Olipa kerran pikaiset YT-neuvottelut

Mullan alta -levyn saatetiedotteessa kirjoitit, että ”tämä bändi ja sen ensimmäinen levy syntyivät koska sain toisen kerran potkut jytäpunk-yhtye Rehtoreista”. 70-luvun Vihannesten syntyhetket ovat siis helposti ajoitettavissa, sillä Pajunen sai toisen kerran kenkää Rehtoreista 25. maaliskuusta 2005 soitetun Kemin keikan jälkeen.

- 70-luvun Vihannekset syntyi kokonaisuudessaan Rehtoreista ”poistumiseni” jälkeen. Mitään ei ollut olemassa vihannessektorilla ennen viime huhtikuuta.

Oliko potkut Rehtoreista kova paikka?

- Harmitti, muttei ollut kuolemaksi. Päällimmäisenä funtsi oikeastaan, että ei kai nyt taas.

Pikaiset YT-neuvottelut tuskin ovat koskaan mitään mieltä ylentäviä tilanteita. Eniten harmitti se, että aiheutti mielipahaa muille ja ettei ollut kavereiden luottamuksen arvoinen, eli viime kauden 04-05  Rehtori-vokalistilla oli selvä asenneongelma.  Pani kyllä miettimään asioita moneltakin kantilta vakavissaan.

Rehtorithan kyllä porskuttaa komeesti, vaikka vokalisti vaihtelee ja itsekin tajusi, että oliskin aika kivaa tehdä jotain kokonaan omaa juttua pitkästä aikaa. Että tapahtumien lopputulos näyttää tänään onnelliselta. Tulee mieleen tämä ralli, Potpotpotpotpotkut sain! 

"Syy Kemin tragediaan - kasvoin erilleni järjestäni. 

Vetäydyn Valamoon vähintään vuodeksi." 

-Pajunen- 

(Ramopunk-uutisissa 2.4.05)

”Tämä bändi ja sen ensimmäinen levy syntyivät koska sain toisen kerran potkut jytäpunk-yhtye Rehtoreista.”

-Pajunen- 

(Mullan alta-levyn tiedotteessa)

Miten pian potkujen jälkeen aloit vakavissasi miettiä oman bändin perustamista?

- Aika pian. Ensin ajattelin tehdä vaan omia biisejä ja soitella kevyesti pohjalta kaks kitaraa ja stemmalaulut. Stindy-boyn, eli siis nykyisin omien sanojensa mukaan Stindy-papan kanssa oli puhetta jostain sen sorttisesta. Alkusysäyksen oman bändin perustamiseen sain kannustavista kommenteista erään M!kan, erään sivuston vieraskirjasta. Kyllä näin on! Syytän siis kaikesta näitä sivuja ja sillä sipuli.

Ihmeekseni löytyi nopeasti todella oikeat jätkät vihanneksiksi ja siinäpä se oli. Ja haluan korostaa, että tällaista alkua en osannut keväällä edes kuvitella, kiitoksia Pete ja Chemo! Ja loppu onkin sit hist…, no ei ole! Ajattelin ehkä silloin viisua It’s my life….you know… Do you?

Potkuja selvitellessäsi kommentoit näin: "Syy Kemin tragediaan - kasvoin erilleni järjestäni. Vetäydyn Valamoon vähintään vuodeksi."

- Näinhän se meni. Pohjimmiltaan kyse oli tälläkin hetkellä tiedotusvälineitä kuohuttavasta Peer Günt –syndroomasta. Enhän vertaa itseäni tai Rehtoreita mitenkään kyseiseen trioon, mutta saman tyyppistä ongelmavyyhtiä…Väkisin puskee vertauksena mieleen myös Loirin Kohtalokas samba.

"Eräänä kauniina aamuna suihkussa tuli mieleen, että Valamoon, kamoon"

-Pajunen-

Tartteeks aina ruikuttaa, valittaa ja uikuttaa?
Et ei oo aikaa mihinkään, juostaan vaan ja tönitään.
Lapsiaan ei koskaan nää, muija taitaa pettää.
Mut sitten alkaa elämä, jos elää vielä eläkkeellä.

