www.ramopunk.com     Ramopunk-uutisia

Tampere 5.-6.3.2010

Keikkaraportti

Havana Bananas-keikkaraportin etusivu

"Oikea asenne ja meininki!" - Me Wokkivihannekset (kuva: Hartza).

Hartza:

Banaanivallankumous Tampereella

Maaliskuu ja ensimmäinen viikonloppu… Eihän kyseiseen ajankohtaan enää osaakaan ajatella muuta kuin M!kan loistavat bileet Vastavirralla. Tänä vuonna teema oli vaihtunut Ramopunk.com -pippaloista The Havana Bananas-bileiksi uuden pienlehden kunniaksi. Samalla esiintyjäkaarti oli hieman leventynyt ahtaasta ramopunk-genrestä ja leventymisellä en tarkoita sua Häkli. Uutena ja erittäin hienona asiana oli akustiset, tai no, ainakin hiljaisemmat keikat Vastavirran Yläkerrassa.

Ennen kuutta pelipaikoille haahuilemaan, ja löytyihän sitä alakerrasta jo Hannu, Kati, M!ka ja Paula… Nopeet turinoinnit ja levyt Hannulta haltuun, tosin varastointitilana edelleen Hannun ranskalainen kyytipeli. Yläkertaan lompsis, sillä Vandaalien pitäisi korkata bileet käyntiin hetkisen päästä. Bändin pikainen moikkaus, ja Kantolakin oli paikalla vielä tässä vaiheessa. Tuttuja alkoi lappaa sisään siihen malliin ettei ehtinyt juurikaan turinoida, kun piti halailla ihan jatkuvasti. Iskuryhmä Pasikin pääsi paikalle vaikka junamatka oli selkeästi hieman ryydyttänyt miestä. Jonnalle erikoisterkut kun et jättänytkään Pasia mun hoiteisiin.

Vandaalien Häkli & Klide Yläkerran söpölle pikkulavalle ja homma käyntiin saman tien kantrimeiningillä, sillä eikös nämä punaniskabileet olleetkin. Pientä hermoilua yleisön puolelta alkuun, kun vauhtiöljyä ei ollut vielä tarpeeksi muilla kuin Pasilla. Keikka sujui kuitenkin kommelluksitta mainiosti ja loistavia biisivalintoja, ainakin omasta mielestäni.

Häkli & Klide ja Sanktio Trio (kuvat: M!ka).

Pieni happitauko ennen seuraavaa, josta meinasikin tulla vääntö, kun Pori/Ulvila-akseli ei ollut ehtinyt paikalle. Sanktio Triolle aikaisempi keikkahälytys, joka olikin hyväksi ettei Tommilla ehtinyt jännäkakat housuun.  Jore oli vielä tehnyt Tommille yllätyksen pukemalla päälleen "Onni on Tommi"-paidan. Tommi sen sijaan aloitti katu-uskottavana rokuna aurinkolasit päässä, koska silmissä oli kivat emomeikit, jotta näyttää hyvältä kun tuhertaa itkua rakkauspunkin takia. Pahemmat itkut taisi jäädä kuitenkin vessan suojiin tai Riinun syliin. Ensimmäinen innokkaampi fanikin innostui Irinan hahmossa, kun läskit lovepunkit soittivat ah niin ihanasti. Erikoismaininta loistavista sovituksista, varsinkin yleensä keikat päättävän hc-rypistys Haistakaa Vittu-biisin saattamisesta hempeääkin hempeämmäksi balladiksi heti setin kärkeen. Tämä bändi ei ikinä petä, toisin kuin dödöni. Ootta työ poijaat niin ihkuja.

Joey Luumäki matkalla takaisin Peitsamoon (kuva: M!ka).

Joey Luumäki oli hamstrannut itselleen ihan mukavan työsaldon, esiintymällä molempina päivinä musiikillisesti, sekä sanallisesti juontajan ominaisuudessa. Yläkerrassa oli vuorossa Takaisin Peitsamoon-teemalla Kari-henkisiä kappaleita vino pino. Edelleenkään en voi olla ihastelematta Micragirlsit ja Peitsamon naittavaa Tummansininen Micra vm.-86-biisiä. Nerokasta.

Raceballs (kuva: M!ka).

