|
Tampere 5.-6.3.2010 Keikkaraportti |
|
Joe Urban: "Keikat on kauheeta urpoilua ja sekoilua". Sekoilu ja sählinki ovat viihdyttävä osa Urban Unrestin keikkoja. Yleisökin pääsee jännittämään, mitä yllättävää tällä kertaa tapahtuu, vai tapahtuuko mitään? Aika usein tuntuu tapahtuvan. "M!ka, olisit vielä ehtinyt perua Kuopion keikan jälkeen," heitti Joe Urban Vastavirta-klubin lavalta sählingistä aiheutuneen tauon aikana. Kuopiossahan bändiltä mm. loppui biisit kesken, mutta yleisö ei siihen tyytynyt... mutta se on toinen tarina se. (Kuva: Hartza). Joe Urban: Urban Unrest TampereellaLähtö treenikseltä kohti Tamperetta ja The Havana Bananas Partya oli sovittu kello 11.30, mutta Urpojen ollessa kyseessä sovitut ajat eivät aina ihan pidä. Lastattiin Karlin kanssa soittovehkeet autoon ja odoteltiin loppu orkesteri mestoille. Jay oli käynyt ostamassa vähän matkamusaa, näin ollen matka määränpäähän sujui rattoisasti muun muassa Kohu-63 kokoelmaa kuunnellen. Tim oli perinteisesti hieman väsynyt perjantain tapahtumista, joten joutui hieman taas jännäilemään miten illan veto menee. No hyvinhän se meni, kitaristi pysyi koko päivän ihan kahvilinjoilla, mutta itse keikasta vähän myöhemmin... Tim Urban (kuva: Hartza). Tampereelle
päästiin yhdellä kahvi/vessapysähdyksellä aikataulussa, eli
kerettiin käymään vielä Swampissä.
Eipä tuolta itselle mitään löytynyt, ei ollut tosin aikaakaan pläräillä
joka hyllyä läpi. No okei, oli siellä pari lättyä mitkä olis pitänyt
ostaa... Kello tulikin jo neljä ja päästiin ”kirjautumaan”
Omenahotelliin, jossa otettiin vähän lepiä ennen ruokailua joka
tapahtui jossain thai/nepal raflassa. Oikein oli maittavat sapuskat.
Kuudelta Vastavirralle, jossa juotiin kaffetta ja tehtiin soundcheckit.
Kävästiin vielä viemässä pirssi hotellille ja napattiin Karlin
kanssa parit oluet ja sit takas Vastavirralle. Ajatus siitä, että me soitetaan ”ramobileissä” tuntui vähän oudolta ja vähän mietitytti kuinka yleisö meihin suhtautuu. Illan aloitti Me Wokkivihannekset (joille vielä iso kiitos kitarankielistä!) symppis otteella ja nuoruuden innolla. Soittivat aika paljon covereita, Häiriköitä tais tulla useempikin veto ja kävihän siellä Joey Luumäkikin biisin vetäsemässä. Tim
Urban, Karl Urban, Jay Urban ja Joe Urban (kuva: M!ka). Sitten
lavalle me ja sekoilu alkoi, heh. Aluks ei kuulunu laulusta mitään ja
sit parin biisin jälkeen kitarasta kieli poikki. Hommat saatiin
kuitenkin kondikseen ja keikka meni itse asiassa ihan hyvin eikä yleisökään
kauheesti tainu keikan aikana vaihtaa maisemaa. Nyt joku musiikkipoliisi
siellä tuhahtaa, että paskanmarjat, nehän soitti ihan päin vittua.
No joo ...näin voi olla, mutta tää on meidän juttu. Keikat on
kauheeta urpoilua ja sekoilua. Se on sitä hardcorea se. Ostakaa meidän
levyt jos haluatte kuulla virheetöntä soittoa, heh! Joe
Urban soittamassa jimihendrixisti väärin? (Kuva: M!ka). Jeespox,
mitäs sitten tapahtui...? Takahuoneessa analysoitiin keikka ja otettiin
juomaa, ruokaa ja sipsejä. Häklikin siinä kävi vähän
turisemassa, joten ilta jatkui mukavissa tunnelmissa. Seuraavan
lauteille Kakkis, jonka aikana oli aika kierrellä yleisössä ja
jutustella tuttujen ja tuntemattomien kanssa. Söderholmin Miika
kun meni kuselle keikan aikana niin tokas hauskasti ”perkele, mulla on
ollu kusihätä vuodesta ´77”. Kakkis ulos Pojat sisään.
Olihan se setti taas kova, tuli ihan jorailtua lavan edessä. Olin aika
fiiliksissä. Tässä vaiheessa alkoi olla jo mukavasti maistissakin. Vimosena
Joey Luumäki & Tappajatomaatit. Taisin odottaa keikalta vähän
liikaa, joten jouduin hieman pettymään. Tietysti Joeyn ollessa kyseessä
sitä aina vertaa biisejä Ne Luumäkien lauluihin, jotka on niin
ylivertaisia, että vaikeehan niistä on paremmaksi laittaa. Ilta olikin
sitten paketissa. Käveltiin pakkasessa hotellille. Matkalla Jay otti
valokuvia kaikista oudoista asioista, hieno päätös hienolle illalle.
Hotellilla tietty vielä muutama yömyssy. Sunnuntai
aamu olikin sitten ankea. Herättiin siihen, kun Tim toi
kaljanhakureissulta mukanaan jonkun paikallisen hörhön, josta ei
sitten meinattu millään päästä eroon. Nukkuminen olikin sitten siinä.
Kamat kasaan ja poistuttiin hotellilta. Seuraavaksi
Siwasta hakemaan limsaa ja Ärrälle sumpille samalla hörhöä
harhautellen. Mentiin sitten niin solmuun, että päädyttiin Karlin
kanssa kebabille ja muut jonnekin muualle. Hörhön kadotusoperaation jälkeen
treffattiin autolla ja oltiin toisillemme vähän kiukkuisia hörhö
episodin vuoksi, mutta ei siinä auttanut muuta kuin palata tiukan
perusduunin pariin ja hakea soittovehkeet Vastavirralta ja suunnata
mersun nokka kohti Helsinkiä. Kotimatkalla pysähdyttiin Ideaparkissa
syömässä jäätelöt ja Tim herättämässä yleistä pahennusta hörhöilyllään.
Joskus illalla oltiin kotona jälleen yksi keikkareissu rikkaampana.
Kiitos Tampere! Oli nastaa! Tästä tähän. Joe
Urban (Urban Unrest) Karl Urban: Miten tässä näin kävi?
Karl Urban (kuva: Hartza). "Tavallista vähemmän sähläämistä? Miten tässä näin kävi?" Karl Urban (Urban Unrest)
(kuvat: M!ka). |
|