Kun maailma potkii sinne ja kaikki menee ties minne,
älä anna periksi. Oo muille esimerkiksi ja mee!

Valamoon! Kamoon, kamoon! Valamoon! Kamoon!
Äijät sinne saapu, jäi omaisuudeks kaapu.

Siihen loppuu vinoilu, siihen loppuu kiroilu.
Syödään vaan ja palvellaan, puutarhaa hoidellaan.

Ei kukaan mihinkään kisko. Hei veli sekä sisko!
Harvoin sekoillaan, usein rukoillaan.

Älä suotta köyttä kaulaas kieräytä,
vaan kives hautas eestä vieräytä. Ja mee! 

(70-luvun Vihannekset: Valamoon)

Valamoon, kamoon!

Mulla alta -levy alkaa kappaleella Valamoon. Syntyikö tuo kappale em. kommentin inspiroimana vai oliko sinulla jo ”pöytälaatikossa” tuo biisi, josta idea tuohon kommenttiin syntyi?

- Kappale tosiaan syntyi oman kommentin inspiroimana. Itsekäs ihminen hakee jopa inspiraationsa näköjään omista kommenteistaan. Varastaa ideoita itseltään. Aika  köyhää.  Eräänä kauniina aamuna suihkussa tuli mieleen, että Valamoon, kamoon ja kirjoitin biisin. Se on ensimmäinen 70-luvun Vihanneksille tehty biisi. Päässäni alkaa pyöriä väkisin kappale, jossa lauletaan, että äijät sinne saapu, jäi omaisuudeks kaapu.

Ilmoitit vetäytyväsi Valamoon ”ainakin vuodeksi”. Taisit lupailla liikoja. Todistettavasti sinun hiljaiselosi jäi aika vähiin noiden keikkojen jälkeen? Valamon visiitti taisi siis jäädä aika olemattomaksi?

- Valamosta ja vuodesta on todettava, että valamoita on eri tyyppisiä ja vuosikin näkyy olevan suhteellinen käsite. Aika-avaruudessahan on myös taipumista ja tihentymiä käsittääkseni. Yleisesti ottaen lupailen joskus liikoja, en kuitenkaan ruusutarhaa. Lisäksi olen keskimäärin kohtuuton henkilö. Valamon visiitti ei kylläkään ollut olematon. Asioihin liittyy myös tematiikka, kun on alkuun päästy, niin antaa mennä vaan. 

Mitä tuo ”Valamo” omissa ajatuksissasi kuvastaa. Tuskin kai sentään munkkiluostariin muuttaminen kiehtoo? Kuvaako se katumusta, rauhoittumista, asioiden tärkeysjärjestysten uudelleen arviointia, vai mitä?

- Jaahas, toimittaja vedättää nyt vaarallisille miinakentille. Symboliikka ja ihmisen sisäinen elämä….hmm ? Pitääkö tuohon nyt vastata? Joskus on hyvä pysähtyä hetkeksi funtsimaan, mikä on oikein.

Totta kai luostariin muuttaminen kiehtoo! Melkeen kaikkea muuta on tullukin kokeiltua. Kunhan luostarin portit vaan aukeisivat myös sisäpuolelta. Siellä voisi olla mukana myös hyviä levyjä ja nettiyhteys käytössä. Enkä näe edes suurta ristiriitaa Valamon ja ramopunkin arvomaailmassa, vaikken olekaan mikään varsinainen asiantuntija. Eräs yhtye kylläkin aikoinaan lauloi, et mä haluun rauhoittua. Jos en väärin muista, niin se kai käännettiin ihan englanniksikin.

Valamoon-biisin alussa soi selkeästi AC/DC:n helvetin kellot. Soivatko tuomion kellon, jos laulun "sankarin" tie ei veisikään Valamoon?...vai asuuko Valamossa sittenkin pahuus?