Varsinainen alkuillan yllättäjä olikin Tarjas-solisti Veskun sekä Laurin Raceballs. Nimihän on silkkaa vittuilua saksanmaan suuntaan, mutta biisisovitukset… Huhhuh. Siinä sai Misfits ja GG Allin sellaista tykitystä osakseen notta tärisi. Helekkari, enpä ole kuullut noin hyviä cover-vetoja ko. bändien tuotannosta. Fuck-Ups-biisin puuttumisesta Vesalle pikku nootti, heh. Yleisökin innostui oikein tanssamaan. Varo vaan Åke Blomqvist, P.Nyyssösen tanssikoulu tulee ja puree lujaa! Ja Pykimä-Teemun jalkapallopelistä improvisoitu rytmisoitin oli muuten hieno keksintö.

Yleislakko on punk (kuva: M!ka).

Siirtyminen alakertaan ja sähköisempiin soundeihin. Yleislakkoon olin tutustunut vasta pari päivää aiemmin MySpacen kautta, mutta tämä poliittinen punk kolisikin aivan helkkarin hyvin. Ime munaa vaan Katainen, mie tykkään tästä! LP tuli ostettua myös ja sitä onkin kuunneltu keikan jälkimainingeissa… Pientä häröilyäkin oli jätkien kanssa takahuoneessa muutaman arveluttavan valokuvan verran.

The Dwyers (kuva: M!ka).

Yksi eniten odottamistani bändeistä oli The Dwyers. Edellisvuotinen Gas Station Masturbation on urakkakuuntelulla paljastunut vuoden 2009 kovimmaksi julkaistuksi punkalbumiksi. Siksi ootin keikkaa kuin pikkulapsi joulua. Ja eihän se pettänytkään. Kunnon hoilauspunkkia ja itekin tuli karjuttua mukana, anteeks heille joiden korvat ja sielu saivat traumoja….

Mitähän tässä tapahtuikaan? Epäilivätkö rockpoliisit Timoa soittomokasta? 

Olipa mitä hyvänsä, niin The Tarjas oli todella kovassa iskussa VV:llä (kuvat: M!ka).

The Tarjas on ramopunkbändeistä kyllä ehdottomia keikkasuosikkejani. Joka kerta on meininki parantunut edellisestä eikä mielestäni nytkään siitä lipsuttu. Pari uutta biisiä settiin mukaan ja menoksi. Timo on kyllä kiva poseeraaja, hyviä kuvia löytyy aina kamerasta. 

Vandaalitkin on tullut nähtyä nyt reilun vuoden aikana useamman kerran ja väen vähyys on hieman latistanut tunnelmia vaikka bändillä meno ja asenne onkin kohillaan. Nyt sitä väkeäkin sitten oli tarpeeksi loppuunmyydyn salin muodossa. Vanhat äijät ei petä edelleenkään, aina niin hauskaa kohkausta. Aina sattuu kun tapahtuu, niinpä niin. Muistona musta nilkka.

Savon sydämestä saapuva Luonteri Surf tulikin jo nähtyä tammikuussa Teemu Voimasointu-bileissä, joten hyvässä muistissa oli mitä odottaa. Ummaa-maa-maa oli pelin henki ja moottorisahakin oli tulikuuma. Tästä iloisesta surfpunkpopista ei vaan saa tarpeekseen koskaan.

Luonteri Surf (kuva: Hartza).

Välilepo ja lauantain kimppuun. Teemu pyyteli jo ohraiselle aamupalalle Mannen & Hannen kanssa. Noh, eikun kuteet niskaan ja Pikajunaan. Maailman parannusta hetki, jonka jälkeen M&H (onneks ei H&M)-kaksikon kanssa meille maistelemaan Macallan 12y Fine Oak Luonterien tahdissa, ja kohti Plevnaa ja HB-soppaa. Taksikyyti meinasi olla vaarallinen sillä jäinen porras tilataksissa aiheutti lisää mustaa koipeen eli sääri kärsi sotavammoja. HB-sopalle kokoontui mukavasti jengiä, osa ilmoittautuneista loisti poissaolollaan, mutta onneksi varamiehet ja -naiset paikkasivat tunnelmaa. Tummaa puuroa ja hyvää pihviä rakkauspunkin säestyksellä. Voiko sitä mies paljon enempää toivoakaan. Sanktio Trio esiintyi jo toistamiseen viikonlopun aikana, mutta ainakaan mua se ei haitannut yhtään, sen verran iloisia velikultia ovat ja biisinsäkin ovat parhautta. Suuret kiitokset kaikille paikallaolijoille ja bändille! Lämmitti kivasti kun populaa tuli hoitamalleni sopalle.

