www.ramopunk.com     Ramopunk-uutisia

 Ramopunkit keikoilla

The Outsiders (kuva: Joey Luumäki)

"Kapina elää! Sen voi todeta perjantaina Vastavirta-klubin Elämä On Punk -tapahtumassa, jossa viilettävät kiivaasti Pojat, The Loose sekä Ramonesin It's Alive -albumin päräyttävä The Outsiders."

Tamperelainen 4.6.08

Hyppää tästä haluamaasi kohtaan tai selaa kaikki läpi vierittämällä sivua alaspäin...

Sisällysluettelo:

Keikkaraportteja:

Nalieny: Eka kerta

Jeke: Elämä on... Punk

Hartza: Tampere-Hollolla Express

Artistien kommentteja

Mukana Loosen Tuomo ja Pojat yhtyeen Miika, sekä Outsidersin Tuuska Jayda  ja Makkis.

Keikkajärjestäjän kommentit

Ensimmäistä kertaa keikkajärjestäjänä toiminut Riina kommentoi.

Näin soiteltiin

Kaikkien bändien biisilistat.

(Kuva: Hartza).

"Hieno ilta, hieno ohjelma. Meinas vanhallakin jo dementia unohtua."

Joey Luumäki

Nalieny:

Eka kerta

Jännitti aika perkeleesti. Vähään aikaan en edes tienny pääsisinkö paikalle. No eikun suostutellaan sisko mukaan ja se vielä sai kaverinsa mukaan: "Sä kuitenkin hypit siellä lavan edessä, niin kiva että mullakin on seuraa". Joo voipi olla ...joo niin siinä kävikin. Muuten päivä oli melko hanurista, ensin yö töissä, sitten hammaslääkäriin, eli puoli naamaa puuduksissa ja leuka sijoiltaan. Ja sitten sikeässä unessa pitkälle iltapäivään, lohkesipa vielä toinen hammas ja lisäksi semmoinen sopiva normivitutus. Mutta eikun ramo-paita päälle ja let's mennään.

Paikalle tultaessa silmään pisti Joey Luumäki, Kaide Luumäki, Rauman Kimmo ja muuta kuvista tuttua jengiä, sekä paljon tennareita. Juu, tunsin olevani hyvin kujalla kaikesta. The Loosea odotellessa kai lähinnä vaan katselin pöllönä ympärilleni. Kuitenkin, kun The Loose alkoi soittaa, ei sitä kovin kauaa istuviltaan voinut katsoa. Perse ylös tuolista ja varovaista heilumista. Jalka kyllä oli tahdissa mukana niin, että pohje oli hapoilla hyvin nopeasti. Eli tykkäsin kovasti. Todella hyvä meisinki. Ainoa kysymys, joka tässä herää, on että, miksi minä idiootti en aikaisemmin ole keikalle mennyt vaikka se olisi ollut mahdollista? Tyyyyhmä. Mutta onneksi sentään nyt. Törmäillään Kalakukkocityssä.

Pojat (kuvat: Ilpo)

Tämän jälkeen soodaveden litkimistä, seiniin tutustumista, vähän odottamista. Takaisin lavan eteen ja Pojat. Oli biisejä, joita en tiennyt ja oli nekin, joiden kuulemista livenä tässä on muutaman vuosi odotettu. Unohtui sanat välillä Miikaltakin, mutta ikään kuin nyt mikään olisi haitannu mitenkään mitään tai ketään. Tunnelma oli tähtien tasolla ja järki about yhtä kaukana. Nyt iski taas se salaperäinen sanojen puute? Pitäis varmaan löytää joku kurssi ?Miten kuvailet keikkoja ja fiiliksiä?. Yeeeeeah oli vaan parhautta. Hieno meininki jengillä, sekä yleisössä, että lavalla. Ilmassa heilua nyrkkiä ja kameraa, pääsinpä edustaan itsekin. Äänihuuleni ja keuhkoni varmaan vihaa mua, sen verran saivat rääkkiä. Haukkarikin sai treeniä siitä huitomisesta. Kyllä olis ihminen huippukunnossa jos tuollaista pääsis harrastamaan pari kertaa viikossa. Pala maata hautausmaalta toi jännän fiiliksen. Se oli ensimmäinen biisi, jonka Pojilta joskus kuulin. Se vei mennessään, ja toi tähän. Samoin Eka kerta, Siipi lonksuu niin, jonka Joey veti hienosti, Saatanan Sheena, Mari on förbi, Mä uskon meihin, Lemmikkihautuumaa. Aika turhaa edes mainita nimeltä joitain biisejä. Parhaita kaikki muutkin. Aivan kaikki. Jokainen. Tätä lisää. Viimeistään syksyllä ...ja se ottaa turpaansa joka laittaa työvuorot huonosti tai muuten estää pääsyn paikalle.