- Ai se alku muistuttaa siis jotain tunnettua kappaletta? Onko todellakin näin?

Pahuus voi hyvin ja jopa kävelee sinunkin takanasi jatkuvasti AC/DC:nkin mukaan.

Pahuus on läsnä kaikkialla koko ajan, jopa Valamossa, kuten hyvyyskin. Suhdeluvun optimiarvo ja muut mieltymykset vaihtelevat henkilöittäin. Tuomion kellot soivat Valamon ulko-ja sisäpuolella, tai sitten eivät. Kuka niitä soittelee, miksi ja milloin? Kertokaa se minullekin!

Oletko muuten oikeasti käynyt Valamossa?

- En ole koskaan käynyt minkäänlaisessa luostarissa.

Kakskyt kakskyt kakskytneljä tuntia aikaa, mä haluun rauhoittua      

Mitä mä teen hei mihin mä meen,  mä haluun rauhoittua

hei vie mur seutulaan ja roudaa koneeseen

kipi kipi kapin tai sekaisin mä meen 

ei toimi enää sormet ei toimi aivotkaan

ei-ei-ei-ei-ei-eei

Kakskyt kakskyt kakskytneljä tuntia aikaa, mä haluun rauhoittua      

Mitä mä teen hei mihin mä meen, mä haluun rauhoittua

Hei paa mut rullatuoliin ja roudaa koneseen

kipi kipi kapin tai sekaisin mä meen

ei toimi enää sormet ei toimi aivotkaan

ei-ei-ei-ei-ei-eei

(Ne Luumäet: Mä haluun rauhoittua)

Esikoislevyn nimi on Mullan alta. Kuvaako se mielestäsi bändin syntyä idusta kukkaan tai vaikkapa Feeniks-lintu Pajusen nousua potkujen tuhkasta, vai mitä?

- Vihanneksethan on peräisin mullan alta ja yhdistettynä erään nettigurun erääseen kansi-ideaan homma tuntui toimivalta. Jopa loogiselta. Jatkonahan voi sitten olla vaikka Täydellinen taimi tai Jotain itua, tai Lanttu viheltää ja kurkku on käheä, tai muuta sellaista.

Mitä tähän Feeniksiin tulee, niin edes Napoleon-kompleksini ei ole vielä saanut vertaamaan itseäni joihinkin myyttisiin taruolentoihin. Mikä on sinällään kyllä yllättävää, nyt kun otit asian puheeksi. Enkä ole myöskään hautausmaa, apropoo.

Mullan alta nousee synkkiä sävyjä

Mullan alta -levy on ramopunk-levyksi aika synkkäsävyinen. Viidestä biisistä neljää voisi luonnehtia vakavan puoleiseksi ja yhtä enemmän huumoribiisiksi. Painottuuko Vihannesten musiikki ramokeskiarvoa enemmän vakavampiin aiheisiin?

- En tiedä. Onko levy synkkäsävyinen? Mä en itse miellä sitä erityisen synkäksi. Keräilytalous on varmaankin se sun tarkoittama huumoribiisi. Sehän ottaa kantaa hyvin vakavaan asiaan, kuinka ihminen elää korvike-elämää omassa maailmassaan, kiinnittymättä realiteetteihin. Elämän sisällöksi otetaan eläminen esikuvien ja julkisuuden henkilöiden ja median kautta. Eikö se ole nykyään vakavakin ongelma? Valamoon ja Työläinen on taas musta pohjimmiltaan aika huvittavia kappaleita. Tiedä sit näistä?

