No nyt on tapahtunut, omaa tilaa, näyttelyitä ja kaikkee upeeta. Vuoteen 2024 mahtui vaikka mitä. Oli parikin tilaa, Lauttasaaressa, tuttavallisesti Larussa, ja sitten kesän alusta alkaen Graniittitalossa. Näissä hienoja ja hyviä näyttelyitä. Taisipa pari kirjaakin tulla ulos ja järkättiin muutamat minifestarit, joissa juuri oikealla tavalla (=soitettiin punkkia) möykättiin. Jäseniäkin oli yli seitsemänsataa (700) ja muutenkin hyvää yhdessä tekemisen meininkiä. Sukelletaanpa tarkemmin kaikenlaisiin jutskiin mitä on tehty.
Näyttelyt
Sydänääniä – Punkin sykettä keskellä Suomea 1977–1992, Keski-Suomen Museo, Jyväskylä 3.2.–28.4.2024
Aina kannattaa ottaa asia puheeksi! Kuten Miika sähköpostiviestissään Keski-Suomen museolle 22.4.2022 teki: ”Olisitteko kiinnostuneita yhteistyöstä? Milloin onnistuisi?” Tuolloin Punkmuseo oli toiminut jo melkein puoli vuotta… Eikä siihen mennytkään kuin pari vuotta, kun näyttely jo avautui.
Näyttelyn teemaksi valittiin keskisen Suomen punk – ajalta ennen kännyköitä, sähköposteja tai internetiä. Näin kuvailimme näyttelyä museovieraille: ”Tämä näyttely kertoo punkin tavasta tehdä asioita äänekkäästi ja suurella sydämellä. Punk rantautui Suomeen 1970-luvun lopulla ja iski lujaa nuorisoon. Nopeasti se valtasi myös sydänmaat, missä rock’n’roll oli pirun harvinaista. Pian punkkareita ja bändejä löytyi kaikkialta, Pihtiputaalta Mäntyharjulle ja Keuruulta Kuopioon.”
Seinälle oli nostettu perinpohjaiset tarinat 13 bändiltä, mukana isoja nimiä ja pieniä tekijöitä. Toiselta seinältä löytyivät kymmenien pikku bändien esittelyt. Videolla pyörivät veteraanien haastattelut, treenikämpässä soi Ratsian Kloonattu sukupolvi. Esillä oli seinällinen äänitteitä, vitriineissä kasapäin pienlehtiä, julisteita, lehtileikkeitä ja kirjeitä, sekä treeniksellä soittimia, vahvistimia ja autenttinen sisustus.
Avajaisissa oli peräti 500 hengen ryysis! Luonteri Surf -yhtyeen Kalle Grotenfelt lauloi ja soitti urkuharmonia. Teemapäivänä 13.4. esiintyi Ratsian basisti Rudi yhtyeineen. Auditoriossa esitettiin täydelle salille tallenne Täynnä elämää – Balladi Jyri Honkavaarasta -näytelmästä ja kuultiin ohjaajan tarinointia.
Näyttely oli hyvää harjoitusta yhteistyöstä isomman ”oikean” toimijan kanssa. Tiesittekö, että suurin osa näyttelyesineistä menee ensin kahdeksi viikoksi pakastukseen? Emme tienneet mekään! Yhteistyö mahdollisti laadukkaan toteutuksen, käytössämme oli graafikko ja osaavat museomestarit. Emme kuitenkaan ryhtyneet törsäämään, vaan hyödynsimme edellisen näyttelyn materiaaleja, joista rakennettiin muun muassa treenikämppä. Tulostukset toteutimme niin, että niitä voidaan käyttää myöhemmin, kuten teimmekin jo Graniittitalossa. Museon johto kertoi myöhemmin, että Sydänääniä oli yksi Keski-Suomen museon kaikkien aikojen suosituimmista näyttelyistä!
Laru, Heikkiläntie 7 C, Helsinki 17.2.–31.5.2024
Oma näyttelytila on ollut Punkmuseon tavoitteena perustamisesta lähtien. Viime vuonna alkoi tapahtua. Alkuvuodesta harjoiteltiin laitakaupungilla Lauttasaaressa ja kesäkuussa tultiin rohkeasti Stadin ytimeen Kamppiin.
