Nollat hengailevat Ogelin nutalla kuin silloin aikoinaan nuoruudessaan odotellessaan keikkansa alkua.
Punkmuseon touhu itsessään on hyvän tekemistä, vaikka niin ei aina ajattele. Punkhistorian tallentaminen ja sen säilymisen varmistaminen on merkittävä ”yleishyvä” teko, joka luo oman mukavalta maistuvan lisämausteen muutenkin mielenkiintoiseen tekemiseen. Mutta Punkmuseon toimissa ovat aktiivipunkkarit voineet tehdä enemmänkin hyvää.
Alkuvuonna Punkmuseo <3 Diakkari -näyttelyn kautta vietiin (punk)kulttuuria ja -historiaa niiden luo, jotka eivät välttämättä pääse itse erilaisiin kulttuuriaktiviteetteihin osallistumaan. Samoin nyt syksyllä Asunnottomien yön näyttelyn, tai oikeastaan näyttelyiden sillä näyttelypaikkoja oli seitsemän (7), välityksellä Punkmuseo vei punkkulttuuria kuvateosten välityksellä asunnottomille sekä muille matalan kynnysten toimintakeskusten palveluiden käyttäjille. Ja toivottavasti sai myös jonkin verran ns. tavallisia kansalaisia teosten ääreen sekä samalla oppimaan keskusten toiminnasta.
Asunnottomien yön iltana Tumppi Varonen ja Petri Peevo heittivät Hietaniemenkadun toimintakeskuksen takapihalla täysimittaisen ja pirun hyvän keikan. Hienoa oli huomata, että vaikka yleisö oli pääosin ns. laitapuolen kulkijoita, ei laulun ja soiton suhteen himmailtu, vaan keikka vedettiin läpi täysillä. Hieno ilta, joka päättyi keskuksen asiakkaiden grillailuun.
Pieni pettymys oli Kirjasto on punk! -kampis. Mielestämme ajatus oli, ja on yhä, hyvä, mutta ainoastaan 12 kirjastoa saa lahjoituksena Punkmuseon kustantaman Minäkin olin siellä -kirjan. Noh, 12 kirjastoa ja kirjaa on joka tapauksessa enemmän kuin ei mitään. Kirjasto ON punk!
Ehkä kuitenkin eniten, ainakin tämän tekstin kirjoittajaa, lämmitti Ogelin nutan nuorten kasaama Punk-näyttely. Punkmuseo ei tehnyt kovinkaan paljoa, muuta kuin tarjosi arkistonsa nuorten käyttöön ja lopulta tulosti sekä kehysti näiden nuorten punkkareiden valitsemat kuvat näyttelyä varten. Ogelin nuoret siis itse valitsivat kuvat, ripustivat ne sekä muutenkin sisustivat Oulunkylän nuorisotalon, unohtamatta mediatiedotteiden kirjoittamista sekä tapahtumajulisteiden suunnittelua.
Ai niin, nämä nuoret järjestivät myös kaksi keikkaa nutalla. Viime perjantaina Jaanat-yhtyeen, Kyhiskessun sekä Lihakaupan lisäksi keikalla soitti myös stadilainen ”OG Punkbändi” Nolla Nolla Nolla. Nollatkaa ei himmaillut vaan veti helvetin hyvän keikan, näyttäen samalla, että on tilanteita ja asioita, joissa nuoremmilla ja vanhemmilla on (kirjaimellisesti) yhteinen sävel, kunnon punkin parissa.
Tällaista lisää. Punkmuseo ei ole vain taaksepäin katsomista vaan myös mahdollisuuksien mukaan aktiivista toimijuutta, jäsentensä kautta. Punk on välittämistä.