Biisit syntyvät jostain alkuideasta ja fiiliksestä. Liian laskelmoiva tyyli ei sovi ainakaan mulle, tyyliin, että nyt tehdään huumoria, nyt synkkyyttä, nyt rakkautta. Nykyään tulee tekstit ensin ja sitte funtsitaan, et millanen ralli sopisi tähän tekstiin. Maailmahan on tietysti paha paikka ja musiikki on äärimmäisen vakava asia! Sanaleikit on kivoja, mutta ei niillä yksin vielä hyvää biisiä mun mielestä tehdä. Jotkut hianot taiteilijat ovat sitä mieltä, ettei biisejä pidä selitellä. Mun mielestä niitä voi ihan hyvin selitellä jälkikäteen. Ei siitä hyötyä ole, jossei paljoo haittaakaan. Hirveetä jaarittelua, onneks tää on haastattelu, eikä biisi.

Ramokeskiarvoa ei ole varmaankaan olemassa. Keskiarvot ei kerro mitään, ainakaan sanotuksissa. Kaikki tekee omia juttujaan. Pelkkä huumoriralli jaksaa kiinnostaa hetken ja toimii keikoilla, sopii levylle vastapainoksi ja silleen. On eri asia viljellä huumoria kuin päättää tehdä puhdas huumoribiisi. Vakavat aiheet on taiteessa käyttökelpoisempia. Harvempi kirjallinen teos kertoo pelkästään siitä, miten hyvin menee. Draama ja koskettavuus syntyvät henkilökohtaisesta tarttumapinnasta taiteen kontekstiin ja jännitteestä yksilön kokemusmaailman ja taiteilijan sisäisen sanomisen tarpeen kultaisessa leikkauspisteessä…….Yeah, right! Tehkää se lobotomia just nyt! Ihailen kyllä esimerkiksi Häiriköiden Erkon taitoa kertoa vakavista asioista yksinkertaisin lausein ja vielä tarinalla ja huumorilla höystettynä lyhyesti.

Tuossapa on hyvä määritelmä Erkon biiseistä!

Niin, ei tosiaan ole mitään ramokeskiarvoa. On vaan kuulijan subjektiivinen mielikuva. Tässä tapauksessa nimenomaan meikäläisen subjektiivinen mielikuva määrittää ramokeskiarvoa, vaikka en olekaan mikään varsinainen asiantuntija.

Toisilta bändeiltä löytyy enemmän vakavampia biisejä kuin toisilta… Tottahan Valamoon ja Työläinen biiseissä on huumoria. Se, että vakavammat aiheet on sekoitettu huumoriin, on hm... saako sanoa, että ”tyypillistä ramopunkissa”. Se on ainakin minun mielestäni puhtaasti positiivista. Saarnaamisen kuunteleminen ”älkää kysykö mistä johtuu väkivalta, älkää kysykö mistä johtuu päihdeongelma” –tyyliin ei oikein kiehdo, ainakaan minua, vaikka tuo Pellen biisi ihan hyvä onkin. Eli nämä ”tosi vakavat” biisit on jo ihan eri sarjaa.

Ramopunk-biisit, jotka pistää ajattelemaan vähän enemmän, on minun mielestäni enemmän tai vähemmän ”vakavia”. Keräilytalous jäi minun silmissä luokkaan vähemmän vakava. Balanssi vetää enemmän huumoriin, eikä siinä mitään negatiivista tietenkään ole. Vakavuus on tietysti kuulijan korvien välissä. Joku koskettaa enemmän ja joku vähemmän.

- Näin on. Kyllähän Keräilytalous on oikeesti aika puhdas vitsi.  

Miten voi olla, miten? 

Työtön työläinen?

(70-luvun Vihannekset: Työtön työläinen)

Puhuttiin aina ilkeästi. Sanottiin rumia sanoja suoraan.
Ei keskusteltu henkevästi. Nyt omaa ruumisarkkuani vuoraan.

Revittiin toisemme rikki. Tuli jokunen tikki.
Nyt sanat on loppu niin kuin minäkin.

(70-luvun Vihannekset: Saat multa vuoden)

Sen jälkeen treffit Espalla

ruusun nuppu rinnassa

toivotaan parasta

mitä se sitten ikinä onkaan?

(70-luvun Vihannekset: Saat multa vuoden)

Miten voi olla...

Työtön työläinen-biisissä kysytään Miten voi olla työtön työläinen? Kerrohan miten voi olla?