Hallituksen jäsen huomasi Facebookin Lauttasaari-ryhmässä mielenkiintoisen tarjouksen. Monoma Oy tarjosi ilmaista työtilaa taiteilijoille ja yrittäjille tammi-toukokuuksi 2024. Punkmuseo Lauttasaareen? Aikamoista, mutta mitä välii!
Delegaatiomme marssi paikalle avoimien ovien esittelyyn. ”Me ollaan Punkmuseosta, olisiko jotain näyttelytilaksi sopivaa?” Olihan sitä, reilut 80 neliötä käyttövalmista tilaa vanhan toimistotalon 3. kerroksessa. Sijainti oli keskellä rakennusta, mutta isot lasipinnat ja käytävien kautta tuleva luonnonvalo tekivät tilasta yllättävän viihtyisän ja toimivan.
Sydänääniä-näyttelyn rakennuskiireiden takia Larun avajaiset päätettiin pitää vasta lauantaina 17.2.2024. Ensimmäiset näyttelyt olivat Taneli Eskolan ”Sota apatiaa vastaan, punk-valokuvia 1970-luvulta” ja aikaisemmin Pasilan kirjastossa esillä ollut ”Kill City – Kallion rock-klubi”. Esillä oli myös Sampsa Sarparannan maalauksia.
Uuden 6.4.2024 avautuneen näyttelyn aiheena olivat Lepakkoluola, Toinen Vaihtoehto -lehti ja etenkin tekijänsä Jantsa Kärkkäinen (1969–2008). Esillä olivat muun muassa kaikki 258 lehden ilmestynyttä numeroa. Lepakon kuvat synnyttivät monenmoisia muisteluita. Ennen metron tuloa Onnellisten Saaren asukkaat saivat seurata Leban hurjaa meininkiä ohiajavien bussien ikkunoista.
Larussa jatkoimme näyttelyrakenteiden kierrätystä. Työpöytiä ja -tuoleja saatiin lahjoituksina. Tiedekeskus Heurekan näyttelystä purettuja seinäelementtejä haettiin Vantaalta. Niillä viimeisteltiin tilan sisäänkäynti ja rajattiin erillinen työpiste. Kesällä seinäkkeet siirtyivät Graniittiin. Larun näyttelyihin oli vapaa pääsy. Ovet olivat auki keskiviikkoisin 12–18 ja lauantaisin 12–16, yhteensä 28 päivänä. Näyttelyihin tutustui yhteensä 732 kävijää. Saatu palaute oli kannustavaa sekä alan porukoilta että paikallisilta kävijöiltä. Tämä vahvisti uskoamme siihen, ettei Punkmuseo ole pelkkä pienen piirin pitti, vaan toiminta kiinnostaa myös suurta yleisöä.
Mansepunk-näyttely, Komuutti, Työväenmuseo Werstas, Tampere 5.3.-14.4.2024
Manserock ei ollut, eikä ole, vain Popedaa ja Eppu Normaalia, vaan myös Mansepunkkia. Tätähän nämä jo mainitut orkatkin olivat, ennen kuin ottivat harha-askeleita ja hylkäsivät kapinan sekä räyhän polun.
Mansepunkkia ei voi kuvata, esittää tai näyttää nopeasti eikä kevyesti. Mansepunk on lähes viisikymmentä vuotta vanha oma maailmansa. Maailma, josta on moni nykyään tunnettu bändi ponnistanut suuren yleisön tietoisuuteen, kuten vaikkapa jo mainitut popedat ja eput. Tai vaikuttanut jopa maailmanlaajuisesti, kuten 1980-luvun tamperelaiset hardcore-bändit Kaaos, Bastards ja Riistetyt, jotka kaiken maailman metallicat ja sepulturat ovat nimenneet esikuvikseen. Puhumattakaan tästä vuosituhannesta ja sen tinkimättömistä mansepunkin sanansaattajista.
Mansepunk-näyttely vilauttaa vain lyhyesti bändien kuvia, mutta sitä enemmänkin se esitteli Mansepunkin tärkeitä tapahtumapaikkoja. Safety Pins Fan Club oli legendaarinen, Suomen ensimmäinen, punk-klubi ja esillä olleita kuvia ei oltu nähty yli kymmeneen vuoteen. Oman tilansa saivat myös, ei vain Mansepunkin vaan Suomi-punkin, instituutiot Vastavirta-klubi ja Puntala-rock. Unohtamatta myöskään squatteja, yleisemmin tunnettu termein ”vallattu talo”.
