www.ramopunk.com     Ramopunk-uutisia

 Ramopunkit keikoilla

Häiriköt viiden vuoden tauon jälkeen Kuopiossa (kuva: M!ka).

M!ka:

Kymmenes Elämä on Punk

Kymmenes... Yllättävän pitkään näitä on jo jaksanut järjestellä. Kymmenettä EoP:ta juhlistamaan oli bileisiin otettu normaalia useampi bändi. Ja sopivasti sattui oma suosikkibändini Häiriköt saapumaan Kuopioon  pääesiintyjäksi juuri tässä välissä.

Vierailevina esiintyjinä tällä kertaa olleet Häiriköt ja Real Vacation ovat soitelleet Kuopiossa aikaisemminkin. Tosin aikaa on niistä keikoista jo ehtinyt vierähtää. Häiriköt nähtiin kaupungissa Onni on Ramones-bileissä Onni Pubissa 2006 ja Real Vacation Henry's Pubissa 2007 ja sitä ennen Maitolaiturilla 2002.

Tekniikkapuolesta huolehti tällä kertaa Peter Punk & The Lost Boys. Kiitokset bändille avusta. Kiitokset myös kaikille, jotka osallistuivat Häiriköille tarvitun kitarakaapin metsästykseen ja tietty Johannes Avengerin Jukalle, jolta kaappi lopulta lainaksi saatiin. Tämä oli taas mukava pieni osoitus siitä, miten yhteistyö Kuopion skenessä toimii.

Hätä-Ratkaisu soittelemassa akustista punkkia torilla (kuvat: Sanna).

Uutena kokeiluna oli Elämä on Punkissa myös katusoittoa, esittäjinä nuoremman polven punkkarien Hätä-Ratkaisu, päivällä torilla ja illalla vähän K-klubin edustalla. Hieman vaikutti siltä, etteivät punkkarit oikein tienneet, miten katusoittoon olisi suhtautunut siellä K-klubin edustalla, mutta päivällä torilla soittaminen oli ollut aika menestys, vaikka osaa torin kulkijoista punkin soitto epäilemättä hämmensikin. Huomiota herättämässä oli Hätä-Ratkaisulla kepin nokassa Elämä on Punk -keikkamainos ja sekin toimi torilla hyvin. Idean pöllin Camden Townista Lontoosta, missä punkkarit mainostelevat metroaseman edessä Martensin maihareita kyltin kera. Keikkaliksaakin kertyi soittajille torilta hämmästyttävän paljon muutamalla lyhyelle setillä. Osahyötynä lienee ollut, että eduskuntavaalien aattona oli tori poikkeavan täynnä väkeä ja sitä kolikon heittäjääkin sitten riitti vähän enempi. Jatkossa nähdään ehkä lisääkin katusoittoa, jos vaan kyllin rohkeita soittajia löytyy. 

Johannes Avenger-yhtyeen Napu ja Jukka vetäisivät myös ex tempore vähän katusoittoa K-klubin edustalla. Lisää vaan tämmöistä menoa. Lupienkaan saaminen ei ole vaikeaa, kunhan vaan saa virkamiehen kannustettua toimintaan hoputussoitoilla.

Meininkiä Amputaation keikalta (kuva: M!ka).

Tällä kertaa aloiteltiin poikkeavasti jo klo 19.00, kun mukana oli peräti kolme kuopiolaista bändiä, Märkä Läikkä, Amputaatio ja Peter Punk & The Lost Boys. Ihan hyvin oli porukka liikkeellä jo aikaisessakin vaiheessa ja ekallekin bändille riitti yleisöä. Ilta ei kuitenkaan ollut loppuunmyyty ennakkohuhuista huolimatta, joiden mukaan keikka olisi saattanut olla loppuunmyyty jopa ennakkoon. Minne jäi jengiä? Lämpimään kevätsäähän tai  katsomaan Suomen matsia jäkiksen MM-kisoissa? Paikalta oli poissa monia sellaisia, jotka olivat monesti toivoneet järkkäämään juuri Häiriköt Kuopioon... No ehkä olette paikalla sitten ensi kerralla, jota ei toivottavasti tarvitse odotella viittä vuotta.

Ruotuväki-lehden toimittaja tenttaa Häiriköiden Maukkaa ja Juusoa (kuva: M!ka).

