Tutkimuksessa löydettiin kolme selvästi erottuvaa pääasiallista naistyyppiä sekä lisäksi muutamia satunnaisesti esiin tulevia malleja. Huomautettakoon että nämä mallit ovat tutkimuksessa apuna käytettyjä ideaalityyppejä joiden ei ole tarkoituskaan täysin vastata reaalisia tyyppejä. Joskus tekstissä esiintyvä naishahmo sisältää useamman tyypin piirteitä, joten rajanveto eri mallien välillä on usein hiukan liukuva.
Edellä mainittu Joey Luumäen kommentti (kts. luku 1) kuvaa erittäin hyvin tätä naishahmon mallia (joskin on todettava että Joey ei lausunnossaan millään tavoin huomioi muita yhtyeen tuotannossa ilmeneviä naismalleja). Tämä naishahmo on subjektin rakastettu, jonka kanssa subjekti oli onnellinen kunnes rakastetulle tapahtui jotain hirvittävää, mihin useinmiten vielä liittyy jotakin yliluonnollista tai selittämätöntä. Yleensä rakastettu on kuollut, mutta joskus hänen kohtalonsa on epäselvä tai hän on vain kadonnut. Tämä naiskuva tulee selvästi esiin yhtyeen koko tuotannossa ensimmäistä ja viimeistä levyä lukuunottamatta(3) (kts. luvut 3.1 ja 3.5), ja etenkin yhtyeen varhaisessa tuotannossa se on selvästi hallitseva (kts. luvut 3.2, 3.3 ja 3.4) - viimeisellä levyllä ei tämän tyyppisiä naishahmoja enää esiinny (kts. luku 3.5). Hyviä esimerkkejä tästä naismallista ovat mm. kappaleet "Se Lentokone" (kts. luku 3.2.16), "Motelli (kutsukaa poliisi)" (kts. luku 3.3.4) ja "Teksasin MPK (oi ei)" (kts. luku 3.4.13).
Tämä naishahmo on yleensä subjektin entinen rakastettu jonka taholta subjekti tuntee kokeneensa vääryyttä ja päättää näin ollen kostaa yleensä varsin väkivaltaisella tavalla. Toisinaan tämä tyyppi sisältää yhtymäkohtia "Tappajatomaatit tappoi tyttöni" - malliin (kts. luku 2.1). Tähän tyyppiin on luettu kuuluvaksi myös muutamissa kappaleissa esiintyviä naishahmoja joille ei tehdä väkivaltaa ja joita ei myöskään sillä uhata mutta joita kohtaan subjektilla on selvästi voimakkaita negatiivisia tunteita ja tämä selvästi haluaa tehdä naiselle pahaa vaikkei sitä suoraan sanottaisikaan. Juuri subjektin oma suhde naiseen on tärkein ero tämän ja "tappajatomaatit tappoi tyttöni" - mallin välillä: "tappajatomaatit tappoi tyttöni" - tyypin naisiin subjekti suhtautuu positiivisesti ja on joskus erittäinkin onneton kaivatessaan kovia kokenutta rakastaan. Sen sijaan "pesäpallomailaa heilautan" - tyyppisiin naisiin kohdistuvat tunteet ovat viha, katkeruus ja kostonhimo. Tämäkin tyyppi tulee selvästi esiin koko tuotannossa. Esimerkkejä mm. "Jos en Sua Saa" (kts. luku 3.2.3) ja "Ole Hiljaa" (kts. luku 3.5.21).
Lähes kaikilla yhtyeen levyillä on vähintään yksi kappale jonka päähenkilö on nainen nimeltä Sheena (4) tai Mari (5). Heidän elämäänsä tarkkaillaan irrallisissa pätkissä ja yleensä dokumentoidut tapahtumat ovat melko ikäviä: Mari esimerkiksi kuvataan yhdeksäsluokkalaisena yksinhuoltajaäitinä (kts. luku 3.4.2) ja hormoneilla terveytensä pilaavana bodaajana (kts. luku 3.5.8). Myös muutamia muun nimisiä naisia on liitetty tähän ryhmään sillä vaikkei heidän elämäänsä tarkastellakaan pitkällä tähtäimellä kuten Sheenan ja Marin elämää, heidän elämänsä tapahtumia kuvataan samalla otteella ja samoista näkökulmista kuin Sheenan ja Marinkin kohtaloita (6). Tämä malli esiintyy jo ensimmäisellä levyllä mutta sen osuus kasvaa selvästi myöhemmässä tuotannossa niin että se lopulta nousee yleisimmäksi Niiden Luumäkien naistyypiksi.
Satunnaisesti yhtyeen tuotannossa esiintyy myös naisia, joita ei voida luokitella mihinkään kolmesta edellä esitetystä mallista. Näitäkään naisia ei yleensä esitetä positiivisessa valossa: nainen voi olla esim. väkivaltainen perheenäiti (kts. luku 3.2.20) tai subjektin entinen tyttöystävä/vaimo joka on aiheuttanut subjektille tuskaa jättämällä tämän ja näyttäytymällä subjektille uuden rakastettunsa seurassa (kts. luku 3.3.13).