Miikan kirje Piikki-magazinelle 1979

Julkaistu 18.8.2012

Miika vastaili vuonna 1979 Piikki-Magazinen toimittajan kysymykseen "kerro jotain yhtyeestäsi"...

Piikki-magazinen toimittaja muistelee:

”Ypöt on vaikuttanut touhuihini enemmän kuin olen ajatellutkaan"

Vanhojen kirjeiden joukosta löysin Miikan pyynnöstä lähettämän kirjeen. Olin ilmeisesti pyytänyt ”kertomaan jotain” Ypö-viidestä. Vuosi oli 1979, väsäsin silloin pienlehteä nimeltä Piikki-magazine, myöhemmin Piikki, joka sai pari vuotta myöhemmin vähemmän terävän nimen Veltto.

Kävin siihen aikaan vielä koulua, olin vasta 13 vuotta vanha ja en halunnut paljastaa nuorta ikääni. Sen takia lähettelin kirjeitä levy-yhtiöille ja bändeille ja yritin sillä tavalla hankkia materiaalia lehteeni. Haastattelutekniikassani oli vähän hiomisen varaa, aikuisessa iässä olen kyllä tehnyt toimittajan työtä monessa eri lehdessä, ja edelleen julkaissut omiakin lehtiä.

”Kerro jotain yhtyeestäsi” on kyllä ihan hyvä kysymys. Varsinkin jos vastaus kysymykseen on näinkin tyhjentävä…

Noihin aikoihin aloittelin soittelemaan omassa bändissäkin, hyvin paljon samaan henkeen kuin Ypö-viis, jonka Mikkitelineestä on puolet minun on mielestäni yksi hienoimmista biiseistä mitä Suomirokin historiassa on nauhalle tarttunut. Ypö-viis näytti kaikille mallia, kuinka levyjä voi nauhoittaa ja julkaista ihan itsekin, eikä äänitystekniikka ja kalliit kamat ole niin tärkeitä, vaan energia on A ja O…

Hilse-älpeen kylkiäisenä julkaistussa pikku Pahkasika-lehdessä ”Usko tai älä”-otsikon alla kirjoitettiin suomalaisesta punk-bändistä, jonka sanoituksissa ei puhuta poliisista, armeijasta eikä vihaisista vanhemmista ja ”jonka jäsenet ovat siistejä poikia” tuli mieleeni heti Ypö-viis. Kun Eput lauloivat pamputtavasta poliisista ja Pelle valitti työttömyydestä ja vaikka mistä, lauloi Ypö-viis mikkitelineistä ja rintanapeista. Ypö-viis teki virkistävää musiikkia, joka sai aina hyvälle päälle!

En nähnyt yhtyettä koskaan keikalla. Asuin itse Puolangalla, Kainuun korpien keskellä, eikä Ypö-viis käsittääkseni milloinkaan keikkaillut edes siellä päin. Siitä huolimatta luulen että Ypö-viis on vaikuttanut musisointiini ja muihinkin touhuihini enemmän kuin olen ajatellutkaan. Yhtyeen tee-se-itse-asenne ja esimerkki muille bändeille — ja moni kuolematon biisi — on tehnyt Ypö-viidestä merkittävän tekijän Suomirokin historiassa.

Yhtyeen jäsenet olivat myös hyviä soittamaan ja laulamaan, vaikka Miika lauloikin soittotaidon puutteesta ensisinkullaan. Punkbändiksihän Ypö-viis luokiteltiin, olihan bändillä siihen tismalleen oikea asenne. Mutta kappaleet olivat kyllä oikeastaan kuolematonta poppia, soitettuna nopeasti ja rujoilla soundeilla. Moni niistä toimii vielä tänäkin päivänä.

Näin minusta.

Jarmo Haapamäki

(1979 Piikki-magazine nimisen pienlehden toimittaja, Oikosulku-yhtyeen laulaja ja kitaristi)

18.8.2012