
”Terve!
Kun Facebookissa etsittiin Punkmuseoon työntekijöitä, olin välittömästi lapa pystyssä Minä! Mulle! Tässä sitä nyt sitten ollaan aloittamassa arkistopunkkarin hommia.
Ikäni puolesta olen mukana arkistoimassa omia muistojani, sitä 60-luvun alkupuolella syntyneiden punk-historiaa. Mun taustalta löytyy sitä perinteistä punk-kaanonia eli pienlehtiä, talon valtausta, Elävän musiikin yhdistyksessä toimimista, juossut diinejä karkuun Kaivopuistossa jne. Puutteiksi laskettakoot, että en ollut valtaamassa Lepakkoa enkä -tämä on paha- Ruisrockissa vuonna 1979 Clashin keikalla.
Punkin kautta siirryin sulavasti tekemään muiden punkkien kanssa ihan oikeita lehtiä, kuten Bambia ja Rumbaa. Rumbaan kirjoitin vaihtelevaan tahtiin vuodesta 1983 vuoteen 1999, joista pari viimeistä vuotta toimin lehden päätoimittajana. Jotkut saattavat muistaa nimeni myös Suosikista 😊 Freelancerin hommissa tuli kirjoitettua vähän sinne sun tänne ja tehtyä jotain radioonkin kunnes päädyin tekemään hidasta kuolemaa konttorirottana ihan toiselle alalle.
En allekirjoita Andy McCoyn mietelmää punk is dead, but we’re still dying. Muistakaa teinit, asenteella pitää mennä päätyyn asti.”
Tiättekste, harvoin sitä pääsee tekemään töitä legendojen kanssa, sellaisten elossa olevien. Kuten Virve Valli, joka liittyi nyt Punkmuseon iloiseen muttei pölyiseen arkistopunkkarien kaartiin. Arkistopunkkarien tehtävien ohella Virve toimii myös toimittajapunkkarina, ryhtyen työstämään Kill Cityn aikalaisten tarinoita kohden painettua kirjaa. Tähän työhön saimme tukea Riihi-säätiöltä, kiitos hurjasti siitä.
Tervetuloa mukaan, Virve!
Hurraa Virve!!!
Monikertaisesti ”Hurraa Virve!” 🙂