M!kan RamoPunk-SiVuT   Ramopunk-uutisia

  Vieraskirja

Ramopunkit keikoilla

Takaisin 1. Converse-kerhon etusivulle

 

 

1. Converse-kerho

Semifinaali, Helsinki, 11.12.04

Reissu Isoon kylään, Converseen

Kirjoittanut Iskuryhmän Pasi

"Semiin sisään astuessa tunsin tulevani kotiin. Kotona tosin oli nyt juhlat ja olin todella kutsu vieras."

Toisinaan sitä vaan ”aikuinenkin” ihminen odottaa jotain, kuin pieni lapsi. Olin jo aivan hervoton perjantai- iltana odotellessa lauantaita ja kerho-iltamaa. Sitä vaan laskee tunteja, minuutteja ja pullon korkkeja, että millon pääsis menemään. Yö oli levoton, mutta nukuin hetken ja taisin nähdä jopa untakin?

Puoli yhdeksän ylös ja tiesin sen tarkoittavan sitä, että kaveri on just hypänny junaan, johon meitsi hyppäis parin tunnin päästä. Tämä oli se päivä, jolloin varmasti saisin ottaa näkymättömästä kitara laukustani näkymättömän upean kitarani, joka on ilman kevyt, mutta niin heleästi soiva 1-2-3-4. Virittelin sitä hervottomana taustalla soiden Rehtorit ja Reba.

Olin Kouvolan asemalla jo hyvissä ajoin ja kävelin ja kiersin rinkiä, kuin kissa kuumaa puuroa. ”Juna Kuopiosta Helsinkiin saapuu raiteille yksi.” Tuntui hyvältä. Kaverikin tuli moikkaamaan asema pihalle ja eikun menoksi. Siinähän se ravintolavaunussa matka taittui taas kerran kuin itsestään. Lahti, Riihimäki, Tikkurila, PASIla ja perillä.

”Mitäs tehdään?” Siinä mietittiin, kun kello vasta 14.00 ja jalka jo vipattaa. Aseman vasta päätä löytyy Sportti-baari ja sinne muutamalle. Hyvää jutustelua ja aika vierii… Kello 16 taksi ja moikkaamaan yöpuun tarjoojaa. Siellä vielä heräiltiin eilisten pikkujoulujen päällisiä, mutta matka jatkuu syömään. Härkämuhennos oli loistava ja antoi ylitäyden olon. Jäi jotain syömättäkin mutta savolaiset ei jätä pulaan. Annoin loput, eli mursin ja jaoin leivän ja saatiin kaikki mahat täyteen. Matka jatkuu hivenen kiireessä. Kello oli yllättäin jo 19 ja Ilveksessä piti olla vartin yli. Vihdoin Ipassa ja ei sittenkään myöhässä.

 "Ilmaskitta viuhtoo jo ilmoja ja aloitan oman showni jossain sivummalla."

Ilvekseen astuin hiukka varovasti. Olin täysi härästä ja päästelin käsi suun edessä viimeiset röyhtäykset. Silmäni yritti tavoittaa Hannua ja levyjen mekkaa. Viimein huomasin Hannun ja iloiset tervehdykset ja tieto, että kaksi Iskuryhmän levyä on myyty, saivat mut eka kertaa härän jälkeen virnistämään... M!kan kanssa pikaiset turinat ja rummuttelua pöydän laitaan. Kitaralaukkuuni en vielä koskenut.

Pitäiskö mennä jo? Sanoi joku omasta pöydästä ja niin mentiin Semin eteen. ”Poltan tän röökin vielä.” Totesin, mutta tyydyin heittämään parin savun jälkeen pois, sillä Heko näkyi oven takaa hauska hattu päässä. Nyt Kerhoon!

Jos milloin muistan olleeni, niin pesismailalla päähän lyöty, kuin silloin. Semiin sisään astuessa tunsin tulevani kotiin. Kotona tosin oli nyt juhlat ja olin todella kutsu vieras. Varmasti kaikki paikalle tulleet ajattelivat samoin. Paikka oli koristeltu ilmapalloin ja Converse lippujen kera. Vielä ei paikalla ollut paljoa jengiä, mutta tiesin, että tää tosiaan rulaa. Pyörin kuin poranterä ja tyydyin ottamaan tuopillisen kerho boolia hanasta. Istumaan ja tunsin eläväni taas kerran... heh.

