Yksi Punkmuseo-aktiivi kulki inkkareiden* jalanjäljissä ja leiriytyessään valkoisen Toyota Camry -ratsunsa kanssa kalsareitaan pesemään tuli mahdollisuus myös tutustua Yhdysvalloiksi kutsun maan punk-kulttuuria tallentaviin keskuksiin ja kehtoihin.
The Punk Rock Museum – Las Vegas
Koreaa, hienoa ja rahalla saa sekä sillä näköjään myös pääsee. Vegasiin runsas kaksi vuotta sitten avattu on iso, sellaiset ainakin kymmenkunta kertaa Stadin Graniittitalossa sijaitsevan kotoisan Punkmuseon kokoinen. Kahdessa kerroksessa on esillä miljoona, tai ainakin hurjan monta, erilaista kuvaa, julistetta, soittovehjettä ja ties mitä.
Suurin osa esineistöä näyttää olevan osa ns. kiinteää näyttelyä ja vaihtuville näyttelyille on varattu yläkerrasta kolme eri tilaa. Yläkerrasta löytyy myös keikkahuone, jossa aina joku käy välillä soittamassa ja laulaa lurittelemassa, ja myös ns. jammailuhuone, jossa voi punkstarojen (häh?) vehkeillä itse käydä antamassa vauhtia kepeille ja pöntöille. Yläkerrasta löytyy myös tatuointiputiikki sekä Vinyl Threat -levykauppa, joka on jostakin kumman syystä survottu ihan takanurkkaan koko rakennuksessa.
The Punk Rock Museum keräsi viimeksi fyffeä eli osakepääomaa viime marraskuussa ja sitä on nyt kasassa sellaiset vajaa 2,4 miljoonaa taalaa. Ihan helvetisti siis, ainakin näin tämän meidän oman touhun näkökulmasta, jossa tonnikin on iso raha. Kuulemma Fat Mike haluaa levittää perustamansa jutskan kaikkialle Ameriikkaan. Not gonna happen.
Se, että rahaa on (ollut) käytössä, näkyy ja tilat ovat hienot sekä hyvin toteutetut. Esineistöä on runsaasti eikä yhdellä käynnillä, vaikka välisi välillä tankkaamassa Triple Down Saloon -baarissa, pystyä kaikkea käymään läpi saati sisäistämään. Asiaan vihkiytymättömälle museo voi vaikuttaa vain sekalaiselta kokoelmalta bändien kuvia, sillä esineitä, asioita tai tapahtumia ei oikeastaan taustoiteta ollenkaan, usein ei edes kerrota mistä tai kestä on kysymys.
Homma tuntuukin jääneen vain bändien visuaalisiin esittelyihin eikä esim. tee se itse -kulttuuria, aktivismia tms. käydä läpi ollenkaan. Tai edes vaikkapa naisten merkittävää osuutta punk-kulttuurissa, oli sitten kyseessä bändit tai DIY. Ehkäpä harmittavin asia on se, että The Punk Rock Museum on käytännössä vain esittelytila eikä museo eli systemaattinen arkistointi, digitointi yms. tylsä pölyinen tärkeä homma loistaa poissaolollaan.
Sisäänpääsy kustantaa 39 dollaria eli jo lipun hinnasta tulee hivenen nyreä fiilis. Hieno mesta, mutta..
309 Punk Project – Pensacola
309 on yksi USA:n vanhimpia punk-taloja, siellä on punkattu (kaikissa sanan erilaisissa mielikuvissa) jo 1980-luvulta lähtien. On majailtu, on keikkailtu, on dokattu ja sellaista. Aikojen muuttuessa, ja etenkin alueen asuntojen arvon noustessa, paikassa aikoinaan asunut ja siellä toisensa löytänyt pariskunta osti mörskän ja lähti kunnostamaan sitä. Kunnostuksen jälkeen he ovat vuokranneet sen epäviralliselle ryhmälle, joka on lähtenyt kehittämään talon toimintaa.
309:ssä, jonka nimi juontuu yksinkertaisesti talon numerosta, on yhä keikkoja sekä myöskin näyttelyitä. Viimeisten vuosien aikana myös tilasta on tarjottu lyhyiksi ajoiksi residenssiä eli ilmaista asuntoa erilaisille taiteilijoille.
Toiminta muistuttaa hyvin paljon Punkmuseon alkuaikojen toimintaa eli toimijat ovat alkaneet keräämään alueen punk-kulttuuriin liittyvää aineistoa sekä arkistoimaan sitä. Eivät ole vielä saaneet käyttöön mitään kokoelmanhallintajärjestelmää tai sellaista, joka on käytännössä vaatimus erilaiseen arkistointiin, mutta tämä on tähtäimessä lähiaikoina. Porukat olivat juuri saaneet apurahan, joka mahdollistaa toiminnan seuraavan parin vuoden ajan. Aina noita amerikkalaisia onnistaa, kateeks käy..
Näyttelytoiminnassa he ovat toimineet hyvin paljon samoin kuin Punkmuseo eli koostaneet näyttelyitä muiden tiloihin, saavuttaen näin suuremman yleisön kuin muuten olisi mahdollista.
309 ei ole auki säännöllisesti, muulloin kuin näyttelyiden aikoihin, mutta ovet avataan kernaasti vieraille, kunhan vain ollaan etukäteen yhteydessä. https://www.309punkproject.org/
Nämä mestat on tsekattu ja täytyy vain yksinkertaisesti sanoa, että Punkmuseo, siis tää meidän juttumme, on vain paras. Lähtökohdiltaan, eli tän rakkaan kulttuurin säilyttäminen ja arkistointi, kuten myös toteutukseltaan, sillä vähälläkin rahalla saa hienoa aikaiseksi, etenkin kun on iso yhteisö (jäsenet) mukana tekemässä. Siinä ei vegasien tai sellaisten mestat ja massit paljon paina, ellei ole hikeä, verta ja sitä suurta (suomalaista) punk-sydäntä mukana.
Kyllä me ollaan parhaita, kiitos siitä sinulle!
* Inkkari, eli intiaani, on hyväksyttävä nimitys alkuperäisistä amerikkalaisista, niin suomalaisten kielipoliisien (Kotimaisten kielten keskuksen kuin myös Suomen intiaaniyhdistyksen mukaan) kuin myös itse alkuperäisten amerikkalaistenkin mukaan. Mikäli mahdollista, suositellaan varsinaisen heimon nimen käyttöä.