Vallattu! – Kuvia Squat Berliinistä ja Irmelistä 2000-luvulta -näyttely, Oranssi, Helsinki 18.3.-7.4.2024
Tammelan kaupunginosassa Tampereella oli vuosina 2000–2003 neljä vallattua taloa: Squatit Kyllikki ja Irmeli vuosina 2000 ja 2001, sekä Itä- sekä Länsi-Berliini syksyllä 2002 (talot olivat itä–länsi-suunnassa ja niiden välissä oli ollut aita, ”muuri”). Tammelan puutalot toimivat pääasiassa asuintaloina, mutta niillä pyrittiin myös luomaan omaehtoista tilaa ruohonjuuritason toiminnalle, sekä kiinnittämään huomiota kaupungin yritykseen tuhota lopullisesti Tammelan perinteikkäät puutalokorttelit. Squat Irmelin hautajaiset pidettiin 30.11.2001 ja Squat Berliini-talojen toiminta päättyi 2003. Tuolta ajanjaksolta Punkmuseo kokosi laajasta kuvakokoelmastaan Helsingin Oranssille valokuvanäyttelyn.
Valokuvanäyttelyyn pystyi tutustumaan Oranssilla järjestettyjen tapahtumien yhteydessä tai muulloin, kun ovet olivat auki.
FUCK THE LAW – SQUAT THE WORLD!
PUNK IS LOVE – Punk-valokuvia ystävyydestä ja yhteisöllisyydestä, Kalasataman Vapaakaupunki, Helsinki 17.5.-26.5.2024
Tähän näyttelyyn poimittujen kuvien löyhänä teemana oli punk Helsingissä. Moneen kuvaan liittyi Porkkalankadun Lepakkoluola. Punkin alkuvuosina Lepakko oli tärkeä paikka, jossa bändit treenasivat ja keikkailivat, punkit tapasivat toisiaan ja viettivät aikaansa maailmaa parantaen. Lepakko purettiin uudisrakentamisen tieltä vuonna 1999.
Graniittitalo, Jaakonkatu 3, Helsinki 8.6.–21.12.2024
Larun sopimuksen lähestyessä loppua otimme yhteyttä vanhaan tuttuun Ilmarisen kiinteistöosastolta. Spiikkimme oli sama kuin ennenkin: ”Löytyisikö Punkmuseolle tiloja? Mieluiten hyvä sijainti keskustassa. Meillä ei muuten ole rahaa.” Neuvottelujen jälkeen saimme Graniittitaloon edullisen vuokrasopimuksen juuri kunnostettuihin tiloihin. Sopimus tehtiin ensin kesän loppuun ja jatkettiin myöhemmin vuoden loppuun.
Kaupungilta ei saatu avustusta, joten laitoimme näyttelyyn 5 euron pääsymaksun. Jäsenet, alaikäiset ja erikoisryhmät pääsevät edelleen aina ilmaiseksi näyttelyihimme. Parin kuukauden päästä räknäsimme exceleitä ja huomasimme, että tämähän toimii. Joulukuussa solmimme toistaiseksi voimassa olevan vuokrasopimuksen.
Graniitti, Sydänääniä 8.6.–19.10.2024
Graniittitalon avajaisia vietettiin 8.6.2024. Ensimmäinen näyttely oli Sydänääniä, jonka toimme susirajan takaa Jyväskylästä etelään ihmeteltäväksi. Näyttely oli hiukan typistetty versio, esimerkiksi treenistä tai videonurkkausta ei rakennettu Graniittitaloon. Hyvin tuntui kiinnostavan maalaispunkkien meininki isollakin kirkolla.
Graniitti, Punkpesät 6.8.–19.10.2024
Punk levisi 1970-luvulla nopeasti koko maahan. Kaupungeissa punk usein kasaantui erilaisiin paikkoihin, joissa punkkiin symbioosimaisesti kuuluvan tee se itse -eetos voimisti sitä. Toiminta löysi erilaisia esiintymis- ja toteutumismuotoja.
Graniittitalon Punkpesät-näyttely esitteli muutamia alueellisesti merkittäviä punkin kehtoja; paikkoja, joissa nuoret löysivät kaltaisiaan ja joissa tärkeintä oli halu ja lupa tehdä itse. Näitä olivat Kill City ja Lepakkoluola Helsingissä, Safety Pins Fan Club Tampereella, A-panimo Turussa ja UFO Kuopiossa.