No sitä boolia alkoi mennä ja jengiä tuli ja meni. Paljon sellasta pientä sanan vaihtoo, mutta kaikilla oli hauskaa ja ei kerenny tarpeeksi yhden tyypin kaa kerrallaan jutskata. En edes nyt suoraan sanoen muista miten Converse käynnistyi. Syy ei boolin, vaan kai se adrenaliini taso oli niin korkeella taas kerran.

 

Muistaakseni Debbie aloitti. Tarkistakakoon muut! Kuitenkin biisit alkoivat vyöryä korviini ja otin hyvän paikan tuoppi kädessä hieman reunemmalta. Jengiä selvästi ujostutti eka bändi ja tietysti kun lavan kaunisti tosi "Blondie". Eteen ei uskaltauduttu, mutta Heko yritti vapauttaa tunnelmaa ja siinä myös onnistuen. En tietenkään aikaisemmin ollut kuulut bändiä. Onko joku muu?  Minusta vaan henk koht. on aina kolahtanut naissolistit, jotka vetää noin mieletöntä kamaa. Vain tuoppi kädessä enää pidätteli kitaraani. Haluaisin kuulla ja nähdä Debbietä uudelleenkin. Kai se nyt saakeli on mahdollista? Tennarin pohjaa kolkuttelin lattiaan jo sellaisella antaumuksella…Kaunis ääni ihmisellä!

 

Älkää kauheesti välittäkö tästä, mutta tosiaan mulle meni ohi missä järjestyksessä bändit ja esiintyjät esiintyi. Sen verran tohkeissani oli koko ajan! Eli ehkä uudelleen iltaa eri järjestyessä järjestäen… Ennen Debbietä otti iltaa vastaan Heko ja Kimmo. Siinä hauskat Etelän aurinko juomat käsissään. Olimme siis vielä kerran tervetulleita ja tunnelma oli tosi COOL. 

 "Fiilaten ja höyläten sai aivan uuden kuvan minun mieleeni."

En taaskaan muista oliko mitä seuraavaksi, mutta toistan itseäni, kuin IR-biisissä Ylpee…ou jee….. Taisin kuitenkin saada aimo annoksen oikeaakin kulttuuria. Suomen kaupungin teatteri esitti aivan huikean shown! Fiilaten ja höyläten sai aivan uuden kuvan minun mieleeni, vaikka ei Raulin versio huono ole koskaan ollut muutenkaan. Oli aivan uskomatonta miten tää jengi saatiin olemaan hiljaa teatteri esityksen ajan. Niin just, hiljaa! Heko muistutti ennen esitystä, että nyt näytellään ja ilman mikkejä. Antakaa siis kuulua lavalta… Toi juttu vaan tuntui aluksi ihan uskomattomalta, että ei. Sen verran oli paikalla jo hilpeää jopa voisin sanoa, että rokkaavaa yleisöä. Kaikki hiljeni.

Saimme nähdä todella hienoa teatteria, jonka rinnalla kalpenee melkein keväällä näkemäni Albert Speer ja Kari Heiskanen. Ja kaikki niin hiljaa, vain nauru kuuluu, mikä sai kaiken tuntumaan vielä paremmalta… Eräskin kaveri sanoi, että juoksi vessasta täynnä punk-raivoa, mutta huomasi, että nyt ei ole sen aika. Hiljeni siis seuraamaan upeaa esitystä. Vaikea uskoa miten saatiin se hiljaisuus Semiin sillä hetkellä. Hienoa. Me ymmärretään hyvän päälle.

 

Oliskohan tähän väliin tullut tarjolle sitten enemmän skandinaviaa? Mua harmittaa tosi paljon, kun en muista mitkä olivat bändin esiintyjien nimet. Mut ei sen väliä. Keikka julisteesta mikä seinälle heitettiin, niin voisin maksaa jopa hieman? Ramånes vetää muuten sellasta pätkää, että alta pois! Musta tuntuu, että ainakin Heko ja Joey on viettänyt aikaa ennenkin tollasissa varusteissa. Ainakin jätkät oli niin luonnollisen näköisiä ja ihan kuin kotonaan. Ska Vi…Miks näin huono ruottissa ja ei päässy mukaan laulamaan. Olin kuitenkin myyty, niin kuin noin 100 muutakin. Se vaan rokkas niin kybällä ja M!kan kaa olis huudettu Ramånesta takas, mutta kumpikaan ei muistanu sillä hetkellä mikä on ruottiks lisää? Ehkä viesti meni perille, mutta kohti seuraavaa.