Ruotuväki-lehdestä oli pari varusmiestoimittajaa paikalla tekemässä artikkelia punkista, mutta taisipa käydä niin, ettei sitä juttua nyt sitten tullutkaan julkaisuvalmiiksi. Eli ei kannata armeijaan värväytyä ainakaan sillä syyllä, että ko. lehdestä pääsisi punk-juttuja lukemaan.

M!ka (Elämä on Punk)

Häiriköt säätää (kuva: Mika).

Jarky ja Sammy:

The Anderssons matkailun lumoissa Kuopiossa

Anderssonien rytmiryhmästä Jarky ja Sammy ottivat lauantaiaamuna suunnan kohti Kuopiota ja tiukasti yhden pyssäyksen-taktiikalla istutulla automatkalla vanhaa polvea kivisteli, niin ettei meinannut enää kestää. Take away-kahvin voimalla kuitenkin sinnittelimme, peltipoliisien kohdalla kuuliaisesti ajelimme ja perillekin pääsimme. Äkkiä kamat majoitukseen ja rynnimään kohti keskustaa.

K-Klubilta kuului mölyä kadulle asti, mitä ihmettä: Meluavia punkkeja? Sisään kirjaus, leima kouraan ja tiskin kautta takariviin tuijottamaan bändiä. Harmiksemme totesimme myöhästyneemme sekä katusoitosta, että ekasta bändistä, joka oli Märkä läikkä. 

Amputaatio (kuva: M!ka).

Sisäytyessämme lavalla julisti  Amputaatio ja reippaasti julistikin. Ehtaa kriittisesti suhtautuvaa hc:ta tuo taisi olla. Pari lainaakin olimme tunnistavinamme ja muutoinkin oli hyvä veto päällä. Pienet esiintyjien väliset tauot käytimme tehokkaasti pihalla paheiluun ja sisätiloissa korjailimme lämpimän kevätpäivän horjuttamaa nestetasapainoa kaksin käsin, kun kuulemma: Krapulaan parasta, on kova ryyppääminen edellisenä iltana?

Peter Punk & The Lost Boys (kuva: M!ka).

Yht'äkkiä alkoi lavan suunnalta kuulumaan jotakin piippappaluulaa, ynnä muuta mölinää ja tästä tulkitsimme punkabillyn vuoron tulleen. No, sehän se, Peter Punk& The Lost Boyshan siellä aloitteli toimitustaan. Mainio jenkki-henkinen setti, hieman vähäisemmällä billyllä. Taas tauko, noh, kiusailimme M!kaa ja Häirikkö-Erkkoa tyhmine kysymyksinemme ja yleisine jorinoinemme... Sori vain. 

Sitten tuli Kemin "pommikonepunkittajien", vaimikäsetermiolikaan, Real Vacationin vuoro, tätä oli odotettu. Ja tiukkaa settiä sieltä tulikin, ilman turhia selityksiä. Vauhtikin oli  mallillaan, joten peukku ylös tälle.

Lopuksi, M!kaa lainaten: "se tiukin  ja tylyin", Häiriköt. Kyllä, tiukkaa ja tylyä oli. Hirmuisella nopeudella, kuitenkin kaikesta sai selvää, paahtoivat oman hittikimaransa läpi ja hiki virtasi, sekä soittajilla, että yleisössä. Wau. Hivenen sellaisia "ällikkämiehen" oloisia hepparoita haahuili tapahtuman jälkeen ympäristössä, joten soitot taisivat osua kullekin kohdilleen.

K-Klubista olimme ennalta vain kuulleet ja olihan se kehujen myötäinen kokemus. Kuuma oli, kun mahdoton, hieman, tai sopivan ahdasta ja hermoston lepuutukseen auttoi ripeä tarjoilu. Kyllähän siellä kelpasi mualiman mennoo hämmästellä. Sanna Kuopio: Ei sinne voi Heinäkuussa tulla,  ettei sula?

Häiriköt (kuva: M!ka).

Kokosimme kuitenkin itsemme, vielä kerran, läjään ja arvelimme ettei ilta ole vielä tässä... Pubia etsiessämme, parinkin pintaliitopaikan ovella kääntyiltyämme, yhdessä jopa yhdellä kestitsimme itseämme, valitettavasti! Digidii digidii digidii... otimme onkeemme ja suuntasimme kohti toria ja äkkiruoan mekkaa, nakkaria. Mutta mitä  kummaa, emmehän me tajunneet tarjonnasta hevon kukkua? Kaikenlaista möttöstä ja höttöstä oli tyrkyllä, mitähän ne lienevät? Kun naurultamme kykenimme, haastattelimme osaavaa henkilökuntaa ja muuta paikallista herkuttelijaa ja saimme lopulta eväät haltuumme. Suorinta tietä majoitukseen, eväät huiviin ja tutimaan. End of story.

