Kimmo Liskomäen Pitkät Kalsarit (kuva: Toni G).

Sisälle päästyämme menimme tiskille tilaamaan juotavaa. Kimmo Liskomäen Pitkät Kalsarit aloittivat keikkansa ryminällä. Ekan kerran tuli nähtyä kyseinen bändi. Keikka oli loistava alusta loppuun.
Juotavaa ja odottelua, jotta Luonteri Surf astuu lavalle 22.30. Luonterit vetivät loisto setin jälleen kerran. Setti alkoi Kauneimmat pop-laulut kappaleella. Eihän ne muuta soittaneetkaan kuin kauniita pop-lauluja. Luontereiden jälkeen suuntana telttapaikka.

Lauantai käynnistyi hitaasti kioskin kahvia nauttiessa ja korviin kantautui uutinen Tommy Ramonen pois menosta. R.I.P

Luonteri Surf (Toni G).

Odottavaa Piknik tunnelmaa lievitti, jonkun autosta tullut Pojat-musiikki. Lähdimme kauppaan hakemaan syötävää ja juotavaa, kun palasimme oli Kimmo Liskomäki tausta yhtyeineen aloittaneet piknikin. Sanktion keikan peruuntuminen tuli yllätyksenä itselle. Hyvin paikkasi Kimmo Liskomäen Pitkät Kalsarit, joka oli edellisenä päivänä soittaneet Hummeripojassa. Rakas Rappio nousi seuraavana lavalle. Bändin ennestään jo kaksi kertaa nähneenä odotin kovaa keikkaa ja niinhän siinä myös kävi. Porsaskosken Piitles veti ihan hyvän setin cover täytteistä musiikkia. Ainakin yksi Ramones-kappale tuli.

Hintit olivat jälleen hyvässä vedossa. Danny Punk ja setin aikana Suohirviö kömpi piilostaan. 70-Luvun Vihannekset veti myös kovan setin. 70-LV toimi uudenlaisellaan kokoonpanollaan kyllä hyvin. Viimeksi olen nähnyt bändin Vastavirralla, Ramopunk.com 10v -bileissä, silloin Pajunen oli vielä rummuissa. Nyt oli uusi kaveri rummuissa.

Rakas Rappio (kuva: Toni G).

Sanktion Jore kävi vetämässä muutaman kappaleen lavalla sillä välin, kun oltiin kaverin autolla hakemassa juotavaa. Piknikin päättivät Pojat feat. Rattus- Jake. Hyviä klassikko kappaleita oli paljon. Itse tykkäsin keikasta. Hyvä, että nämä haluttiin myös piknikille. Saunanrannassa oli porukkaa yllättävän paljon, muutamia entuudestaan tuttuja Minna Wee, Rami Wee, Rauman Kimmo ja Burning Pigsin Kati ja Anders. Makkara maistui ja kakkukahvi, jonka tarjosi Minna W. syntymäpäivänsä kunniaksi.

Illan Himanes keikkaa saatiin odotella muutama tunti. Siinä välissä käytiin Kyyvedessä uimassa. Puoli ysin pintaan Hummeripojan alueelle sisään. Lavalla oli, jonkun sortin hevibändi, joka ei niin kiinnostanut. Joimme olutta siinä pöydässä istuen ja odotellen, että Himanes tulee lavalle. Himanesin pikku hiljaa lavalle noustessa tunnelma oli odottava. Tää tulee sydämestä ja porukka on messissä. Woude -yhtyeen jäsenkin nousi lavalle kappaleen verran kitaran varteen ja Yöt kadulla lähti soimaan. Paljon vanhoja ja uusia kappaleita. Loistava meininki alusta loppuun. Kyyvesi kutsuu, porukka pogoo minkä kerkee ja järjestysmiehellä hommia pitää väki aisoissa.

Himanesin loistavan keikan jälkeen telttapaikalle ja nukkumaan, kun seuraavana päivänä lähtö takaisin Poriin. Kaiken kaikkiaan kilometrejä tuli n.863km. Mahtavia maisemia matkan varrella.