Ramopunk-scenen porukkaa Hartzan järjestämällä Bananas-sopalla Plevnassa ottamassa vauhtia lauantai-iltaan (kuva: Juke).

Oulun ja Juvan sivukonttorien kanssa lisää maailmanparannusta ja kohti Vastavirtaa, vaikka sitä yhtä punkdokumentaarikirjailijaa saikin taksissa odottaa. Lauantaille olikin väljempi aikataulu Yläkerran osalta, mikä sopi mainiosti, sillä keskittymiskyky alkoi hieman herpaantua yhdellä sun toisellakin. Toivottavasti Jeke päikkärit maistui loosin sohvalla.  Pykimät Trio estraadille ja show käyntiin. Täähän toimi melkeen paremmin kuin sähköisesti, sori Wepi. Kiva sekoitus Pykimiä, Iskuryhmää, Nirvanaa ja Eppu Normaalia. Hyvä keitos noista saatiin aikaan. Ja saipa Ilpokin erikoistilauksena toivomansa Pilsun Orjat-biisin, joka taisi olla maailman ensi-ilta livenä. Hyvä jätkät! Hyvä perse! Ja se "Tälli Banzai - iskee kuin miljoona korkeajännitettä" oli oikeen mukava yllärisarjis.

Yläkerran toinen esiintyjä ei sit ollutkaan enempää eikä vähempää kuin Ypö-Kaks eli Miika ja Mikko. Edellisen illan Kotkan Ypö-Viis-keikka oli kuulemma sujunut hyvin ja hyvä meininki oli nytkin. Sissos kun oli helmee kuulla vanhoja hittejä nykypäivänä livenä. Tätä tahtoo lisää! Sekä Kakkosena että Viitosena.  

Alakertaan taas bailaamaan ja punkin uusi sukupolvi lauteille. Me Wokkivihannekset on kyllä niin riemastuttava tapaus, ettei tästä voi olla yksinkertaisesti pitämättä. Oikea asenne ja meininki! Kunhan vielä treeniä ja lisää omia hittibiisejä niin hyvä tulee. Joey Luumäki kävi lavalla vierailemassa Motellin ajan, joten punksukupolvet kohtasivat. Iloisia naamoja oli ympäri Vastista tämän bändin kanssa. Ei haittaa vaikka YTL ällänne veikin, musiikilla te elätte. Toivottavasti.

Urban Unrestin aikana oli pakko kyllä ottaa hieman restiä itse ja ulkonakin tuli viivähdettyä pidemmän aikaa. Sen verran mitä tuli kuunneltua, ei omaan mieleeni iskenyt oikein, sillä tähän asti koko viikonlopun oli ollut vain toistaan parempia bändejä. Sori jätkät, ei millään pahalla, mutta nyt tuli pieni notkahdus. Tuli puhelinsoitto jonka perusteella totesin että joudun jättämään bileet hieman kesken, kun pitääkin lähteä asemalta noutamaan omaa beibiä. Kakkiskin jäi sitten pihalla ollessa väliin kokonaan, ei ees kuvan kuvaa. Pöh. Noh, yhden bändin vielä ehtisi tsekkaamaan.

Pojat (kuvat: Hartza).

Pojat ja hurmoshenki päälle. Nää biisit vaan osaa unissaan, sammuneena tai jopa kuolleenakin. Hittiputki on suunnaton ja meininki yleisössäkin sen mukainen. Wu-huu! Mutta tähän olikin sitten aika lopettaa mun osaltani HB-bileet tähän ja häipyä lämpimään kainaloon. Joey Luumäki & Tappajatomaatit ois ollu kiva nähdä, mutta asioilla on joskus tärkeysjärjestys. Onneks tuo tuli nähtyä nykykokoonpanolla jo Torvessa.

Kiitos M!ka taas kerran ja kiitos tuhansille bändeille ja miljuunille ystäville viikonlopun aikana. Ootte kaikki ihania!

Hartza

Jalkapalloa Vastavirta-klubilla (kuva: M!ka).