Suomen Punkmuseon kannatusyhdistys ry:n sääntöjen mukaisesti Punkmuseon tarkoitus on vaalia, tallentaa ja tuoda esille suomalaista punkkulttuuria. Yhdistyksen säännön ohjaavat myös kokoelmapolitiikkaa.
Tässä kokoelmapoliittisessa asiakirjassa (kopo) määritellään Punkmuseon kokoelmien ja toiminnan luonne. Miksi teemme tätä. Miten tallennamme, kartutamme, rajaamme, säilytämme ja esittelemme kokoelmiamme. Tämä on Punkmuseon ensimmäinen kopo, ja koskee vuosia 2023 ja 2024.
Kokoelmapolitiikka kuuluu museotoiminnan perusvaatimuksiin. Voimme näkyä räväkästi julkisuudessa, mutta pyrimme noudattamaan museoalan suosittelemia toimintatapoja. Tämä turvaa toimintamme jatkuvuuden ja selkeyttää rooliamme esimerkiksi kaupungin, säätiöiden tai muiden museoiden kanssa asioitaessa.
Noudatamme museotyön eettisiä sääntöjä, jotka on laatinut Kansainvälinen museoneuvosto ICOM (International Council of Museums).
Tämän julkisen asiakirjan lisäksi sisäiseen käyttöön laaditaan yksityiskohtaisempi ohjeisto, jossa käydään toimintatapoja tarkemmin läpi. Ohjeistuksia päivitetään tarpeen mukaan.
Kopon ovat kirjoittaneet Punkmuseon työntekijät Teijo Hintikka ja Pyry Keskinen. Sisällön on hyväksynyt Punkmuseon hallitus. Helsingin kaupunginmuseo on kommentoinut sisältöä.
Esityksen laatimisessa on käytetty apuna Museoviraston julkaisua Kokoelmapolitiikan muistilista museoille (2015) sekä Helsingin kaupunginmuseon julkaisua Kokoelmapolitiikka-sabluuna (2021). Väliotsikot on poimittu suomalaisista punkklassikoista.
Kokoelmatehtävä
Punk on viime vuosikymmenten merkittävin alakulttuuri. Siksi on yllättävää, että aiheeseen keskittyvää, kokoelmia tallentavaa ja museoalan eettisiä periaatteita noudattavaa museota ei ole ollut missään päin maailmaa. Nyt on.
Kilpailevia toimijoita ei löydy kotimaastakaan. Punk on sivupolku, joka ohitetaan lyhyellä maininnalla (FAME) tai sitten keskitytään pelkästään musiikkiin (Musiikkiarkisto).
Punk syntyi musiikin alalajina 1970-luvun puolivälissä oikeastaan samaan aikaan Amerikassa ja Britanniassa. Vuonna 1977 punk rantautui Suomeen, jossa se sai omat vivahteensa ja alkoi rönsyillä eri suuntiin. Pian punkkareita löytyi joka kylästä Hangosta Äkäslompoloon.
Punk on paljon muutakin kuin musiikkia. Yhteisöllisyys, suvaitsevaisuus, tasa-arvo, aktivismi ja kansainvälisyys ovat arvoja, jotka näkyvät Punkmuseon toiminnassa. Teemme asioita läpinäkyvästi, avoimesti ja osallistavasti.
Totuus löytyy kaurapuurosta (Lama 1980)
Punkmuseo tallentaa ja esittelee suomalaista punkkulttuuria sen kaikissa muodoissa. Haluamme pelastaa ullakoille ja kellarikomeroihin hautautuneet aarteet, ennen kuin ne katoavat lopullisesti. Punk syntyi 45 vuotta sitten ja nyt on korkea aika kerätä talteen aikalaisten muistelut ja esineisiin liittyvät tarinat.
Rajaus suomalaisuuteen tarkoittaa kotimaisten tekijöiden toimintaa ja julkaisuja. Ulkomaan elävien vierailut ja tekemiset Suomessa, ja toisaalta suomalaisten tekijöiden keikat ja julkaisut muilla mailla kuuluvat myös kokoelman piiriin.