Näitä on kiva muistella. Isot kiitokset kaikille järjestäjille ynnä muille tahoille. Kivaa ja hauska viikonloppu takana. Kiitti ja kuitti! Ensi vuonna uudestaan!

Toni G

(Ramopunk-uutiset 24.7.14)

*   *   *

Suohirviön seikkailujen viimeisin jatko-osa:

Suohirviön morsian

(Kuva: Hartza)

(Ramopunk-uutiset 27.4.14)

*   *   *

Hummeripoikarock ja ramopunk-piknik 2014:

Krikettimailan muistelmat

Perjantai-aamusta nakkasimme (neuroottisen) koiramme äitimuorille, jonka jälkeen auton nokka kääntyi kohti vuoden odotetuinta tapahtumapaikkaa, ramopiknikiä.

Saavuimme hyvissä ajoin Häkkilän Eräveikkojen erämökille, jossa olemme pitäneet majaa jo useana vuotena. Kun odottelimme muita mökkiläisiä saapuvaksi, saimme suru-uutisen, että Tompula ja Riina eivät pääsekään paikalle sairastapauksen takia. Muut mökkiläiset, Sammy ”Sami” Andersson ja tuplaporilainen, saapuivat vähitellen. Alkuperäisenä ajatuksena oli siirtyä satamaan telttailijoiden luokse, mutta jämähdimme niille sijoilleen kuin Rajalan Eetu Äänekosken tienjakajaan – ja kun kelloa seuraavan kerran vilkaistiin, oli jo kiire Hummeripoikaankin.

Vaikka Iso-Jarnold olikin keikan alla hermostunut tulevasta keikasta, sai Kimmo Liskomäen Pitkien Kalsarien keikka tennarit väpättämään. Luonteri Surfin keikkaa odotellessa skippasimme väliaktin, ja keskityimme nesteytykseen ja ramoperheen kanssa kuulumisten vaihtamiseen.

Luonterien keikka oli timanttinen. Erityisenä nostona Peruskallio- ja Moottorisaha on kuuma -biisien aikana lavalle noussut liuta moottorisahamiehiä, jotka huudattivat sahojaan biisien aikana - mahtava meteli, puhumattakaan huumaavasta bensantuoksusta, joka pienellä viiveellä lemahti naamalle.

Lauantai-aamu käynnistyi yhdeksän maissa. Hitaasti mutta määrätietoisesti porukka kokosi itsensä ja aloitti valmistautumisen piknikille. Sää oli tuttuun tapaan kuuma, mutta aurinkoinen.

Kimmo Liskomäki taustayhtyeineen polkaisi piknikin mukavasti käyntiin. Veto toimi hyvin kutsuäänenä, ja keikan aikana väkeä alkoi ilmaantua tasaiseen tahtiin piknik-alueelle. Bändi muuntui lennossa Kimmo Liskomäen Pitkiksi Kalsareiksi, jotka olivat lyhyellä varoitusajalla tulleet paikkaamaan Sanktion peruuntunutta keikkaa. Täytyy todeta, että kalsareiden keikan aikana heilui ilmassa mitä hienointa rekvisiittaa.

Rakas Rappio veti tiukan setin. Uusi levy on vasta kuunneltua, ja vaikka lätystä pidänkin, niin muutaman poikain keikan kuulleena sanoisin, että Rappio saa keikoilla selvästi biiseihin enemmän räkää ja rosoa, jotka lisäävät intensiteettiä ja tunnetta mikin toisella puolen.

Porsaskosken Piitlesin keikka meni ohi, kun keskityin kaupantekoon eri puolilla piknik-aluetta. Käteen jäi puolen tusinaa levyä ja paita.

Hinttien keikat saavat aina hyvälle tuulelle, lavalla tapahtuu aina – ja biisit toimivat. Piknik toimi hienona taustalakanana(nananananana, batman!) keikalle.

