Lunta tulee, mutta ei tupaan. Tai sitäkin, kaikessa emme onnistu, mutta näistä sitten lisää kunhan laitamme vuoden nippuun toimintakertomuksen muodossa.
Tuleva vuosi alkaa aktiivisesti kahdella Peter Rosvikin kuviin pohjautuvalla näyttelyllä. Toinen on esillä Espoon kulttuurikeskuksessa Tapiolassa ja toinen Pirkkalan kirjastossa. Hyvinkin hyvä syy harrastaa (lähi)matkailua, sillä Peterin kuvat nyt vaan on pirun hienoja, hetken ja fiiliksen tallennuksia.
Peter Rosvik vietti lapsuutensa Tukholman lähiöissä, ja palasi 1980-luvun alussa Suomeen. Hän kävi taidekoulun Uudessakaarlepyyssä, minkä jälkeen hänen teoksiaan on ollut esillä Suomessa ja 2000-luvulta alkaen myös ulkomailla. Vuonna 2017 Peter muutti Göteborgiin, missä hän nykyään asuu ja työskentelee.
Taiteessaan Peter Rosvik työskentelee identiteetin parissa, lähtökohtanaan oma elämäntarinansa. Tärkeässä osassa on liikkuminen kahden maan sekä maaseutu- ja kaupunkielämän välillä.
Valokuvaus on vuodesta 2016 lähtien noussut hänen työskentelyssään merkittävään rooliin. Ensin valokuvat olivat luonnoksia performansseihin, mutta nyt niissä on vahvempi dokumentaarinen elementti.
Kuvat tallentavat punkia keikoilla ja tapahtumissa, ja siirtävät näin visuaalista kulttuuriperintöä tuleville sukupolville. Rosvik käyttää punk- ja protestiliikkeiden visuaalista kieltä. Hänelle se ei ole lainattua estetiikkaa, vaan hän toimii liikkeen sisältä käsin.
Peterin kuvien lisäksi on muutakin tapahtumassa näyttelyrintamalla. Heinäkuun ajan olisi näyttely Jokelassa, itse asiassa aina elokuun Närkästysjuhlille asti. Syyskuussa Seinäjoella yhdessä Lakeus Punk ry:n kanssa sekä sitten marraskuussa Vaasassa, teemana Jantsa ja Toinen Vaihtoehto. Muitakin on työn alla, mutta niistä sitten lisää tietoa sitä mukaan kun varmistuu.
Ai niin, Sebastian Todorin valokuvia on esillä vielä tämän kuun loppuun asti Uusi sauna -saunassa, sinne nauttimaan näistä mainioista kuvista jotka dokumentoivat erästä päivää ja iltaa 2.2.1985 Vaasan Nuorisotalolla.