Graniitti, Mun Punk 26.10.–21.12.2024
Näyttelyn runkona olivat viiden valokuvaajan itse valitsemat teokset. Katriina Etholén, Jussi Jänis ja Peter Rosvik kertoivat kuviensa kautta, mitä punk merkitsee heille, miten he sen näkevät, tuntevat ja kokevat. Punkin henkeä valottivat Veera Brotherus vanhan valokuva-albuminsa kuvilla ja Paula Paloheimo Puntala-rockin otoksilla. Yksi seinä oli tapetoitu Punkmuseon valitsemilla kuvilla. Esillä oli myös Lakeus-punk ry:n näyttelyn muotokuvia podcast-sarjan henkilöistä lempilevyjensä parissa. Helsingin kaupunki myönsi pienen avustuksen, joten Mun Punk -näyttelyyn oli kaikilla vapaa pääsy
Kuopio punkkaa ja soi, Kreatorio ja kirjasto, Kuopio 5.11.-21.11.2024
Punkmuseon näyttelyitä ja elävää musiikkia. Yhteistyössä mukana Elämä on Punk, Kaivuri Pub, Kreatorio ja Kuopion kaupunginkirjaston ’Oppia ja iloa musiikista’ -hanke.
Graniitti, muuttoa ja muuta
Vuonna 2024 Graniitissa kuultiin myös punkrunoutta ja viulunsoittoa sekä pidettiin toistakymmentä opastettua kierrosta museoalan ammattilaisille, kulttuurituottajille ja erityisryhmille. Vajaan puolen vuoden aikana Graniittitalon näyttelyissä kävi 5252 museovierasta. Kunnon museokauppa toi mukavan lisän kassalippaan pohjalle.
Vuoden lopussa luovuimme Tulppiksen tiloista Roihupellossa ja siirsimme myös arkisto- ja työtilat Graniittitaloon. Huolellisesti suunnittelemalla saimme mahdutettua kolme työpistettä ja arkiston Graniitin taustatiloihin.
Muuttoon oli useampikin hyvä syy. Vuokrakuluissa säästettiin selvää rahaa. Tulppiksen tilat eivät täyttäneet museoalan arkistoinnin vaatimuksia. Arkistointi ja museon avoinna pitäminen helpottui, kun koko porukka on samassa osoitteessa. Myös yhteisen tekemisen meininki on nyt uudella tasolla.
Ai niin, joulukuussa saatiin myös sovittua Turun kaupungin kanssa, että saamme käyttöömme Aikamatka 20360 –purkutaideteoksen yhteydestä entisen päiväkodin tilat veloituksetta, joihin tulisimme avaamaan vuoden 2025 alkupuolella punk-up -museon. Seuraavassa toimintakertomuksessa selviää, miten homma sitten lähti käyntiin ja mitä tapahtui.
Arkistointihommat
Arkistointihommat jatkuivat kuten ennenkin, eli kuvia, lehtileikkeitä ja ties mitä aineistoa digitoitiin, pakattiin kenkälaatikkoihin ja pinottiin hyllyille. Hommaan tuli uutta ryhtiä, kun Museovirasto myönsi meille tukea arkistointivehkeiden päivitykseen.
Toukokuun alussa lähdimme sitten kaivelemaan aineistoja aikaisemmin käytetyistä kenkälaatikoista ja sekalaisista boxeista, ja siirtämään näitä silkkikuoriin, sekä sen jälkeen vielä säilömään museostandardien mukaisiin hienoihin arkistolaatikkoihin. Tässä menikin pari kuukautta kenkälodjuja tyhjennellessä ja uusia laatikoita kasaillessa. Myönnetyn tuen ansiosta pystyimme jatkamaan arkistopunkkarimme Markon duunia parilla kuukaudella, mikä oli kiva. Nyt on hienot laatikot ja kaikki niissä järjestyksessä.
Vuoden loppuun mennessä rikkoontui yli 20.000:n digitoidun ja arkistoidun esineen raja, useamman tuhannen digitoidun, ja moninkertaisen määrän digitoimattomia, aineistoja odottaessa tallennustaan kokoelmanhallintajärjestelmäämme.