Punkmuseon kokoelman alku syntyi perustajien omista aineistoista. Nopeasti sana levisi ja valokuvia sekä esineistöä alettiin tarjota meille. Vuoden toiminnan jälkeen aineistoa kertyy tasaiseen tahtiin. Olemme edelleen aktiivisesti yhteydessä mahdollisiin lahjoittajiin.
Punk on typerää (Se 1979)
Osalle punkkareita nostalgia on pelkkä kirosana. Se on ihan ok. Toiset taas muistelevat nuoruuttaan kyynel silmäkulmassa, punaviiniä lipittäen ja ritiseviä vinyylilevyjä pyöritellen. Sekin on ok. Suvaitsevaisuus kuuluu punkiin.
Esittelemme punkin 45-vuotista historiaa tasapuolisesti kaikille: kyynisille veteraaneille, nörteille levynkeräilijöille ja akateemisille aikamatkailijoille. Punkin kaikki alalajit ja sivupolut ovat meille yhtä arvokkaita.
Aikajana ulottuu 1970-luvulta tähän päivään. Itse asiassa, tammikuussa 2023 arkistostamme löytyy enemmän aineistoja vuodelta 2022 kuin vuosilta 1977 tai 1978. Myös käynnissä olevien näyttelyiden aineisto on 2000-luvulta.
Anna sydämesi (Kadotetut 1981)
Punk on osoittanut elinvoimansa vuosikymmenien ajan. Uusia bändejä syntyy, vaikka teinit olisivat kuulleet punkkaritarinoita vain (iso)vanhemmiltaan.
Kukkahattutädit ja mummo, jonka matkalipun punkkari söi ovat kulttuurin ja museoiden suurkuluttajia. Huolellisesti rakennetuilla sisällöillä Punkmuseo voikin löytää uusia yleisöjä yllättävistä suunnista.
Lähdetään kiitämään (Pelle Miljoona 1978)
Punkmuseolla on kolme osapäiväistä työntekijää (tammikuu 2023), jotka vastaanottavat ja tallentavat aineistoja ja rakentavat näyttelyitä. Läheskään kaikkeen he eivät kerkeä.
Onneksi punkin periaatteisiin kuuluvat sekä tee-se-itse että tee-se-yhdessä. Punkmuseon toiminta nykyisessä laajuudessa on mahdollista vain ison vapaaehtoisjoukon ansiosta.
Ei raha oo mun valuuttaa (Appendix 1982)
Museotoiminnan lähtökohta ei voi olla kaupallisuus. Punkmuseon tulot koostuvat jäsenmaksuista, paitamyynnistä ja avustuksista. Avustuksia on haettu ja saatu hyvin jo ensimmäisenä toimintavuonna.
Seuraamme tarkasti erilaisten rahoitusmallien avautumista. Jatkossa avustusten saaminen helpottunee, kun toimintamme vakiintuu ja ensimmäinen toimintakertomus ja tilinpäätös valmistuvat.
Kaupunki muistaa nuoria (Ypö-Viis 1979)
Helsingin kaupunginmuseo on Uudenmaan alueellinen vastuumuseo. Sieltä olemme saaneet hyviä neuvoja ja arvokasta apua Punkmuseon alkutaipaleella. Yhteistyö jatkuu.
Tallennus ja kartunta
Kokoelmassa korostuvat punkin varhaisvuodet 1977–1997. Ajalta ennen internetiä ja kännyköitä on säilynyt vähemmän valokuvia, äänitallenteita tai muuta materiaalia, joten pyrimme erityisesti löytämään niitä.
Tämä hetki ja tulevaisuus (Ratsia 1980)
Otamme vastaan myös uutta, vaikka viime viikolla syntynyttä aineistoa, mikäli se muuten on sopivaa kokoelmaamme. Uudet aineistot ovat usein digitaalisessa muodossa, jolloin ne ovat vaarassa kadota helposti.