Kiitokset: Esiintyjille, järjestäjille ja Klubin väelle, hienoa! Erityiskiitos kaikille ei punkeille kuopiolaisille: Turpiinkaan ei tullut, hienoa sekin!

Jarky ja Sammy, "The Anderssons, tai ainakin puolet"

Napu ja Jukka Johannes Avengerista lainasivat Hätä-Ratkaisun kitaraa ja soittivat kadulla  CMX:n "Jesse Delaa" (kuva: M!ka).

Amputaatio aloittelemassa (kuva: M!ka).

Napu:

Elämä oli punk jo kymmenettä kertaa

Vaikka en syöksynytkään pittiin ja päätin iltani roudaten kitarakaappia kotiin, nii yhdellä sanalla voin silti kuvata koko iltaa...

ADRENALIINIA!

Vaikka kyseessä on suuren kaupungin tapahtuma, niin voimaa oli kuin pienessä kylässä.
Alkuillasta leudon kelin, katusoiton ja mukavan porinan merkeissä oli hyvä virittäytyä
odottelemaan illan tunnelmia. Katusoitolle lyön heti suuren plussan, sillä järjestäjä on ollut
erittäin reilu luodessaan myös nuorille mahdollisuuksia päästä mukaan kuvioihin. Vaikka ei yleisö kadulla kertynytkään sankoin joukoin seuraamaan soitantaa, niin mukava
uusi tuulahdus tämä silti oli.

Hätä-Ratkaisu soittelemassa K-klubin edustalla (kuva: M!ka).

Sisällä taas saattoi jutella muiden heimolaisten kanssa, juoda kannukaljaa ja ihmetellä kuinka se Sulola oikein jaksaa. Näytti kyyppari nimittäin sen verran nuhaiselta, että nostanpa hattua hänellekin.

Omista suosikeistani Peter Punk & The Lost Boys veti juuri sitä mitä odotinkin. Tymäkkä komppi on tämän musan kantava voima, niin että päässä nykii. Rautaista soittotaitoa
ja karismaattinen keulahahmo.

Peter Punk & The Lost Boys (kuvat: M!ka).

Illan pääesiintyjä Häiriköt iski ensimmäistä kertaa ja lujasti iskikin. Rumpalissa ainakin oli
munaa vaikka muille jakaa. Uudet löydökset voivat näköjään tulla vastaan moottorisaha kädessään, myös keikoilla.

Loppusanoina sanon, että käykää keikoilla, ja jos ette pääse sisälle, niin kuunnelkaa kadulla.

Napu

Maukka Häirikkö (kuva: M!ka).

Pete / Märkä Läikkä (kuva: M!ka).

Pete:

Oma keikka ihan ok

Tapahtuman järjestelyt oli mielestäni hyvät ja homma toimi sujuvasti aina roudauksesta soitantoon asti.
Oma keikka meni mielestäni ihan ok, vaikka ei ollut kyllä parhaiten onnistunut kuitenkaan. Takkuilu johtui lähinnä soundcheckistä poisjäämisen ja siitä johtuneen sähläyksen johdosta. Porukkaa oli yllättävän paljon kellonaikaan nähden ja meininkikin tuntui yleisössä olevan hyvä soittajien takkuilusta huolimatta. Osa jopa innostui pogoamaan Salmisen kanssa, joka on tietysti aina plussaa! Oli mukava soittaa välillä vähän lyhyempi setti ja varsinkin kun tällä erää tahti oli melko tiukka.
Ylipäätäänkin meininki oli hyvä koko tapahtumassa, ainoastaan K-klubin kuuman kostea ilmasto ajoi aika usein ulos viilentymään, varsinkin jos innostui pogoamaan lavan eteen. Bändit olivat kaikki oikein hyviä, etenkin Häiriköt, jotka soittivat todella kovan keikan! 

Myös katusoitto K-klubin edessä oli toimiva ratkaisu(heh heh). Oli rattoisaa istuskella auringossa ja kuunnella akustista soitantoa. Hyvin onnistunut tapahtuma!