Radiohommat
Radio Soho
Vuosi 2024 lähti käyntiin totuttuun tapaan eli Näkä ja Kipi vuorotellen juonsivat internet-eetterin liian vähän tunnetun radiohelmen, Radio Sohon Punkmuseo-lähetystä joka torstai. Kunnes pääsi itku ja parku: Sohon palveluntarjoaja teki konkurssin ja koko radioasema lopetettiin. Arvaa harmittiko, kuuntelijoita oli ainakin kymmenen miljoonaa jokaisella lähetyksellä ja niin se sitten loppui, niin kuin sen kuuluisan kanan lento. Ehkäpä noita kuuntelijoita oli oikeasti hiukan vähemmän, sellaiset satakunta tai pari, tai ainakin joitain, mutta rakkaita kaikki. Harmistus oli suuri.
Roll FM
Roll FM:n ohjelmapaikka on säilynyt samana kuin aiempinakin vuosina. Vuoden aikana tehtiin yhteensä 25 lähetystä, joista yksi oli uusinta. Roll FM toimii kaksi kuukautta kerrallaan ja sen jälkeen tulee kahden kuukauden tauko ennen seuraavaa kahden kuukauden jaksoa. Vuoden mittaan oli täten kolme kahden kuukauden jaksoa. Kevätkaudella päävastuu juonnoista oli enimmäkseen Timo Kiipalla, syyskaudella taas vetovastuu siirtyi Jukka Palmille ja Ari Enqvistille.
Ensimmäisellä jaksolla vieraina olivat Lättä (Kohu-63), Maria (Vivisektio) ja Lakeuspunki Ry: aktiiveja, jotka myös tekivät podcast-osuuden Punkkia Pohjanmaalta -jaksoon. Teema-lähetysten aiheina olivat mm. Armeija ja sota (Miika Karjalainen), Ukraina (Juha Suominen), Japani-punk (Jani Sipilä), Sydänääniä -näyttely (Näkä Hyle) ja vuoden 2023 yhteenveto.
Toisella jaksolla vieraina olivat Patu (Abnormi), Sampsa Sarparanta, Samae Koskinen, Make (Nolla Nolla Nolla), Hopponen (Elmu), Essi ja Johanna (Sähköbikini). Straight edge -jaksossa vieraana oli Jenny Hellman ja Kill City -jaksossa Virve Valli ja Pyry Keskinen. Kolmannen jakson vieraita puolestaan olivat Vinylnautin Tommy, Hilu Kytöaho, Anne (Kovaa Rasvaa), Ilkka (Custody), Vesa Häkli sekä Kim ja Kimmo (No Ei!). Skepufestistä kertoivat Joonas Vetämäjärvi ja Antti Isokangas ja vielä tehtiin jakso Vapaaehtoisesti putkaan -kirjan inspiroimina.
Podcast
Podcastejakin saatiin kasaan kymmenen, vaikka hiukan hitaammalla julkaisuaikataululla. Historiaa, näkemyksiä ja mielipiteitä saatiin kuitenkin hyvinkin talteen.
Kaikki Roll FM:n ja Radio Sohon Punkmuseo-lähetykset ja -podcastit löytyvät Punkmuseon MixCloud-sivuilta (mixcloud.com/punkmuseo).
Julkaisut
Vapaaehtoisesti putkaan ja muita tarinoita -kirja
Kirjaan on koottu vuoden 2023 tarinakilpailun tarinat sekä aikaisemmin Punk up -näyttelyyn kerättyjä punk-aiheisten tatuointien kuvia. Saadun painatustuen ansiosta kirjaa voitiin jakaa ilmaiseksi ja koko 400:n painos loppuikin nopeasti.
Kill City – Kallio Rock-klubi -kirja
Virve Vallin toimittaman kirjan tuotanto on ollut itsessään mielenkiintoinen prosessi, sillä kirjan sisältö pohjautuu aikalaisten muisteluihin ja kertomuksiin. Kirjaa painettiin 600 kpl:tta ja se saatiin ulos syksyllä ja loppuvuoden aikana suurin osa painoksesta myytiin.
Punkmuseon keikat
Aikaisemmin Punkmuseon iltamat -nimellä järjestettyjä keikkailtoja ei enää järjestetty, sillä vuonna 2023 nimi oli jo muuttunut muotoon ”Tää ei oo taidetta, tää on punkkia”. Sillä nimellä järkättiin Oranssilla siellä järjestetyn näyttelyn yhteydessä keikka 28.3. ja esiintymässä olivat Hautaustoimisto, Tuhoon Tuomitut, Kansanmurha ja Paska Sää. Hyvä setti ja hyvä tilaisuus.