Ikävä kyllä lähtö koitti ennen The Outsidersia. Vähän nakertaa, mutta minkäs teet. Kivaa oli kuitenkin. Ikimuistoinen eka kerta. Toivottavasti ensi kerralla ehtii tutustua ihmisiin enemmänkin. Kiitos Riina, Pojat, The Loose, Hartza ja kaikki.

Nalieny

Nalieny eka kertaa ramopunk-bileissä (kuva: Hartza).

Jeke:

Elämä on… PUNK!

Järjestyksessään toinen Elämä on punk – tapahtuma järjestettiin poikkeuksellisesti Kuopion sijaan Tampereen Vastavirralla 6.6.2008. Taktisista syistä tapahtuma ei alkanut vielä kuudelta, vaan maltettiin odotella seiskaan. Näin vältyttiin asettumasta alttiiksi ylivoimaisen vastustajan taikavoimille. Näiden M!ka Vesterisen ideapankista lähtöisin olevien tapahtumien päätarkoitus on aktivoida Kuopion rock-elämää, mutta Suvannon Riina lähes kaiken kokeneena rokkibeibenä sai etuoikeuden lainata tapahtumaa myös Tampereelle, syntymäpäiviään juhlistamaan.  

Riina juhli synttäreitä punkin tahdissa (kuva: Hartza).

Tapahtuma alkoi jo seitsemän aikaan, kun synttäreitään juhlineen Riinan paikalle kutsumat ystävät alkoivat tippua Vastavirtaan. Riina oli järjestänyt paikalle seisovan pöydän, josta löytyi erilaisia piiraita, kahdenlaistakin salaattia, puna- ja valkoviiniä sekä boolia. Päivänsankarin panostus yllätystarjoiluineen sulatti sydämet ja lämminhenkinen perhetapahtuma eteni murkinoiden ja mukavia rupatellen. Ramoprinsessana sädehtinyt Riina sai ystäväjoukolta varsin mukavansuuruisen lahjakortin Stockmannille tapahtumaa shoppailupäivää varten, sekä muhkean kukkapuskan silmiensä iloksi. Ramokansan suurlähettiläänä toimi Ilpo, joka sai kunnian luovuttaa keräyksen tuoton ikiteinille ja rutistaa Riinaa myös poissaolijoiden puolesta.

The Loose (kuva: Jeke).

Illan musiikillisen tarjoilun aloitti kuopiolaisten nuorten sällien The Loose. Näille jätkille toivoisin myös laajempaa kuulijakuntaa. Poitsut parantavat koko ajan ja homma toimii mainiosti livenä. Piiseissä on melodiaa ja selkeä juttu. Kipaleiden nimiä en vielä valitettavasti muista, mutta se lavameininki, jonka ennätin haastiksien ohessa kokea, oli ilo silmille. Kuopiossa ensimmäisessä Elämä on Punk -tapahtumassa oma kuulemiseni rajoittui soundcheckiin, josta pidin. Vastavirralla pääsin kuulemaan tsekkauksen lisäksi jo itse vetoakin ja tykkäsin todella. Toivottavasti intti ei pilaa jätkien hyvin alkanutta juttua. Loma-anomukset heti vaan vetämään ja keikoilla tavataan.

Selitys, miksi en nähnyt koko Loosen settiä, on mielestäni maailman pätevin. Istuimme Pojat -yhtyeen keulakuvan, Miika Söderholmin kanssa Vastavirran terassilla pienellä juttutuokiolla. Miikalle kiitos ja iso käsi! Oli upeaa tutustua yhteen suurista. Olipa joku tarkkasilmäinen ja nopeakätinen ramopaparazzi päässyt hiippailemaan jopa kuvausetäisyydelle. Sittenhän sitä voikin koko rock-juoruja rakastavalle maailmalle julistaa, kuinka muovimukeja kopsuttelemalla tarinat tallentuvat. Heh hee. Onnittelut ajoituksesta vaan tuolle huivipäiselle kuvaajalupaukselle, joka pitää rautateistä yli kaiken.

Loosen jälkeisen rupattelutuokion jälkeen lavalle hyppäsivätkin Pojat, joka on ollut päivänsankarille tärkeä bändi hänen herätyksestään saakka.

Kaide ja rummut (kuva: Joey Luumäki).

