www.ramopunk.com

Ramopunk-Piknik 

& Hummeripoika Rock 2009

Ramopunk-Piknik & Hummeripoika Rock 2009 -etusivu

  (kuva: M!ka)

Artistien kommentteja

Miika lomareuhka päässä heittämässä välispiikkejä italiaksi. Molto bene! (kuva: Jeke).

Miika (Pojat):

Haukivuori - Rovaniemi turnee osa 1

Kaiden ja Samin junailtua perjantaina Orivedelle pidimme treenit, jotka olivatkin tarpeen, koska olin juuri palannut Italian -lomamatkalta ja suomen kieli oli päässyt lähes unohtumaan. Treenien jälkeen söimme pikaisen lounaan ja lähdimme ajelemaan kohti Pieksämäkeä, josta olin varannut meille majoituksen. Pieksämäki siksi, että se oli matkan varrella seuraavan päivän Rovaniemen keikkaamme silmällä pitäen.

Tutustuttuamme majapaikkaan ajelimme kohti Hummeripoikarokkia ja kuinkas ollakkaan tuttuja näkyi joka puolella. Mukavaa oli tavata pitkästä aikaa Luonterimiehiä Kallea, Mannea ja Marttia. Kysymykseen onko Luonteri Surf todellakin aktivoitumassa ei tietenkään tullut suoraa vastausta vaan miehet kiertelivät ja kaartelivat savolaiseen tapaan. Hmm... 

Kävimme Himanesien treenikämpällä lainaamassa vähän kamoja mistä heille kiitos. Henkilöautolla ei kovinkaan isoa backlineä kuskata.

Keli oli onneksi suosiollinen mutta aikataulu petti hieman kun joku "sähkömies" oli kuulemma paikkaillut voimajohtoa teipillä ja sähköt katkeilivat vähän väliä. Lyijykomppania oli oikein mainio ja toimi hyvänä kontrastina meille, jotka olimme seuraava akti.

Keikka oli oikein mainio mutta koska olin vielä puolittain Italian -fiiliksissä ja puheet sen mukaisia, loihe Kaide lausumaan että säähän oot ku Pelle Miljoona, kohta tulee varmaan jotain Andien jollotuksia! No ei se mitään, Hallu kävi lavalla ja joku muukin ja hauskaa oli.

Sitten piti aika äkkiä lähteä koisaamaan koska seuraavana päivänä oli pitkä ajomatka Rovaniemelle edessä. Kaide hyppäsi rattiin ja ohjasti kohti Pieksämäkeä koska "tenupetteri" oli kuulemma liikaa "nauttinut". Suaattaapi olla näinkin, suattaapi olla olematta...

Hotellissa ei bailattu, vaan käytiin heti nukkumaan. On se kova se kuri nykyään.

Aamulla kasilta ylös ja aamiaiselle ja puoli yhdeksältä oltiin jo tien päällä kohti Rovaniemeä...

Miika (Pojat)

Lue myös:

Haukivuori - Rovaniemi turnee osa 2

Wokkivihannesten yleisöä (kuva: Ilpo)

Eetu ja Ville (Kuva: M!ka).

Eetu ja Ville (Me Wokkivihannekset):

"Me ollaan... Me"

Heti kun auto oli parkkeerattu Kyyveden rantaan kiinnitin huomiota säähän: Päivästä oli tulossa paras ikinä!
Poikien kanssa piknik-alueelle päästyämme istahdimme terassille tutkiskelemaan ympäristöä ja useampi ihminen kävi esittäytymässä. Suuren osan muistin jo Tampereelta, mutta tämäkin nosti jo fiilistä! Radio Finland oli järkyttävän kova ja Suojawalmiste veti Hassisen Konetta, josta pisteitä niin kutusti kun vain voi! Himanes oli niin kova kuin pystyi odottamaankin. Juhakin alkoi syttymään viimeistään Wok'n woll lukion aikana. 

Himanesin jälkeen oli meidän helppo hypätä lauteille, kun oli yleisö lämpätty meitä varten. Ekan biisin aikana näkyi ihmisiä hymy korvissa joidenka luulleen epäilleen meidän matematiikan taitojamme kirjoituksissa. Ja keikka vain meni eteenpäin ja hauskaa oli! meikäläisellekin tuli hiki, vaikka en tavalliseen tapaani liikkunut tai hyppinyt johtuen aamukoomasta ja kipeästä polvesta, tai no tuli sieltä yksi hyppykin! 

Kummallista, että porukka joka ei tykkää Popedasta osaa kumminkin sanat!  Ei vaan, hieno meininki ja tästä on aivan loistava jatkaa! Kiitos kaikille paikallaolijoille! Me Wokkivihannekset kiittää ainakin minun puolestani ja toivon ettei tämä jää tähän.