Pete (Märkä Läikkä)

Märkä Läikkä (kuva: M!ka).

 (Kuva: M!ka).

Joni / Märkä Läikkä (kuva: M!ka).

Joni:

Muutamat biisit meni ihan jees

Joo, soundtsekkiähän ei vedetty ollenkaan, joka kyl vaikutti soittoon jonkun verran. Kyl muutamat biisit meni ihan jees, mut kokonaisuudessaan keikka ois voinu mennä paremminki! Kelpo suoritus! Mut helvetin hyvät iltamat!

Joni (Märkä Läikkä)

(Kuva: M!ka).

Märkä Läikällä oli jotain teknisiä ongelmia pitkin keikkaa,

mutta bändi ei siitä hirveitä näyttänyt stressaavan  (kuva: M!ka)

JP / Real Vacation (kuva: M!ka).

JP:

Alussa hieman hirvitti

Jeejee. Kuopio keikka takana. Alussa hieman hirvitti paikan pienet tila ja soittokamat, mutta kyllähän se ilta meni ihan mukavasti. Backstagena toimi Kuopion kadut, mutta ei eipä siinä, Kuopio on hieno kaupunki ja ilma oli keväinen.

Real Vacation keikka meni hyvin, enpä ole soittanut ennen noin kuumassa paikassa. Kuulemma kesällä hieman lämpimämpi... HC meininkiä henkilökohtaisesti jaksan jonku aikaa, mutta siinäkin kohtuus kaikessa. Häiriköt oli mukava nähdä pitkästä aikaa. Uusi biisikin tuli sieltä. Levyä odotellessa, eikä Youtubea.
Yleisö koostu onneksi nuorista, se oli mukava havaita. Ehkä M!kakin joskus pääsee eläkkeelle. No en tiiä. Kiitos taas M!kalle ym.

JP (Real Vacation)

Real Vacation (kuva: M!ka).

Sami / Real Vacation (kuva: M!ka).

Sami:

Ahdasta ja lämmintä

Lähdettiin lauantai-aamusta ajelemaan Kemistä Kuopioon, joskus neljän jälkeen oltiin perillä. Kamojen roudauksen jälkeen kerettiin sopivasti syödäkin ennen soundcheckiä. Soundcheckin jälkeen oli sitä perinteistä odottelua ennen omaa vetoa. Lähinnä ulkosalla pyöriskeltiin, itse en ainakaan pysty kauheasti keskittymään muiden keikkoihin ennen omaa suoritusta. Sen verran välillä pyörähdin sisällä, että huomasin menon olevan kova.

Real Vacationin veto meni hyvin, jengi pogoili biisien tahdissa. Saatiin hyvä setti kasaan sekoittamalla sopivasti vanhaa sekä uutta. K-klubin ahtaus ja hillitön lämpö toivat mukanaan sellasta fiilistä, että sinne pitää päästä soittamaan joskus uudestaan. Keikan jälkeen kerettiin pyörähtää jossain paikallisessa, oltiin kuitenkin kohtuudella yöpaikassa, että päästiin aamusella kotimatkalle.

Kiitos M!kalle ja kumppaneille tapahtuman järkkäämisestä, sapuskasta sekä yöpaikasta, tämmöisiä keikkojen pitäis aina olla!

Sami (Real Vacation)

Real Vacation (kuva: M!ka).

Jotain hässäkkää, kompurointia ja mikkitelineen kaatumista tms. Real Vacationin keikan aikana (kuva: M!ka).

J.J. Huotari / Real Vacation (kuvat: Sanna, M!ka).

J.J. Huotari:

Hey and Go!

Jaahas 16.4 K-Klubi, Kuopio. Hyvissä nosteissa kohti Savonmaata lähdettiin, kun oli edellisellä viikolla saatu hieno startti uudelle kokoonpanolle Oulun 45-speciaalissa. Ja kuten kaikki tietää siinä paikassa hommat toimii. Muhkeet jytinä soundit ja hienot valot jne. jne. plus kunnon stage. Kuopion paikasta ei ollut mitn tietoo minkälainen mesta olis oottamassa, vaikka eihän sillä oo väliä missä sitä sitä renkuttaa, jos töppönen vipattaa ja hiki lentää.

Saavuttiin hyvissä ajoin K-Klubille, jossa oli pöperöt oottamassa, jees..kivaa. Sitten syömisen ohessa kattelin soittopaikkaa, joka oli semmonen normi olohuoneen kokoinen, heh. Kävi vähän mielessä, että mitähän tästä tulee, nooh tämän ajatuxen kans on tullu jo tutux.