7.6. järkättiin sitten työtilojemme sisäpihalla eli Tulppiksella minifestarit, joka keräsi mukavasti myöskin porukkaa, sellaiset pari sataa oli koko illan, vaikka porukka vaihtui jonkin verran. Oli oikein leppoisat kesäkekkerit ja musiikista piti huolen Jaanat, Korkkivika, Aivoe, Mekkomiehet ja Aspesti. Neurojen piti myös esiintyä, mutta joutuivat perumaan. Hyvä valikoima uutta ja vanhaa soittajaa ja bändiä.
Jo perinteisesti 24.7. keräännyttiin Poriin Eetunaukiolle kuuntelemaan punkkia ja nauttimaan hyvästä seurasta ja säästä. Toni oli taasen hoitanut homman ns. kotiin ja esiintymässä pyörähtivät Komplikaatio, Vittumaiset Majakanvartijat, No Ei!, Kadotettu Tulevaisuus ja Kiljumekanismi. Porin Torikortteleiden sanoin, ei olisi voinut paremmin sujua. Ei tietenkään, punkkarit hoitaa homman kotiin, Tonin kanssa! Tässä oli vielä sellainen mukava juttu, että Suomen Kulttuurirahaston Satakunnan rahasto myönsi tilaisuudelle kolme tonnia (3000,-) avustusta, joka jaettiin tasan bändien kesken. Kerrankin ei tarvinnut maksaa bensakuluja omasta pussista ja sai jopa munkin kahvin kera ostettua, jos tarkkaan valitsi missä käy tankkaamassa.
Ai niin, olihan sitten Kuopio punkkaa ja soi -näyttelytapahtuman yhteydessä useampikin keikka, jotka Vesterisen Mika oli järkännyt. Keikkaa oli parissa pubissa, Kreatoriossa ja jopa kirjastossa raikasi punk! Mihin tämä maailma on menossa?! No, hyvään suuntaan, kun näin voidaan toimia!
Fyffet
Paperillahan homma sujuu oikein hyvinkin, mutta todellisuus on hiukan toinen. Jutun ja huolen nimi kun on sana “kassavirta” eli miten nopsaan sitä rahaa tulee ja menee. Se, että sitä menee ulos hitaammin kuin sitä tulisi sisään, on hyvin tärkeää, muuten tulee se kuuluisa tenkkapoo. Palataanpa tähän asiaan kohta, ensin muita asioita:
Vuoden työntekijämäärän keskiarvo taisi olla vuoden jälkimmäisellä puolella jo viisi ja kaikki palkkatuettuja, osa-aikaisia. Nyt vaan tuon palkkatuen maksimipituus on enää kymmenen (10) kuukautta, joka tarkoittaa sitä, että rekryt on koko ajan ns. päällä. Palkkatukien lisäksi oli mahdollista palkata Museoviraston tuen ansiosta yksi henkilö pariksi kuukaudeksi, sekä Riihi-säätiön tuen ansiosta toinen kokoaikaiseksi kuuden kuukauden ajaksi eli tuolla tuella ”täydennettiin” osa-aikaisuus kokoaikaiseksi. Palkkatukituotot ovat tavallaan vain läpikulkevaa rahaa, sillä ne menevät kokonaisuudessaan palkkatukityöllistettyjen palkkakuluihin, eikä siitä jää mitään siivua Punkmuseon muuta toimintaa ilostuttamaan.
Yhdistyksen jäsenmäärä rikkoi jo maagisen seitsemän sadan (700) rajan, mikä oli helvetin hienoa! Kannatusjäseniä oli nyt kylläkin vain muutama hassu, minimissään satasen panostuksella kukin. Jäsenmaksun on jokainen jäsen voinut valita aina kympistä (10,-) ylöspäin, kannatusjäsenet aina satasesta (100,-) alkaen. Jäsenmaksuja kerättiin melkein 13.000 euroa (12.724,-) ja tämä sisältää kahden (2) ikuisiksi ajoiksi jäseniksi liittyneen jäsenmaksut, tonnilla kun voi liittyä ikiajoiksi Punkmuseon jäseneksi. Keskimääräinen jäsenmaksun suuruus oli n. 18€.