Keikan jälkeen katosi muovisäkillinen cd-levyjä, älkää ihmiset järkyttykö liikaa! Sanktio kuullosti järkyttävän hyvältä samalla kun Kyyvedessä kellui neljä Wokkivihannesta ja roudari. Kiitos ja anteeksi! Wokit soitti tapansa mukaan väärin ja volyymilla! Tällä pitäisi intis pärjätä joku aika.

...muisteli Eetu rapsuttaen siilitukkaansa

Eetu (Me Wokkivihannekset)

Sää oli loistava ja ihmiset mukavia. Ja ihan aiheesta epäilevät matematiikan taitoja. Otto ei oo kuullukkaa vielä mistään derivaatasta ja nää kaks muuta sankaria ymmärtää siitä mitään tai sitäki vähemmän. Tapahtuma oli loistava ja matkailu avartaa aina. Löydettiin uusia ihmisiä ja vanhoja tuttuja Tampereen Ramopunk.com 7v-reissulta.

Ville (Me Wokkivihannekset)

Juha (M!ka).

Juha (General Demokrazee):

Kyyvesi kutsui

Ääniaallot kantautuvat yli kyisen veden. Istun General Demokrazeen kitaristin T. Seinolan kanssa Ramopunk-piknik alueen vieressä, venesataman niemenkärjessä sijaitsevan kioskin terassipöydän penkillä, jossa odottelemme omaa esiintymisvuoroamme. Me Wokkivihannekset soittavat settiään. Jengi pogoilee ja elää tunteella mukana. "Wokeissa" parasta on se tuoreus ja asenne, jolla he heittäytyvät ja pistävät itsensä peliin. On hyvä, että uusi sukupolvi nousee stagelle ja ottaa sen haltuun.

Nuoruuden intoa ja energiaa - mieleen tulee vuosi 1979, jolloin näin Eppu Normaalin ensimmäisen kerran Lapinlahden Kesärockissa. Ja sen keikan jälkeen mikään ei ole ollut entisensä.

Wokkien jälkeen on meidän vuoromme. Himanesin Perttu kuuluttaa meidät lavalle. Jätkät virittelee instrumenttejään. Kerron jengille terveiset Puumalasta, jossa vietimme edellisen illan kitaristin mökillä ja sukelsimme Saimaaseen.

Ensimmäinen biisi: Me ollaan teevees. Cover-osasto jatkuu biisien EU Let's Go ja KGB mun beibini vei merkeissä. Sitten seuraa omaa matskua: AD/HD/AC/DC, BarBaari, Vihreetä energiaa jne - sekä Ilmastonmuutos, jonka esitämme livenä ensimmäistä kertaa. Keikan päättää Sliippareiden Väinö.

En tiedä, kuinka keikka meni. Joka kerta keikan jälkeen on hämmentynyt olo. Ainakin osaan jengistä biisit tuntuivat uppoavan.

Keikan jälkeen käyn morjestamassa M!kaa. Hienoa tavata ensimmäistä kertaa kasvotusten kaveri, jonka kanssa on ollut yhteydessä kymmeniä kertoja runsaan vuoden aikana. Ostaisitko tältä mieheltä käytetyn nahkatakin? Taatusti! Ostin sellaisen myös kummipojalleni rippilahjaksi.

Musiikin ohella Ramopunk-piknikin parasta antia ovatkin ihmiset. Hienoa tutustua uusiin ihmisiin ja myspace-kamuihin, jotka saavat kasvot täällä piknikissä. Keikka, Jeke, Juke, SS, Hartza, Zorro jne. Ja tietenkin Hallu, jonka kanssa teemme tuttavuutta oikein pitemmän kaavan mukaan - olemmehan itäbalttilaista rotua.

Piknikin viimeisenä bändinä lavan ja yleisön ottaa haltuun minulle aikaisemmin tuntematon Sanktio - joka todella villitsee jengin hurmioon.

Muista piknikin bändeistä missasin Radio Finlandin ja Suojawalmisteen, sillä kävimme aamupäivän soundcheckin jälkeen syömässä Haukivuoren keskustan ruokaravintola Alicissa, jossa ruoka-annosten tekeminen kesti yllättävän kauan.

Sen sijaan Himanesin näin sekä piknikillä että illan Hummeripoika-rockissa. Kovassa iskussa ovat Haukivuoren pojat. Lavaesiintymisessä on karismaa ja uutukaisen Retropunk-levyn biiseissä on hittipotentiaalia. Toivottavasti biisit tavoittavat laajemmankin kuulijakunnan. Himanes edustikin mielestäni sekä piknikin että Hummeripojan parasta antia. Sääli, että Hummeripojan keikka jäi kesken. Soundien puolesta täytyy sanoa, että piknik veti pitemmän korren.