Kamat oli nostettu sisään ja odoteltiin soittovuoroo, kun oli kolme bändii ennen meidän vetoa. Istuttiin välillä ulkona kaljaa kittaamassa Häiriköiden heppujen kans ja vaihdeltiin kuulumisia. Hyvää kuulu jne. Maukan kans mietittiin jo Losiin lähtemistä, et tämmöstä normi pupinaa.

Meidän osuus lähtee lentoon Rom & Cola jytinällä ja jatkuu 14 biisin verran. Mukaanollaan ujutettu viisi ihan tuoretta rockia, Ridin' , Why?, Glad to see you go, 1955 ja Night time. Jo ekojen biisien jälkeen oli niiku sweat baby sweat fiilis. Sauna oli lämmin! Ikkunoista valui vesi (hiki).

"Dancin' sweat 'n' roll..." (kuva: M!ka).

Kuopion jengi tsoomaili alussa meidän vauhtii, mut muutaman kipaleen jälkeen alkoi dancin' sweat 'n' roll... tuleva uus biisi. keksin just nyt kun tuli näin oiva nimi. Elikkä meinaa sitä, et varo mikkiständin takana purukalustoa ja muuta liikkuvaa lavan edessä. Paitsi ettei K-Klubilla oo lavaa, joten meininki on aika kosketeltavaa. Hiki haisee ja rokki soi.

Oli muuten nii hämärää, ettei biisilistasta nähny textii....ei valoja... ei PA:ta.... no echo... ihan pelkistettyä rehellistä menoa ja varmaan jengi tykkäs meistä ....joo-o tai luulen....ainakin muutamat, jotka tulivat ihan kädestä pitäen kiittämään ...KIITOS!
Klubi hiljenee soitosta ja Real Vacation häipyy Kuopion yöhön kohti uusia haasteita. ...see you soon!

J.J. Huotari  (Real Vacation)

Juuso Häirikkö virittää (kuva: M!ka).

Juuso Häirikkö / Häiriköt (kuva: Sanna).

Juuso:

Häiriköt villissä idässä

Edellisen yön Lappeenrannan seikkailuistaan tuohtunut ja spedeilyyn kyllästynyt Häirikkö-kombo (tällä kertaa He-man, Animal ja Situation) saapui kukkojen ja tornien kylään suurin odotuksin eläväisestä menosta, eikä turhaan. Heti kävi selväksi että nyt on puitteet kohillaan: tulinen naapuri, aplarikiljuläniköitä, virkavaltaa, korkeita mutta ohuita kampauksia, kasvispöperöö, murhaajapöperöö, ei lavaa, ilmasta kalajaa, katusoittona tuttuja tuneja ja mitä lie ränttää! Puolustusvoimat! Ja kaikki tämä auringon vielä pistäessään keväistä parastaan korkealta muttei kovaa. Mieli koheni tuhatta ja sataa. Kei-klubi teki vahvan vaikutuksen ensikertalaiseen, toivottavasti saavat jatkaa vielä ainakin toisen likaisen tusinan vuosia.

Märkä Läikkä soitti ekana bändinä (kuva: M!ka).

Kadulla kun paikallinen nuorisojaosto oli tarpeeksi aiheuttanut ihmetystä soiton rytmittämällä kiljun imemisellään, alkoi lattialla tapahtua sitä itseään. Märkä Läikkä tarjosi ensilöylyt ja Amputaatio lisäsi kierrokset sit jo tappiin. Varsin kiihkeää hoosee-kauraa ja tarttui kyllä omiinki tennareihin jo aika tavalla. Luita en lähtenyt piirileikkiin murtamaan, mutta nyökyttelin tiskiltä hyväksyvästi ja kirjasin lehtiööni plus-merkinnän kiivaasta ja reippaasta, vähemmän progressiivisesta lähestymistavasta siihen faktaan, että vaikka Helena Pesola on jotain, niin myös Päivi Räsänen voi olla jotain. Oisin ostanu seitsemän tuuman verran tätä viisautta vaikka heti, jos sitä ois jo oltu narutettu, mut ei natsannu vielä.

Amputaatio soitti kovan keikan ja sai yleisön hyvin mukaan (kuva: M!ka).