"M!kan kaa olis huudettu Ramånesta takas, mutta kumpikaan ei muistanu sillä hetkellä mikä on ruottiks lisää?"

Rebaa odotellessa hiukka juotavaa ja mukavaa turinointia. Tuli siinä ostettu kerho paita ja pari levyäkin. Reban Tonin kaa heitin juttua ja sain kuulla jotain mikä melkein synkistää. Reba ehkä vetäs pillit pussiin ja olis viimenen keikka. En ymmärrä. Nimittäin Reba vetäs yhden parhaista keikoista jota olen kuullut bändiltä. Nyt vieläpä olin huomattavasti valmiimpi Retkeilemään V4-levyn jälkeen. Biisit rokkas ihan kybällä ja tempo oli just Retkibanaania. Kaikki hyvä vaan loppuu aina niin pirun nopeesti. 

Encoren vika Rokataan sai koko ilmakitaran suoraan sanoen iskemään tulta. Rokataan rokkaa, mutta jätkät veti sen niin. Joka sanoo, että tempo olis ollu perseestä, niin……..Se rokkas tosiaan. Mentiin tosiaankin kunnon temmolla! Kaikki Retkibanaanin biisit tuntui ja kuulosti tosi hyvältä.

Jään vaan miettimään että miksi? Ei bändi voi lopetella touhuja just siinä vaiheessa, kun kaikki toimii niin hyvin. Ehkä kyseessä olikin vitsi tai ainakin ikävä palauttaa bändin takaisin!

 

Nyt istumaan ja tulikohan siinä Duo esitystä ja vielä kerran teatteriakin. Leevi-maailmassa mentiin ainakin teatteri esityksessä. Halusin vaan hetken istua ja hörppiä juomiani. Mainittakoon vielä, jos ei mitään lavalla, niin menkääpä paikalliseen raflaan ja kuunnelkaa musaa. Rafla saa olla vaikka kuinka rock, muta harvoin näin Ramones-pitoista tausta musaa.

 "Mihin Kurki menet? Eteläänkö?"

Rehtorit lauteille ja alottelen hommaa tuoppi kädessä jossain takamailla. Tuoppi sivuun ja en enää pysty pidättelemään itseäni. Ilmaskitta viuhtoo jo ilmoja ja aloitan oman showni jossain sivummalla. Woimasointu noukkii minut ja pyytää pitämään selästä kiinni. Hannu raivaa tietä läpi heiluvan yleisön kohti lavan etu- osaa. Ok. Olisin kai itsekin pääsy, kun olen yhtä iso, kuin Hannu…HEH. Mieletön meno ja kaikki hitit. Sanattomaksi vetää. Hekoa katsellessa tulee aina mieleen, että onko toi jätkä tehny joskus ennenkin tuota? No se jää kai mulle ikuiseksi arvoitukseksi. Hitto, että mies osaa vetää ton siististi. 

Rotsi, Häiriköt- huppari ja alla vielä t-paita…Tunnen läkähtyväni. Olenko sittenkin liian paljon varustautunut? Tunnen kuinka hikitipat lentää rokatessa ja olen kuin uitettu koira taas kerran. 

Kurjen vika esiintyminen ja olen sitä mieltä taas kerran, että miksi? Universaalisesti olen sitä mieltä, että ei tollasia Ramoniaanisia solisteja ole! Ainut tyyppi, jonka kuulee oikeasti osaavan laulaa. Mihin Kurki menet? Eteläänkö? Toivottavasti sinusta kuullaan, mutta niin me vaan saatiin sut vielä kerran encoressakin ulos. Se oli loistavaa.

 

Mä en tiedä unohdinko nyt paljonkin kertoa tästä reissusta? Ei tätä voi kertoa. Hienoa oli tavata tyyppejä, jotka usein on jääneet nimiksi M!kan viekussa ym. Ihmisille pitää saada kasvot.

Vielä jatkettiin Seminkin jälkeen, mutta ilta oli musiikillisesti siellä jo arkea. Ei Greenday enää natsannu Ramånesin jälkeen. Ei. Terkut kaikille ja rokataan taas. Maanantai aamuna kaivoin farkkujen taskuja. Sieltä kolikoita ja Conversen rintanappi. Hymyilin taas!

PS. Ei kansainvälisyys loppunut kahteen kotimaiseen, vaan mulla oli aamulla paljon asiaa. Norjaksi toiletissa!

-Pasi-