Tuomareiden fiiliksiä viisuista

Esikarsinta tuomaristo sai vastattavakseen kolme kysymystä,

1) Mitä odotat Ramoviisuilta 2015?
2) Kerro jotain omasta punk-taustastasi, kuuntelijana, muusikkona, ammattilaisena jne.
3) Millainen on hyvä kappale? Mikä saa sinun jalat vipattamaan?

… ja näin he vastasivat:

Joose Berglund

1) Odotin enemmän suoraa Ramones-kopiointia. Taso ja vaihtelevuus oli miellyttävä yllätys.

2) Oon kuunnellut punkkia talvesta 1979, jolloin 14-vuotiaan korviin kantautui uutta musaa Englannnista mm. Clashin, Jamin ja Sex Pistolsin merkeissä. Sekä tietenkin Ramonesin It's Alive, jonka ostin Epeksestä luokkaretkellä. Pelle Miljoonan näkeminen livenä kesällä silasi koko homman. Rod Stewartin, Queenin, Eaglesin ja vastaavien levyt lähti divariin. Sittemmin on tullut julkaistua myös muutama punk-albumi: Pelleä, Villu Tammea, Pää Kiitä, Kakkahätä-77:aa, Klamydiaa, Katujen ääniä, Nyrkkitappelua ja vastaavia.

3) Asennetta ja energiaa pitää olla, virtuositeetilla ei ole niin väliä. Sanoma ei ole pahitteeksi, mutta ei välttämätön. Aika punk-kritteerit tuli, mutta tulkoon.

Martti Ripaoja

1) Odotan Ramoviisut 2015 -finaalia hyvin toiveikkain mielin. Uskon kuulevani lisää samaa kuin aina ennenkin, ja olen myös vakuuttunut siitä, että kehitys polkee paikallaan. Ihan parasta! Rohkenisiko olettaa kuulevansa myös yhden tai kaksi 1-2-3-4-huutoa? Mulle ramopunkin olemus on sitä, että ruutia keksitään aina lisää. Kliseet ovat kunniaksi, nopeus on ilo, yksinkertaisuus hyve. Uudistuminen on – no, sallittua mutta oikeastaan turhaa.

2) Oikein todellisen Ramones-kolahduksen sain kesällä 1979, kun olin kesätöissä osuuskaupassa, nukuin aitassa romahtaneessa hetekassa ja kuuntelin yöt kasettimankasta It's Alivea.

Sittemmin rupesin soittamaan bassoa Luonteri Surf -yhtyeessä, koska basso oli vapaana ja siinä oli vähän kieliä. Siitä on nyt melkein 31 vuotta. Oommä tehnyt jonkun biisinkin. Jos se on Luonteri Surf -biisi ja muistuttaa poppia tai Ramonesia, se on luultavasti minun. Omaperäiset on Kallen.

3) Läksin tässä valinnassa siitä, että hyvä biisi on nasakka ja yksinkertainen ja tarttuu mieluummin heti. Monta hyvää jätin pois, koska ne kuulostivat minun korviini liiankin "hyvältä" tai joltain muulta kuin ramopunkilta. Hilpeät ja hupsut pärjäsivät. Itsesääliä ja valitusta saa olla, mutta mielellään pienen sarkasmin tai aiheettoman uhon kera.

Mira Luoti

1) Kutkuttavaa iltaa hyvän punk-musiikin parissa. Tavoitteena on unohtaa aika ja paikka ja toimia fiiliksellä, Musiikilla on suuri vaikutus. Taso oli todella kova.

2) Punk on minussa. Punkin kautta olen tajunnut paljon asenteen voimasta ja että kuka tahansa osaa ja voi oppia. Punk on intohimoista ja siitä saa tajuttomasti adrenaliinia.

3) Sellainen mikä tekee mieli kuunnella loppuun ja heti uudestaan. Teksti, joka puhuttelee. Jää päähän, eikä jätä rauhaan.

Karri Pennanen

1) Odotan ja toivon uusia, hyviä biisejä. Toivottavasti erilaisia, omantyylisiä vetoja, vaikka ramopunkin säännöstöllä mennäänkin. Mahtavaa päästä kuuntelemaan kaikki ehdokkaat ennakkoon - mielenkiintoista nähdä, miten oma mieli muuttuu ensimmäisen ja kymmenennen kuuntelukerran välillä.

2) Olen pitkän linjan ramopunkin suurkuluttaja, mutta itse ei ole tullut punkia tehtyä …lukuunottamatta 11-vuotiaana pystyyn pistettyä punk-bändiä, joka ei ehtinyt saada nimeä, ei yhtään keikkaa, eikä kyllä yhtään biisiä edes treenattua valmiiksi, vaikka biisejä taisi olla peräti kaksi tai kolme.