Danny Punkin keikka jäi itsellä kuulematta, sillä ajauduimme tuolloin teltta-alueelle keskustelemaan erittäin hilpeissä tunnelmissa vasemmistolaisesta eliitistä, joksi kokoomuslaiset Helsingin kivinokkalaismökkiläisiä ehtivät jo syyttää. Olen äitini poika, lähes vasemmistoelitisti siis itsekin.

70-luvun Vihanneksien keikalla oli hieno tunnelma, pidin suuresti. Muutos, Dalle rummuissa ja Pajunen kitaran kanssa edessä, toimii erinomaisesti. Uutta levyä odottelee jo vesi kielellä – hankittu toki on, mutta vielä odottelee nipussa vuoroaan.

Viikonlopun vahvimman tunnelatauksen sai aikaan Sanktion Jore, joka veti yllärinä kolmen biisin setin:  Lomalaulu, Tappaja ja Haistakaa vittu. Piknik-väen keskuuteen oli jo kantautunut tieto sairastapauksesta – Tompula ja Riina olivat vahvasti ajatuksissa, ja toivat settiin vahvan lisän. Kiitos, Jore! Parempaa kohti, Tommi ja Riina!

Piknikin päätti Pojat goes Suomipunk ’77-80 feat. Rattus-Jake. Ensimmäinen veto Semifiinalissa oli täyttä terästä, ja sen myötä tieto, että samalla kokoonpanolla tulisikin vielä uusi veto piknikillä, otettiin jo ennakkoon vastaan suurella ilolla. Oli hieno huomata, että vedoissa oli omat tunnelmat; Semifinalissa saavutettiin enemmän intensiivisyyttä, piknikillä taas vetoon yhdistyi kesäisen sään ja miljöön tuomaa fiilistä. Mikä päätös piknikille.

Ramopiknikin jälkeen porukka siirtyi teltta-alueelle. Piknik muuttui vähitellen loikoiluun ja mukavaan tarinointiin. Kun nälkä alkoi muistutella, siirryimme sataman rantaan grillikatokseen. Appeet grilliin, juotavaa riittämiin, poppikone päälle, hyvää seuraa ja kesäiset kelit – mikä helvetti.

Yhdentoista aikoihin iso osa suuntasi Hummeripoikaa Himanesin keikalle. Korvat lurpattaen ja häntä koipien välissä täytyy todeta, että itsellä jäi tällä kertaa kuulematta, koska grillikatoksessa oli niin hyvä olla, mutta jälkikäteen saimme kuulla, että Himanes oli vetänyt pirun hyvän setin – jopa klassikon. Tietysti.

Sunnuntain paluumatkalle suuntasi kaikkensa antanut, mutta sitäkin enemmän saanut piknik-väki. Automatka kului fiilistellen kasettisoittimen pyörittäessä repeatillä Ramonesia. There’s no stoppin’ the cretins from hoppin’… All good cretins are now in heaven.

P.S. Vaikka lahtivajassa roikkuikin ruumis, se ei ollut meidän jäljiltä.

P.P.S. Omasta kokemuksesta ehdottaisin, että piknikillä bändikatos vedettäisiin vain osittain katoksen päälle – näin bändi näkyisi laajemmalle alueelle (mutta olisi kuitenkin säältä suojassa). Nyt teltta on vähän pimeä ja rajoittaa näkyvyyttä. Saa tyrmätä vapaasti, ehdotan silti.

P.P.P.S. Onnea, Minna Wee!

P.P.P.P.S. Kiitos, juuri sinä. Kyllä, juuri sinä. Te ootte parhaita (ehkä jopa vasemmiston eliittiä).

P.P.P.P.P.S. Viimeisenä se tärkein. Äärimmäisen suuri kiitos kaikille järjestäjille ja bändeille – taas kerran. Ramopiknik-viikonloppu on monilla meistä se vuoden odotetuin juhla. Tunnelma on aina mahtava.

Krikettimaila

(Ramopunk-uutiset 24.7.14)