Ja entäs sitten. Kuinkas sitten kävi - hä? Niin. Herään basistin auton takaosasta muutaman tunnin yöunien jälkeen valkenevaan aamuun, kun viereisen bakun ovesta kuuluu kohtalokas lukon napsahdus oven liukuessa sivuun ja tutunoloisen hahmon ilmestyessä näkökenttään. Hallun kysymyksestä tiedän, että peli on menetetty. Mutta mitä siitä. Meillä on vain yksi elämä.

Juha Laukkanen (General Demokrazee)

Riku (kuva: M!ka).

Riku (Himanes):

Keikan ja äänentoistopuuhien takia meni suorituksen puolelle

Hummeripoika Rock menee yleensä oman keikan ja äänentoistopuuhiin osallisuuden takia hiukka suorituksen puolelle, mutta silti se on yleensä huisin kivaa. Joskus enemmän jälkeenpäin ajateltuna ja toisinaan jo reaaliajassa... 

Himanes on soittanu 3/7 näistä rokeista. Joka vuosi on ollu meille hieno yleisö. 2006 taisi tirauttaa vähän vettä ja niinpä teki nytkin, mutta se ei haitannu. Hummeripoika Rock on aikas toimiva pikku "festari". Yleisön alue on tiukasti rajattu, bändit näkee ja kuulee hyvin, joten parhaimmillaan syntyy intiimi tunnelma. Ominaista valitettavasti on, että yleisö tulee vasta myöhään illalla, kuten baariin. Tästä kärsii ekat bändit, vaikka oiskin kuinka hyviä tahansa. Jospa ens vuonna paikallisyleisö saapuis jo heti uutisten jälkeen?

Perjantaina ongelmia aiheutti rikkinäiseksi paljastunut voimavirtakaapeli, joka rikkoi vehkeitä, eikä esim valoja saanu kun vasta vähän Poikia juhlistamaan perjantain keikalla. lauantaina teknisiä onkelmia ei ollu. Himanesin setti viivästyi, kun Klamydian jälkeen joutui laittamaan koko backlinen, eli lavakaluston uusiks kasaan. Klamytkin saatto tehdä hiukka piktkäks settinsä, ei varmuutta, mut kuiteski Himanesille tuli vastaan valomerkki, jonka johdosta viisi settiin otettua biisiä jäi soittamatta. Keikka loppui tästä syystä hiukka liian seinään, sen pitemmittä puheitta. Meillä oli levynjulkkarikeikan suunnitelmat hauskasta alku- ja loppunauhasta ja kylä-huudatuksista  yms , mut ne jäi. Keikka oli omasta mielestä kuiteski pääosin hyvä ja yleisö urhoollisesti messissä aamuyöksi kääntyneestä ajankohdasta huolimatta. Ehdittiin me sitte bailatakin, karaokea!, olutta ja kas kello oli jo su aamu klo 10.

Tänä vuonna uutta oli Piknikin keskittyminen tapahtuman kylkeen. Se olikin loistava juttu, mm. sauna paikkana. Jos joku ei tienny, niin sama sauna oli entisen Haukirockin backstage, josta artistit Pelle, Apis, Tehis, Veltto, Veeti, Dave ym. suuresti piti.

Piknikin esiintymisten rento ote, auringossa kylpevä ramoskene. plus muut, siinä ois menny varmaan muutama tunti tai päivä kauemminkin mukavissa merkeissä, mutta ei liikaa makeeta mahan täydeltä... Nyt säilyi ilmeisesti sama henki, eli pohjat varsinaista iltaa varten. Vaikka itekkin hääräs vähän hommassa mukana, niin piknik-kiitokset kuuluu etupäässä Sakulle, Viljolle, Pertulle, että vastuu luvattiin kantaa ja M!kalle tiedottamisesta ja "laaduntarkkailusta".

Riku Himanen (Himanes)

Aki (kuva: M!ka).

Aki (Himanes):

Aurinkoisia piknik-fiiliksiä

Ramopunk-piknik siirtyi hienosti Juvalta Haukivuoren sataman rantasaunalle. Paikkana sataman rantasaunan piha toimi täydellisesti piknikin järjestämiseen ja tänäkin vuonna sää suosi ja teki jälleen kerran tapahtumasta leppoisan. Omasta mielestäni oli hienoa, että paikalle saatiin kuusi bändiä ja keikat olivat jotain enemmän kuin suunnittelematonta hauskanpitoa, vaikka sekin on välillä viihdyttävää. Itselleni vaan toimi paremmin, että bändit olivat paneutuneet piknikin keikkoihinsa paremmin.

