www.ramopunk.com     Ramopunk-uutisia

Tampere 5.-6.3.2010

Keikkaraportti

Havana Bananas-keikkaraportin etusivu

 

Joe Urban:  "Keikat on kauheeta urpoilua ja sekoilua". 

Sekoilu ja sählinki ovat viihdyttävä osa Urban Unrestin keikkoja. Yleisökin pääsee jännittämään, mitä yllättävää tällä kertaa tapahtuu, vai tapahtuuko mitään?  Aika usein tuntuu tapahtuvan. "M!ka, olisit vielä ehtinyt perua Kuopion keikan jälkeen,"  heitti Joe Urban Vastavirta-klubin lavalta sählingistä  aiheutuneen tauon aikana. Kuopiossahan bändiltä mm. loppui biisit kesken, mutta yleisö ei siihen tyytynyt...  mutta se on toinen tarina se.  

(Kuva: Hartza).

Joe Urban:

Urban Unrest Tampereella

Lähtö treenikseltä kohti Tamperetta ja The Havana Bananas Partya oli sovittu kello 11.30, mutta Urpojen ollessa kyseessä sovitut ajat eivät aina ihan pidä. Lastattiin Karlin kanssa soittovehkeet autoon ja odoteltiin loppu orkesteri mestoille. Jay oli käynyt ostamassa vähän matkamusaa, näin ollen matka määränpäähän sujui rattoisasti muun muassa Kohu-63 kokoelmaa kuunnellen. Tim oli perinteisesti hieman väsynyt perjantain tapahtumista, joten joutui hieman taas jännäilemään miten illan veto menee. No hyvinhän se meni, kitaristi pysyi koko päivän ihan kahvilinjoilla, mutta itse keikasta vähän myöhemmin...

Tim Urban (kuva: Hartza).

Tampereelle päästiin yhdellä kahvi/vessapysähdyksellä aikataulussa, eli kerettiin käymään vielä  Swampissä. Eipä tuolta itselle mitään löytynyt, ei ollut tosin aikaakaan pläräillä joka hyllyä läpi. No okei, oli siellä pari lättyä mitkä olis pitänyt ostaa... Kello tulikin jo neljä ja päästiin ”kirjautumaan” Omenahotelliin, jossa otettiin vähän lepiä ennen ruokailua joka tapahtui jossain thai/nepal raflassa. Oikein oli maittavat sapuskat. Kuudelta Vastavirralle, jossa juotiin kaffetta ja tehtiin soundcheckit. Kävästiin vielä viemässä pirssi hotellille ja napattiin Karlin kanssa parit oluet ja sit takas Vastavirralle.

Ajatus siitä, että me soitetaan ”ramobileissä” tuntui vähän oudolta ja vähän mietitytti kuinka yleisö meihin suhtautuu. Illan aloitti Me Wokkivihannekset (joille vielä iso kiitos kitarankielistä!) symppis otteella ja nuoruuden innolla. Soittivat aika paljon covereita, Häiriköitä tais tulla useempikin veto ja kävihän siellä Joey Luumäkikin biisin vetäsemässä.

Tim Urban, Karl Urban, Jay Urban ja Joe Urban (kuva: M!ka).

Sitten lavalle me ja sekoilu alkoi, heh. Aluks ei kuulunu laulusta mitään ja sit parin biisin jälkeen kitarasta kieli poikki. Hommat saatiin kuitenkin kondikseen ja keikka meni itse asiassa ihan hyvin eikä yleisökään kauheesti tainu keikan aikana vaihtaa maisemaa. Nyt joku musiikkipoliisi siellä tuhahtaa, että paskanmarjat, nehän soitti ihan päin vittua. No joo ...näin voi olla, mutta tää on meidän juttu. Keikat on kauheeta urpoilua ja sekoilua. Se on sitä hardcorea se. Ostakaa meidän levyt jos haluatte kuulla virheetöntä soittoa, heh!

Joe Urban soittamassa jimihendrixisti väärin?  (Kuva: M!ka).

Jeespox, mitäs sitten tapahtui...? Takahuoneessa analysoitiin keikka ja otettiin juomaa, ruokaa ja sipsejä. Häklikin siinä kävi vähän turisemassa, joten ilta jatkui mukavissa tunnelmissa. Seuraavan lauteille Kakkis, jonka aikana oli aika kierrellä yleisössä ja jutustella tuttujen ja tuntemattomien kanssa. Söderholmin Miika kun meni kuselle keikan aikana niin tokas hauskasti ”perkele, mulla on ollu kusihätä vuodesta ´77”. Kakkis ulos Pojat sisään. Olihan se setti taas kova, tuli ihan jorailtua lavan edessä. Olin aika fiiliksissä. Tässä vaiheessa alkoi olla jo mukavasti maistissakin. 

Vimosena Joey Luumäki & Tappajatomaatit. Taisin odottaa keikalta vähän liikaa, joten jouduin hieman pettymään. Tietysti Joeyn ollessa kyseessä sitä aina vertaa biisejä Ne Luumäkien lauluihin, jotka on niin ylivertaisia, että vaikeehan niistä on paremmaksi laittaa. Ilta olikin sitten paketissa. Käveltiin pakkasessa hotellille. Matkalla Jay otti valokuvia kaikista oudoista asioista, hieno päätös hienolle illalle. Hotellilla tietty vielä muutama yömyssy.

Sunnuntai aamu olikin sitten ankea. Herättiin siihen, kun Tim toi kaljanhakureissulta mukanaan jonkun paikallisen hörhön, josta ei sitten meinattu millään päästä eroon. Nukkuminen olikin sitten siinä. Kamat kasaan ja poistuttiin hotellilta. 

Seuraavaksi Siwasta hakemaan limsaa ja Ärrälle sumpille samalla hörhöä harhautellen. Mentiin sitten niin solmuun, että päädyttiin Karlin kanssa kebabille ja muut jonnekin muualle. Hörhön kadotusoperaation jälkeen treffattiin autolla ja oltiin toisillemme vähän kiukkuisia hörhö episodin vuoksi, mutta ei siinä auttanut muuta kuin palata tiukan perusduunin pariin ja hakea soittovehkeet Vastavirralta ja suunnata mersun nokka kohti Helsinkiä. Kotimatkalla pysähdyttiin Ideaparkissa syömässä jäätelöt ja Tim herättämässä yleistä pahennusta hörhöilyllään. Joskus illalla oltiin kotona jälleen yksi keikkareissu rikkaampana. Kiitos Tampere! Oli nastaa! Tästä tähän.

Joe Urban (Urban Unrest)

Karl Urban:

Miten tässä näin kävi?

Karl Urban (kuva: Hartza).

"Tavallista vähemmän sähläämistä? Miten tässä näin kävi?"

Karl Urban (Urban Unrest)

(kuvat: M!ka).

 

Kävijälaskuri