Pojissa on aina soittanut taitavia soittajia. Tämän päivän Poikien kokoonpanoluettelo jo kertoo mistä on kyse: Miika kitara ja laulu, Sami basso ja laulu sekä Kaide rummut, edustaa äärimmäistä osaamista yhdistettynä rautaiseen rutiiniin. Tässä tapauksessa rutiini ei tarkoita elähtänyttä veteraanijoukkoa lämmittelemässä vanhoja hittejään. Keikkaseitti on koottu monipuoliseksi. Ensin huikea hitti takavuosilta ja heti perään uudempaa, vielä levyttämätöntä materiaalia. Mikko lähtee Kaliforniaan soi vieläkin päässä. Poikien loistavasta piisimateriaalista saisi vaikka kuinka monta toimivaa settiä ja onkin varmasti vaikea valita, mitä keikkaillan setistä joutuu aikapulan vuoksi pois jättämään. Kylätie muisteli menneitä, Pasi Virtanen innosti yleisön hoilaamaan mukana ja Punkkari hullaannutti porukan pomppimaan hullun lailla. Välillä Joey Luumäki kävi mukana lauteilla, laulamassa Siipi lonksuu niin - slovarin ja tunnelma sen kuin tiivistyi. Yhtye muisti onnitella välillä päivänsankariakin. Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta ainakin minun muistaakseni kappale RUK, omistettiin Riinalle. Tässä kohdassa yleisön joukosta kuului hilpeitä hörähdyksiä kappalevalinnan johdosta. Itse näkisin, että kyseessä oli tietenkin ramo-koodi, jossa RUK oli tiivistelmä lauseesta: Riinan Uskomattomat Kokkaukset (RUK), sinne mentiin jonoon joo. Näin se menee. Pitää osata ramokieltä. Ne piirakat olivat oikein hyviä!

Joey Luumäki Poikien vieraana laulamassa Siipi lonksuu niin (kuvat: Hartza).

Viimeisenä kuultua kappaletta ennen Miika virnisti ja totesi: ”Aika hyvä meininki!” Samassa kajahti kansallislaulu Mä uskon meihin soimaan ja nyrkkimeri aaltoili ansaitusti. Nuo ovat niitä hetkiä, jolloin joka sydän sykkii samaan tahtiin.

Illan päätösesiintyjänä oli The Outsiders Plays It’s Alive. Bändi soittaa maailman parhaan live-levyn välispiikkeineen alusta loppuun. Pääsin ensimmäistä kertaa kuulemaan kyseisen projektin vedon ja kuulisin mielelläni saman uudelleen ja uudelleen. Bändi suoriutuu haasteesta hyvin ja Tuuska Joeyn paikalla eläytyy täysillä joka sekuntiin. Välillä kitaran kielen katkeaminen toi pienen poikkeuksen alkuperäiseen käsikirjoitukseen, mutta sehän on rokkenrollia. Suit sait sukkelaan meno jatkoi entiseen malliin ja kansa hyllyi mukana.

Jossakin vaiheessa, kun meininki oli aivan kauhean hauskaa, Pohjanmaan kasvatit Jii ja Hoo kohkasivat rinta rinnan ja vaikka miten päin. Jossain vaiheessa kumarruin huutamaan jotain kommentoitavaa Hoon korvaan. Hän pomppasi juuri silloin hurjaan hyppy-pyppy-pogoloikkaan. Silloin jysähti ja näin Pikku Karhun sekä Otavan, hoippuessani polvet vetelinä parin sekunnin ajan. Hoon olkapää oli kajahtanut leukaperiini, kielen jäädessä hampaiden väliin. No, sitten veret suusta räin ja jatkoin eteenpäin. Seuraavana päivänä ihmettelin, kun kieli oli kipeä. Ramotessa roiskuu, välillä verikin.

Koska kyseessä on varsinainen ramo-hittiputki, on yksittäisiä hetkiä vaikea nostaa muiden yläpuolelle. Toki Sheenan energia ja Surfin Birdin välipapatukset ovat yleviä hetkiä ja tämän myös aisti Tuuskan lavahabituksesta. Pinheadista lukien alkoi väki lavalla lisääntyä.

Ramonesin keikkalegendoihin kuului Gabba Gabba Hey – kyltin saapuminen Pinheadin kanssa lavalle. Elämä on punkissa noina neulapäinä saivat kunnian esiintyä ramopunkin legenda Joey Luumäki, Hollolan Hurja-Hartza, Converse-veteraani Ilpo, levymoguli Hannu W ja öh, tuota, meikäläinen. Kiitos ja anteeks! Kyllä se oli elämys isolla eellä. Kun 29 vuotta sitten rakastuin It’s Aliveen, en olisi kuuna päivänä uskonut heiluttelevani jonain päivänä tuota kuuluisaa hokemaa rokkiyleisölle. Taas se nähtiin: kaikki on mahdollista.