Sitten itse bändeistä: Radio Finlandia ja Suojawalmistetta en oikein ehtinyt näkemään. Me Wokkivihannekset oli mukava nähdä, koska bändistä on puhuttu aika paljon viime aikoina eri tahoilla. Keikka vastasi pitkälle sitä, mitä itse olin ajatellut sen olevan, eli viihdyttävää kovalla nuoruuden innolla ja palolla soitettua ramopunkkia. Kaikkein parhaiten toimivat juuri ramocoverit, mutta sitten Popeda-laina sekä muut coverit vähän kummastuttivat. General Demokrazeen rumpali hoiti tonttinsa maukkaalla tyylillä ja laulaja liikkui pienellä lavalla mukavasti. Positiivisesti yllättivät allekirjoittaneen, kun en ollut paljon bändiä aiemmin kuullut. Sanktio veti hyvän ja melko pitkän keikan, joka lopetti ramopunk-piknikin auringon paistaessa ja Kyyveden liplattaessa rantaan bändin takana.

Kaiken kaikkiaan piknikistä jäi pelkästään hyvä fiilis. Äänentoistolaitteistokin oli riittävä ja soundit ihan kelvolliset tällaiseen tapahtumaan. Porukkaa tuli paikalle aiempien vuosien tapaan kiitettävästi, makkaraa meni grillistä kasapäin nälkäisiin suihin. Ja aina on yhtä mukava nähdä, miten Himanes otetaan kotikylällä vastaan. Setissämme oli biisejä, mitä ei olla keikoilla pitkiin aikoihin vedetty ja ne sopivat tuohon aurinkoiseen piknik-fiilikseen kuin Kyyvesi saunan taakse.

Aki Himanen (Himanes)

Tommi (kuva: M!ka).

Tommi (Sanktio):

Piknik-keikka jännitti

Lauantai-aamuna aurinko porotti oikein muikeasti kun läksin yövuorosta suoraan suuntamaan kohti kesäistä Haukivuorta. Ajatukset olivat hieman sekaisat, koska kyseessä oli vasta toinen keikka "reunionin" jälkeen ja olo epävarma, koska ei nyt ihan suoraa ramopunkkia vedetä. Paikalle saavuttuani ja vähän aikaa harhailtuani löysin kuin löysinkin itse pelipaikalle, jossa Suojavalmiste parhaillaan viritteli soittoaan alulle. Paskat oli tärähtää housuun kun näin että väkeä olikin varsin paljon ja lähes jokaisella päällään Ramones-paita. Suojavalmiste veteli ihan hyvää settiä ja meininki oli mainio. 

Himanesit sai sitten porukan kunnolla liikkeelle ja olihan se pirun hyvänkuuloista ja tuulista settiä. Tässä vaiheessa alkoi pelottaa oikein todenteolla, koska soittaisimme viimeisenä ja mielessä kävi että porukka häipyy ennen sitä tai viimeistään silloin.

Me Wokkivihannekset saikin sitten kyyneleen silmäkulmaan. Se nuoruuden into ja vilpittömyys mikä huokui jokaisesta soinnusta ja spiikistä on tänä päivänä jotain harvinaista ja sellaista nähdessään ja kokiessaan ei voi muuta kuin liikuttua. General Demokrazee soitti varmuudella ja ei tuostakaan setistä tunnetta puuttunut. Koko ajan yleisö oli mukana messissä kaikkien pändien kohdalla ja jaksoi kannustaa, joka taas kertoo jotain siitä, millaisista ihmisistä on kysymys, no tietenkin kaikkein parhaista. 

Oma veto alkoi lähestyä ja kitaristilla kramppasi maha ja itselläni oli aivan pala kurkussa. Kun sitten homma pääsi käyntiin, niin jännitys hieman helpotti ja lopullisesti se läksi rakkaan ystäväni Hartzan ilmaannuttua lavalle laulamaan. Porukka oli siis suorastaan mahtavaa ja olin aivan puulla päähän lyöty huomatessani että moni osasi piisien sanat ulkoa! Fiilis oli kerrassaan mahtava ja kokemus upeine puitteineen ainutlaatuinen. Ramopunk-piknik antoi paljon lisää itseluottamusta ja uskoa siihen että hommaa jatketaan ja mikäs jatkaessa kun se on niin helevetin mukavaa. Suuret kiitokset kaikille paikalla olleille ja inspiraatiota antaneille (juu nou) ja varsinkin M!kalle, kun uskalsit meidät piknikille järkätä.

Tommi (Sanktio)

Pojat Hummeripoika Rockissa (kuva: Laura).

Ramopunk-piknikillä ja Hummeripoika Rockissa soiteltiin näin: