www.ramopunk.com     Ramopunk-uutisia

 Ramopunkit keikoilla

Odottelua (kuva: M!ka).

Jari Kuusisto:

Ihmiset saivat mitä tulivat hakemaan

Illan korkkasivat kouvolalainen Kivesveto GoGo rosoisen riemukkaalla setillään ja Kuopion oma Second To None. Jälkimmäisen keulilla nähtiin, edelleenkin niin valitettavan harvinaista herkkua punk-bändin keulilla, nimittäin ilmielävä naissukupuolen edustaja. Trio-muodostelman yhteinen taival kuului ja näkyi bändin tiukassa ja kasassa pysyvässä soitossa. Myös omaperäistä ilmettäkin oli biiseihin saatu ladattua.

Second to Nonen Pauliina. 

"Harvinaista herkkua punk-bändin keulilla,

nimittäin ilmielävä naissukupuolen edustaja" 

(kuva: M!ka).

Alkulämmittely oli suoritettu, ja selvästi yleisön läpi kulki hämmentyneen ja odottavan oloinen sähkölataus. Rattus on ollut olemassa HC-punkin ajanlaskussa, vuodesta nolla, ja nytkö ne on tuossa edelleen ilmielävinä, ja valmiina tarjoamaan äärirankan punk-kokemuksen vielä 32:n vuoden jälkeenkin? Ensi tahdeista asia tuli harvinaisen selväksi; Vastaus oli KYLLÄ!

Keikan alkupuolella pystyi vielä nappaamaan kuvaan koko bändin. Myöhemmin se ei sitten oikeen onnistunutkaan, kiitos innokkaan yleisön (kuva: M!ka).

Pari biisiä ihmiset katsoivat suut ympyriäisinä hirmuiseen paahtoon itsensä piiskannutta Rattus-aparaattia, mutta kun alkusäikähdys oli ohi, niin sitten yleisöä ei pidätellytkään enää mikään. Nyt niitä sitten saatiin, eli lohjenneita muusikon hampaita, kun ”pienen” riehunnan tuloksena kuulijoita lenteli ohjuksen tavoin pitkin lavaa, hajonneita mikkitelineitä, peltitelineiden kaatumisia, ”Juu neim it”. 

Jaken oli jo jossain vaiheessa toppuuteltava jengiä, kyseenalaistamalla mahdollisten sairaalareissujen tarpeellisuus, jos meno vielä yltyisi. Mutta se oli vähän niin kuin bändin oma vika, mitäs soittivat järjettömän nopeita ja ääribrutaaleja versioita laajasta repertuaaristaan.

Slayerin miehet ovat valitelleet, että eivät jaksa oikein nelivitosina enää soittaa nopeasti. Perkele tulisivat katsomaan Rattusta, jätkät lähentelee kohta viittäkymppiä, ja meno vaan hurjenee. Rumpali Vellunkin työskentely oli pelottavaa, mitä pahaa se virvelirumpukin oli sille tehnyt, kun sitä piti niin rajusti mätkiä?

Jake ja yleisöä (kuva: M!ka).

Mutta jossain se kulki Rattuksenkin kestävyys. Bändi huudettiin parikin kertaa lavalle, ja basisti Tomppa, vihelsi pelin poikki; ”me kuollaan, jos soitetaan vielä”. Lämpötila K-Klubilla oli tässä vaiheessa yli 40 astetta, eli ei mikään ihme, että takit olivat tyhjiä.

Kaiken kaikkiaan hieno ilta siis. Ihmiset olivat hyvällä fiiliksellä ja saivat varmasti mitä tulivat hakemaan. Kuopiosta on tullut Rattukselle mieluisa esiintymispaikka. Yhtye tekee äärimielenkiintoisen paluun Kalakukkolaan lauantaina 11.12. Silloin kovia kokenut Kellopeli Pub joutuu jälleen melkoiseen pyöritykseen, kun Rattuksen vieraaksi saapuu Turmion Kätilöiden ukkoja. Siitä sitä taas juttua riittää!

Jari Kuusisto

"Rattus on ollut olemassa HC-punkin ajanlaskussa vuodesta nolla" (kuva: M!ka).

