www.ramopunk.com

Debbie-etusivu

Ramopunk-uutiset 23.6.05

Kuuntelinpa Debbien demoja

Olen tässä reilun parin viikon ajan kuunnellut Debbien demoa, josta löytyy seitsemän biisiä, Ramo-auto, Suhteellisuusteoria, Surffilautalla Tallinnaan, Kallen kamalat kalapuikkoviikset, Lupaan, Mikä sen nimi oli? ja Äkkilähtö.

Kolme näistä biiseistä, Ramo-auto, Äkkilähtö ja Suhteellisuusteoria osallistuivat myös Ramoviisuihin. Suhteellisuusteoriahan on se ”protestibiisi", josta oli beibi unohtunut pois lauluosuudesta… Biisistä löytyy vahvaa naisnäkökulmaa. Äijä haluaa tietää emännän suhteista ja vaatii niistä listaa, oli tyttö sitten tulossa kaupungilta, Porvoosta tai Amsterdamista… Mustasukkaisuusdraamaa siis. Ihan mukava biisi, joka jäi Ramoviisuissa ainakin minun silmissä vähän noiden nopeampien biisien jalkoihin, mutta pakko mainita, että taisi Suhteellisuusteoria olla yhden tuomarin ykkössuosikkikin, ”se on niin suhteellista, oi oi oi…”.  

Äkkilähtössä paikallaan oleminen ja arki alkaa ahdistaa, tulee tunne, että on pakko päästä matkustamaan jonnekin… Tuttu tunne varmaan aika monelle.Biisin tekstistä on pakko nostaa esille kohta ”ei ole viiksekäs etsivä Belgian kuullut ramopilkistä Juvan”. Ramopilkki siis pääsi esille Debbien biiseissä oikeastikin, eikä vain minun mielikuvituksessa.  Vaan kukapa on tuo belgialainen etsivä, Hercule Poirot, Dupond vai peräti Dupont?

Kolmannella Ramoviisu-biisillään Ramo-autolla Debbie ajaa yöhön pimeään levittämään iloa. Sympaattinen biisi. Vähän harmitti, kun tälle biisille ei ääniä riittänyt esikarsinnassa. Ensimmäisellä kuuntelukerralla minulla oli vahva fiilis, että joo minähän olen kokenut tämän biisin tarinan livenä! Ja aika äskettäin vielä! Ramo-autosta kun tulee väkisin mieleen viimetalvisen Ramopilkkiporukan bussimatka Juvalta vierailulle naapurinkylän rock-tapahtumaan Hankirockiin. ”Jee-ee beibi kamoon, ramo-auto ei mee kumoon”. Tämän biisin olisi pitänyt soida siellä! Ei tässä tietenkään siitä autoreissusta lauleta, mutta minun päässä nämä ovat vähän yhteen fiksautuneita asioita ja mikäpäs siinä, kun mielikuvasta ja muistoista tulee aina hyvälle tuulelle.

Surffilautalla Tallinnaan on oikeastaan jo lopettanut elämänsä demobiisinä, sillä se pääsi mukaan Woimasoinnun 1-2-3-4-kokoelmalle ja on siis Debbien ensimmäinen levytetty biisi. Eikä suotta. Hauska ja hyvän tuulinen kappale jälleen. Ramopunkilla on kaipuu kaukomaille, ”aavan meren tuolle puolen…”. Matkaa tehdään purkkasuussa, hyväntuulisella surf-meningillä  ja mukana on eräs ramoväen vanha tuttu hermorauniokin: ”…kyllä hermo lepää, vai mitä Heidi?”

Mikä sen nimi oli? pyörii vanhoissa mutta vahvoissa muistoissa. Joistakin hetkistä muistaa melkein kaiken kuin eilisen, mutta silti jotain olennaista, kuten vaikka sen biiseistä parhaimman nimi, on päässyt unohtumaan. Tuttu tunne kaikille, joille muistoja on ehtinyt kertymään.

Kallen kamalat kalapuikkoviikset -kappale matkaa syvälle ramopunkkiseen viiksihuumoriin. Joku viisas väittää, että viiksimuoti tulee takaisin. Tässä siis terve muistutus siitä, ettei viiksiin kannata alkaa pukeutumaan. Siinä kärsii tyylikkyyden lisäksi arvokkuuskin. ”Kalle on kova jätkä. Kallella on iso prätkä, nahkarotsi ja buutsit tyylikkäät…” Niillä avuilla on hyvä iskeä tyttöjä kyytiin. Kallessa on vain yksi vika, arvatkaa mikä? Ai, että arvaa? Uskomatonta! No, ne Kallen kamalat kalapuikkoviikset…

Heti viiksi-biisin ensimmäisistä soundeista minulla tulee mukavasti mieleen Lynyrd Skykyrd ja Syvän Etelän miesten haamut nostavat hetkittäin päätään koko biisin läpi. Onko siinä mielikuvassa sitten mitään perää? Enpä tiedä, kun en ole varsinainen asiantuntija. Mutta kun tätä demoa on kuunnellut parisen viikkoa, niin siinä ohessa olen pitkästä aikaa innostunut soittelemaan myös noita Etelän poikia ja levysoittimen viereen on kasaantunut soittelun jäljiltä useampiakin heidän levyjä…

Minun ykkössuosikkini näistä demoista taitaa olla Lupaan, joka heittää tunnelman jo vakavan puolelle. Nätti, mutta haikean alakuloinen biisi. Kun elämässä on kaikki kohdallaan, se alkaakin tuntua tylsälle, tyhjälle tai jotain… siitä on pakko päästä irti ja sellainenhan ei yleensä käy ainakaan parisuhteessa kovin kivuttomasti. ”Kaikki kun on kohdallaan ei enää siltä tunnukaan-lause jäi mietityttämään. Biisi pistää pikku ramopossun ajattelemaan. Ei pidä laskea omaa elämäänsä liian seesteiseksi ja tyhjäksi. Syvällisen ajattelun jälkeinen ramopossun johtopäätös on, että aikuistuminen sanan negatiivisimmassa merkityksessä on vaarallista. Sellainen kannattaa jättää kokonaan väliin! Taidanpa pistää nahkatakin niskaan ja tennarit jalkaan, ihan vaan jo noin varmuuden vakuudeksi...

-M!ka-