Kolmantena paikallisvoimana esiintynyt P.Punk ja kadonneet pojat veti sit aika paljon iisimmin ja aivan liian pitkän setin. Moni keesi katos puistoihin ja siltojen alle yli tuntisen setin aikana ja hyvä draivi katos itteltäkin hetkeks. Oli toki taitavaa soittoa ja hittejä oli kertynyt vuosien varrella vedettäväks, mut vähä ois voinu tiivistää. Toimittivat sentään iltaan backlinen ja laulutötteröt, joten mikä viddu mä oon tässää uliseen? Kiitos heille ja hyvä ettei kamoja enempi hajonnu.

Real Vacation meni erittäin valitettavasti suurelta osin iteltä ohi, kun piti hakea alkulämpöä vesihöyryn keskellä baarin keittiössä, mut hyvin se kuulu taittuvan lemmikkieläimiään syövien veljestenkin vahvistamana. Ja Huotari on Suomen Huotari. Kakkoslevyä kiinnostaa sitten niiiin paljon kuulla, ettei mitään muuta. No ehkä Ernestonkin veisut vähän nappaa. Toivottavasti tapahtuu silläkin rintamalla. Niilläkin rintamilla.

Erkko Häirikkö (kuvat: M!ka).

Oma veto oli sit aika hyvin sitä mitä olikin pelännyt sen olevan: väistelyä, keräilyä, väistelyä, "hei kamoon, ette te viittis..?", väistelyä, viritystä, väistelyä, viritystä, keräilyä, väistelyä ja viritystä. Välissä vedettiin muutama ralli, joista joku alkusetin helmiäinen saatto vielä kuulostaa siedettävältä, jos siellä joku jotain kuunteli, mut vikat palat oli jo useasti epävireistä väistelyä ja kamojen keräilyä. Aivan helvetin hienoa siis, ei siinä saunassa paljo jarruteltu, paitti sitä virettä oli pakko hakee törmäysten välillä... ja kun rytinässä meni nelikielinen mykäksi, ni sit vedettiin biisi/geige loppuun ilman sitä ja lujempaa huutaen.

Kun ei kaikkea voi kuitenkaan ikinä saada, ni tämmösiin puhteisiin voi olla toudella tyytyväinen ja toivoo vaan, että punkenrolnevedai! Juhannusjuhlilla ja stadikalla voi vetää puhtaasti, mut näissä vedetään miten keretään.

Juuso kiittää yleisöä encoresta, jota bändiltä vaadittiin savolaisittain "myö halutaan lissee" -huudolla

(kuva: M!ka).

Setissä huippukohtina tiukimpia ralleja, joita ei kuitenka aina vedetä, tyylin Kondis, Lehtibisnekset ja uus törkeen hyvä Tulevaisuus on musta. Kovasti siellä vaadittiin lisää vedettävän, kun kellokin oli vasta puoli tuntia vaille piip, mut vaikka laitteet ois kestänytkin, ni orkesteri alko oleen jo aika kaikkensa antanutta setin lopussa ja tajuttomuutta tai oksentelua ois alkanu varmaankin esiintyyn hyvinki pian jos ois viä jatkettu.

Ja näin todella oli, että paukut käytettiin lattialla heiluen (ja osa toki jo aamuöisessä Leprassa..). Vaikka mieli suorastaan huusi lappalaisten pykälässä Kuopion alkavaan lauantai-yöhön, oli pipo niin tyhjä ja märkä, että Nukku-Masa kutsui hyvinkin nopeesti loistavan yöpalan päälle. 

Innokkaimmat pogosivat Häiriköiden tahtiin yläosattomissa (kuvat: M!ka).

Täytyy toivoo että pääsee yrittään uuden kerran ja korjaa sit vahingon, eli dokaa kunnes mokaa. Onneks täältä Hämeenperästä on sen verran matkaa, ettei tarvi ihan joka bileisiin lähtee, mut vahvasti suositan jokaista pnukkarin reppaanaa käymään ees kerran elämässään saunomassa Kuopion Koossa. Aivan loistavaa. Ja järjestelyt oli tietty mitä odottaa sopikin, A++. Kiitos itä, vapise Turgu!

Kiitän: ilmaista trippiä vuoteen 1982. Moitin: talon lonkeron reseptiä.

Yousef P.vanTillandeer, fin-13500

Juuso (Häiriköt)

(Kuvat: M!ka).

Elämä on Punk vol.10:n keikkamainos.