Rattus mukaan mutkan kautta

Vaasankatu SS:n peruutettua esiintymisensä kuukautta ennen keikkaa, oli hetken aikaa ilmassa pientä paniikkia. Mistä löytyisi mieleinen korvaava esiintyjä todella nopeasti, sillä keikkamainoksien levittäminen piti saada nopeasti käyntiin. Aikaa bändin löytämiseen varasin muutaman päivän. Vaikka Vaasankatu SS ei Teemu Bergman-bändeistä tunnetuin ollutkaan, niin tavoitteena oli saada tilalle joku tunnettu kova nimi, ettei porukan tarttisi kokea pettymyksen tunteita. Ja lisä vaatimuksena vielä sellainen bändi, jonka järjestävä taho haluaisi itsekin nähdä livenä juuri tässä välissä.

Sähköposti lähti sen takia samana iltana moneen suuntaan. Rattus oli yksi listalla olleista, koska olin sitä kysellyt jo aikaisemmin tämän vuoden alkupuolella Tampereen Havana Bananas-Elämä on Punk-bileisiin ja samassa yhteydessä alkuvuoteen Kuopioonkin. Silloin ei aikataulut asettuneet Tampereelle ja Kuopiossa bändi oli soitellut aika äskettäin, joten Kuopion keikan suhteen piti tähtäin siirtää silloin jonnekin tulevaisuuteen.

Rattukselta tuli vastaus nopeasti. Kädet hikosi jännityksestä kun sähköpostissa näkyi meili Rattukselta. Ennakkoon en oikein uskonut, että keikka bändillä tähän väliin sopisi. Rattushan oli juuri palannut Meksikon kiertueelta ja varmaan huilaili sen perään ja minä kyselen siihen väliin, että tuutteko Kuopioon? 

Onneksi keikka kuitenkin kiinnosti ja homma saatiin sovittua nopeaan tahtiin. Piti sitten laittaakin moneen suuntaan peruutusviestiä, että esiintyjävajaus oli täytetty. Useimmat eivät olleet edes ehtineet kyselyyn vastata, ennen kun Rattus oli jo sovittu. Mutta ehkä tuosta joukosta löytyy vielä tuleviin Elämä on Punkkeihin parit mielenkiintoiset bändit, sillä kiinnostusta tuntui olevan monella muullakin.

Yllättäen Elämä on Punk sai tällä kertaa pienten artikkelien verran huomiota kaikissa kolmessa kuopiolaisessa lehdessä. Olisikohan ollut Rattuksen reilusti  keskivertoa suuremman maineen ansiota? Vai onko mukana myös sitä, että paikalliset lehdet ovat alkaneet oikeasti huomioida myös Kuopion punk skenen olemassaolon?

M!ka

Lehtiartikkeleita

Elämä on Punk Vol.9:stä Savon Sanomissa, Kaupunkilehdessä ja Viikko-Savossa kirjoitetut lehtiartikkelit on luettavissa Ramopunk.comin artikkelit -osiossa:

Savon Sanomat 30.10.10

Kaupunkilehti 27.10.10

Viikko-Savo 27.10.10

Yleisö odottelee Kivesveto GoGon pian alkavaa keikkaa (kuva: M!ka)

Mäntyin ja Mannoin selvittelevät juomalippujaan ennen Kivareiden keikkaa (kuvat: M!ka).

M!ka:

Elämä oli taas aika punk

Liput loppuivat kesken

Keikkailta meni hyvin ja ilman mitään ongelmia. Lippuja oli myyty ennakkoon siinä määrin, että loppuunmyytyä iltaa uskalsi toivoa. Tai oikeastaan se olikin minimi- ja maksimivaatimus yhtä aikaa, koska tapahtuman kulut oli jälleen laskettu loppuunmyydyn keikan mukaan.

Liput myytiinkin sitten ovelta loppuun ja porukkaa tuntui jäävän taas aika paljon pihalle. Hommatkaahan jatkossa ennakkolippuja tai tulkaa lipun ostoon jo alkuillasta. Sellaista huhua on myös ollut liikkeellä, että Elämä on Punkit olisi myyty jo etukäteen loppuun. Tämä täytyy oikaista, ettei kukaan jää turhaan kotiin makailemaan: Elämä on Punkkeja ei ole Kuopiossa vielä koskaan myyty ennakkoon loppuun, joten jos ennakkolippuja ei ole tullut hommattua, niin ovelta löytynee lippuja jatkossakin, kunhan vaan on riittävän ajoissa liikkeellä.