Paikalle oli saapunut 90 katsojaa. Vaikka kyseessä oli ihan mukava yleisömäärä paikan koon huomioiden, jäin itse kaipaamaan lisäksi vielä yhtä satunnaista ohikulkijaa, joka olisi poikennut paikalle. 91 olisi ollut juuri sopiva väkimäärä, sillä täytyy muistaa, että kulujakin keikkajärjestelyistä syntyy. Olihan se myös Sergei Fedorovin pelinumero Detroit Red Wingsissa. Oli hienoa, että joukkoon oli saatu mukaan myös nuorta energiaa. Toivottavasti Nalienykin piti kokemastaan ja kerää kaikki kaverinsa seuraavalle keikalle mukaan ja saadaan juniorityö siten täyteen laukkaan.

Hauskan päivän ilta vaihtui viimein yöksi ja kokemuksia lähdettiin kertaamaan keskustaan. Aamuauringon jo kerätessä voimiaan lähtivät ramoväen junadiggarit vielä kokeilemaan onneaan rautatieverkostossa. Hartzalla tärppäsi ja hän onnistui kuin onnistuikin nukahtamaan juuri ennen Lahtea ja pääsi näin piipahtamaan myös Kouvolassa. Paluumatkalla hän oli lähellä onnistua toistamiseen, mutta pahaksi onnekseen joku herätti hänet juuri, kun silmät olivat lupsahtamassa uudestaan kiinni lähellä kotiasemaa. Näin tuo surffailu rautateillä ei saanut tällä kertaa enempää jatkoa. Näitä "Mies, joka rakastaa rautateitä" – tapauksia löytyy porukastamme muitakin. Nämä veijarit ovat varmaan Riihimäen ratapihalla aivan pähkinöinä, kun raiteita on rinnakkain futiskentän leveydeltä. VR kiittää tästä jalosta harrastuksesta ja myöntää teille oikeuden käyttää konnarin lakkia keikoilla!

Lämpimät kiitokseni illan emännälle, syndetypy Riinalle. Läsnäolijat saivat yhdessä aikaan ajoittain jopa hurmoshenkisen tapahtuman ja Vastavirta todisti taas kerran olevansa rock. Kiitos Tampere, nähdään Kuopio!

Jeke

Hartza:

Tampere-Hollola Express  

...eli Hartzan kokemuksia koti-Suomen matkailusta kesäaikaan

Vastavirtaan

Hyvät bileet oli tiedossa Vastavirta-klubills Riinan järjestäminä (ok, M!ka, saat taustapiruilusta yhden pisteen) ja syntymäpäivätkin siinä hyvän musiikin oheistuotteena tarjolla.

Lähtöpäivän aamuna tuli negatiivisia uutisia koskien kuski- & autopolitiikkaa. Meinas iskee paniikkia ja melkein koliikkiakin päälle oikein kunnolla, ja tuskanhien ainakin pukkas moisesta helteestä johtuen. Pähkättyä aikani, päätin lähteä paikalle, vaikka paluukyydistä ei ollut mitään havaintoa. Kyllä sieltä ny aina jollain poies pääsee, ei se Manse niin korvessa sentään ole.

Hien täyttämä bussimatka Lahesta Manseen (no, siellähän olikin samaan aikaan Sauna), ja kohti Vastavirtaa. Mietin Pulterin (baari, ei sarjakuva) pysäkiltä pelipaikalle kävellessäni, että noinkohan mut kivitetään, kun olin ilmastollisista syistä jättänyt vielä nahkarotsin ja farkutkin kotiin. Caprisortsit Ramones-futispaidalla varustettuna oli rohkea asuvalintani, vaikka kutsussa ei naamiaisista mitään mainittukaan. Pelikengät sentään oli oikeasta pukuhuoneesta nyysitty, toisin kuin Minna E:llä, joka oli erehtynyt urheilutalon ja muotitalon välillä ja hakenut väärät luistimet jalkaan. Noh, kuulemma vikan kerran, Nykistä kun saa kuulemma halvalla oikeita kenkiä.

Pelkoni oli turha, vaikka sanansäilä lensikin muutaman kerran. Sivalsi S/M-henkisesti pari kertaa oikein nasevasti, mutta muutaman drinksun jälkeen sekin polte viileni.