Sen nyt voi mainita, että Jeken Yy-kaa-koo-nee-kirjajulkkareissa, niissä ekoissa, joissa kirjaa ei vielä ollut saatavilla, päätin kokeilla ottaa muutamasta vedosta tallenteen omalla puhelimella. Kun laatu oli riittävää tällaiselle puukorvalle, syntyi tapa ottaa keikkailtoina muutama b-luokan tallenne - ja näyttää videoita jo pitkälti yli viisisataa tullut tähän päivään mennessä tulleen tallennettua.

3) Mieluummin räkäistä rosoisuutta, kuin ylihiottua. Itse en teknisistä hienouksista ymmärrä mitään, joten puukarvana hienot nyanssit ja soittotekniikat jätän muille. Hyvässä biisissä on energiaa, fiilistä, jotain tarttuvaa. Sanoitukset, jotka tuovat jotain uutta tai niissä on joku tvisti, puhuttelevat usein.

Leena Lehtolainen

1) Oivia, mieleen jääviä ja sekä perinnetietoisia että ramopunkkia uusiksi panevia biisejä. Jotakin, mitä en lainkaan olettanut kuulevani. Jokunen synkooppi olisi kiva.

2) Olen ollut punkkari siitä lähtien kun laji syntyi. 77-punk iski teiniaivoihini ryminällä eikä ole sieltä pois lähtenyt. Eikä lähde. 1980-luvulla tulivat sitten Luonteri Surf ja Ypö-Viis sekä esimerkiksi Kollaa kestää, vähän myöhemmin Ne Luumäet ja Pojat. Keikoilla on tullut käytyä aina kun perhe-ja työtilanne sallivat. Muutaman lauluntekstin olen tehnyt, mutta enimmäkseen kuvailen ramopunkkia kirjoissani.

3) Pidän rosoisuudesta ja röyhkeydestä, ylituotettu ja autotunetettu musiikki ei iske. Kivaa, jos sanoissakin on joku koukku ja biisi jotenkin yllättää. Sinänsä musiikinlajilla ei ole väliä, minuun iskee niin monenlainen kama. Harvoin sellainen, joka on radio Novan voimasoittolistalla.

Ramojen "blues"-puoli mukaan

Vuoden 2014 Ramoviisutuomari Mikko Karmila pohti mielenkiintoisia 30.4. 2014 oman esikarsintaurakkansa jälkeen. Kilpailuun osallistuvien kannattaa ehkä lukaista, mitä Mikko pohdiskeli...

Hmm... Mua hämmentää se tässä Suomen ramo-skenessä, että bändit järjestään jättää sen alkuperäisen Ramojen "blues"-puolen pois. Lainausmerkeissä siksi, että eihän se varsinaisesti bluesia ole, vaan sitä amerikkalaista musiikkiperinnettä, jossa duurissa menevät biisit eivät välttämättä ole iloisia. Suomalaiset bändit omaksuvat helposti sen humppapuolen ja jotenkin se usein tuppaa korostumaan, myös ylipirteiden tempojen myötävaikutuksella.

No, onneksi osallistujen joukossa oli joitakin epähumppaajia. Soitto oli pääosin hyvää ja rokkaavaa. Mun suosikeista jäi veke ne, joiden sanallisesta annista en saanut tolkkua. Laulun (sävelten) tuottamisen vaikeus ei mua häiritse sinänsä tällasessa kamassa. Rokin säveltäminen on sekä helppoa että vaikeeta yhtaikaa. Oikeastaan se on melkein pelkkää kierrättämistä, mutta ilokseni huomasin että kaikki ei silti kuulostanut pelkältä kierrättämiseltä.

Erittäin positiivista on se, että ihmiset yleensä jaksavat väsätä näitä. Ja Ramones on erittäin mainio esikuva biisintekemiseen. Kannattaa väsätä lisää vaan, ja miettiä samalla mistä yksinkertaistamisessa on kyse (12.2.15)

(kuva: Sami Nieminen)

Ramoviisut 2014 -sivulle on lisätty tuomariston kommentteja finaalibiiseistä ja viisukandidaateista laajemminkin. Tuomareista Mikko Karmila puki uutisen arvoisesti sanoiksi seikan, mikä on täällä Ramopunk-uutisten toimituksessakin monesti mietityttänyt: Mua hämmentää se tässä Suomen ramo-skenessä, että bändit järjestään jättää sen alkuperäisen Ramojen "blues"-puolen pois.

Lainausmerkeissä siksi että eihän se varsinaisesti bluesia ole, vaan sitä amerikkalaista musiikkiperinnettä, jossa duurissa menevät biisit eivät välttämättä ole iloisia. Suomalaiset bändit omaksuvat helposti sen humppapuolen ja jotenkin se usein tuppaa korostumaan, myös ylipirteiden tempojen myötävaikutuksella." (30.4.14)