Olutta lisää kesken illan

Jos lippujen loppuminen kesken ei haitannut baariin sisälle päässeitä, heitä kosketti toinen vakava uhka. Nimittäin yleisö oli niin siinä määrin janoista väkeä, että olut oli loppua kesken. Sekä baarin, että yleisön yhteiseksi onneksi Heli sai tilattua kesken illan täydennystoimituksen, joka tuli hämmästyttävän nopeasti perille. Yleisö ei tainnut tästä dramatiikasta tietää mitään.

Second To None (kuva: M!ka).

Second To None

Kuopiolainen Second To None on useamman vuoden vanha bändi, mutta taisi viettää välillä aika hiljaiseloa. Nyt bändi on aktivoitunut keikkailemaan ainakin uopiossa ja on mukana myös Punk Kuopio 7":lla.

Second To Nonen soittoaikaan alkoi baarissa olla jo mukava tungos ja ensimmäinenkin bändi sai esiintyä kunnon yleisölle. Kuvittelinko vaan, vai jännittikö bändiä? Soittoa se ei ainakaan tuntunut haittaavan ja varmaan mahdollinen jännityskin laukesi, kun yleisö oli keikassa hyvin mukana vaikka alkuillassa vasta oltiinkin menossa. Hyvä keikka. Parhaita mitä olen bändiltä nähnyt. Useampikin bändin ensimmäistä kertaa nähnyt ehti ihmetellä miten noin sirosta tytöstä lähtee noin hurja lauluääni.

Mäntyin, Sumo ja Kärkkäin / Kivesveto GoGo (kuva: M!ka).

Kivesveto GoGo

Toisena bändinä nähtiin niin epämiellyttävän nimen bändilleen valinnut Kivesveto GoGo, etteivät bändin jäsenet ole kehdanneet edes kertoa vanhemmilleen minkä nimisessä yhtyeessä soittavat. Bändin ajatusmaailmaan tutustuneille oli varmaan jo ennakkoon selvää, että se ottaa esiintymiset hauskanpitona ja bändi korostikin sitä heti keikan alussa: ”Me ollaan tultu pitämään hauskaa ja toivottavasti teilläkin on”.

Vaikka hauskaa pidettiinkin, ei bändi mikään huumorimusiikin edustaja ole. Aika synkänpuoleisia tuppaavat biisit olemaan, vaikka musta huumori tekstejä usein sävyttääkin. Siinä missä monet alkuperäiset 70-luvun punkbändit osoittivat yhteiskunnallisia epäkohtia ja vaativat niiden korjaamista, on kyynistynyttä nuorempaa sukupolvea edustava Kivesveto GoGo nähnyt ettei 30 vuoden takainen idealismi ole vienyt asioita eteenpäin. Teksteissään bändi ei pyri muuttamaan yhteiskuntaa, vaan on asettunut sivuun tarkkailemaan miten ihmiset siellä kadun varjoisammalla puolella pärjäävät, kompuroivat ja sortuvat nykyisessä menestyjien kilpailuyhteiskunnassa. Rujo ja ”räkäinen” soittotyyli vain korostaa karheiden tarinoiden koskettavuutta.

Kivarit sai yleisöön liikettä (kuva: M!ka).

Ja olihan tuo biisien välinen aikakin varsin viihdyttävää seurattavaa kun soittajat kuittailivat pitkin keikkaa toisilleen ja välispiikit oli tyyliin ”tykkäsittekö? Toi nyt ei ollut kovin hyvä biisi, mutta tää seuraava on parempi…”

Upposi kyllä meikäläiseen ihan kybällä ja ilmeisesti muuhunkin yleisöön, kun keikan jälkeen bändiltä vaadittiin encoreta. Sitä ei valitettavasti saatu, koska bändiltä loppui biisit, eikä bändi kuulemma osannut soittaa mitään lainakappalettakaan.

Rattus on rautaa, vaikka Rattus on rautaa -biisiä ei keikalla kuultukaan (kuva: M!ka).

Rattus

Illan viimeinen esiintyjä olikin sitten Rattus, joka ei suurempia esittelyitä varmaan kaipaa, ei Kuopion sen enempää kun vaikkapa Meksikon tai Brasilian punkpiireissä. Rattus kävi Kuopiossa viimeksi noin vuosi sitten ja on tulossa vielä uudemman kerran kaupunkiin joulukuussa, mutta vaikeaa on bändin energiasta yliannosta saada. Kivareista siirryttiin tiukkuusmittarilla reilu harppaus ylöspäin. Eipä välttämättä heti uskoisi, että nämä herrat on niitä 70-luvun lopun alkuperäisiä punkkareita. Aika villiksi äityi välillä meno keikan aikana yleisössäkin. Heli joutui jonkun kerran varoittelemaan innokkaimpia pogoojia, mutta tällä kertaa ei ketään tarvinnut saattaa pihalle saakka. Kertaalleen myös Rattuksen Jake joutui rauhoittelemaan yleisöä. Vaikutus oli dramaattinen: pogoaminen loppui kokonaan ja Jake sai puuttua jälleen asiaan: "Pogotkaa nyt saatana. En minä nyt sitä kieltänyt, mutta älkää särkekö toisianne”, ja pogoominen pääsi taas vauhtiin, mutta vähän rauhallisempana, kuten Jake oli alun perin tarkoittanutkin.

Rattukselta vaadittiin myös encoreeta ja sen perään toista, mihin bändi suostui, mutta kolmatta encoreeta eivät enää tainneet pyynnöistä huolimatta soittaa. Rattus on rautaa olisi kyllä siihen kohtaan vielä hyvin sopinut, kun ei keikan aikana tullut soitetuksi…

(Kuva: M!ka)

Hävikin torjuntaa

Loppuilta meni jatkotellen ja yrittäessä pitää yövieraita koossa. Huomattava osa yövieraistakin saatiin paimennettua perille majoitukseen vaikka pientä hävikkiä olikin havaittavissa. Matkalla majoitukseen selvisi myös mitä Kivesveto GoGon bändin sisäisessä viestinnässä tarkoittaa ”koodi Mäntyin”…

Pakko vielä todeta, että Kivesveto GoGo:n Mäntyin ja Kärkkäin ovat vähimpään tyytyvimmät yövieraat, mitä keikkajärjestelyissä on ikinä vastaan tullut…

Ost sie miult rätei, lumpui ja pinssei?

Uusi satsi pinssejä piti olla myynnissä, mutta Postin lakkoilut sotkivat toimituksen ja pinssit saamatta näihin bileisiin, mutta jatkossa löytyy niitäkin. EoP-paidat jätin tällä kertaa kotiin. En jaksanut niitä alkaa säätämään, kun paria kokoa oli enää jäljellä. Muutamat kyselivät paitojen perään. Nyt saa kokoja eri värejä ja paitamalleja ennakkotilauksella. Laittakaa meiliä jos kiinnostaa.

M!ka

Hasta La Vista Social Clubin Henttu jututtamassa Sumoa Kivareiden juomatauolla (kuva: M!ka).

Sumo ja Mäntyin nojailemassa kesken keikkaa (kuva: M!ka).

Sumo:

K-klubin pienuus osoittautui paikan valtiksi

Noh, jatkaessamme Jyväskylässä aamupäivää edellisen illan teemaa noudattaen, ilmoittaessamme joukosta erkaantuneelle basistillemme, ettei tippaakaan alkoholia tulisi juoda hänen osaltaan, milkäli mielisimme kyseiselle keikalle meille osoitettuna aikana, emme oikeastaan tienneet mitä tulevalta odottaa.
Humalat juotuamme ja pakolliset muikkupoperot syötyämme suuntasimme suorin tein K-klubille ottamaan selvää mitä ja milloin tulisi tehdä sekä katsastamaan yleistilanteen.

Saapuessamme määränpäähän paikan pienuus, mikä myöhemmin osoittautui paikan valtiksi, hieman ihmetytti. Kamat sisään, hieman pällistelyä ja nopea soundcheck, jonka jälkeen päädyimme paikalle saapuneiden Hasta La Vista Social Club -jätkien kanssa paikalliseen karaokebaariin lämmittelemään. Äänenavaussessioiden tiimellyksessä joku seurueestamme ehdotti pikaista siirtymistä kohti rakennusta, jossa oli tarkoitus konsertoida, jotta ehtisimme ajallaan suorittaa meille suunnatun tehtävän. 

Pelipaikoille päästyämme, katsastettuamme paikallisen kissanaisen tyydyttävää liikehdintää ja suun aukomista savolaisen punk-musiikin tahdittamana ja sitä seuraavan kaljanjuontitauon jälkeen oli aika astua lavalle.

Yleisömäärästä, josta huokui K-klubin tarpeellisuus ja Kuopion hyvä punkhenki, lämmenneenä innostuimme soittamaan jopa muutaman sävelmän loputtomien ja sekavien välispiikkien lisäksi. Tunnelma oli ulkopaikkakuntalaisen orkesterin silmissä erittäin hyvä, tiivis ja hektinen, joskin yleisö antoi työläisille mukavasti tilaa ja työrauhan, jonka johdosta venyimme jopa keskivertoa parempaan suoritukseen, mikäli omaan muistikuvaani on luottaminen. 

Illan viimeisen esiintyjän vahvan aktin jälkeen suuntasimme kaikki yhteisymmärryksessä lähimpään kohtuuhintaiseen ravintolaan. Tästä eteenpäin orkesterin jäsenten tiet erosivat pitkin iltaa, joskin 75% jäsenistä löytyi organisaattori M!kan luota seuraavana aamuna.

Kokemuksena tapahtuma saa ehdottomasti kiitettävän, jota vahvistavat entisestään tapahtuman kapellimestarin vieraanvaraisuus sekä aamuyön sekavat keskustelut viinin ja tsatsikipatonkien tahdittamana.

Sumo (Kivesveto GoGo)

Mäntyin säätää (kuva: M!ka).

Mäntyin:

Vissii keikka oli aika jees

Edellisen illan Jyväskylän keikan jälkeen oli aika siis suunnata Kuopioon. Kyseisestä kaupungista ei ollut oikeen minkäänlaista käsitystä, paitsi kahden jyväskyläläisen konkarin kehuma Suomen paras muikkuravintola. Siellä syömistä innolla odottaen lähdimme ajamaan. Autoon istuessa juuri korjattu huono olo meinasi tulla takaisin huomattuani Mannon joutuvan rattiin. 

Kaikkia jännitti suunnattomasti tuleva siirtyminen tämän todellisen rattivelhon kyydissä, ehkä eniten silti kuljettajaa. No muut otettiin siinä sitten ns. löysät pois ja matka meni rattoisasti Nofx:ää kuunnellen. Perillä ensimmäisenä vedettii ne muikut naamaa ja oltii vähä pettyneit ku tarjoilija tavallaa kusetti meitä. 

No sit oli vuoros roudaus ja tsekki, jonka aikana pari kiuruveteläistä hyypiötä huuteli lähtemään johonkin. Löydettiin itsemme jostain karaokebaarista, jossa aikamme kupattuamme palasimme takaisin keikkapaikalle. Siellä oli jo täysi tohina päällä ja eka pändi veti settiään. Oli outoo ku oli mimmi laulamas, mut muistan et se kuulosti hyvältä! 

Sit oli oman keikan vuoro. Oli helvetin kiva soittaa ja vissii keikka oli aika jees. Ja oli siistii ku Tuosmash kävi vierailemas. Sit soittiki jo melkee heti perää Rattus ja muistan et se oli aika helvetin tiukkaa soittoo. Tän keikan jälkee vaihdettii kuppilaa ja mentii kehumaa toisiamme ja taputtelee selkiin. Jossain vaihees itselle iski väsy johtuen pitkästä rundista ja matka M!kan luokse jatkoille meni miten meni... 

Aamulla herättii Kärsän kans autosta ja naureskeltii taas meiningille. Sisällä talossa ois ollu viimmosen päälle punkat ja pöperöt, mut nyt kävi näin.

Kuopion piireistä jäi hyvä kuva. Paljo jengii ja asiallinen meno! Ja siisti keikkapaikka. Oli kivaa, näitä lisää! Ja erityiskiitokset järjestelyistä! Sumon oli hyvä nukkuu...

Mäntyin (Kivesveto GoGo)

Mannoin (kuva: M!ka).

Mannoin:

Soitettiin neljä uutta biisiä eikä ketään ei haitannu

Jyväskylän keikan jälkeisenä aamupäivänä istuimme Jyväskylän Ylä-Ruthissa. Kokeneet paikalliset päiväkaljoitteljat kertoivat, ettei Kuopiossa ole muuta hyvää ku muikkuravintola Sampo. Ja epäilivät ulkopaikkakuntaisten olevan täysin amatöörejä lonkeroineen, ku mietimme vieres olevan järven nimeä. Mäntyin kysyi missä ja käänteli päätä etsien amatöörejä. Samun mielestä järvi oli sekä Kuopiossa että Jyväskylässä Pielinen.