- Poliittista laulelmaa ja tyhjänpäiväistä renkutusta. Ei kai se helppoa olekaan. Mutta eihän Suomessa kohta enää ole perinteisiä työläisiä. Kaikki nuoret haluais olla julkkiksia, taiteilijoita, juontajia, malleja, toimittajia! tai ainakin pyrkivät välttämään oikeaa työtä. Jos jostain syystä on joutunut tekemään simppeliä perusduunia, niin kyseessä on väliaikainen tila ja on automaattisesti seliteltävä ja häpeiltävä, että oikeesti tässä vielä… ja suunnitelmissa on vaikka mitä muuta, kunhan rahan vuoksi nyt tätä joudun tekemään. Eihän Suomessa ole nykyään pakko tehdä työtä. Prkl, politiikka kuohuttaa mieltä! Poliitikot on järjestään itsekeskeisiä oman egon pönkittäjiä! Puhuvat soodaa, että haluavat pyyteettömästi hoitaa yhteisiä asioita. Narsisteja koko sakki…., päinvastoin kuin esimerkiksi rokkarit! Heh! Olen vihainen mureena!

Oletko ajatellut miten Saat multa vuoden -biisi tarina päättyy, siis biisin jälkeen? Vuosi on kulunut, treffit Espalla, mitä sen jälkeen?

- En ole asiaa ajatellut, mutta voishan siitä laulun tehdä. Sä taidat M!ka rakastaa jatko-osia ja teossarjoja.

”Jatko-osa” kuulostaa aika halvalta ja sopii mainiosti esimerkiksi b-luokan elokuviin, jotka parhaimmillaan ovat tosi hauskoja. Jatko-osat sopivat siis hyvin myös b-luokan tarinoita käsitteleviin a-luokan biiseihin.

Tarinoista tykkään. Lyhyisiin, kohtalaisen nopeisiin ja aika yksinkertaisiin biiseihin eivät pitkät tarinat mahdu. Niissä tykkään enemmän pienimuotoisista hetken fiiliksistä, mutta jos niistä tehdään useampi biisi, syntyy katkelmia tarinasta, katkelmia, joiden väliset aukot tarinassa täytyy täyttää omalla mielikuvituksella. Se on kyllä ihan kiehtovaa.

Keräilytalous biisissä keräillään julkkisten käyttämiä esineitä. Onko keräilymania tuttua? Keräiletkö itse jotain?

- Elämäni aikana olen kerännyt postimerkkejä, tarroja, lätkäkortteja, Avaruusasema-Alfa-kortteja, levyjä, koottavia, luita ja hankaluuksia. Ei ole koskaan mennyt manian puolelle mikään näistä. Kai?

Ettet vain keräile ainakin levyjä vieläkin? Eihän musiikkia muuten voi harrastaa täysipainoisesti. Mitenkäs nuo muut? Onko noita sinun keräilyn kohteita vielä tallella? Toivottavasti ei hankaluuksia.

- En taida nykyään keräillä tosissani oikein mitään. En edes hankaluuksia enää. Levyjä tietenkin joskus tulee ostettua, mutta ei siinäkään voi mistään keräilystä puhua.

No joo, levyjen ostelu ja todellinen keräily on kyllä ihan eri asia. Korjataanpa tuota väittämää: Musiikkia siis voi harrastaa täysipainoisesti levyjä ostellen, mutta ilman keräilyä.

"Elämäni aikana olen kerännyt postimerkkejä, tarroja, lätkäkortteja, Avaruusasema-Alfa-kortteja, levyjä, koottavia, luita ja hankaluuksia."

-Pajunen- 

Vihanneksia pian myös livenä

70-luvun Vihannesten Maailman ensi-ilta livenä on 30.11. Factoryssa Helsingissä. Kun Mullan alta -levyltä löytyy viisi biisiä, niin jopa ramopunkin yy-kaa-koo-nee -matikalla voi päätellä, että tulevilla keikoilla  kuullaan myös julkaisemattomia biisejä. Miten paljon teiltä löytyy keikkakuntoon treenattuja uusia biisejä?