Esineiden ohella on tärkeää kerätä talteen myös niihin liittyvät tarinat. Aina tarinaan ei tarvitse edes liittyä fyysistä esinettä, vaan muistelu voi olla kauan sitten käyty keskustelu, kaverilta kuultu juttu, tai vaikka matkakertomus.
Rintamerkkisi ovat jo ruostuneet, äänilevysi puhki kuluneet (Pelle Miljoona Oy 1980)
Punkmuseo tallentaa kokoelmiinsa seuraavia objekteja:
• valokuvat, diat, negatiivit ja tulosteet
• digitaaliset kuva-aineistot
• äänitteet kaikissa formaateissa
• pienlehdet ja musiikkilehdet
• lehtileikkeet
• kirjat
• väitöskirjat, gradut, tutkimukset
• vaatteet ja asusteet
• soittimet, vahvistimet ja äänentoistolaitteet
• julisteet ja flyerit
• levynkansioriginaalit ja muu grafiikka
• pääsyliput, biisilistat, kulkuluvat yms.
• kirjeet, kortit ja postimyyntiluettelot
• haastattelut ja muistelut audiona, videona tai tekstinä
Punkmuseon kokoelmaan kuuluu tällä hetkellä noin 10 000 yksittäistä aineistoa. Edustettuina ovat lähes kaikki yllä mainitut objektit.
Oranssin pienlehtiarkisto ja Ramopunk.com-sivusto siirtyivät Punkmuseon hallintaan ja hoitoon vuonna 2022. Toistaiseksi niiden sisältöjä ei ole täydennetty.
Elviksen kuolema ei mua liikuta (Eppu Normaali 1978)
Tähän mennessä rajauksia ei ole tehty ja kaikki saatu aineisto on otettu vastaan. Jatkossa rajaamme vastaanotettavia aineistoja.
Esimerkiksi samaa pienlehteä ei enää tallenneta useita kappaleita. Liian kaukana punkista oleva aineisto jätetään pois kokoelmista. Joudumme esimerkiksi pohtimaan, mitkä omakustannesarjakuvat tai mielipidelehdet kuuluvat kokoelmiimme.
Myös puuttuvat kontekstitiedot voivat estää aineiston liittämisen kokoelmaan. Tällä hetkellä pyrimme selvittämään jälkikäteen aineistojen tietoja lahjoittajalta tai muilta asiaa tuntevilta. Määrien kasvaessa tämä ei ehkä ole enää mahdollista.
Tutkimme mahdollisuutta käyttää ylimääräisiä aineistoja yleisön lukukappaleina, aineiston myymistä Punkmuseon toiminnan tukemiseksi, tai sen lahjoittamista sopivaan tarkoitukseen, esimerkiksi hyväntekeväisyyteen tai johonkin toiseen museoon.
Päätöksen aineistojen poistosta tekee Punkmuseon hallitus arkistotyöntekijöiden ehdotuksesta. Näistä käytännöistä kerrotaan lahjoittajalle aineistoja vastaanotettaessa.
Mä en haluu mennä alas kellariin (Ne Luumäet 1989)
Olemme aktiivisesti yhteydessä ihmisiin, joilla uskomme olevan kiinnostavaa esineistöä ja niihin liittyviä tarinoita jaettavaksi kauttamme. Rohkaisemme ihmisiä kertomalla, mitä heidän antamilleen esineille tapahtuu sen jälkeen, kun ne on annettu Punkmuseolle.
Samalla kerromme millaista aineistoa emme halua kokoelmiimme. Näin vältymme aineistojen palauttamiselta tai muulta lisätyöltä.
Aineistoja voi lahjoittaa tai lainata, jolloin tallennamme ne digitaalisesti. Digitaalisten tallenteiden oikeudet ovat Punkmuseolla. Emme ota aineistoja pelkästään säilytykseen. Muisteluja kerätään haastattelujen ja kirjoituskilpailun avulla.