Ajovuoron sain mie, koska roudaan vähiten tai en ole avannu reeniksen ovea lähiaikoina. Tai joku muu paska syy. Ensimmäiseksi oli ajettava huoltoasemalla hakemaan jäitä. Toivat kopan kaljaa ja 15 litraa jääpaloja. Alkumatkan orkesterin juova osa kinasteli oliko kalja varmasti kylmää. Mäntysen mielestä se oli vasta viileää, eikä vielä kovin optimaalista. Sumon mielestä se oli vitun kylmää ja hyvää. Kärsä kääri sätkiä. Takapenkki huuti hirvimiehille ikkunasta tasasin väliajoin. ja vittuilivat onnellisesti päissään toisilleen.

Kuopioon päästiin ni K-klubin ovet oli vielä kiinni niin mentiin muikuille. Ruoka oli hyvää ja kerrankin oli hiljaista. Ruuan päälle kypäräksi otettiin tönkkösuolattumuikkushotti. Lasissa lillu pien helvetinsuolane muikku viinan seassa, joku Kuopion tequila vissii. ehkä kuitenkin 11 euron hinta muikuista ja perunamuussista oli liikaa. Henkilökunnalta joku kysyi että maksettiinko me perunamuussista 5 euroo. Vastaus taisi olla että kyllä.

Takas baariin. Soundchekin jälkeen kiuruveteläiset veljekset vei karaokepaikkaan, josta kyllikin ja jallujen jälkeen takas K-klubil Second to nonen keikalle. Bändi oli nätti ja kuulosti hyvälle. 

Oma keikka oli riemuisa. Mietittiin et yks parhaista tai ainakin hauskimmista. Lämmin meno. Soitettiin varmaa neljä uutta biisiä ja ketään ei kai haitannu. Harmiksi mukana kulkenu Pekka Siitoinin hääkutsu tais hävitä baariin mut keikan jälkeen joku tarjosi kaljan.

Rattuksen aikana baarin ikkunat hikoili, ja oli iha oikeet menoo. Eestiläinenki oli siel, sanoin sil et tänä jälle me joome bensiini. Se yritti hymyä. Loppuyö taittui eri pubeissa kuopiolaisten kanssa veljellisesti toisiamme kehuen. Ite eksyin Tampereen Tuomaksen kanssa Daven tyttöystävälle yöks. siitä kiitokset. ja kiitti M!kalle. Kuopio o hieno paikka ja etenki k-klubben.

Mannoin (Kivesveto GoGo)

Tomppa lähituntumassa fanin kanssa (kuva: M!ka)

Tomppa:

Kuopiossa oli jälleen hauska soittaa

Kuopiossa oli jälleen hauska soittaa, jengi oli hyvin mukana.  Kiitokset myös muille bändeille, Second To None ja Kivesveto GoGo olivat itselle uusi tuttavuus, mutta hyvvee kammoo. Eikä välttämättä huono juttu sekään, jos pääsisi jatkossakin aloittamaan vetonsa jo iltakymmenen aikaan. Siihen päikkäreiden perään... Oli tosiaan mainio ilta.

Tomppa (Rattus)

Tomppa ja Vellu (kuvat: M!ka).

Jake yleisön ympäröimänä (kuva: M!ka).

Jake:

Hyvällä tavalla vaarallinen meininki

Paikalle kun päästiin oli jo odotukset melko hyvät, kun näki, että tila ei juuri olohuonetta isompi ole; tai no, oma olohuone täytyy jättää pois laskuista. Mutta juuri sellainen paikka, jossa voi odottaa mitä vain tapahtuvaksi.

Kamat kun laitettiin kiertorajoille, ja soitto lähti käyntiin; jengiä ihan nenässä kiinni, tiesi, että nyt on vaarallinen meininki. Hyvällä tavalla. 

Kun liikehdintä alkoi, pienet tytöt jäi karjujen jalkoihin, mikki hakkasi meikäläisen hampaita äijien tönittyä toisiaan mikin jalkaa päin ja Vellukin sai osansa lentelevistä tyypeistä. Saipa joku palikasta päähänkin, kun sen pää sattui just Vellun melko tiukan iskun alle. Mitäs työnsi päätään väärään paikkaan. 

Saundista en saanut selvää, oliko ontto vai täysi... se taitaa olla ihan sama.... Jossain vaiheessa mikki ja mikin jalka etsivät toisiaan lattialla. Taisi toisenkin kerran kadottaa toisensa siinä hulluudessa! 

Eli, hyvä meininki.

Jake (Rattus)

(Kuva: M!ka)

Nuoret Sankarit -yhtyeen laulaja Tuosmash vieraili  Kivesveto GoGo:n keikalla (kuva: M!ka).