Poriferia 2

Krikettimailan keikkaraporttia:

Pop Pop Pop Poriferia 2

Saavuimme Poriin jo hyvissä ajoin, juna puksutti asemalle jo neljän pintaan. Hotellihuoneessa saatiin kuitenkin ylimääräistä draamaa, kun huomattiin laukussa olleen Irn-Bru -tölkin lauenneen. Luonnollisesti myös rouvan Hintit-paita oli kastunut - ja värjäytynyt osittain oranssiksi. Paita sai pikapesun, ja ihme kyllä ehti kuivua ja palautua valkoiseksi parissa tunnissa.

Hotellista suuntasimme Tuplaporilaiselle, jotka ruokkivat meidät yltäkylläisesti. Sapuska oli muuten todella maukasta, mums. Koska ruokailu otettiin vakavasti, tuli lopulta kiire Monttuun. Sukkuloimme kuin porvarit tilataksilla pääkallopaikalle.

Poriferian ensimmäinen ilta käynnistyi. Lastauslaiturin Pojat oli itselle uusi tuttavuus. Jätkien kivutessa lauteille konsepti näytti lupaavalta: kitaran lisäksi oli banjo, läskibasso ja Jerry-kanisterista tehty lyömäsoitin. Veto oli oiva, pidin isosti. Näitä jätkiä kuulen mieluusti uudestaan - jos vaikka päätyisivät joskus samaan iltaan Culainin Koirien kanssa? Levy olisi lähtenyt mukaan, mutta olivat pojat unohtaneet ottaa niitä mukaan.

Lastauslaiturin Poikien jälkeen alkoi kolmen tutun - ja kovan - keikat. Hintit vetivät erinomaisen keikan. Vaikka Hinttien musaa tulee usein kuvailtua hyväntuulen bändiksi,mitä ilman muuta ovatkin, kyllähän jätkät vetää keikat asenteella - ja on Hinteillä myös liuta pirun hyviä biisejä. Sivumainintana täytyy todeta, että Janen soolo oli viihdyttävimpiä soolovetoja miesmuistiin ja Hannun muuvit ovat aina kyllä varsinaista vaihtoehtoakrobatiaa.

Kuulin Yleislakkoa ensimmäisen kerran M!kan bileissä Tampereella, siellä bändi lävähti kerralla tajuntaan, ja levyt lähti hankintaan. Yleislakko oli jälleen jäätävän kova. Näiltä jätkiltä tulee yhteiskunnallista sanomaa asenteella. Uskoisin myös, että väelle tuli vähintään vahva aavistus, mitä mieltä Yleislakko on Kokoomuksesta…

Sanktio päätti illan, tyylillä. Fiilis vaihtui moneen kertaan, välillä intensiivistä, välillä rennompaa, mutta koko ajan oli hyvä fiilis - jonkinmoinen pittikin syntyi hetkittäin. Hyvin näytti uusi basisti sopivan bändiin - ja innostui välillä pomppimaan kuin arokani. Mahtava ilta. Onneksi olin paikalla.

Lauantai käynnistyi hitaasti, tosin tarkoituksella. Unta pollaan pitkään ja aamiaiselle vasta yhdentoista aikoihin. Päälle vielä tovi lepuuttelua, kunnes yhden aikoihin oli edessä jo perinteikäs rivakka päiväkävely hotellilta Beerhuntersiin. Hotellin ovelta Berrhuntersin ovelle on tasan 68 askelta. Pieni porukkamme viihtyi Beerhuntersin palautusjuomain parissa seuraavat pari tuntia, kunnes oli aika siirtyä rokkibrunssille Saikkuun.

Rokkibrunssilla populaa taisi oli arviolta 20-30 tyypin verran. Kun ruumiit oli ravittu, Kimmo ”Chemo” Kalaja heitti intstrusetin.Erityiskiitos aloitus-/päätösbiisistä, jonka itse assosioin vahvasti Monty Pythonin Flying Circuksen tunnusbiisiksi, tosin oli artistillakin tähän viittaus yleisön aktivointiosuuden osalta. Joey Luumäki jatkoi vetämällä lastenlauluja pedantisti samassa järjestyksessä kuin biisit olivat kasetilla. Tosin täytyy todeta, että kuulimme 80 lammasta -biisistä vain 13 ensimmäistä. Laulujen sanoma upposi kuin mokkapalat Essiin.

Rokkibrunssin jälkeen viisaat vetäytyivät levolle, mutta me jatkoimme pienemmällä porukalla päivänviettoa Kirjakaupassa. Iltakymmeltä siirryimme Monttuun ja Poriferian toiseen iltaan.

Poriferian toinen ilta käynnistyi Monosin vedolla. Itse odotin keikkaa mielenkiinnolla, sillä Ramoviisu-levyllä ollut Tappajamajava-biisi sai itsellä korarit väpättämään. Monos veti hyvän ja säpäkän setin. Erityismaininnat Star Trek henkiselle aloitukselle sekä pirun hyvälle Shonen Knife -coverille. Jep, mä alan Monosia.

Monosin keikan jälkeen lavalle kiipesi Porilaisten oma The Trassels. Itselle bändi oli uusi tuttavuus, mutta ihan toimivan setin bändi veti. Musiikki henki aika vahvasti rokkabilly-saundeja. Itselle bändistä jäi mieleen kuitenkin parhaiten kitara - pirun päheät saundit.

Illan kolmannen vedon veti Särkyneet. Bändi veti setin vahvalla osaamisella, mutta itse en vedolle syttynyt. Laulajalla on ihan makee ääni, mutta päällimmäiseksi itselle jäi tunne, että maailmassa on jotain väärin, kun Maukka ehtii rumpujen takaa laulaa taustoja.

Poriferian viimeisen vedon veti Tappajatomaatit. Hyvä veto ja hyvä päätös Poriferialle. Porukasta näytti vielä löytyvän mukavasti mehuja ja fiilis oli hyvä. Itsellä tosin korvat alkoivat setin puolivälissä muistuttamaan itsestään, ja jouduin vetäytymään kauemmas taakse kuuntelemaan settiä.

Kun keikat oli ohi, väsymys alkoi iskeä päälle pahasti. Nopeat viimeiset lätinät ja sitten pää tyynyyn.

Sunnuntaina oli edessä enää pahin. Onneksi juna lähti vasta kahden aikoihin. Keli oli myös armollinen matkustamiseen. Paluumatka menikin ennakko-odotukset päihittäen varsin kivuttomasti, fiilistellen, korvissa ensin Monos, sitten Shonen Knife soiden.

Poriferia on noussut itselle vuoden kärkitapahtumien joukkoon. Jälleen aivan mahtavat bileet. Ensi vuonna taatusti taas paikalla. Kiitokset bändeille, nautinnollisia vetoja! Kiitokset myös äänimiehelle, joka sai oivat saundit Monttuun. Isoin kiitos, Minna ja Ramses!

Krikettimaila

(Ramopunk-uutiset 26.5.15)