Mikkitelineestä on puolet minun (Ypö-Viis 1979)
Fyysiset objektit tallennetaan mahdollisuuksien mukaan museoalan ohjeiden ja standardien mukaisesti. Digitaalinen aineisto tallennetaan Omeka-kokoelmanhallintajärjestelmään, ja samalla aineistosta syntyy varmuuskopio.
Kokoelman kasvua seurataan silmämääräisesti varastotiloissa sekä digitaalisen arkiston tiedoista säännöllisesti. Esineistö on kooltaan toistaiseksi pienikokoista ja hyllytila riittää.
Kokoelmien hallinta
Toistaiseksi kokoelmat on jaettu vain kahteen osaan, julkiseen ja ei julkiseen. Julkiseen kokoelmaan tallennetut aineistot perustietoineen näkyvät myös digitaalisessa arkistossa kaikille.
Ne ei myyneet mulle viinaa (Maho Neitsyt 1982)
Ei julkinen aineisto voi sisältää esimerkiksi päihteiden käyttöä tai muuten kuvatun henkilön epäedulliseen valoon saattavaa materiaalia. Aineistot, joiden tietojen oikeellisuutta ei ole pystytty varmistamaan kuuluvat ei julkiseen kokoelmaan. Myös tekijänoikeudet saattavat rajoittaa julkisuutta. Kaikki aineistot kuitenkin tallennetaan ja luetteloidaan.
Tulevaisuudessa voimme rakentaa erillisiä kokoelmia esimerkiksi valokuvaajan, bändin tai taiteilijan henkilökohtaisista arkistoista.
Mä tahdon töihin virastoon (Ne Luumäet 1993)
Päätöksen kokoelmaan liittämisestä tekee Punkmuseon hallitus arkistotyöntekijöiden ehdotuksesta. Uusille aineistoille tehdään diarointi, eli täytetään vastaanottolomake. Siihen merkitään juokseva numero ja tallennetaan esineen tiedot, päivämäärä sekä luovuttajan nimi ja yhteystiedot, joiden avulla on mahdollista täydentää tietoja myöhemmin, kun varsinainen tallennus tehdään. Lomakkeesta tulee olla omat kappaleet luovuttajalle ja Punkmuseolle.
Tänään täällä – huomenna poissa (Nolla Nolla Nolla 1984)
Käytämme kokoelmahallintaan Omeka-järjestelmää. Kaikki aineistot skannataan tai kuvataan ja niistä tallennetaan tarkat tiedot, joita voidaan päivittää myöhemmin. Tietoihin tallennetaan muun muassa aineiston sisältö, formaatti, julkaisu-, valmistus- tms. aikamääre, paikka, tekijä, avainsanat ja aineiston lähde. Tarkempi kuvaus Omekan käytöstä tulee sisäiseen kokoelmapolitiikkaesitykseen.
Kokoelman esineille annetaan yksilöllinen identifiointitunnus. Tunnus muodostuu kirjainosasta, joka kertoo esineen lajin sekä juoksevasta numerosta. Sama tunnus merkitään tallennettavaan fyysiseen esineeseen.
Pidetään ikävää (Eppu Normaali 1979)
Aineistoja voi hakea tallennetuilla tiedoilla ja asiasanoilla sisäisestä järjestelmästä tai julkisesta digitaalisesta arkistosta, jonne kaikki tallentuu samanaikaisesti.
Kuvien skannaus tullaan jatkossa osittain korvaamaan valokuvauksella, johon voimme käyttää Kaupunginmuseon laitteistoa. Digitaalinen arkisto on toistaiseksi vain suomenkielinen.
Kokoelmien hoito
Punkmuseon arkisto ja työtilat sijaitsevat Elmun talossa osoitteessa Tulppakuja 4, 00880 Helsinki. Toisen kerroksen tiloihin kuljetaan neljän lukitun oven kautta.