Alkuun tuttujen näkemistä ja Riinan erittäin makoisista synttäriaterioista nauttimista, kiitos! Oli erittäin hyvät kestit, vaikka hieman viimetippaan tulinkin keskikentälle hyörimään. Puolustus ei kuitenkaan vuotanut. Hauskaa turinointia itse kunkin kanssa, sekä ihmettelyä levymoguli Mannen rahavaroista, kun Juvalta kaarretaan taxilla reteesti pihaan vaan. Toisaalta, kuten myöhemmin selvisi, on tuo matkailu aikaa vievää puuhaa meillä molemmilla, joten kyytivalinta lienee ollut tällä kertaa Mannella oikea. Ainakin nyt pitäisi ehtiä Puustockiinkin ajoissa. Kimmon ja Hannun kanssa meni pasmat sekaisin, kun käsikirjoituksemme kusi. Ilmankos mun ei tarvinnut vessassa useasti käydäkään.

Joey Luumäki: "Yritin saada edustavan kuvan siitä Loosen maailman isoimmasta kitarasta, mutta en oikein onnistunut" (kuva: Joey Luumäki).

The Loose

Het kymmenen jälkeen alkoi itselleni uusi tuttavuus, kuopijjolainen Loose soittelemaan. Loistavan ensivaikutelman tekivätkin! Mahtimenoa (ei Manua), eivätkä pojat (ei siis Pojat) yhtään kumarrelleet ekaa (tai Ekaa Kertaa) Tampereen keikkaansa (eikä varsinkaan Keikkaa, hän ei ollut paikalla). Varhainen Flippin’ Beans (ei Pippin’ Jeans) tuli mieleeni, josta ainakin Teemu (ei siis Skinnari vaan IR, mutta ei infrared vaan Iskuryhmä) oli jopa samaa mieltä kanssani. Ehdottomasti nähtävä tämä bändi uudestaan!

Häröilyä, häröilyä, sekä kyyti uupui edelleenkin. Tosin, yöpaikkatarjouksia tuli lähes kaikilta kulmakunnan (ei kuitenkaan Kulmakunnan eli Itä-Turun ja Kaarinan paikallislehdeltä) tutuilta. Ehkä Hotelli Popedakin ois ollu turvallisempi, ainakin Tupin & Minna E:n mukaan. Tomallekin ois päässy vain pienen kävelymatkan päähän Lahdesta, mutta Pälkäne jäi nyt väliin, kun ää:n pisteet hukkuivat ja luulinkin kyseessä olevan Morgan Kane eikä Pal Kane. Ei uskaltanut ei.

Pojat (kuva: Joey Luumäki).

Pojat

Sitten olikin parin vuoden tauon jälkeen se aito ja oikea Pojat lauteilla. Hittiä hitin perään (mutta ei hintin), kurkkua kuivasi, kun ei malttanu hakea juomaa (siis mun kurkkua, ei avomaan-) ja hirveetä pogousta. Jopa niin hurjaa, että melkein koko Pirkanmaan sairaankuljetuskalusto (mutta ei hammaskalusto) piti hälyyttää paikalle (ei Grotenfeldtin Kalle). Oululainen opettaja kun luuli, että Vaakon Nakki sijaitsee olkapäässäni, solisluussa tarkemmin sanottuna, ja yritti puraista ison palasen pahimpaan nälkäänsä (ei siis känsä). Eihän siitä muuta koitunut kuin hammastenkiristystä (vaikkeivat kaiketi löystynytkään) ja leukaluun (kyllä, juuri se Pahan Uskonnon biisi) narinaa, sekä komea reikärivistö Jeken kieleen. Toisaalta, nyt sulla on valmis rei’itys kartioniiteille. Muilla niittivyö, sulla niittikieli. Anteeksi. Tosin, en voinut nähdä taakseni, kun en kunnolla näe edes eteeni. Kypärät ja muut suojukset ehdottomasti pakollisiksi varusteiksi ramoiluun. Pysyis Pasillakin (siis IR- mutta ei tälläkään kertaa infrapuna) terveys kunnossa paremmin keikkailua varten. Mutta tämä ei tähän kuulu kun Pasi (kts ed, mutta ei ED-juoma, ei edes Ed-hevonen) ei bileisiin saapunut.

(Kuva: Ilpo).