Jäsenmaksujen lisäksi runsaan 17.000:n (17.318,-) verran on saatu kerättyä tuottoja paitojen, kassien ja kirjojen myynneillä. Graniittitalon museon pääsylipputuloja kertyi yhteensä 11.150,-. Myyntituottoja (liput ja rätit…vaatteet yms.) kertyi siis yhteensä vajaa ne kuuluisat kolkytdonaa (28.468,-).
Näistä tuotoista on hyvä muistaa, että eivät ole puhtaana käteen ja liukkaasti pankkiin, vaan näihin luonnollisesti liittyi myös kuluja, kuten paitojen ostoa ja niiden painatusta ja sen sellaista. Ja esimerkiksi jäsenkorttina käytetyn rintamerkin valmistus postituksineen vei sellaiset vajaa 20% keskimääräisestä jäsenmaksusta. Oishan joku digidigi-jäsenkortti huokeampi, mutta ei yhtä hieno ja uniikki.
Jäsenillä on ollut ilmainen sisäänpääsy museoon sekä useimmista Punkmuseo-tuotteista selkeä oma, edullisempi jäsenhinta.
Suurin kuluerä on ollut vuokrat, sekä Tulppiksen työtiloista että Graniittitalon museotiloista. Muut kulut ovat tavanomaisia eikä suurempia hankintojakaan ole tehty. Lisätietotekniikkakin, kuten läppäreitä ja näyttöjä, on saatu lahjoituksina ja sehän meille sopii, mitä sitä hyviä vehkeitä pois heittämään.
Vuoden lopussa yhdistyksen taloudellinen tilanne on ollut hyvä, oikeastaan jopa erinomainen. Tilinpäätös on 15.752,54€ ylijäämäinen.
Tarkkaavaiset tuloslaskelman tavaajat ovatkin huomanneet, että kappas ja kumma, hyvästä tuloksesta huolimatta yhdistyksellä on ollut vuoden lopussa isosti velkaa, yli kaksikymmentä tonnia (20.580,-). Nyt päästäänkin sitten asiaan, josta tämän luvun alussa jo tuli viitattua eli kassavirtaan.
Vuoden lopussa alkoi TE-palveluiden palkkatukien maksatukset hidastumaan ja vuoden lopussa olimmekin maksaneet työntekijöille kolmen kuukauden palkat emmekä olleet saaneet näitä rahoja TE-palveluilta. Lisäksi saimme mahdollisuuden jäädä toistaiseksi erikoisedullisella vuokrasopimuksella Graniittitaloon ja tämän johdosta sitten lankesi myös maksuun kolmen (3) kuukauden vuokratakuu. Kaikki olisi ollut ihan bueno ja hyvin, jos olisimme saaneet palkkatukirahat TE-palveluilta maksuille tarkoitetuissa ajoissa. Mutta kun ei… joten, jotta pystyimme maksamaan palkat, vuokrat ja vuokratakuun, yhdistys lainasi jäsenistöltä rahaa tuon runsas kaksikymmentä tuhatta.
Vaikka onkin vasta seuraavan toimintakertomuksen tarinaa, niin heti vuoden alussa työvoimapalveluiden siirryttyä TE-palveluilta kunnille (Helsingille), alkoi rahaakin yhdistykselle virrata, eli kaikki rästit saatiin tilille. Näin pystyttiin lähes kaikki velat maksamaan pois, hiukan jätettiin, jotta pystyimme säilyttämään tarpeellisen kassavirtapuskurin, mikäli joissakin maksuissa tai tuissa tulisi vielä viiveitä.
Muiden fyffet
Vuoden 2024 aikana saimme hyvinkin tukea, sellaiset 22.000 euroa yhteensä koko vuoden aikana. Ei kylläkään kaikilta, joilta haettiin, mitä lie hippejä oli päättämässä rahnoista.
- Riihi-säätiö myönsi 6000,- Kill City -kirjan toteutusta varten. Tämä summa mahdollisti Virve Vallin haastattelu- ja kirjoitustyön.
- Oskar Öflundsin säätiö myönsi 2000,- Vapaaehtoisesti putkaan ja muita tarinoita -kirjan painatuskuluihin. Tämän tuen ansiosta kirjaa voitiin jakaa ilmaiseksi ja painos (400 kpl) loppuikin jo kesän aikana.
- Museovirasto myönsi työnimellä Silkkipaperia Pyrylle -projektiin 6000,- ja tämän summan ansiosta pystyimme päivittämään fyysisen arkistointijärjestelmän museostandardeja vastaavaksi eli heittämään pois vanhat kenkälaatikot ja konseptipaperit, korvaten ne silkkipapereilla ja hienoilla laatikoilla.