Etsin ja tuhoan (Vandaalit 1992)
Toistaiseksi esineitä ei konservoida. Keskitymme ennaltaehkäisevään konservointiin eli säilytämme ja käsittelemme aineistoja niin, että ne säilyvät vahingoittumattomina nykyisessä kunnossaan. Esineitä säilytetään mahdollisuuksien mukaan museoalan ohjeiden mukaisesti.
Kokoelmien saavutettavuus ja käyttö
Punkmuseo esittelee kokoelmia kahdella tavalla, digitaalisessa arkistossa ja pop-, eikun punk-up-näyttelyissä. Digitaalinen arkisto avattiin kaikelle kansalle syksyllä 2022. Kaikki julkiseen kokoelmaan tallennetut aineistot näkyvät digitaalisessa arkistossa.
Arkiston aineisto on tarkoitettu ainoastaan Punkmuseon toiminnassa tapahtuvaan ei-kaupalliseen käyttöön. Tästä ja tekijänoikeuksista on maininta arkiston etusivulla. Korkearesoluutioisten kuvien lataaminen arkistosta on estetty. Aineistojen lainaamisesta tutkijoille tai muille museoille sovitaan tapauskohtaisesti.
Wanna be your friend (Widows 1980)
Punkmuseolla ei ole omaa näyttelytilaa. Olemme kuitenkin saaneet erilaisilta kumppaneilta tiloja käyttöön ilmaiseksi. Näyttelytilana on kätevästi toiminut sauna, museo, rokkiklubi, toimistokompleksi, kauppakeskus, kirjakauppa, levyliike, kirjasto, kulttuurikeskus sekä huoltoasema ja muutama muu tyhjä liiketila. Sopii meille, menemme minne haluamme.
Lähes kaikkiin näyttelyihin on ollut vapaa pääsy. Vartioimattomissa näyttelyissä emme turvallisuussyistä pidä esillä originaaleja, vaan esimerkiksi vedoksia valokuvista. Tyhjien liiketilojen näyteikkunoissa oli myös asusteita ja pienlehtiä.
Hengissä läpi Helsingin (Sensuuri 1980)
Emme jumitu Helsinkiin jatkossakaan, vaan pystytämme näyttelyitä eri puolille Suomea, vaikka saisimmekin omat tilat. Tähän mennessä olemme vierailleet Tampereella, Pirkkalassa ja Espoossa. Tulossa on tänä vuonna ainakin Vaasa, Seinäjoki, Jokela ja Pori sekä Jyväskylä vuonna 2024.
Kirjoituksia kellarista (Kollaa Kestää 1979)
Punkmuseo esittelee kokoelmiaan myös kirjallisessa muodossa. Ensimmäinen julkaisumme oli Tee se itse -näyttelyn katalogi. Kirjan tekstiosuudet olivat suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Seuraava kirja on kooste kirjoituskilpailusta.
Avoimet ovet (Pelle Miljoona & Avoimet Ovet 1981)
Helmikuusta 2023 alkaen Punkmuseon työtila ja arkisto ovat auki yleisölle joka maanantai klo 13–18.00. Samalla kertaa voi tutustua Punkmuseon toimintaan, arkistoon ja aulatilan vaihtuvaan näyttelyyn. Sisäänpääsy hoituu puhelinsoitolla alaovelta.
Tahdomme tilaa (Problems? 1979)
Punkmuseo etsii aktiivisesti omaa näyttelytilaa Helsingistä. Haussa on esteetön tila, joka on helposti saavutettavissa julkisilla kulkuneuvoilla. Jäsenille museoon olisi vapaa pääsy, muilta peritään n. 5–10 euron pääsymaksu. Useita vuokratiloja on jo katsastettu, mutta sopimukseen ei ole aivan päästy.
Lontoon skidit (Ratsia 1980)
Punk oli Suomessakin aluksi tuontitavaraa, mutta 1980-luvun alun suomalainen hardcore saavutti maailmanlaajuista mainetta. Siksi tavoittelemme näyttelyjen yleisöksi etenkin kesäaikaan myös turisteja.