Niin, Pojat rokkasi täysillä, uusi biisikin kuultiin Bo Diddleylle omistettuna (RIP). Miikallakin oli niin kova meno, että meinasi vauhdin hurmassa sanoituksetkin jäädä kurveihin. Onneksi oli ainakin Riina eturivissä antamassa vinkkiä solistillemme (ei siis solisluulle, sehän vaurioitui jo Jeken iskusta), kuinka ne sanat oikein menevät. Ja eihän ne itse asiassa minnekään menneet, kyllä ne mun korviini jäivät. Eturivissä oli meidän vanhojen partojen (vaikkei yhtään parrakasta tainnut koko baarissa ollakaan, Mannen lisäksi siis) lisäksi myös uusi kasvo näissä piireissä. Hienoa Essi (eli Nalieny, mutta ei Alien I, II III tai edes IV), jatkossakin bileisiin mukaan. Ja kaikki kaveritkin messiin (ei kuitenkaan ravintola Messiin), joukossa (ei Skinnari eikä edes Aholakaan) on aina mukavampaa. Ennen keikkaa tuli jo lyötyä lukkoon (hyvä Rauma!) Poikien Miikan, Kaiden ja Samin kanssa syksyn Torvi-keikka (ei torvisektio, se on ihan eriasia). Teretulemast vaan kaikki (ja Kaikka), tarkempaa päivämäärää löytyy M!kan keikkakalenterista tai Keikan keikkakalenterista (vai keikan Keikkakalenterista?).  Kävipä pääkaupunkiseudun hallitseva limbomestari Joey Luumäkikin lavalla saamassa siipeensä (Jeke, näitkö siis kanansiipiä joka puolella?). 

Aivan älyvapaata häröilyä (ei Klaus Häröä, onneksi) odottaessa illan viimeistä keikkaa (ja Jyväskylälle kerran hei!). Juomatankkausta niin että näköä rupesi haittaamaan kunnolla…

Gabba gabba hey -kyltti villitsi yleisöä (kuvat: Hartza ja Ilpo).

The Outsiders

The Outsiders plays Ramones’ It’Alive. Mitä tuohon lisäämään. Settilista oli mahtava, kuten aina. Ja oikeaoppisesti oli paikalla myös ”Gabba Gabba Hey”-kylttikin, jota itsekin heiluttelin lavalla. Anteeks, ihan oikeesti. En tee toiste (ei Tiia Loiste). Innostuivat onneksi muutkin siihen hölmöilyyn. Mitähän sitä äitikin sanoisi, jos tietäisi poikansa tällä iällä heiluvan soittajapoikien seassa heiluttelemalla kylttiä, jonka tekstissä ei ole mitään järkevää. Anteeksi myös äiti (ei Teresa). Ja Hannun, Hallun, Jeken ja Ilponkin äidit. Parannamme tapamme (ei tapaksemme, ei oo nälkä).

Vastavirralta kohti jatkopaikka Sputnikia. Paniikki! Poliisi! Palokunta! Mun Spude on varastettu! Joku yrittää kusettaa ihmisiä jollain semi-Sedulalta näyttävällä uudella paikalla, jolla on vain sama nimi. Apuuu-va! Minne sitä nyt jatkoille, ei tuonne Spudeen enää. Kiitos. Ja RIP oikea Sputnik (ei se neuvostoliittolainen hökötys, vaan Keskustorin baari). Sieltä syömään kebabia. Jeke ei ollu siellä, kummallista.

Hartzan harharetket

Sitten alkokin tämä legendaarinen kotiinpalumatkani… Teemun (siis jo aiemmin mainittu, mutta ei vieläkään Skinnari) kanssa lähdimme kohti 4.40 junaa. Jo asemalle saapuessamme olisi pitäny ymmärtää kääntyä takasin. Ei meinaan lähtökohdatkaan olleet kovin suosiolliset. Havaittuamme aseman ovien olevan kiinni, niin kaksi järkevää hemmoa puol viis aamulla toteevat, et kiipeillään raiteille ja mennään toista kautta. Jeejee! Onneks ei tullu toista junaa samaan aikaan, alle oltais jääty. Konnarikin kettuili oikealle laiturille päästyämme, että mitä hittoa juoksemme raiteilla. Meillä oli kuulemma näkö päällä emmekä ymmärtäneet oikeita kulkureittejä. Missä? Laittakaa junillekin pysäkki Hämeenkadulle niin osaa kyytiin!

