja lauletaan mukana.” Sitten oli jälleen aika Puikkosen, joka auttoi meidät Klamydian ja Himanesin sulosävelten luo. Saatiin laulaa useampienkin hittien mukana, mutta Tuppi sai erityiset kicksit Klamydian Mä lähden himaan sekä Himanesin coveroiman Ratsian Ole hyvä nyt –kappaleista. Itse nautin joka ikisestä hetkestä, sillä me todella ollaan tyyppejä, jotka rakastaa kesää ja kaikkee siihen liittyvää. Ja piknik kuuluu kesään erottamattomasti ja tähän kesään kuului tärkeänä osana myös Hummeripoika Rock. Kiitos kaikille mukana jammanneille! Minna
E |
|
|