- Setissä on tällä hetkellä 14 biisiä, joista kaks on coveria.

Kari Peitsamon vieraskirjasta sattui joskus silmiin, että kyselit lupaa ottaa jotain Peitsamon biisiä keikkasettiin. Mikä biisi oli kyseessä? Taisit myös suunnitella jotain pientä muutosta biisin sanoitukseen?

- Biisi on Ethän vertaa mua Elvikseen, joka on muutettu muotoon Ethän vertaa mua Peitsamoon. Tää oli Chemon idea, ei mun. Ja hyvä on. Kari vielä antoi asialle siunauksen, mikä oli toudella siistii.

Tullaanko Vihannesten keikoilla kuulemaan enemmänkin Peitsamoa?

- Mikä ettei, vaikkakin pääpaino on ehdottomasti jatkossakin omalla materiaalilla.

Mitä  muuta lainamateriaalia on ehdolla keikkasettiin?

Undertones ja Jason and the Scorchers ovat jossain yhteyksissä vilahdelleet?

- Toinen setin lainabiisi on Nuoruuspotku, eli Undertonesin Teenage Kicks. Kyseessä on mulle niin rakas ralli, et ihan oman fiiliksen vuoksi se on kiva olla mukana. Scorchersia ei oo vielä koskaan edes kokeiltu treeneissä, vaikka biisi ja teksti ovat olemassa.

Onko tuo Nuoruuspotku tarkoitus myös levyttää? Ehdottomasti kyllä pitäisi!

- Ehkä sen vois vaikka levyttää, jos saadaan lupa. Biisistähän on kyllä jo useitakin suomenkielisiä versioita.

Kuulemani Vihannesversio ansaitsisi silti päästä levylle ja jos siitä on suomenkielisiä versioita tehty, niin eiköhän siihen lupakin irtoa. Ajoissa vaan lupakyselyt matkaan.

"On tosi hienoa, että bändissä on useampikin lauluntekijä. Yhteistyöllä on myös kiva kehitellä biisejä."

-Pajunen- 

"Melkein varmasti ennen ens kesää jotain julkaistaan."

-Pajunen- 

Lisää Vihanneksia

Joko seuraava Vihannes-levy on suunnitteilla? Biisejähän tuntuu olevan jo kasassa ainakin ep:n verran.

- Biisejä on tehty ja ääniteltykin, että suunnitteilla on jatkolevytyksiä kyllä. Vaikka suunnilleen puolivuosittain vois jotain ilmestyä.

No hyvä! Eli suurin piirtein huhtikuun alussa 2006 tullee siis uusi Vihannesten levy?

- Melkein varmasti ennen ens kesää jotain julkaistaan kyllä. Levyn muoto, malli, laajuus, pituus, leveys, laatu ja muut seikat eivät vielä ole tarkkaan luostarissa kuulutettuja. Tyylilaji kyllä on suurin piirtein tiedossa.

Ensimmäisen levyn biisit ovat kaikki sinun käsialaasi. Onko vielä julkaisemattomien biisien joukossa muidenkin bändin jäsenten tekemiä biisejä?

- Chemo on tehnyt biisit Mustaan laguuniin ja Hai sen sai. Myös Me kävelemme keskuudessanne kertsi ja idis on Chemon, vaikka sen lopulliseen muotoon kirjoitinkin. Materiaalia tulee varmaan riittämään tulevaisuudessakin. On tosi hienoa, että bändissä on useampikin lauluntekijä. Yhteistyöllä on myös kiva kehitellä biisejä.

Hyvä että biisejä julkaisuintoa riittää! Jotain Vihannesten uusia vielä julkaisemattomia biisejä on minunkin korviini kantautunut ja pitää sanoa, että mielenkiintoista materiaalia sieltä löytyy...

Kiitokset Pajuselle haastattelusta.