Noh, junalla kohti etelää kahvin voimalla. Teemu nukahti siitä huolimatta ravintolavaunuun. Minä siirryn Riihimäellä oikealle laiturille ja oikeaan junaan vain vartissa. Seuraava muistikuva onkin jo Lahen jälkeen. Kele, piti jäädä siinä pois. Häiriköt minkä teitte, kuuntelin meinaan mp3-soittimella Ratkaisua täysillä etten nukahtaisi. Ja niin kuitenkin kävi. Polttaisko nyt kaikki levyt? Konnarin ystävällisellä opastuksella sain selville, että Kouvolaan käy tiemme, ja sieltä lähtee seuraava juna Lahteen vasta puolentoista tunnin odottelun jälkeen. Kääk! Kouvolan kauniilla asemalla saman tien sinisin valoin (Maailman sinisin taivas!) varusteltuun vessaan, juomaan olutta tietenkin. Nukahdin sinne, mutta onneksi heräsin ajoissa. Junaan ja kohti Lahtea. En muista matkasta mitään koska nukuin. Onneksi oli sama konnari takaskin päin, joka herätteli juuri ennen Lahen asemaa, että vieläkö haluan Lahteen vai mennäänkö taas Riihimäelle.. Ehkä kuitenkin kotiin. Kello repi jo yhdeksää… Hypättyäni junasta pois, totesin että säästänpähän ylimääräisen matkusteluni takia syntyneiden matkakustannusten takia taksikuluissa, ja odotan 40min paikallisbussia. Missäpäs sitä muuallakaan odottelemaan kuin legendaarisessa Tirrassa. Virheliike. Meinasin sammahtaa sinnekin, mutta juoman nautittuani, olo oli tosi fresh.

Paikkuriin hypättyäni päätin taas katsoa kotimaisia elokuvia. Heräsin 20min liian myöhään eli olimme matkalla takaisin Lahteen. Eikun bussista ulos, pieni odottelu Keskussairaalan pysäkillä ja taas uusi startti. Ja nukahdus. Onneksi joku vanhempi naisihminen koputteli Jeken puremaan olkapäähäni ja kyseli ettenkös mä ollu matkalla tälle pysäkille. Ekaks vilasin ikkunasta ulos, sanoin että en ja silmät kiinni. Samassa tajuntaani hiipi tietoisuu,s että en ollut matkalla tuolle pysäkille, vaan aikaisemmalle! Taas ohi! Äkkiä ulos autosta ja pieni kävely kotiin. Voitto! Olen Valentin Konostakin kovempi, en keskeyttänyt vaikka pahaa teki!

Kesäinen aamu Suomessa on kaunis. Suosittelen muillekin! Ja ilman Riinaa en olisi tätäkään ihanuutta saanut kokea! Kiitos Riina, olet ihqu! Sä niin aina ajattelet nätisti, et kavereilla ois mukavammat oltavat. Sä oot näköjään aika queen juhlien järjestämisessä. Olen bileet velkaa, eli syksyllä Lahteen! Ja ota naskalit mukaan, silloin on jo liukasta.

Leena – vaikket ollutkaan paikalla, niin saisinkohan mä jo kustannussopimusta mun toilailuista? Ainakin Iijoen mittainen sarja syntyisi näillä näytöillä ja tarinoilla.

Hartza

Artistien kommentteja

Tuomo, The Loose (kuva: Hartza).

The Loose

6.6. pakattiin soittopelit autoon ja otettiin suunta kohti Tamperetta ja Vastavirta-Klubia. Paikalle saavuttiin seitsemän aikoihin ja eikun kamat lavalle ja soundcheckiä paahtamaan. Lavasoundit olivat, jos ei parhaat, niin ainakin lähelle parhaat ikinä meidän keikoilla. Ilmeisesti kuulosti ihan hyvältä myös salin puolelle. 

Keikka meni mukavasti ja yleisö oli vauhdissa jo alkuillasta vähäisistä promillemääristä huolimatta. Oli sinne muutama paikallinen Social Distortion -diggarikin löytänyt tiensä. Ainakin SD-coverit tuntui uppoavan.

The Loosen jälkeen lavan valtasi Pojat-yhtye, joka soitti mahtavan keikan. Itse en ollut Poikien tuotantoon kovin hyvin tutustunut tätä aiemmin, mutta tunnistin kuitenkin muutaman biisin. Hyvin potki.

Ennen viimeistä keikkaa ehti vielä tutustua Vastavirran houkuttelevaan drinkkilistaan, mutta kohta lavalta alkoi pauhaamaan Rockaway Beach ja oli pakko siirtyä lähemmäs kuuntelemaan. The Outsiders antoi loistavalle illalle arvoisensa päätöksen ja kotimatkakin meni vielä fiilistellessä.

Kiitokset kaikille mukana olleille! Elämä oli erittäin punk!

Tuomo (The Loose)

Miika, Pojat (kuvat: Hartza).

