M!ka RamoPunk-sivut
Ramopunkit Puustockissa 2003
POJAT
Perjantai 25.7. Festariklubi, Hotelli Juva
Miika-Poika Söderholm - Pojat
Perjantaina mä uskoin meihin
POJAT
Ramobändeistä ensimmäisenä oli vuorossa perjantain Puustock-klubilla Pojat. Vaikka Ne Luumäet-keikka on harvinaista herkkua, odotin juuri Poikien keikkaa silti kaikkein eniten. Osittain ehkä siksi, että se sattui ramobändeistä ensimmäiseksi, mutta myös siksi, että Poikien musan lisäksi diggaan klubitunnelmaakin paljon enemmän kuin varsinaista festarimeininkiä. Illan ensimmäinen esiintyjä, Jimi Pääkallon bändi Technicolour joutui tyytymään muutamaan katsojaan, mutta Poikien keikan lähestyessä alkoi yleisöä pakkautua lavan eteen kiitettävästi. Keikan alkua odotellessa oli huvittavaa katsella lattiaan lisääntyvän yleisön jalkoihin. Conversetiheys oli huippuluokkaa. Harvoin pääsee moista näkyä katselemaan!
Miika-Poika yllätti ilmestymällä lavalle salaperäinen Kimmo Liskomäki-paita päällään. Myöhemmin Miika kuoriutui Liskomäestä ja alta löytyi vielä Rehtorit-paitakin. Loppuvaiheessa Miika riisui vielä anteeksi pyydellen senkin ja esitteli vähän paljasta pintaa. Mutta se pintamuodista ja asiaan:
Pojat aloittivat keikan erittäin vahvalla biisinipulla Herra postimies, Koko kesä, Utajärven yöt ja Lemmikkihautuumaa, joka vei ainakin minut mennessään saman tien, tai viimeistään Koko kesä-biisin alkaessa. Ja loppu olikin sitten puhtaasti vain Poikien musaa ja utuisia mielentiloja, joita on vaikea mitenkään kovin järkevästi kuvailla. Ja mikäli yhtään ehdin ympäristöäni havainnoida, niin kävi kyllä hyvin monelle muullekin.
Seuraavana kuultiin nippu uuden levyn biisejä joissa lähdettiin liikkeelle Teinimeiningistä ja siirryttiin sitten 15 minuutin Puustock-törmäilyyn, joka on kuulemma tosi tarina(mutta kenestä?) ja päästettiin sitten itse Piru irti. Kaikki ramoihmiset ainakin tietävät, että Kellari on paha paikka, mutta ullakko on jotain vielä hirveämpää, suorastaa synkeää kuin metallimusiikki! Ullakolla on paha olla-biisin aikana olikin hauska leikkiä hetken heavymetallifania, näyttää sormilla pirunsarvi-merkkiä, miettiä synkeitä asioita ja yrittää olla (huonolla menestyksellä) oikein yrmyn ja julman näköinen... Viikatetta vapaasti lainaten, miksi murehtia menneestä, kun tulevassakin on niin paljon murehdittavaa... No onneksi Ramopunkissa on mukana kosolti huumoria, vaikka aihe olisi olevinaan synkkäkin. Mutta onneksi päästiin vielä Ullakolta poiskin ja suoraan klassikkotunnelmiin biiseillä Pala maata hautausmaalta, Veikkaat vaan, Siipi lonksuu niin ja Mari on förbi.
Siipi lonksuu niin-biisin lauloi ennakko-odotusten mukaan Joey Luumäki hienosti eläytyen ja ilmeisesti kaikki sanatkin menivät Joeylta oikein, vaikka ei sillä nyt mitään väliä olekaan. Myös Apu-Poika Heko heilui mukana lavalla, mutta pätkivä muistini ei suostu kertomaan minkä biisin aikana. Mielikuvia kyllä on, mutta sen verran epäselviä, ettei niitä kannata ottaa huomioon.
Punkkarin ja Kylätien tunnelmat olivat sanoitusten mukaan vähän vakavammat ja haikeammat ja niistä olikin sopivaa heittäytyä Synkkää kuolemaa-biisin niin sopimattoman synkkiin tunnelmiin, ettei sitä voi enää vakavasti ottaakaan! Synkkää kuolemaa ja varsinaisen keikan viimeinen biisi, Mä uskon meihin toivat keikan loppuun hienon ja vauhdikkaan lopun.
Mä uskon meihin nosti fiiliksen yleisön joukossa kattoon ja niin taisi olla lavallakin. Tuli oikeasti sellainen olo! Enkä varmuudella ollut ainoa... Vahvoissa Mä-uskon-meihin-fiiliksissä tapahtumat lavalla jäivät vähän hämärän peittoon. Ylimääräistä porukkaa siellä joka tapauksessa taisi olla, kuten biisin henkeen hienosti sopiikin...
Encoressa kuultiin uuden kesä-ep:n leppoisa kesäinen nimibiisi Santaa. Pitempikin encore olisi maistunut, sillä jäin kaipaamaan ainakin Pasi Virtasta (ja vähintään kymmentä muuta biisiä), mutta aika ei enempään riittänyt. Keikka vain loppui aivan liian lyhyeen, niin kuin Poikien keikat aina.
Kaiken kaikkiaan keikka oli kyllä aivan loistava ja tuohon päälle voisi lisätä vielä muutaman superlatiivin, mutten kehtaa... Sellaista soittamisen iloa oli minun mielestä ilmassa, että epäilemättä myös bändillä lavalla oikeasti hauskaa. Keikan jälkeen oli niin tyytyväinen olo, ettei illan muut bändit enää jaksaneet tosissaan innostaa, vaikka vähän näennäisesti yritinkin. Hauskempaa oli pysytellä Poikien biisien tuomissa iloisissa tunnelmissa. Jossain takaraivossa piileksi tosin jo keikalla kuullun Kylätien haikeus, kun keikka oli jo ohi. Hyvien, itselleni tärkeiden keikkojen fiiliksistä kun on niin haikea luopua... Nyt tätä kirjoittaessa jo stressaa milloin pääsen seuraavalle Poikien keikalle...
M!ka
Poikien biisilista:
Herra postimies
Koko kesä
Utajärven yöt
Lemmikkihautuumaa
Teinimeininkiä
15 minuuttia
Piru irti
Ullakolla on paha olla
ala maata hautausmaalta
Veikkaat vaan
Siipi lonksuu niin
Mari on förbi
Punkkari
Kylätie
Synkkää kuolemaa
Mä uskon meihin
Encore:
Santaa