- Elmun säätiöltä saatiin 2000,- Tää ei oo taidetta, tää on Aivopiha -minifestareiden esiintyjä- ja tekniikkakuluihin.
- Suomen Kulttuurisäätiön Satakunnan rahasto myönsi 3000,- Tää ei oo taidetta, tää on punkkia PORI -tapahtuman esiintyjäpalkkioihin.
- Helsingin kaupunki myönsi 3000,- Graniittitalon loppuvuoden näyttelyyn. Tämän tuen ansiosta pystyimme pitämään loppuvuoden museon ilmaisena emmekä veloittaneet pääsymaksuja.
Hallitus alas?
Yhdistys on kokoontunut kahden viikon välein (pl. lomat), sellaiset 25 kertaa vuoden 2024 aikana. Kokoukset ovat avoimia ns. hybridikokouksia ja niihin onkin osallistunut hienosti jäsenistöä, niin toimistolla kuin internetin välityksellä. Vahva osallisuus on paitsi onnistumisen edellytys myös Punkmuseon kantava periaate sekä aktiivisuuden siemen, sitä yhdessä oloa ja tekemistä!
Vaikka jäsenistö päätää ja jäsenistön ääni kuuluu kaikessa päätöksenteossa, toki anarkistisemmatkin veijarit joutuvat toimimaan yhdistyslain mukaisesti. Punkmuseolla on aktiviinen hallitus, jonka pääasiallinen työkalu ei ole sakset. Toiminnasta vastuun kantaa siis hallitus, jossa vuonna 2024 olivat:
Teijo Hintikka (varapuheenjohtaja)
Anu Hyle (varainhoitaja)
Timo Kiippa (puheenjohtaja)
Harri Miettinen
Marko Ronkainen (sihteeri)
Juha Suominen
Varajäseniä Kirsi-Leena Helle, Miika Karjalainen ja Pyry Keskinen.
Toiminnantarkastajana Arja Okkonen ja hänelle varahenkilönä Jukka Palm.
Viesti teille kovikset
Punkmuseon toiminta on paitsi nostattanut kulmakarvoja ja kirvoittanut kehua, myös noteerattu mediassa. Lähes kaikki oleellisesti uutismediat ovat kertoneet Punkmuseon hienosta työstä – juttuja on ollut mm. Ylessä, Helsingin Sanomissa, Turun Sanomissa, Keskisuomalaisessa, Soundissa ja lukemattomissa muissa medioissa ja kanavissa.
Luonnollisesti se hemmetin some on paras ja halvin tapa tavoittaa uutta yleisöä. Resurssipulasta johtuen ollaan oltu aktiivisia lähinnä Fasessä ja Instassa. Mihin jäi punk? No siellähän te (lähes) kaikki olette olleet ja yhä olette.
Toiminnan kehittäminen
Toiminnan kehittämisen kannalta on haasteellista se, että Helsingin kaupunki on tehnyt päätöksen, etteivät ota enempää museoita toiminta-avustusten piiriin. Tämä tarkoittaa sitä, että Punkmuseo voi hakea Helsingiltä avustuksia ainoastaan projektiluonteisesti. Tämä hankaloittaa pitkäjänteisen toiminnan kehittämistä, sillä ilman säännöllistä ja/tai riittävän suurta toiminta-avustusta, on toiminnan toteutus epävarmojen tulojen varassa.
Valtionosuusjärjestelmään pääseminen edellyttää, että Punkmuseolla olisi pari sopivan korkeakoulututkinnon suorittanut henkilö palkkalistoilla ja työsuhde olisi jatkunut vähintään vuoden. Tästä ei voida unelmoidakaan, ennen kuin rahnaa tulee jostain riittävästi tai säännöllisesti. Jos siis haluaisimme hakea tuon tuen piiriin.
Vuosi 2024 on ollut ihan helvetin hieno ja upea. Edistystä kaikilla tahoilla sekä hienoja kohtaamisia ja tekemisiä jäsenistön kanssa. Tässä porukassa on niin upeaa tehdä tätä hommaa, kiitos siitä kuuluu koko jäsenistölle!
Helsingissä 18.3.2025
Timo Kiippa
Suomen Punkmuseon kannatusyhdistys ry:n hallituksen puheenjohtaja