Pojat

Oli ihan järjettömän kova meininki. Riina oli tietysti päivän sankari ja on se hyvä että edes joku muistaa miten Mä uskon meihin sanat menee! Melkein kaikki muutkin tutut oli paikalla muutamaa kuopiolaista lukuun ottamatta. Mannen kanssa oli ystävällinen rupattelu: "Sä näytät vanhalta ja lihavalta"! "Niin sinäkin!" Terveisiä vaan sinne. Keikka-arvio: Muut bändit veti hyvin ja niin vedettiin mekin. Yleisö bogos ja dokas kiitettävästi mutta siivohkosti.

Miika (Pojat)

The Outsiders (kuva: Hartza).

The Outsiders

On se vaan kiitollista saada soittaa maailman parasta live-settiä. Jengi tuntee jokaisen biisin ja laulaa mukana välillä jopa PA:n volyymin ylittäen. Eli kiitos kuuluu yleisölle, te teette tästä hommasta tekemisen arvoista! "I'd like to wish a very happy birthday to Riina! After five years in the institution, now I Wanna be a Good Boy!" - Aina einvoi olla yhtä uskollinen välispiikeissä. Kiitos siis Riinalle ja M!kalle mahdollisuudesta päästä mukaan näin loistaviin kinkereihin. Hikikin tuli ja taas kerran oli vaikeuksia saada rotsia pois päältä keikan jälkeen. Gabba Gabba Hey!

Tuuska /"Joey" (The Outsiders)

Olipahan kirjaimellisesti kuuma keikka! Mutta todella hauskaa taas, ainoastaan pelleily kitara(hihna)n kanssa. Meinasi alkupuoliskolla v-tuttaa. Kiitos Joey Luumäelle jeesistä hihnan kanssa! Mutta siitäpä meininki sitten parani, kun sai soittimen vaihdettua. Kiitoksia synttärisankarille kutsusta, ja muille soittajaporukoille myöskin! Ja erinomaiselle yleisölle kanssa

Jayda / "Johnny" (The Outsiders)

Kivat kinkerit! Hyvä musa! Hieno yleisö! Viehättävä synttärisankariemäntä! Mukava klubi! Maukas ruoka! Liian kuuma takahuone! Soittovirheet saatiin anteeksi palautteesta päätellen.

Makkis / "DeeDee" (The Outsiders)

Ramopunkkeja boolimaljan äärellä ja alkuillan tunnelmia Vastavirran terassilla (kuvat: Jan).

Keikkajärjestäjän kommentit

Perjantaina iltapäivällä olin aika vakuuttunut siitä, että eka kerta on yhtä kuin vika kerta. Enää toiste en sekaantuisi minkäänlaisiin järjestelykuvioihin, sen verran kohtuuttomasti tuli iltaa odotellessa jännitettyä ja hermoiltua. 

Turhaksihan tuo panikointi lopulta osoittautui; ilta sujui kaikin puolin oikein mallikkaasti. Eka kertalaisen armotonta tuuria vissiin. Bändit löysi tiensä lavalle, vieläpä ihan ajallaan, ja ystäviä ja tuttavia tulvi tupaan pitkienkin matkojen takaa. Sääkin suosi, ja terassilla tarkeni. Ihan täyteen ei Vastavirtaa saatu, mut riittävästi oli porukkaa kuitenkin. Eipä päässyt ahtaanpaikankammo iskemään. Tuttuja ja tuntemattomia oli paikalla ehkä siinä suhteessa fifty-sixty, mut takkiinhan ei olis tullut, vaikka koolla olis ollut vain oma jengi. Sen takas saamani mahtava lahja. Ällikällä pääsitte lyömään; kiitoksia kaikille tuhannesti!

Kun muutaman päivän olin asioita saanut sulatella, ei tuntunut enää ollenkaan mahdottomalta, et vielä uudestaankin rupeisin junaileen jotain keikkailtamaa. Ainakin jos mukaan saisin yhtä hyvää ”avustavaa taustatukea” kuin tällä kertaa. Tästä ei olis tullut mitään ilman M!kaa, joka hoiteli tiedottamispuolta ja jakeli kultaisia neuvoja kaikessa mahdollisessa järjestelyyn liittyvässä. Korvaamattomana apuna oli myös Jan, jolta löytyi jeesiä mm. mainosten kiinnittelyyn –joiden tekemisestä taas on Tuuskaa kiittäminen-, tavaroiden roudaukseen ja valokuvaukseen. Kiitokset vielä bändeille, Vastavirralle ja koko upeelle bileporukalle! Unohtumattomat, parhaat synttäribailut ikinä!

Muuten, tein havainnon, et adrenaliini potkii huomattavasti paremmin kuin alkoholi. Täytyy tätä toistekin kokeilla!

Riina

(kuva: Jan)

(kuva: Hartza)